Tervetuloa Freistingariin!

Islanti on täynnä geysireitä, tulivuoria ja isojakin vuoristoja. Yksi on kuitenkin ylitse muiden; pieniä, karvaisia poneja laiduntamassa suurina laumoina vehreillä niityillä, tai vaeltamassa pitkässä jonossa lumisateessa. Islannissa on myös pieni paikka Kringilsárrani. Se on tunnettu suurista issikkalaumoistaan, askellajikilpailuista ja upeista jalostusoreista. Siellä sijaitsee Freistingar. Vihreitä laitumia, huippukilpahevosia sekä täydellisyyttä tavoitteleva omistajatar. Miksi kukaan tahtoisi puskaponeja omistaa?

Kerran siihen tarvitsi ihastua. Hankkiessani ensimmäisen issikkani virtuaalihistoriani aikana, en olisi uskonut, että pienistä asioista voisi kasvaa näin suuria. En tiennyt virtuaalisesta issikkamaailmasta pisaraakaan, mutta halusin kokeilla uutta. Ensimmäinen islantilaiseni olikin ori Amor, jonka ansiosta Freistingar nousi pystyyn, ilman tätä oria emme olisi mitään.

20. helmikuuta Freistingar näki päivänvalon ensimmäistä kertaa, parin muun tallin jalanjälkiä seuraten. Periaate on aina pysynyt samana, eli pyrimme kasvattamaan islanninhevosia pitkällä tähtäimellä ja kilpailuita järjestetään vuosittain noin neljä tai viisi rypästä, riippuu ihan. Tallin toimintamuoto oli selvä heti alkumetreistä lähtien, joten sitä oli helppo lähteä kehittämään. Ja tavoitteemme on olla täydellisiä.

Freistingarin päätavoitteena onkin siis jalostaa selväpäisiä, sporttisia ja rotumääritelmän mukaisia islanninhevosia, mieluiten 5-käyntisiä. Kasvatustyötämme ovat avittaneet neljä kantahevosta, ja pyrimme vaalimaan eritoten niitä isälinjoja, jotka loppuvat jompaan kumpaan kantaoriimme, Amoriin tai Vafiin. Kasvatustyöstä muuten sen verran, että kasvattimme lähtevät kotiin kuin kotiin, kunhan se saisi edes jonkin verran kilpailusijoituksia. Jokainen kasvattimme asuu puolivuotiaaksi kotona, jonka jälkeen sen saa jättää joko Freistingariin kisautettavaksi, tai sen voi viedä mennessään. Mutta on meillä joitain ehtojakin.