09. syyskuuta 2012, kouluvalmennus jonka valmentajana Meow
Eilisen valmennuksen jälkeen päätin, että tänään olisi hyvä treenata vähän sarjoja. Ratsukko olikin jo
valmiiksi lämmitellyt ja ori tuntui olevan tänään vähän paremmin kuulolla alusta alkaen. Sarja oli
110cm korkuinen, jotta ori pääsisi suoraan töihin, ja monen hevosen mielestä tämä olisi aika jännän näköinen. Koristelin sarjan kukkasilla ja kumisaappailla, jotta ori tottuisi vähän erikoisempiinkin juttuihin. Ratsukko lähti ylittämään sarjaa vauhdilla, eikä ratsastaja ehtinytkään kokoamaan oria kunnolla toiseen hyppyyn vaan puomi rämähti alas. Tästä häiriintyneenä ori kolisutteli menemään viimeiselläkin osalla ja näin saimme aikaan epäonnistuneen suorituksen. Pyysin ratsastajaa hillitsemään orin vauhdinhimoa hyvissä ajoin estettä lähestyessä ja pysymään hypyssä mukana kiskomatta oria suusta. Ratsukko lähestyi sarjaa toisella kerralla jo paljon rauhallisemmin vaikka ori puuskuttikin innoissaan. Ensimmäinen osa ylittyi hienosti, toiselle osalle ratsastaja ehti kokoamaan orin kelvollisesti ja kolmannella osalla homma levisi jälleen käsiin orin innostuessa liikaa. Kolmannella yrityksellä suoritus oli jo kelvollinen eivätkä puomit kolisseet lainkaan. Seuraavalle kierrokselle nostin esteitä niin, että ne olivat 130cm korkeita, ja ratsukko treenasi tätä pari kertaa lopettaen hienoon, onnistuneeseen suoritukseen.

08. syyskuuta 2012, kouluvalmennus jonka valmentajana Meow
Kelmillä oli tänään rodeopäivä. Olin kuullut orin taipumuksista tähän esitykseen enkä siis yllättynyt ollenkaan tämän tapahtuessa. Ratsastaja lensi komeassa kaaressa ja lämmittelyssä, mutta sen jälkeen hän pistikin orin ruotuun sutjakasti. Ori puhisi nähdessään rakentamani radan, joka sen silmissä näytti takuulla säälittävältä. Rata oli kaikessa komeudessaan 6 esteen mittainen ja näilläkin oli korkeutta metrin verran. Asettelin esteet niin, että niille joutuu kokoamaan ratsuaan jos tahtoo päästä yli kolisuttamatta puomeja, ja osa esteistä oli niin tiukassa että tämä ori joutuisi takuulla ottamaan uusiksi pari kertaa isoine askeleineen. Ratsukko lähestyi reipasta vauhtia esteitä ja ja ratsastaja antoi kunnolla pohkeita pitääkseen vauhdin sellaisena. Ori leiskautti yli ensimmäisestä esteestä ja toisella tulikin jo sitten ongelmia orin yrittäessä sovittaa pitkiä askeleitaan itsenäisesti esteiden väliin. Puomit kolisivat ja matka jatkui, mutta loppurata olikin hyvin hätiköityä ja ori suorastaan luovutti yrityksessään. Uusintayrityksellä ratsastaja pidätti, kokosi, pidensi orin askeleita tarvittaessa, eli aina kun minä huusin ohjeita ennen esteitä. Rata sujui jo paljon paremmin ja kokeilimme samaa 120cm korkuisella radalla. Nyt ratsastaja varautui ja tuki oria jokaisella hypyllä, antoi selkeät avut ja ori sai sovitettua askeleet vaivatta esteiden väliin. Hienosti meni!