Ingénue Mer

© Ziki

"Inka on itsepäinen tamma isolla T'llä"

Ihastellessani Twisting Mer-nimistä tammaa, päätin että siitä haluan varsan. Selaillessani kuitenkin netin ihmeellistä maailmaa, huomasin, että tämän kyseisen tamman varsa oli myynnissä. Soitin Zikille hetimiten, ja pyysin saada tulla katsomaan tätä pikkuista. Seuraavana aamuna kello kaksitoista hevosrekka kaahasi tallin pihasta, kyydissään minä, Rebecca ja Thomas. Matka kesti tuskalliset kaksi päivää, mutta viimein olimme perillä ja ihastelimme ensi töiksemme siistiä tallia. Ziki oli odottamassa pihalla syötellen kaunista ruunikkoa - Twistingiä. Tamman vieressä oli noin puolivuotias varsa, kaunis ruunikko sekin, varustettuna tähdellä ja kuonopilkulla. Saatuani riimunnarun käteeni ihastelin tammavarsaa, ja loin ihailevia silmäyksiä myös pikkuisen emään. Ziki sanoi, että saisin varsan, jos lupaisin sille loistavan tulevaisuuden kilpakentillä, ja minä lupasin. Näinpä Ingénue Mer-niminen tammavarsa lähti Freistingariin - vaikka eihän sinne oikeasti olisi yhtään hevosta mahtunut.

Yleisesti ottaen Inka-lempinimen saanut tamma on hiukan öö.. Mitenköhän sen nyt sanoisi. Itsepäinen ja sillä on voimakas oma tahto. Se saa aina kaiken, minkä haluaa - ja vaikka se osaksikin johtuu siitä, että omistaja on suhteellisen lepsu tämän tamman suhteen. Mutta eihän tammaa voi siitä moittia, että se vain on niin syötävän suloinen ja sillä on suuri hyppykapasiteetti. Mutta, tammaa on mahdoton saada kuuntelemaan, sillä se vain hyppii esteiden yli vähä,äkään välittämättä ratsastajan avuista. Omaan suuntaankin se menee - aina. Herkut maistuvat silti aina, ja jos oikein tarkasti katsoo, on Inkan kovan kuoren alla erittäin pehmeä sydän. Pesupaikat ovat tamman mieleen, sillä se rakastaa yhteisiä pesuhetkiä. Paino on nimittäin tuolla yhteisiä-sanalla, sillä Inka pitää huolen, että myös ihminen saa kunnon pesun. Kisapaikoilla pöristään ja haetaan herrasmiesten huomiota. Hoidettaessa taas.. no, lukekaa toki pidemmälle, niin se selviää teillekin.

Hoitotilanteet ovat mielenkiintoisia. Kun tallin ovet avataan, kuuluu Inkan karsinasta kolinaa ja vihaista hirnuntaa. Sillä neiti tarkoittaa, että on pakko saada ruokaa ja rapsutuksia. Se tunkee päänsä karsinan oven raosta haistellakseen saapuvaa ruokaa. Kun ruoka sitten saapuu, on poni täysin ihana ja kiltti, joskin se hyökkää ruoan kimppuun heti, kunhan se on sen rakkaassa - seinään tiukasti kiinnitetyssä - ruokakipossa, joka on kovia kokenut. Kun sitten taas harjakoppa tuodaan, tajuaa Inka, että sehän saattaa joutua töihin. Näinpä ratsastettaessa niinku ketterästä ja vähän hölmöstä ponista kuoriutuu hölmö pikku sähläri. Kun harjakopan nostaa karsinaan, Inka nappaa siitä ensimmäiseksi kiinni hampaillaan, ja ravistelee kaiken sen sisällön karsinan lattialle, ja haistelee kaikkia harjoja suurella mielenkiinnolla, jos se vaikka oli saanut kivan uuden harjan. Jos uusia harjoja ei ole - eli aika usein, sillä eihän joka päivälle voi olla jotain - kuoriutuu tammasta tällä kertaa hyrrä. Se pyörii, saattaa mennä makuulle, potkia seinää, tai sitten se jämähtää niille sijoilleen, jolloin jalkojenkin nostaminen kavioiden puhdistamiseksi on vaikeaa, lähes mahdotonta. Jos kuitenkin onnistuu jotenkin lepyttämään tamman, kuten kilolla porkkanoita tai tunnin rapsuttelulla tai jollain muulla vastaavalla, nostaa tamma kaviotkin. Yksi tamman lempihoitojuttuja on se, kun sen kaunista päätä puunataan ja tuunataan, harjan ja hännän selvittämisestä nyt puhumattakaan. Mutta, Inka vihaa ylikaiken mahan harjaamista, sillä se kutiaa erittäin paljon juuri mahan seudulta. Hyi hele sitä hirnuntaa ja pärskimistä, kun tamma yrittää saada ihmistä pois mahansa kimpusta. Mutta, jos siirryttäisiin välillä varustamiseen. Yhtäkkiä ponista tulee ilmapallo, kun se vetää keuhkonsa täyteen ilmaa. Satula menee selkään, mutta satulavyön kiristys onkin sitten aivan toinen juttu. Kun vyötä kiristää yhden reiän kerrallaan, saattaa tamma lopettaa pullistelun, ja sitten onkin jo häkkyrä, sel&aum;ssä. Kannattaa pidentää jalustimet jo tällä välin, sillä tamma ei tykkää siitä, että sen kanssa aletaan kentällä kinastelemaan satulan kanssa. Suitsien laitto ei suju yhtään sen helpommin, sillä tamma nostaa päänsä niin korkealle, kuin vain suinkin pystyy, heittää sitä puolelta toiselle ja niin edelleen. Mutta, pää pysyy alhaalla siten, että riimut laitetaan neidin kaulalle, ja näin tamma tyytyy vain näyttämään hapanta naamaa koko hoitotuokion lopun. Tammaa nolottaa jäädä ihmisten komenneltavaksi, joten se saattaa hyvinkin kiusata ihmistä koko ratsastuksen ajan, tai sitten ei..

Taluttaessa tamma on laiska, laiskempi, laiskin sillä se ei eväänsä jaksa liikauttaa seuratakseen omaa ihmistään vaan Inkaa pitää raahata perässä kiskomalla hartiavoimin. Välillä taasen.. hyvin harvoin tosin, tamma saattaa hinata taluttajaa ympäri tallipihaa. Tätä ei tosin juuri koskaan tapahdu, vaan tamma lähinnä laahaa taluttajan perässä, kuten äsken jo mainittiin. Tamma naksuttelee laahustaessaan komeaa purukalustoaan ja kolisuttelee riimunnarua, mutta muuten se vain on. Potkuista ei ole tietoakaan, ja tamma on muutenkin erittäin symppis talutettava. Askel kerrallaan edeten Inkaa voi huoletta talutella vaikka ihan pitkällä riimunnarulla, miltei vapaanakin. Ja jos lähdetään maastoon kävelyreissulle, tamma tepastelee innoissan, mutta hallittavasti kaksijalkaisen perässä, juostessa tullaan taluttajan vauhtia vierellä. Ja jos taas siirrytään näyttelykäyttäytymiseen, on tamma aivan toista luokkaa. Se esittää maailman kauneinta hevosta, mutta siltikin kehässä ravailee mielellään kolmiossa, ja seisoo se rakenteessakin, jos vain jaksaa pyytää.

Selkäännousu voi olla aluksi hankalaa, sillä Inka vain pyörii paikoillaan tehden etuosakäännöstä. Jokseenkin tamma saattaa seisahtua paikoilleen hetkeksi, ja siinä ajassa saa yhden jalustimen laskettua oikean pituiseksi. Sitten taas hirveitä pyörähdyksiä ja pysähdys. Ja toinen jalustin. Satulavyön kiristys saattaa mennä samalla pysähdyksellä, mutta kukapa sitä voisi mennä ennustamaan. Kun tamma on valmis ratsastukseen, on aika nousta selkään. Mutta tässä välissä tamma loikkiikin jo eteenpäin. Pomppien yhden jalan varassa ihminen raahautuu muutaman kierroksen kentällä, ellei sitten saa iskettyä itseään satulaan tamman ravatessa tarmokkaasti eteenpäin. Mutta ohjia vain käteen kunnolla, ja jalka tukevasti maassa ponnistaen selkään, niin kaikki sujuu hyvin. Ja jos aloitetaan itse työskentely. Inkan kanssa pitää heti alkutunnista ottaa paljon taivutteluja ja pysähdyksiä, peruutuksiakin. Temponvaihtelut ravissa auttavat ratsastajaa saamaan Inkan kunnolla kuuntelemaan ja näin työskentelykin voi alkaa. Tamma on aluksi vaikea saada menemään sinne minne haluaa, sillä se vain tepastelee kentällä pää ylhäällä, selkä notkolla. Vaarallisen näköinen hevonen on lämmetessään ihan oikeasti vaarallinen. Helposti kuumuva Inka pitää ratsastaa oikeasti kunnolla, jollei halua juoksuaskellajien alkaessa lentää selästä ja jäädä tamman murjottavaksi. Ravityöskentely kuitenkin menee kunnollisen lämmittelyn jälkeen, mutta laukkatyöskentelyyn tarvitaan jo paljon enemmän. Vaikka Inka osaa halutessaan, se ei juuri koskaan halua tehdä kunnollista yhteistyötä ratsastajan kanssa, vaan samanlainen pelottavan oloinen hevonen on saapunut kentälle. Inkan pystyy kokoamaan sen verran, että se hidastaa vauhtiaan, vaikkakin vielä mennään hirveän jännittyneesti ja vaikean oloisesti. Ei sellaisella tyylillä, kuin mitä tammalta voisi vaatia. "Jos et tottele, joudut makkaratehtaalle!" on omistajan yleisin kommentti, kun väännetää kouluratsastusta pari kertaa viikossa. Sillä vaikka tamma taitaa niin vastalaukan, kuin raviväistötkin, ei se silti halua tehdä niitä vapaaehtoisesti.

Esteillä tamma liikkuu mielellään eteenpäin, mutta eri asia on taas, että haluaako se hidastaa. Tamma menee kohti estettä jytinällä, mutta ihme ja kumma, se kiihdyttää vielä enemmän ja loikkii esteet suurella riemulla. Tässä ratsastajalta vaaditaan jo enemmän tasapainoa, sillä esteet hypitään selkä kaarella ja sitä lähestytään selkä notkolla. Pää ylhäällä ja hirveällä vauhdilla. Pienille esteille tamma ei oikein lämpene, joten niiden hyppely jätetään yleensä vähemmälle. Tammaa pitää yrittää pidättää mahdollisimman paljon, jottei se saisi täysin päättää, että mihin mennään ja miten mennään. Martingaalit ja rintaremmi ovat oiva apuväline tamman ratsastamiseen, sillä se rajoittaa pää nostelua ainakin vähän. Takasiin on pakko laittaa hivutussuojat, ja etusiin jännesuojat ja putsit, mutta siltikin tamma onnistuu jotenkin telomaan jalkoihinsa haavoja. Mutta jos esteratsastaminen tamman kanssa pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, olisi se varmasti; Inka menee ihan täysillä esteelle kuin esteelle, mutta reagoi siltikin miltei jokaiseen apuun.

Maastossa tamman kanssa on mukava käydä välillä tuulettumassa. Inka käyttäytyy huomattavasti paremmin, ja metsiä kannattaa lähteä kiertelemään mieluiten yksin, sillä tamma on suurimmaksi osaksi rauhallisempi yksinään. Peltosuorilla laukkaaminen ja kiipeily ovat tamman lempipuuhaa, ja Itävallan maastoissa onkin mukava tehdä mitä tahansa. Inka kulkee suurinpiirtein rauhallisesti koko ajan, ainut mitä se pelkää, on liehuvat pressut ja metsästä kuuluvat raksahdukset. Silloin silmät kääntyvät suurinpiirtein ympäri päässä, ja etujalat nousevat maasta tamman noustessa pystyyn. Hirnunta on miltei loputon, ennenkuin tamma tajuaa, että pusikossa ei ole mitään, korkeintaan joku hiiri tai vastaavaa. Ja koska Inka on sen verran säikky, on sillä vahva pakenemisvietti, ja ihmisen se vie mukanaan "turvaan vaaralta". Ei siis mitenkään turha hevonen, vaikka ilmeisesti jotkut niin luulevat.

Sukutaulu & selvitys

Inkan isä Ugly and Rich HMA on komea puoliveriori, jonka omistaa Inkan kasvattaja, Ziki Cheval Delameristä. Komea 172 senttinen suomalainen puoliverinen, väriltään ruunikko. Luonteeltaan "Riki" on sellainen hevonen, jonka luottamusta ei ole helppo ansaita, vaan sen eteen pitää nähdä vaivaa. Ja kaiken kukkuraksi ori osaa olla hyvin mustasukkainen! Ratsastettaessa Riki on reipas, helposti kuumuva ja tarvitsee täydelliset avut toimiakseen kunnolla. Heti ratsastuksen alkuun Riki testaa selässä istuvan ihmisen läpikotaisin. Askellajeista sen verran, että orilla on reipas käynti, ravi on jopa ponimaisen pompottavaa ja laukka on pitkää, sulavaa ja usein hyvinkin nopeatahtista. Suvultaan upea Riki on astunut neljä tammaa, ja varsoista kolme on ollut tammoja, ja vain yksi ori. 71 ERJ-sijoitusta kertovat varmaan kaiken oleellisen, sillä palkintojakaan ei puutu. Yleislaatuarvostelun kakkospalkinto ja suomalaisten puoliveristen laatuarvostelun ensimmäinen palkinto kertovat sen, että ori on upea.

Tamman emä Twisting Mer, eli tutuille vain Tuittu on hauska tamma. Luonteeltaan hyvinkin hömelö ja sekava otus, jolla ei ole juurikaan ratsastettaessa esteitä, omaa arviointikykyä, joten jokainen askel on omistajan mukaan suunniteltava erikseen. Lisäksi Tuittu on varustettu huonolla muistilla, eli kaikkea pitää kokeilla uudestaan ja uudestaan ja sen vuoksi turpa pitääkin tunkea aina joka paikkaan. Ratsastettaessa helpot jutut sujuvat kenen tahansa kanssa, mutta vaativammat vaativatkin sitten jo taitavamman ratsastajan, joka suorittaa tehtävän tamman kanssa yhdessä, ja jaksaa tsempata loppuun asti. Twisting Mer on kilpaillut ansiokkaasti esteratsastuksen parissa ja onkin sijoittunut huimat 98 kertaa, joka kertoo sen, että kilpailueläke on jo pitkällä, ja tamma on jalostuskäytössä. Näin ollen tamma onkin varsonut jo kaksi varsaa, joista kumpikin on tamma, ja ruskeita molemmat, erona vain, että toinen on ruunikko ja toinen rautias. Lisäksi Twisting on ansainnut esteratsujen laatuarvostelussa kakkospalkinnon (ERL-II) sekä suomalaisten puoliveristen laatuarvostelussa ykköspalkinnon (SPL-I).

Jalostusinfo & jälkeläiset

Inka on ulkopuolisessa jalostuskäytössä.

•   00.00.0000 tamma Varsa Varsulainen (i. Isukki)

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

29.12.2012 Lauantai
Inkan kanssa ollaan edistytty koulutuksen kanssa ja nyt se on täysin kilpailukunnossa. On tamman kanssa kilpailtu jo aiemmin tänä vuonna pienemmissä luokissa kivalla menestyksellä, mutta vihdoinkin päästään valloittamaan 160cm luokat. Tänään oli kuitenkin viikoittainen maastoretken aika, ja talvella tämän tamman kanssa retket ovat oikein mukavan vauhdikkaita.

Laitettiin tammalle estesatula selkään, suitset päähän ja ratsastusloimi niskaan. Itselleni olin pukenut paksun topparatsastuspuvun. Retkelle lähdettiin metsän kautta, jossa osittain joutui pohrustamaan umpihangessa. Inka kuitenkin liikkui koko ajan reippaasti eteen, eikä ihmetellyt ollenkaan, että mitä nyt tapahtui. Metsän jälkeen alkavalla pikkutiellä päästiin ravailemaan rentoa ravia, ja haettiin jopa hiukan sitä pyöreää muotoa.

10.08.2012 Perjantai - estevalmennus, valmentajana Ziki
Valmennuspäivän jatkuessa saapui seuraavanlainen ratsukko maneesiin! Annika N. ratsunsa Inkan kanssa! Hieno kasvattini oikein upealla suvulla vaikka näin itse sanonkin, kuuluu siis lempparikasvatteihini. Tälle olikin säästetty porkkana, ja Inka sai sen kun Annika jotain sääti jalustinhihnojen kanssa huomaamatta mitään. Aloitimme pian valmennuksen ensin lämmittelyillä niin, että ratsukko sai itse lämmitellä itsenäisesti ennen kuin aloitimme itse valmennuksen. Lämmittelyiden aikana huomautin liian löysästä istunnasta joka oli hieman etukenoinen, kun keskellä pitäisi istua ja hieman jämäkkyyttä, etenkin kun tamma oli aivan innoissaan esteiden vuoksi. Pian aloitimme hyppäämisen, ja innostus vain lisääntyi. Hyppäsimme noin metrin korkuista sarjaa, jonka jälkeen tuli 120cm korkuinen pystyeste. Lyhyellä laukalla sarjan yli, jonka jälkeen tuli hypätä neljällä pitkällä askeleella pystyesteen yli. Inka pärjäsi hyvin sarjalla lyhyillä askelilla, mutta askeleen pidentäminen ei sujunutkaan niin hyvin, ja pystyeste tuli alas. Uudella yrityksellä, nyt viidellä askeleella, Inka sai hieman paremman paikan, mutta ajautui silti liian lähelle estettä. Seuraavaksi kunnon venytys neljällä askeleella ja juuri ennen estettä hieman kiinni, ja tamma liisi yli helposti ja kevyesti! Tämän jälkeen ratsukko saikin aloittaa jo loppujäähdyttelyt.

09.02.2012 Torstai
Inkan koulutus etenee kivalla vauhdilla, ja tänän oli se kauan odotettu päivä, kun laitettiin Inkalle juoksutusvyö, ja oli aika kiivetä selkään viideksi minuutiksi istumaan. Näinpä siis heti aamusta napattiin ruunikko tarhasta, harjailtiin ja rapsuteltiin - ja vältettiin hampaita, ja sitten juoksutusvyö selkään. Tamma otti sen kuin vanha tekijä, sillä olihan satula muutaman kerran käynyt sen selässä. Sitten talutettiin neiti kentälle ja nyt sillä oli vain riimut päässä. Inka oli ihan rauhallisesti, mutta kun kentälle ilmaantui useampi ihminen, Rebecca, Victoria ja Max vielä lisäksi, alkoi pienoinen hermostuminen. Inka katseli tulijoita epäluuloisesti, ja kun nappasin kiinni tamman harjantyvestä se villiintyi. Pomppu sivulle ja olin maassa tonkien lunta pois paitani kauluksesta. Uusi yritys, nyt Thomas piti Inkaa paremmin paikoillaan ja pääsin selkään mahalleni. Sitten alas. Ja loikin tamman molemmin puolin kahdella- ja yhdellä jalalla, heiluttaen käsiäni ja kaikkea mahdollista. Inka vain mussutti leipää Thomaksen kädestä. Näinpä tartuin uudelleen kiinni tamman harjasta ja menin varovasti kyytiin. Inka pompahti sivulle, eteen- ja taaksepäin, mutta taiteilin itseni pysymään selässä viimeiseen asti. Lopulta tamma suostui seisomaan muutaman minuutin paikoillaan, ja tulinkin heti alas, ettei Inkalle jäisi traumoja kokemuksesta.

28.01.2012 Lauantai
Nyt kun Inka on kaksivuotias, on sen selkään aika laittaa satula ensimmäistä kertaa. Tamman varusteet on kaikki tilattu Englannista, myös satula, joka on aitoa mustaa nahkaa. Ja koska tammasta odotetaan estehevosta, on satulakin lajiin sopiva - estesatula. Jalustimet oli otettu pois, mutta pelottava vyö löytyi, ja sitä oli tarkoitus kiristää. Thomaksen pitäessä kiinni ohjista (tammallahan oli suitset päässä), kiskoin vyötä hiljalleen tiukemmalle, rei'än, kaksi kerrallaan. Inka seisoskeli rauhassa niin kauan, kunnes vyö tavoitti sen paisuneen vatsanseudun. Silloin tamma nousi pystyyn ja näytti hyvin vihaiselta. Thomas kiskoi ohjista niin paljon kuin pystyi, ja pian tamma seisoikin taas paikoillaan - korvat hörössä, sieraimet laajenneina katsoen, että mikä ihme sen selässä on. Mutta kun satula oli tarpeeksi hyvin selässä, otettiin se pois ja sitten oli seuraavan asian aika. Lähdettiin taluttelemaan tammaa maastoon!

Nappasin ratsukseni Loren, ja satulaksi valitsin lännensatulan, jotta sain pitkän narun kiinni satulan nuppiin. Inka oli narun toisessa päässä ja tallimme herrasmies ei edes katsahtanut neitoseen, vaan tallusteli eteenpäin yhteistyönhaluisesti, pitkin ohjin. Thomas tuli perästä Tutilla ja Rebecca pääsi viimein Lindan selkään. Victoria meni puolestaan joukon etunenässä Aramevilla. Inkaa oli aika totuttaa suurempaan hevosjoukkoon, joten se sai rauhassa tallustella omaa vauhtiaan. Lore oli hiukan hämmentynyt naisseurasta, mutta siltikin pysyi hyvin hallinnassa, kun se tiesi, että tärkeä tehtävä oli uskottu juuri sille. Jos palataan Inkaan, niin se pomppi hiukan ylös alas ja sivulle, mutta tyytyi kuitenkin käyntivauhtiin, eikä siten pistänyt pahakseen, kun letka rupesi juoksemaan, se vain lipui joukon mukana kuin vanha tekijä (kenties tilanteeseen vaikutti se, että mukana oli tallimme siisti jätkä, johon kaikki naiset ovat kallellaan?) eikä siten viitsinyt riehua sen suuremmin. Käytiin lyhyellä lenkillä, ennen kuin päästiin kotiin ja Inka pääsikin tutustumaan tallimme hierojaan, joka kävi tänään tutustumassa tammaan. Ja Inka tottakai nautti huomiosta sydämensä kyllyydestä.

17.01.2012 Tiistai
Tamma on kasvanut huimasti viime kirjoittelusta. Myös voimaa on tullut lisää - ja paljon! Inka osaa tulla nykyään myös aitojen läpi siististi, hipaisemattakaan lankkuja. Se pujottautuu aitojen välistä ja lähtee karkureissuille, juoksemaan ruohopeitteisille kukkuloille. Tai tällä hetkellä lumipeitteisille. Inka onkin harvinaisen upea näky juostessaan, mutta sen pyydystämiseen tarvitaan neljä ihmistä - hevosilla. Niinsanotusti parhaassa tapauksessa tamma pitää lassota ja kiikuttaa takaisin tallille.

Tänään tehtiinkin sillä tavalla että mentiin tamman kanssa kentälle juoksuttamaan. Juoksutusliina kiinni uusiin - taas englannista tilattuihin suitsiin. Tamma käveli kentälle kiltisti vierellä, näyttää se oppineen käytöstavat ihan hienosti. Suuri ja hontelo nuori oli ihan innoissaan ensimmäisestä juoksutuksesta, joka tapahtuisi ympyrällä. Aloitettiin sillä, että tamma seurasi minua kaviouralla kun liina oli melko pitkällään. Sitten heilautin liinan toista päätä tamman ahteria kohti, sen siirtyessä väistäen takapäätään kauemmas, kulkien lopulta käynnissä ympyrällä. Vaihdettiin kaksi kertaa suuntaakin ja Inka liikkui oikein nätisti, kaula tosin pitkällään (ehkä siis ensi kerralla myös vyö ja sivuohjat). Sitten kannustin tamman raviin raipan kosketuksella, jonka Thomas oli minulle tuonut. Sitä Inka pelästyi alkuun ja heitti takapäätään ilmaan napsautellen hampaitaan yhteen vähän väliä. Muutaman yrityksen jälkeen tamma suostui ravaamaan ihan rennon oloisesti pari kierrosta ympyrällä, ennen kuin vaihdettiin jälleen suuntaa ja sama harjoitus. Sitten oli vielä loppulaukkojen vuoro. Ja tätähän oli odotettu. Takajalat viuhuivat korkealla ilmassa kierrepukkien aikana, ja loikat eivät meinanneet loppua ollenkaan. Ja kun Inka oli laukannut hienosti kaksi ympyrää kumpaankin suuntaan, käveltiin muutama kierros kentällä, ennen kuin päästettiin se takaisin tarhaan.

31.12.2011 Lauantai
Uusi vuosi otetaan tänään vastaan kahdeltatoista, mutta Inka ei välitä pätkän vertaa. Päivä alkoi taas sillä, että tarhaan viedessä tamma oli niin vetelä kuin olla ja voi ja heti vapaaksi päästyään se aloitti hirvittävän pukkilaukkashown. Riehuttuaan tarhassa Shaylan kanssa tarpeeksi, haettiin tamma sisään päivän treeniä varten. Tamma saisi tänään kokeilla kuolaimettomia suitsia ja ohjia, joilla sitä tänään harjoitettaisiin. Mutta kuinka 160 senttinen omistaja ylettyisi ohjailemaan tammaa ohjista kiinni pitäen? Asia selvisi, kun suitset laitettiin päähän ja muutaman pystyyn nousemisen jälkeen laitettiin ohjat kaulalle. Thomas piti kiinni riimunnarusta, joka oli kiinnitetty suitsiin varmuuden vuoksi. Itse tepastelin tamman vierelle, hölläsin ohjasotetta, jolloin se käveli, ja kiristin ohjia, kun halusin tamman pysähtyvän. Tamma hermostui narujen kiskomisesta, jotka sille oli laitettu, ja nousi pystyyn ja omistaja lensi persiilleen maahan monia monia kertoja. Parin onnistuneen yrityksen jälkeen tamma sai levätä kun se vietiin talliin vastaanottamaan uusi vuosi - ja uudet kujeet !

22.12.2011 Torstai
Inkalle on laitettu suitset päähän pienen tappelun jälkeen ja ihan hienosti tamma otti jopa kuolaimet suuhunsa. Voimakasta tahtoa omistava neitonen ei meinannut alkuun luottaa ihmiseen, mutta tuossa se käveli kiltisti vierellä, ennen kuin päätti hajottaa juuri saamansa suitset kappaleiksi. Muutama ärräpää omistajan suusta pääsi lipsahtamaan, sillä aidot englantilaiset suitset oli varta vasten Inkaa varten tilattu. Eikä hintakaan ollut mikään kauhean edullinen. Tämän seurauksena Inka hinattiin sisään loppupäiväksi miettimään tekosiaan. Ja olihan se saanut jo riehua tarhassa aivan tarpeeksi tälle päivälle.

21.12.2011 maastakäsittelyvalmennus, valmentajana Ziki
Ansku tuossa jo aikaisemmin jutteli, että tammalla aloitetaan hieman ratsukoulutusta lähipäivinä. Tästä innostuneena kehitinkin tammalle hieman erilaista ohjelmaa heittäen kentälle pressua ja pujottelua, puomia ja pientä koroketta. Ansku sai alkuun vain kävellä Inkan kanssa vapaana kentällä ilman riimunnarua, ja tämän jälkeen lähteä ylittämään puomeja. Inka kuunteli hyvin Anskua ja tuli hyvin perässä, myöskin pysähtyen ja kääntyen kun tämän omistajakin niin teki. Ilmapiiri oli hyvä ja yhteistyö oli näkyvää. Seuraavaksi olikin vuorossa pujottelua, joka olikin jo omiaan tuomaan hieman haastetta tehtävään. Inka kyllä sai neljännellä kerralla tehtävän onnistumaan kokonaisuudessaan; ensimmäisillä kerroilla kun tamma oli mennyt suoraan tötsien ohi kääntymättä laisinkaan. Tehtävistä viimeinen oli selvästi tammalle kaikkien vaikein. Tamman säikky puoli pääsi näkyviin kun tämä sai tehtäväksi ylittää pressun. Ansku käveli ensin keskelle pressua, jonka jälkeen tämä yritti maannitella tammaa perässään. Kehotin vain liikkumaan tamman mukana aina vastakkaisella puolella niin, että tamman tulee ylittää pressu, että pääsee luoksesi. Inka alkoi lopulta hieman hätääntyä, ennen kuin uskaltautui astua pressulle. Rapisevaa ääntä ja vieläpä erilaista materiaalia - voisiko kamalampaa olla? Kuitenkin rohkein mielin tamma tepasteli lopulta pressun läpi Anskun luokse, ja tähän tekoon lopetimmekin valmennuksen. Tätä voi kuitenkin olla hyvä harjoittaa myös jatkossa, nimittäin luo luottamusta ihmisen ja hevosen välille, sekä tietenkin hieman ajatustyötä hevoselle!