Forever My Only One

ROTU

SUKUPUOLI

VÄRI

SYNTYNYT

8-VUOTIAS

hollantilainen ratsuponi (50%)

Tamma

Punaruunikko, 147 cm

01.01.2015, Hollanti  , 10v

täyttänyt 15.07.2015

OMISTAJA

KASVATTAJA

PAINOTUSLAJI

KOULUTUS

REKISTERINUMERO

Kira (VRL-13534)

Evelina Master (evm)

Esteratsastus

re 130 cm

VH15-029-0243


20.06.2015  Palkittu Estevarsojen laatuarvostelussa EV-II palkinnolla pistein 7 - 8 - 2 - 5 - 1 - 5 = 28p

30.09.2015  Palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa ERJ-II palkinnolla pistein 4,5 + 40 + 20 + 11 + 15 = 90,5p

Taustaa

Minni syntyi Hollantiin maaseudulle yksityiselle harrastetallille. Minni oli varsana arvaamaton, ja se saattoi singahtaa yhtäkkiä vain johonkin suuntaan. Harrastetalli päättii myydä tamman heti vieroituksen jälkeen, ja pian se löysi kotinsa yksityiseltätallilta jossa asui lähinnä eläkkeelle jääneitä kilpahevosia ja niiden varsoja. Minni oli itsepäinen luonteeltaan, ja yksityistallinkaan väki ei oikein tälle mahdottomuudelle pärjännyt. Minni oli lähinnä pihatossa seuraponina, mutta välillä sitä yritettiin kouluttaa tuloksetta. Omistajat päättivät pistää ponin myyntiin ja se lähti jälleen etsimään uutta kotia. Samoihin aikoihin olin itse lähdössä Eurooppaan etsimään nuoria ratsuponeja kilpailukäyttöön. Aluksi ei ollut tarkoitus Hollantiin lähteä, mutta kun bongasin Minnin myynti-ilmoituksen netistä päätettiin sitten sinne Hollanninmaalle lähteä. Vastaus ostokyselyyn tuli nopeasti, ja viestissä luki seuraava teksti: "Poni lähtee halvalla, itsepäinen ja säikky luonne. Yritetty kouluttaa tuloksetta, eli lähes käsittelemätön". Vaikka tamman luonne ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, lähdin silti katsomaan sitä. Vastassani oli 3-vuotias pörröinen takkutukkainen poni. Silloin olleesta rumasta ulkonäöstä huolimatta halusin tämän ponin matkaani ja menin ilmoittamaan tästä sen myyjille. Myyjät olivat hämmentyneitä, ja ne päästivät Minnin oikein mielellä matkaani. Suomessa alku oli tämän tamman kanssa hankalaa, mutta Minnistä kuoriutui vähitellen laadukas kilpaponi

Luonnekuvaus

Hoitaessa Minni on utelias ja ystävällinen, mutta ponin kanssa pitää kokoajan olla varautunut, sillä tamma saattaa tehdä hyvinkin äkkinäisiä liikkeitä joten se on parasta hoitaa käytävällä. Minni antaa harjata joka puolelta, mutta pitkät puunaushetket koettelevat tamman hermoja, ja sitten kun ponilta loppuu huumori, ei naurata koittaa saada potkivaa ja agressiivista ponia siirrettyä karsinaan rauhoittumaan. Minni ei tunnu olevan tarkoituksellisesti kellekkään ilkeä, mutta neidin kärsivällisyys vain yksinkertaisesti loppuu jos se joutuu seistä liian kauan paikoillaan. Kaviot tamma antaa putsata ihan nätisti, mutta takajalkojen kanssa se on aika herkkis, joten niiden kanssa kannattaa olla vähän varovaisempi ellei halua saada Minnin kavionjälkeä naamatauluun. Suitset ja satulan tamma antaa laittaa ihan nätisti, eikä se silloin ole laisinkaan agressiivinen. Taluttaessa tämän tammuskan kanssa saa olla varuillaan, sillä nurkan takaa tulevat heinäpaalit sun muut ovat hurjan pelottavia. Taluttaja ei saa sählätä mitään ylimääräistä, sillä neiti usein hermostuu ja stressaantuu siitä jolloin se kyttää pienintäkin erikoisuutta maan pinnalla. Tarhaan vienti ja sieltä pois hakeminen onnistuu hyvin, jos on portinavaaja mukana. Tamma usein saman tien syöksähtää ensin vetämään pukkilaukkaa ympäri tarhaa, ja rauhoituttuaan on piehtarointihetki.

Kaikista kauhutarinoista huolimatta Minni on nykyään ihan toimiva, mutta temperamenttinen poni ratsastaa. Selkään noustaessa kannattaa heilauttaa itsensä satulaan nopeasti, sillä tamman kärsivälisyys ei riitä kovin kauaksi paikalla seisomiseen. Alkukäynneissä ei kannata pitää ihan pitkiä ohjia, sillä etenkin alkutunnista tamma on vähän vireällä tuulella. Minni huomaa pienetkin muutokset kentän reunalla, ja yksi uusi ämpärikin saa neidin varautumaan jos vaikka ämpäri hyökkäisikin pienen ponin kimppuun. Rauhalllisella ratsastuksella ämpäri jää pois nopeasti neidi mielestä eikä se sitten enää tammaa häiritse. Minni on hyvin herkkä avuille ja ylimääräinen suusta nypläys saa tamman takakaviot liimautumaan maahan, mutta etukaviot nousevatkin sitten ilmaan. Pysähdykset, peruutukset ja väistöt onnistuvat neidiltä hienosti, mutta jos niitä hinkataan koko ratsastuksen ajan, tamma saattaa ärsyyntyä. Ravissa tamma liikkuu automaattimuodossa jalkojaan korkealle nostellen. Minnillä on hyvä työmoraali oikean ratsastajan kanssa ja se sopii parhaiten vain yhdelle ratsastajalle. Laukat neiti nostaa herkästi, joten liian voimakkaita apuja ei saa antaa. Laukassa Minni on aika kuuma ratsastaa, mutta pysyy silti hyvin ohjan ja pohkeen välissä. Laukkojen jälkeen Minni on vähän hätinen, ja saattaa pyrkiä laukalle. Tamma kerää helposti virtaa, joten vapaapäiviä ei kannata olla päivää enempää viikossa. Virtaisina päivivä tamman kanssa työskentelystä ei tule mitään, se vain vetelee rodeota ympäri kenttää, kuin taas rauhallisimpina päivinä tammalla voi mennä vaikka väärinpäin jos siltä tuntuu. Esteillä Minni on elementeissään, ja sen mielestä mikään muu ei ole yhtä mukavaa kuin hyppääminen. Esteillä tosin tamma saattaa hieman kuumua ja se on herkkä kääntymään joten selässä on oltava itse äärimmäisen rauhallinen, mutta nopea. Neiti ei kyttäile mitään erikoisesteitä, eikä se oikeastaan juuri kieletele tai ota puomeja maan pinnalle. Tamma hyppää vaikeitakin ratoja 130 senttimetrin korkeuksiin asti, joten hyppykykyä neidiltä kyllä löytyy. Liian kovakätisestä ratsastajasta poni saattaa ottaa itseensä, ja silloin se hyppii pystyyn ja pukittelee niin kauan että saa ratsastajan alas. Maastossa neiti menee ihan hyvin, mutta kotiin päin mentäessä sillä on kova kiire. Kaikenlaiset kulkuneuvot ovat tammalle vähän jänittäviä, mutta ei se niitä pahemmin säiky.Porukassa Minnin taakse ei voi laittaa ketään, sillä jos joku ratsukko tulee vähänkin liian lähelle Minnin herkkää takapäätä, kaviot lentävät ilmassa tiuhaan tahtiin.

Traileriin ja rekkaan Minni menee ihan nätisti, mutta matkustaminen on tammalle turhauttavaa, joten heinää ja virikkeitä trailerissa pitää olla tai muuten neiti tylsistyy ja alkaa sähläämään trailerissa omiaan. Rekassa poni käyttäytyy paremmin, ja onneksi kisoihin lähdetäänkin yleensä isolla ponijoukolla joten rekka on silloin välttämätön. Kisapaikalla neiti pitää ottaa samantien ulos kopista tai muuten se hajottaisi varmasti koko auton. Rekasta ja trailerista Minni tulee ryminällä, joten lähellä olijoita kannattaa varoittaa tästä. Kisapaikalla Minniä ei voi laittaa kenenkä tahansa talutettavaksi, sillä etenkin aluksi Minni on kovin rauhaton. Verryttelyssä Minni kuitenkin rauhoittuu ja keskittyy olennaiseen. Radalla neiti on ehdottomasti parhaimmillaan, ja keskittyy vain ja ainoastaan siihen mitä rakastaa, hyppämiseen.

       

© ransukuvat.fi

   

Sukutaulu

i Zareef (evm xx x ox)

ii Zico (evm ox)

iii Zephyr (evm ox)

iie Silver Secret (evm ox)

palkinto

ie Lindiella (evm xx)

iei Chronet (evm xx)

iee Pincess Lilla (evm xx)

e Forever My Love (evm wB)

palkinto

ei Master (evm wA)

palkinto

eii Rio Julian (evm wA)/a>

palkinto

eie Classicca (evm wA)

ee Cindrella (evm wB)

palkinto

eei Cheyenne Boy (evm wB)

palkinto

eee Flicha (evm. wB)

Minnin isä, Zareef oli menestyvä ruunikko arabilaisentäysiverisen ja englantilaisentäysiverisen risteytys. Zareef syntyi Italiassa, mutta pian se myytiin Hollantiin käytettäväksi hollantilaisten ratsuponien jalostukseen. Hollannissa orilla kilpailtiin aluksi vain kouluratsastuksessa. Koulupuolella Zareef saavuutti lukuisia sijoituksia Vaativa A tasolla, mutta pian alettiin huomata että orilla oli reilusti hyppykykyä ja siitä päätettiin kokeilla esteratsuksi. Hevoselle etsittiin uusi ratsastaja joka voisi kilpailla sillä estepuolella. Orille löytyi ratsastaja nopeasti, ja ratsukko aloitti aluksi ihan vain pikkuluokista, mutta lopulta parivaljakko hyppäsi jo 130 cm luokkia. Valitettavasti tämän erottumattoman kaksikon estetaival päättyi kuitenkin lyhyeen kun Zareef loukkaantui pahasti kaatuessaan tarhassa. Hevosen molemmat etujalat murtuivat, ja hevosen selviytymismahdollisuus oli pieni. Zareefin omistajat kuitenkin halusivat pelastaa oriin, ja pian aloitettiinkin jo leikkaus. Ori kuin ihmeenkaupalla selviytyi onnettomuudesta, mutta ratsastuskäyttöön siitä ei enää ollut. Zareef oli sitten vain jalostuskäytössä ja se astui useita tammoja Hollannissa ja nautti eläkepäivistään. Zareefin ollessa jo vanha, sen etujalat alkoivat kipuilla ja se ontui lähes jatkuvasti. Ori katsottiin parhaaksi lopettaa, ja nyt orin jälkeläiset seuraavat sen kavionjälkiä.

Minnin isän isä Zico oli englantilainentäysiveriori. Luonnetta tältä hevoselta löytyi, ehkä vähän liikaakin sillä tätä oria pystyi harva käsittelemään ilman mustelmia, mutta tämän herran kanssa taito teki mestarin, ei voima. Orilta löytyi säkäkorkeutta 160 senttimetriä ja väriltään se oli musta. Zico syntyi Iso-Britanniassa, mutta pian se myytiin Italiaan käytettäväksi jalostukseen. Zico kilpaili aktiivisesti esteratsastuksessa 140 luokkia, mutta pikkuhiljaa sen vanhetessa kilpailut jäivät ja orin kanssa keskityttiin jalostukseen. Kilparadoilla omilla oli omat huonot puolensa, sillä hevonen oli hyvin säpäkkä ja kovat äänet saivat sen hermostumaan. Zico menestyi esteillä kuitenkin ihan hyvin, mutta korvahuppu oli sen kanssa välttämätön kilparadoilla. Ori astui Italiassa useita tammoja, joista lähes puolet olivat ratsuponi varsoja ja loput puoliverisiä tai muita täysiveriristeytyksiä. Kun Zicon ikä alkoi pikkuhiljaa lähetä kolmeakymmentä, sille tarjottiin lähikaupungista eläkekotia sen loppuelämäkseen. Uuteen kotiin ei ollut matkaa kymmentä kilometriä enempää, joten matka ei vanhusta rasittanut juuri lainkaan. Viimeisessä kodissaan ori sai nautiskella päivistään muutaman muun eläkehevosen kanssa. Meillä ei ole oikeastaan tietoa koska Zico kuoli, mutta sen ainakin tiedettiin kuolevan tässä eläkekodissaan.

Minnin isänemä Lindiella oli lahjakas arabialainen täysiveritamma. Tammalla oli mukava luonne, se oli viisas, ystävällinen ja kärsivällinen. Lindiellan luonteen vuoksi sitä pystyi käsittelemäänkaikki vauvasta vaariin, ja aloittelijasta konkariin. Lindiella syntyi Saudi-Arabiassa jossa se asui lähes kymmenen vuotta jonka jälkeen se tuli erään maahantuojan mukana Hollantiin. Hollannissa tamma asui jonkin aikaa maahantuojansa tallilla josta se ostettiin pian yksityiselle kasvattajalle. Uuden omistajansa kanssa Lindiella kilpaili esteratsastuksessa pikkuluokkia ja matkaratsastuksessa hyvin tavoitteellisesti. Tammalla oli erinomainen kestävyys, joten sillä oli hyvät avaimet menestyä pitkien matkojen kilpailuissa. Tamma pääsi kaikista matkaratsastuskilpailuistaan kevyesti läpi ja palautui niistä hurjan nopeasti. Eläkkeelle jäätyään Lindiella siirtyi siitoskäyttöön ja se jätti jälkeensä noin 10 jälkeläistä. Lindiellan jälkeläisillekkin tämä uskomaton kestävyys periytyi ja niistä suurin osa on alkanut kilpailemaan myös matkaratsastuksessa.

Minnin emä, Forever My Love on rautias 135 senttimetriä korkea welsh B-poni. Tamma syntyi Iso-Britanniassa suureen welshponikasvattamoon jossa ponit saivat viettää yötä päivää suurissa laumoissa isoilla laitumilla. Tamma oli lähes puolivilli varsana ja sitä alettiin totuttaa ihmisiin vasta vieroituksen aikaan. Ponia alettiinkolmenvuoden ikäisenä ratsukouluttamaan ja se edistyi nopeasti. Tamma alkoi vanhempana kilpailemaan hunterkilpailuissa lasten ratsastamana. Forever My Lovella oli luonnetta sen verran että ponia ei voitu ihan kokemattomille ratsastajille laittaa joten sille oli aika hankala löytää ratsastajaa. Tamma menestyi kilpailuissa hyvin, mutta welshkasvattamo myi sen hyvin pian sillä talli alkoi vähentäämään ponimäärää ja sitten myös Forever My Love päätyi myyntilistalle. Tamma löysi kotinsa muutaman kuukauden kuluttua Hollannista yksityiseltä harrasttallilta. Hollannista poni totutteli ensin uuteen kotiinsa, jonka jälkeen tallin omistajan tytär alkoi valmentutumaan sillä. Forever My Love ja sen uusi ratsastaja alkoi pikkuhiljaa käymään kilpailuissa, ja korkeimmillaan he menivät kisoissa 90 senttimetrin korkuisia luokkia hyvin menestyen. Tamma oli näppärä jaloistaan ja sillä oli erinomainen hyppy kapasiteetti pieneksi poniksi. Ponin ratsastajan äiti päätti pidemmän harkinnan jälkeen astuttaa tamman englantilaisen- ja arabialaisentäysiverisen risteytysorilla. Varsasta tulikin sitten tämä meidän Minni, joka jäi tamman ainoaksi jälkeläiseksi. Kun Minni muutti meille, emme sen jälkeen ole saaneet enempää tietoa Forever My Loven olinpaikasta, ehkä sekin tulee sitten joskus tietoon...

Minnin emän isä eli Master oli nimensä mukainen tunnettu pikkuponi. Ponilla oli hieno luonne, se osasi käyttäytä tilanteessa kuin tilanteessa, sillä oli kylmäthermot ja uskomaton työmoraali kruunasi kokonaisuuden. Rodultaan se oli welsh A-sektion poni jolta löytyi säkäkorkeutta 120 senttimetriä ja väriltään se oli ruunikko. Master syntyi Iso-Britanniassa ja asui siellä koko elämänsä. Ori oli tunnettu näyttelyiden mestari, sillä oli erinomainen rakenne, luonne ja liikkeet. Master kantakirjattiin I-palkinnolla, ja lähes poikkeuksetta se on aina ollut näyttelyiden paras poni. Master oli myös ratsastuspuolella kehuttu poni, joka osasi vähän vaativampiakin juttuja näin pieneksi poniksi. Ori kilpaili pienen junioriratsastajan kanssa esteitä 70 senttimetriin asti, ja koulua kaksikko kisasi Helppo B tasolla useasti sijoittuen. Ratastuskilpailuissa Master kilpaili ratsastajansa kanssa 2 vuotta, joka jälkeen sen ratsastajalle ori alkoi jäädä pieneksi. Sillä aikaa kun orilla ei ollut ketään joka sillä olisi voinut kilpailla, sen kanssa keskityttiin enemmän jalostukseen, ja tänä aikana ja se jätti jälkeensä noin 100 elävää varsaa. 

Minnin emän emä, Cinderella oli rautias welsh b-sektion ponitamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 133 senttimetriä. Tammalla oli monipuolinen käyttötarkoitus koko elämänsä, ja se tavattiin n iin este- kuin kouluradoilla, ratsastuskouluntunneilla, sekä maastopolkujen vakio tallustajana. Tamma syntyi Iso-Britanniaan pieneen ratsastuskouluun jossa asui lähinnä poneja. Tammalla oli hyvä luonne, mutta vähän itsepäisyyttkäkin siltä löytyi ponien tapaan. Cinderella aloitti ratsunuransa ratsastuskoulun tuntiponina, jossa se toimi ihan hyvin. Ratsastuskoulu lopetti kuitenkin toimintansa rahanpuutteen vuoksi, ja kaikki ponit menivät myyntiin. Tamma löysi kotinsa yksityiseltä tallilta, jossa sillä oli vastassa 12-vuotias uusi omistaja. Uuden omistajansa kanssa poni alkoi kilpailemaan sekä koulua, että esteitä. Ratsukko saavutti lukuisia sijoituksia molemmista lajeista, mutta myös hylättyjä ilmestyi kilpailulistalle. Kun ratsastaja alkoi kasvaa tammmalle liian isoksi, se joutui jälleen etsimään uuden kodin. Pitkän odottelun jälkeen tammma löysi kotinsa maaseudulta yksityiseltä harrastajalta. Cinderellalla alkoi olla jo vähän ikääkin, joten se lähinnä vain maastoili uuden omistajansa kanssa. Tamma oli mukava maastokaveri, ja sen kanssa sai lähteä maastoon aina turvallisin mielin. Poni ei ollut koskaan varsinaisesti siitoskäytössä, mutta yksi varsa sille päätettiin kuitenkin tehdä. Varsasta tulikin Minnin emä, jonka isänä oli hieno welshponi Master. Cinderellalle tuli paha ähky kun sen varsa oli juuri vieroitettu kokonaan. Tammalla ei ollut mitään selvitymis mahdollisuuksia, ja sen elämä jouduttiin päättämään siihen.

Jälkeläiset

.. on/ei ole vielä tarjolla jalostukseen

Kilpailukalenteri

16.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 04/30
15.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 02/30
08.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 05/30
12.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 05/30
16.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 04/30
20.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 02/30
23.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 03/30
25.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 01/30
01.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 01/30
05.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 04/30
10.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 02/50
14.04.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 01/30
20.04.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 03/30
21.05.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 01/30
23.05.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        130 cm- 02/30
28.05.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 06/30
23.05.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 05/30
04.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 01/30
13.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 04/30
19.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 04/30
18.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 07/30
10.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 03/30
13.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 04/30
19.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 04/30
21.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 04/30
24.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 03/30
27.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 05/30
04.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 04/30
06.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 02/30
27.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 02/30
29.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 01/30
01.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 02/30
01.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        120 cm- 03/30
04.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu        110 cm- 02/30
13.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu          120 cm- 07/50
15.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu          120 cm- 02/50
18.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu          120 cm- 07/50
23.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu          130 cm- 04/30
26.06.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu          130 cm- 05/30
10.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu          120 cm- 01/30
13.07.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu          120 cm- 01/30
17.08.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu          120 cm- 05/40
01.08.2015     ERJ    Esteratsastus     Kutsu          120 cm- 04/30

Valmennukset & Päiväkirjat

10.10.2015 - Maastossa, omistajan kirjoittama

Kylmä tuuli puri poskia kun olin hakemassa Minniä talliin. Vihelsin ja poni nosti päänsä samantien ja lähti ravaamaan häntä tötteröllä portille päin. Taluttaessa tammaa talliin, huomasin että sillä olisi aika paljon energiaa. Tallissa riisuin Minniltä loimen pois ja harjasin ponin pikaisesti ennen lähtöä maastoon. Kävin vielä hakemassa tammalle satulahuoneesta satulan, suitset ja suojat. Suitsiminen ei ollut tänään Minni mielestä kovinkaan mukavaa ja tamma väisteli vikkelästi kuolaimia  joka suuntaan. Tässä vaiheessa jousin jo hieman komentamaan ponia, jonka jälkeen tamma otti kuolaimet heti suuhunsa. Kun Minni oli varustettu, lähdin taluttamaan tamaa tallin pihaan. Nousin satulaan ja kiristin vyötä. Minni oli aivan innoissaan ja liikuskeli levottomasti paikoillaan minun säätäessä satulavyön kanssa. Aloin jo hieman hermostua kuin satulavyön kiristämisestä ei meinannut tulla mitään, mutta juuri onneksi eräs tallityttö saapui paikalle ja tarjosi apua.
Lähdimme tamman kanssa kävelemään metsätielle päin, ja ponia sai pidättää että se pysyisi käynnissä.
Riittävien alkukäyntien jälkeen pyysin Minnin rauhalliseen raviin. Tamma ei vain ollut tästä rauhallisesta ravista aivan samaa mieltä ja tamma koitti pyrkiä jatkuvasti laukalle. Välillä poni oikein hypähti ilmaan, ja kerran se veti hieman pukkejakin. Siirryimme pian käyntiin ja annoin tamman kävellä aivan rauhassa. Yhtäkkiä Minni jähmettyi täysin paikoilleen eikä se suostunut liikkumaan yhtään. Sitten yhtäkkiä pusikosta tallustelee hirvi, eikä tamma voi välttyä paniikilta ja se ampaisee kiitolaukkaa kohti kotia. Itsekkin säikähdin hirveä totaalisesti joka ei ainakaan tamman paniikkia helpottanut. Minni vain sen kuin jatkoi laukkaamista, mutta autotie lähestyi uhkaavasti joten poni oli saatava hidastettua mahdollisimman pian. Lopulta tamma alkoi hidastaa ravin kautta käyntiin. Päätin vielä lähteä takaisinpäin metsätielle, vaikka tamma ensin hieman epäröi, alkoi se kuitenkin kävelemään jo ihan normaalisti. Pian olimme sillä paikalla jossa hirven näimme. Minni alkoi korskua ja oli varautunut että hirvi tulisi uudelleen, mutta onneksi se ei tullut enää vastaan. Tamma oli alkanut rauhoittua, joten päätimme ottaa vielä hieman laukkaa. Ensin laukkasimme ihan rauhallista laukkaa, mutta sitten otimme hieman reippaamman pätkän. Tuuli piiskasi poskia ja kaviot rummuttivat tietä pitkin nopeaan tahtiin. Siirsin puuskuttavan ponin ravin kautta käyntiin jonka jälkeen käännyimme kotiin päin. Minni tiesi että olemme menossa kotiinpäin, ja se hieman tanssahteli paikoillaan. Otimme vielä hieman rauhallista ravia, ja nyt tamma oli hyvin avuilla ja myötäsi niskastakin kunnolla. Taputin ratsua kaulalle ja siirsin sen käyntiin. Valutin ponille ihan pitkät ohjat jotta se saisi venytellä kaulaansa alas. Pian olimme jo kotona jossa vein pienesti hionneen ponin talliin. Vein Minnin suoraan pesupaikalle jossa otin siltä varusteet pois, ja laitoin sille kylmät jalkoihin. Harjasin tamman vielä kertaalleen pölyharjalla ja selvitin harjan ja hännän kokonaan selväksi. Harjauksen jälkeen talutin ponin karsinaan ja laitoin sille fleeceloimen hetkeksi päälle että se kuivuisi nopeammin. Putsasin tamman varusteita satulahuoneessa ja pesin samalla kaikki tamman suojat. Niputin myös tamman suitset ja harjasin satulahuovasta irtokarvat pois.
Myöhemmin menin ottamaan tammalta kylmät ja fleeceloimen pois ja jätin sen karsinaan lepäämään.


09.09.2015 - Vapaapäivä, omistajan kirjoittama

Istuin taukohuoneessa nautiskelemassa kahvia ja mansikkarahkaa ja siinä samalla tutkiskelin hevosten liikutus päiväkirjaa. Kirjan mukaan Minni saisi viettää tänään vapaapäivää. Kahvin juotuani ja mansikkarahkan syötyäni päätin mennä moikkaamaan ponia. Otin muutaman porkkanan taskuun, jonka jälkeen lähdin kävelemään tarhoille päin. Alkoi olla jo sen verra viileä, että osaa poneista olin loimittanut jo ulos. Minnikin oli saanut uuden pirteän turkoosin värisen loimen johon oli brodeerattu "Forever My Only One" eli Minnin oikea nimi. Uusi loimi oli ollut pakko hankkia, koska poni oli hajottanut sen viime talvena, mutta oli se loimi palvellut hyvin monella ponilla 5 vuotta. Tamman tarhan portille päästyäni vihelsin ja utelias poni lähti kävelemään portille. Rapsuttelin Minniä ja annoin sille taskuissani olevat porkkanat ja poni vaikutti tyytyväiseltä. Kun olin rapsutellut ponia jo jonkin aikaa, huomasin että nyt minun täytyisi mennä ratsastamaan toisella ponilla joten sanoin heipat Minnille ja lähdin tallia kohden.


31.08.2015 - Kävelytystä ja kilpailuihin valmistautumista, omistajan kirjoittama
Olin juuri tehnyt iltatallin, laittanut hevosille heinät ja rehut ja ratsastanut muutaman ponin. Minnillä oli tänään kävelypäivä ja ajattelin taluttaa sitä tallin pihassa. Poni oli karsinassa nuoleskelemassa viimeisiä kauranjyviä ruokakipostaan, mutta se nosti päänsä kun avasin sen karsinan oven. Tervehdin tammaa ja vein sen pesupaikalle hoidettavaksi. Minni oli klipattu eilen, joten sillä pidettiin nyt tarhassa kevyttä loimea jottei sile tulisi sitten kylmä kovalla sateella. Riisuin loimen ponin selästä, jonka jälkeen poni ravisteli itsestään viimeisetkin klippauksesta jääneet irtokarvat pois. Laitoin loimen omalle paikalleen, jonka jälkeen hain harjat satulahuoneesta ja aloin harjailemaan ponia. Kovinkaan likainen tamma ei ollut kun loimi oli ollut päällä joten sain sen harjattua aika nopeasti. Puhdistin vielä kaviot ja selvitin ponin hännän ja harjan niille tarkoitetulla harjalla. Harjauksen jälkeen vein harjat takaisin satulahuoneeseen ja otin sieltä samalla tamman suitset ja suojat. Ulkona alkoi olla jo tosi viileä ja tuulikin oli yltynyt päivästä, joten laitoin tammalle vielä vohveliloimen päälle. Kun loimi oli selässä laitoin ponille suitset pähän ja suojat jalkoihin jonka jälkeen oltiin valmiita lähtöön. 
 Tallialueen ympärillä meni sopivasti ringin muotoinen tie, jota pitkin sitten tänään käveltiin. Minni käveli reipasta tahtia vierelläni eteenpäin korvat hörössä. Tamma varmaan luuli että olemme lähdössä maastoon, mutta tamman pettymykseksi tänään vain käveltiin. Tiellä oli muuten täysi hiljaisuus, vain puiden lehtien havina ja kavioden osuminen hiekkatiehen rikkoi hiljaisuuden. Huomenna edessä oli Minnin kanssa kisoihin lähteminen, joten poni oli tänään valmiseltava siihen. Kävelytyksen jälkeen siis edessä oli tavaroiden pakkaamista ja ponin puunausta. Kävelimme noin puolituntia ja sitten vein tamman takaisin pesupaikalle. 
 Pesupaikalla riisuin tammalta suiset, suojat ja loimen pois ja vein ne omille paikoilleen. Poni häntä ja jalat näyttivät harmahtavalta pölystä, joten ne oli pestävä. Aloitin jalkojen pesusta ja säädin hanan lämpimälle. Aluksi Minni nosteli jalkojaan aika paljon, mutta onneksekseni poni lopetti jalkojen nostelun. Jalkoihin en laittanut shamppoota ollenkaan, joten hieroin jaloisa kaiken lian huolellisesti pois. Kun jalat olivat putipuhtaat, laitoin sankoon vettä ja shamppoota jolla pesisin Minnin hännän. Ennen kuin aloitin hännän pesun, selvitin siitä kaikki takut pois, ett häntä olisi helpompi pestä. Selvittämisen jälkeen aloin pesemään tamman häntää. Vesi muuttui nopeasti harmahtavaksi, joten jouduin välillä vaihtamaan veden sankoon. Lopulta olin saanut hännänkin pestyä, ja laitoin sen letille yöksi niin siitä tulisi tuuheampi. Kuivasin vielä tamman jalat, ettei ne menisi ihan puruun karsinassa. Tämän jälkeen talutin ponin karsinaan, joss saikin alkaa mutustamaan iltaheiniään.
 Laikaisin käytävän siistiksi jonka jälkeen aloitin pakkaamisen. Otin kolme heinäpussia, johonka mahtuikin sitten hyvin tavaraa. Yhteen pussiin laitoin muutaman loimen ja riimun ja pakkasin ne tiiviisti. Samaan pussiin sain vielä tukittua suojat ja kylmäyssuojat. Toiseen pussiin tuli sitten suitset ja omat ratsastuskamppeeni ja kolmanteen vielä kaikkea pientä ja ehkä vähän turhaakin tavaraa, mutta aina on hyvä olla varalla jos tuleekin tarve johonkin esineeseen. Vihdoin kaikki alkoi olla valmista, paitsi vein vielä muutaman heinäpaalin autoon jotta olisi ponille matkaevästä.

06.04.2015 - Ensimmäiset kilpailut, omistajan kirjoittama
Tänään Minnillä oli edessä jännittävä päivä, se pääsisi hyppäämään ensimmäiset kilpailunsa. Kilpailut olivat Haavelaakson maneesilla, joka oli onneksi aika rauhallisella paikalla. Aamulla sidoin Minnin käytävälle ja aloin puunailemaan sitä kisakuntoon. Tammasta tuli lopulta oikein siistin näköinen, ja sainkin sitten tyytyväisenä pukea tammalle kamat päälle. Laitoin jo kaikki varusteet neidille valmiiksi jottei niiden kanssa tarvinnut sitten kisapaikalla säätää. Kun tamma oli kaikin puolin valmis matkaan, talutin sen traileriin jossa sitä odotti heinäverkko. Kävin vielä pikaisesti hakemassa tarvittavat tavarat tallista jonka jälkeen lähdettiin sitten matkaan. Matkalla tamma käyttäyti hyvin eikä se ollut lainkaan riehunut kopissa. Perillä otin Minnin pois trailerista ja se alkoi samantien hirnuaan muille hevosille ja kyttäämään kikkea ympärillä olevaansa. Tallityöntekijä Sara oli kilpailuissa mukana, ja lupasi talutela tammaa sen aikaa kun kävin tutustumassa rataan ja maksamassa lähtömaksut. Tamma oli kuulemma tallonut taluttajansa varpaat kahdesti ja vähän muutenkin pöllöillyt. Pian se pääsi kuitenkin verryttelyyn purkamaan enrgiaansa, jota siltä tosiaan löytyikin. Joka ikinen asia oli pelottava, ja aina esteen jälkeen iti hypätä pari kertaa pystyyn ja pukitella oikein kunnolla. Verryttely hypyt olivat ihan kelpaavia, vaikka poni tekikin niille isoja hyppyjä. Pyysin Saraa tulemaan taluttamaan tamman varmuuden vuoksi maneesiin jos se ei vaikka olisi sinne suostunut menemään. Maneesiin tultuamme Minni jännittyi hetkeksi ja kyyläsi katsomoa. Ennen omaa rataa sai ottaa yhden verryttelyhypyn jonka sitten päätin ottaa. Kun olin valmi, nostin kättä ja tuomari vihelsi pilliin. Tamma vähän säpähti vihellystä, mutta nosti laukan kuitenkin hyvin. Rata oli aika vauhdikas, ja tammaa jännitti kovasti. Poni teki muutaman hyvän hypyn, mutta katsomoon päin olevat esteet olivat todella jännittäviä. Ensimmäiseen katsomoon päin olevalle esteelle tamma otti yhden kiellon, ja toisella se otti puomin alas. Rata meni ihan hyvin ja sain kehuakkin Minniä. Toinen rata olikin sitten puhdas, mutta sijoituksille ei kuitenkaan päästy. Tyytyväisin mielin lähdettiin sitten kotimatkalle.

04.04.2015 - Treeniä treeniä, Minnan estevalmennus, omistajan kirjoittama
Tänään meillä oli kalenterissa valmentajamme Minnan estevalmennus. Verryttelin ponia itsenäisesti kun Minna ei ollut vielä saapunut paikalle. Tein paljon ympyröitä ja taivuttelin Minniä molempiin suuntiin. Tamma oli ihan mukava ratsastaa tänään ja se oli rauhallisella päällä. Laukkailin vielä vähän keskiympyrällä kevyessä istunnassa molempiin suuntiin, että ponin selkäkin vertyisi. Tänään pidettiin vähän kevyempi valmennus, ja valmennuksen tavoitteena oli saada poni rennoksi. Kun Minna saapui paikalle, aloittelimme ttulemalla pääty ympyrällä kahta puomikasaa, jotka oli sijoitettu niin, että toinen oli ympyrän niin sanotussa aloituspisteessä ja toinen keskipisteessä. Nostin laukan ja aloitin tehtävän. Minna neuvoi antamaan vähän pidempää ohjaa, jotta Minni saisi enytellä selkäänsä ja rentoutua. Menimme ympyrää muutaman kierroksen, ja poni alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja se kulki rauhallisesti. Pian siirsin tamman käyntiin jonka jälkeen sama toistettiin vielä toiseen suuntaan. Seuraavaksi aloitimme tulemaan pitkällä sivulla olevaa jumppasarjaa jonka jälkeen tuli kaksi laukkaa ja pysty. Minna kertoi että jumppasarjalta pystylle oli aika pitkäväli, joten en saisi ottaa ponia liikaa kiinni jumppasarjan jälkeen. Ensimmäisellä kerralla pysty oli 60 cm korkea ja jumppasarjan esteet oli ristikoina. Lähdin tulemaan linjalle, ja Minni pyrki vähän reipastempoisempaan laukkaan, mutta pidin sen silti rauhallisessa laukassa. Linja meni ihan hyvin, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Estetä nostettiin jo 80 cm korkeudelle, että poni käyttäisi paremmin takajalkojaan. Seuraava kerta tuli jo paremmin, eikä tamma kiirehtnyt pystylle. Kolmannelle kerralle este nostettiin 100 cm korkeaksi, josta enempää se ei sitten enää noussut. Kolmas kerta tuli hyvin sujuvasti ja poni teki hienon hypyn pystylle. Tulimme linjaa vielä muutaman kerran, jonka jälkeen oli aika lopetella. Ravailin muutaman kierroksen, jonka jälkeen siirsin taman käyntiin. Minna sanoi, että valmennus meni hyvin ja poni käytti hyvin selkäänsä jolloin hypyistä tuli hyviä. Taputin ponia kaulalle jonka jälkeen lähdin kävelemään ponin kanssa maneesista kohti tallia.

27.03.2015 - Ei muuta kuin selkään!, omistajankirjoittama
Tänään se koitti, yksi elämäni jännittävimmistä päivistä - Minnin selkään nousu. Olin kaikkea kauheaa kuullut miten tämä poni oli heittänyt ratsastajiaan selästään, niin että osa oli joutunut sairaalaankin. Sormet hioten ja hammasta purren lähdin hakemaan Minniä tarhasta. Tamma selvästi aavisti jännitykseni ja se hyppeli levottomasti paikoillaan viedessäni sitä talliin. Tallissa tamma kuitenkin rauhoittui ja otinkin sen sitten pian käytävälle hoidettavaksi. Harjasin tamman puhtaaksi, ja samalla harjoiteltiin ongelmaksi jäänyttä kavioiden nostoa, jota ei ollut ponille Hollannissa opetettu, sillä se oli siellä lähes kouluttamaton. Laitoin Minnille vielä satulan ja suitset, jotka se antoi ihan nätisti laittaa. Kuolaimia se maisteli vähän oudoksuen suussaan, mutta tottui niihin pian. Ystäväni Maria oli auttamassa minua, ja se taluttikin sitten ponia kun olin selässä. Heti kun olin selkään päässyt, ponin sydän jätti varmaan yhden lyönnin välistä kunse jähmettyi kun patsas paikoilleen. Muutaman sekunnin kuluttua poni ampaisi eteen päin, mutta onneksi minulla oli harjatuppo käsissäni niin pysyin selässä tasapainossa. Juttelin tammalle rauhalisesti ja sekin alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Muutaman slaagin se sai rätisevästä pellistä, ja hyppeli paljonkin pystyyn eikä peräpääkään maassa pysynyt koko ratsastusta. Kun Minni oli liikkunut muutaan kierroksen rauhassa, taputin sitä kaulalle ja laskeuduin varovasti selästä. Selästä alas tullessani poni peruutti muutaman askeleen taakse, muttei paljoa hetkahtanut siitä. Minni pääsikin sitten ratsastuksen jälkeen pesulle, joka oli sille uusi ja jännittävä juttu.

25.03.2015 - Ensikohtaaminen Hollannissa, omistajan kirjoittama
Olin juuri sopinut Minnin myyjien kanssa, että tulisin katsomaan tätä pikku riiviötä. En ollut aikaisemmin tässä Hollannin kaupungissa käynyt, joten perille löytäminen kesti sitten hetken aikaa, mutta lopulta päädyinkin sitten oikealle markille. Perillä myyjät olivat heti minua vastassa ja kertoivat kuinka turhauttavaa heillä ponin kanssa oli ollut. Se oli karannut aidoista, heittänyt ratsastajat selästä, ryntinyt ihmisten päälle ja vaikka mitä. Kun myyjät olivat kertoneen ponipallerosta kaiken olennaisen, sainkin sitten mennä katsomaan sitä. Lihakseton tamma katsoi minua karvaiset korvat hörössä takkuinen harja kevyessä kevättuulessa liikkuen. Kuitenkin läheltä kuuluva risun pamahdus sai ponin saman tien ottamaan jalat alleen ja singahtamaan toiselle puolelle tarhaa. Tässä vaiheessa ymmärsin, että ponilla oli luonnetta, mutta sitä en ymmärtänyt miten se oli ihmisille ollut ilkeä. Astuin varovasti Minnin tarhaan ja menin tervehtimään sitä. Poni haistoi varovasti kämmentäni ja silitin sitä vähän kaulalta. Soitin tamman myyjille että voisinko ottaa sen talliin ja arkastella sitä vähän tarkemmin. Vastauksena tuli vain että sopii mutta ole sitten varovainen sen kanssa. Taluttaessani sitä talliin, tamma vähän säpsyili ja koitti rynniä ohitseni, mutta kuitenkin ilmoitin sille selvästi olevani johtaja. Harjasin tamman likaisen karvan läpi ja tunnustelin vähän se jalkoja. Otin Minnin  vielä pihassa liinaan, ossa katsoin sen liikkitä. Tammalla oli hyvt liikkeet ja siitä olisi varmasti esteratsuksi kunhan sen luonne saataisiin vähän rauhallisemmaksi. Päätin ostaa Minnin ja ilmoitin ottavani sen heti mukaan. Lastaaminen olikin sitten oma ongelmansa, mutta onneksi rekassa oli muita ostamiani poneja. Rekkaan tamman saaminen oli hankalaa, ja se hyppi rajustikkin pystyyn vastustellen sinne menoa. Lopulta kuitenkin Minni alkoi väsähtää, antoi periksi ja meni rekkaan, tosin vaan vähän vauhdilla. Matka kohti Suomea alkoikin sitten tästä.

Virtuaalitalli/Virtuaalihevonen