Pikainen katsaus

Kaukana Pohjoisessa, geysireiden ja viikinkitarinoiden maassa, Islannissa, sijaitsee huippumodernisoitu talli. Jotkut pitävät tilan omistajaa kahjona, osittain siksi, että mihin islanninhevoset tarvitsevat esimerkiksi lämmitettyä maneesia? Osittain ihmiset katsovat epäilevästi sen vuoksi, että olemme majoittuneet yhteen maan pelottavimmista kartanoista. On todellakin melko omituista, että tälle karaistuneelle rodulle on pystytetty huippuluokan maneesit ja tallit, ja omistajatar vähät välittää kummituksista. Kylän papat saavat puhua mitä lystäävät, meillä on tallipeikkoja ja olemme siitä ylpeitä! Jo pelkästään tallitie voi herättää pieniä vilunväreitä, sillä synkän metsän varjoon kätkeytyvä hiekkatie ei ole kaikkein paras vaihtoehto. Aurinkoisina päivinä tielle pääsee karkaamaan muutama auringonsäde, mutta siihen se sitten jääkin. Pelottava harmaa heinälato, josta kuuluu vuorokauden ympäri epämääräistä kolinaa, sekä pari metsätarhaa, josta hevosten kiljunta kuuluu erittäin selvästi. Onneksi kovin moni ei uskalla tälle pelottavalle tielle, saatika tallipihaan asti saapua, joten meillä on oma rauha. Muutama epämääräinen tallilla hääräävä otus on kuitenkin uskaltautunut meidän alueellemme, ehkä jotakin kiertotietä pitkin? Niin tai näin, meidän hevosillamme on kuitenkin hyvä olla, ja sehän on pääasia.

Yleiskatsaus

Tallipihaan pääseminen vaatii siis melkoista rohkeutta, mutta onneksi sinne pääsyn jälkeen voisi jo kuvitella saapuneensa tallille. Kaksi korkeaa, tummaa tiilirakennusta tummanpunaisine kattoineen, kivinen kartano, joka toimii päärakennuksena luovat melko kodikkaan, hieman keskiaikaisen tunnelman. Piha on joko pehmeää hiekkaa tai nurmikkoa, tallin edustat ovat tosin kiveystä. Kauniit tallit luovat sellaisen kuvan, että hevosille tarjotaan melkoista luksusta. Näinhän se on, mutta vastapalkaksi me vaadimme hevosiltamme vain täydellisyyttä. Muutama karsina on myöskin sellainen, että siitä pääsee kurkkimaan tallipihan elämää, mutta muut karsinamme ovatkin sitten täysin sisällä. Nurmikot ovat ympäri vuoden luonnontilassa, mutta hiekka-alueita hoidetaan niin usein kuin mahdollista. Jotenkin tallien, päärakennuksen ja ratsastusalueiden asettelu saa vierailijan tuntemaan saapuneensa linnoitukseen, jonne ei niin helposti voi tullakaan. Jep, näinhän se on.

Jos kaikki mahdolliset on aseteltu hieman linnoitusmaisesti, niin sen on määrä estää suurimpien tuulenpuuskien, lumimyrskyjen ja sen sellaisten pääsy sisimpään tallipihaan. Pelokkaimmille hevosille on päärakennuksen kulmalla muutama hiekkatarha, mutta muut laitumet ja tarhat, pihattoja toki unohtamatta, ovat päärakennuksen takana, tai tallien edustalla. Ja kierros pitäisi aloittaa päärakennuksesta, joka on siis se komea kivinen kartano! Vierailijoille on varattu seitsemän erikokoista makuuhuonetta käyttöönsä, eli porukkaa mahtuu ihan kiitettävästi. Tosin talvisin rakennuksen kivilattia voi olla hieman kylmä, mutta villasukkien voimin pärjää hyvin. Päätakassa - joka on ruokasalissa - on kunnon tuli ympäri vuorokauden, mutta muihinkin tulisijoihin saa sytytellä roihua erityisluvan kanssa. Rakennuksen kaikki lattiat ovat alakerrassa, sekä kellarissa kiveä, mutta yläkerran luksussviitteihin on saatu hakattua kunnon lankkulattiat. Todellakin, kartano on keskiaikainen, mutta muun muassa olohuoneesta löytyy hieman huippumodernia - iso laajakuvateevee, neljä tietokonetta (joihin ei kosketa ilman tallinomistajattaren lupaa!) sekä stereot ja ilmastointi. Meillä on käytössämme myöskin uudenaikaiset pesutilat ja ruokasalissa oma kokkimme häärää vuorokauden jokaisena aikana. Ja on toki myöskin viikinkiaikaisille esineille oma erillinen huone, jossa on raskas ovi, eikä sitä niin vain avatakaan...

Tallirakennukset tiivistettynä

Päärakennuksen kulmalta kannattaa siirtyä oritalliin, jossa nämä komeat pojat asustelevat haaveillen tammoista. Tallikäytävä on erikoisista laatoista väkerretty häkkyrä, ja sama pohja on myöskin karsinoissa, joissa käytämme kuivikkeena turpeen ja purun sekoitusta - riippuen tietenkin hevosesta, joillain on pelkkä turve! Karsinoiden ovet toimivat liukuovina, joissa on itsestään kiinni menevä lukko, lukuunottamatta toki sellaisia hevosia, joille on laitettu tuplalukitus. Hevoset saavat tungettua päänsä tallikäytävää kohti sille tarkoitetusta välistä, muutoin karsinoiden yläosa on kalterisoitu. Alaosat ovat tummansinertävää puuta. Oritallin yläosassa on noin nelisenkymmentä karsinaa, jotka on varattu kilpaikäisille islantilaisille, sekä hiljalleen jalostuskäyttöön siirtyville. Talliin pääsee myös toistakautta, raskaista kaksoisovista, jotka vievät oritallin alle toiseen orisiipeen. Tässä osassa karsinoita on noin kaksikymmentä, eli puolet vähemmän kuin ylhäällä. Pääosin täältä löytyy kaikki koulutushevoset ja juuri tallille saapuneet uudet otukset. Kaikenkaikkiaan oritalliin pääsee kolmea eri ovea käyttäen, kaksi niistä on hevosenmentäviä ovia, suuria raskaita tummanruskeita pariovia. Yhdestä pääsee tallin toimisto- ja varustehuonealueelle. Toimistossa tallin omistaja on liian usein dataamassa, kun ei hevosia jaksa liikuttaa ja varustehuone on aivan vieressä (näin omistaja näkee, milloin orjat liikuttavat kilpakonit!). Tilaa riittää, ja tunnelma säilyy myöskin varustehuoneessa. Pari sohvaa, pöytä täynnä herkkuja ja takka takaavat siistin olemuksen. Hevosten varusteet ovat siististi omilla paikoillaan, satulateline, suitset alla naulassa sekä pieni arkku jokaiselle, josta löytyy loimet sun muut. Pari tallityttöä, jotka väkisin ovat tallille tunkeneet, ovat varastoineet lempiponinsa varusteet omiin kaappeihinsa - sieltä niitä kannattaa yrittää ryövätä sitten...

Oritallin vilskeestä kannattaa siirtyä (ehkä vähemmän) rauhalliseen tammatalliin. Sisäänkäynti on jälleen kerran raskaista tummanruskeista puuovista. Tammatalliin on ängetty samaa tummansinistä puuta karsinoiden oviin, karsinat ovat muutenkin samanlaiset kuin oritallissa, paitsi että yhdessäkään ei ole tuplalukitusta. Tammatallissa(kin) on "ala" -ja yläkerta, alakerrassa on peräti kolmekymmentä karsinaa, ja aikaa sen rakentamiseen on mennyt, sillä varsomiskarsinat piti saada vielä hieman eristyksiin - niitä löytyy kolme kappaletta. Varustehuone ei ole aivan niin mukava kuin oritallissa, mutta lämmitys pelaa ja vaikutelma on siisti. Tammojen varustearkkuihin puolestaan ei kannata kurkistella, sillä ne tuppaavat olemaan harvinaisen usein täydellisessä epäjärjestyksessä. Toimistoa tallista ei löydy, mutta varustehuoneessa on pieni kaappi, jossa on muun muassa talliapteekki (löytyy myös oritallin toimistosta!), sekä parhaimmat laatuarvostelupalkinnot ja ruusukkeet. Sinivalkoiset ruusukkeet löytyvät kunkin hevosen varustearkusta tai taiteiltuna varusteiden ympärille. Tammatallista löytyy myöskin suuri rehuvarasto, oritallissa on pienempi perusruoille, erikoisruoat löytyvät tammatallista. Heinävintti on molemmissa talleissa, samaten lantala ja purula. Hevosille on myöskin pesupaikat molemmissa talleissa, kaksi kummassakin.

Laitumet, pihatot ja pari tarhaväkerrystä

Tottakai hevosilla pitää olla myöskin laidunalaa, ja sitähän meiltä löytyy. Kolmeen osaan jaetut laitumet ovat aseteltu fiksusti metsien suojiin, ja jotkut niityt ovat täynnä kolmen hehtaarin laitumiamme. Seitsemän laidunta löytyvät pihattoarsenaalin takaa, neljä tammatallin- ja kolme oritallin takaa, tarkemmin sanottuna tallin julkisivulta Freistingar-logon läheisyydestä. Yhteensä laitumia on kuitenkin viisitoista, yksi iso neljän ja puolen hehtaarin suuruinen löytyy vielä tallitien vierustalle ovelasti piilotettuna. Jokaiselle laitumelle on väkerretty kunnon juoma-astia, joka täyttyy automaattisesti kahden tunnin välein. Aidat ovat harmahtavaa, vanhaa puuta, joka sulautuu hyvin Islannin karuun maisemaan. Aitoja kiertää vielä luonnollisesti sähkölankojen vahvistus, mutta eivätpä nuo ponit kovinkaan usein karkaile. Laitumilta kannattaa siirtyä varjoisampaan paikkaan, pihattorykelmälle. Seitsemän suurta viidentoista hevosen pihattoa tekevät kyllä työnsä, sillä ne ovat miltei ympäri vuoden käytössä. Pihattorakennukset ovat kivestä tehtyjä, vanhoja linnamaisia rakennelmia, joissa on tunnelma kohdillaan! Jokainen on lämmitettävä tarpeen niin vaatiessa, mutta kesäisin paikka on mukavan viileä. Itse pihatot ovat parin hehtaarin kokoisia luonnonpohjaisia, jotka ovat reunustettu sillä samalla harmahtavalla puulla ja vahvistuksena on käytetty sähkölankaa. Pihatoissa(kin) on ne kuuluisat vesiautomaatit.

Toki tallilta löytyy myöskin muutamia tarhoja, tallin omistajatar käyttää niinkin onnea tuovaa lukua kuin kolmetoista. Kuusi tarhoista sijaitsee päärakennuksen sivulla, ja kaksi puolittain sen takana. Loput ovat sijoitettuna kauniisti tallin pihapiiriin, ja suuruutta näillä on 40x60m. Vanhat kunnon harmaat puuaidat ja se sähkövahvistus toimivat näissäkin, ja juoma-automaatit täyttyvät automaattisesti kahden tunnin välein. Kaksi tarhoista on ruohopohjaisia, mutta muut ovat joko luonnonpohjalla tai hiekkapohjalla. Näissä tarhoissa asustelevat usein kilpakuntoiset orit, mikseivät tammatkin. Kolme hevosta per tarha kuitenkin, eli mitenkään jättiläismäisiä nämä eivät ole.

Ratsastusmahdollisuutemme

Ratsastusmahdollisuutemme ovat mahtavat. Ensin voisin kertoa ehkäpä sanasen meidän hienosta kentästämme, joka on kokoluokkaa 30x55m, joten tilaa on. Kaiken huipuksi kentän valkoisiin aitatolppiin on kiinnitetty kouluradan kirjaimet ja aitojen ulkopuolella on katos, josta löytyy - ehkä hiukan niukka - estekalusto. Kentän pohja on hiekkaa, ja se pyritään pitämään kunnossa säällä kuin säällä, joskin loskakeleillä kenttä kannattaakin kiertää mahdollisimman kaukaa. Toinen mahdollisuus on jompikumpi baana. Toinen on kilpailuiden kriteerit täyttävä kilpabaana, toinen taas lähinnä kotitreeniin tarkoitettu, hiukan pienempi. Lisäksi löytyy passirata, jolla on pituutta 400 metriä, ja rinnakkain mahtuu juoksemaan jopa kuusi ratsukkoa, jos tarve vaatii. Vähän matkan päässä on myöskin miltei luonnontilassa oleva suobaana, joka on lähinnä mudan, hiekan ja tälläisten sekoitusta kesäisin, talvisin se on melko hyvässä kunnossa, joskin pientä hangessa kävelyä se vaatiikin. Ja kaiken kruunaa toki maastot, jotka kiertävät vuoristoissa, laajoilla pelto- ja villiniittyaukeilla, järvien rannoilla ja umpimetsässä. Kaikkein hienoin on tietenkin järvi, jossa käymme kesällä ahkerasti hevosten uittopuuhissa, ja useimmiten otukset ryntäävät viilentäytymään. Ja kun järvi on talvisin jäässä, alkavat jäätöltti ja -passitreenit, ja se jos mikä on upeaa.


tekstit, ulkoasu & toteutus © Freistingar 2012   |   Kuva © jtu (CC BY-NC 2.0)   |   Freistingar on virtuaalitalli, kaikki materiaali on täysin fiktiivistä.