Lukka frá Svánedra ^{ARJ-II, YLA2}

© Fitjamyri

Meriitit & muu menestys

Lukka on kultainen tammamamma

Lukkan hankinta on ollut yksi Freistingarin tallin tähtihetkistä. Siitä päivästä lähtien, kun talliin saapui tämä kaunis siitostamma, loistava periyttäjä, ei ole talli huonoa päivää nähnytkään. Luonteeltaan Lukka on mitä soveliain ratsu; siltä löytyy sopivasti viljaa, se on yhteistyökykyinen ja sen askellajit hurmaavat jopa vannoutuneen puoliveri-ihmisen. Lukka on hoitotilanteissa todella esimerkillinen, ja seisoo vain paikoillaan lepuuttaen takasiaan vuorotellen ja haukottelemalla välillä oikein kunnolla. Lukka nauttii hoitotilanteista silminnähden ja myös varusteet menevät kivuttomasti selkään. Talutustilanteissa tamma puolestaan vain seuraa perässä. Ja kun siirrytään ratsastettavuuteen, ei voida muuta kuin huokaista ihastuksesta. Lukka kulkee vain hetken kunnon työskentelyn jälkeen peräänannossa, ja sen liikkeet ovat melko isoja tamman kokoon verraten - ja matkaavoittavia. Lukkalta löytyy hyppykapasiteettia, ja kouluponinkin siitä saisi hiomalla, tamman liikkeet kun ovat kuitenkin välillä passitahtisia.

Tamma on yleisesti ottaen kiltti automaatti. Se tekee mitä käsketään, ja välillä enemmänkin. Lukka on notkea viisikäyntihevoseksi, ja vaikka se onkin kiltti, löytyy tarpeen tullen paljonkin temperamenttia. Ihmisen saapuessa talliin, tamma hirnahtaa kovaäänisesti, jotta tiedettäisiin saapua sen karsinalle ensimmäiseksi. Toisaalta, näitä "nyt-mulle-heti-kaikki-tänne" -hevosia on sen verran paljon, että jokaisen luokse ei sekunnissa ehditä. Lukkassa on se hyvä puoli, ettei se kauaa jaksa osoittaa mieltään, kun ne ruoat tulevat joka tapauksessa jossain vaiheessa. Tammalta löytyy tarpeen vaatiessa hyvinkin pitkä pinna, mutta sitäkään ei voi venyttää ja vanuttaa loputtomiin, vaan tamman kanssa saa olla kuitenkin melko täsmällinen. Ja sille päälle sattuessaan Lukka osaa olla inhottava.

Harjapakki on yksi mielenkiintoisimmista asioista, joita maan pinnalta löytyy. Turpa on aina tungettava pakkiin ja katsottava, että mitä uutta siellä on. Lukka tykkää myöskin levittää kaikki hoitotarvikkeet ympäri karsinan lattiaa, ja niitä onkin mukava keräillä purujen alta... Tammaa on kuitenkin muuten oikein mukava hoitaa, vaikkakaan mitkään neljän tunnin hoitohetket eivät olekaan mieluisia. Lasten hoitsuna ja terapiahevosena Lukka on aivan omaa luokkaansa, ja vaikka siitä löytyykin se inhottava vaihdekin muutamana päivänä vuodessa, ei se silti satuta ihmisiä koskaan. Lukkan hoitajalta vaaditaan vakaata olemusta, ja hieman rankempaa hoitotyyliä sillä jos liian hellästi harjaa, Lukkaa vain kutittaa ja silloin se alkaa pyöriä. Kaviot tamma nostaa ihan itsestään, mutta se on välillä niin unenpöpperössä, että saattaa heilahdella uhkaavasti puolelta toiselle - ei se kuitenkaan kaadu. Tamman jouhet voi selvittää ja takaa voi kiertää ilman pelkoa potkuista tai ärhentelystä. Varsin mukava tapaus siis kaikin puolin. Varusteidenkin laitto sujuu suht kivuttomasti, sillä kuolaimille tamma avaa automaattisesti suunsa ja putsit menevät hyvin jalkoihin. Ainoastaan satulavyötä kiristäessä tamma voi näyttää pari komeaa irvistystä. Myöskään esteille tarvittava pakollinen rintaremmi ei ole tamman lempiasioita...

Käsittelystä siirryttäessä ratsastukseen, on muistettava pitkä pinna ja muunkinlainen kärsivällisyys. Välillä Lukka lämpenee hyvinkin hitaasti, ja sitä saa olla käskemässä liikkeelle kovinkin paljon ja koko ajan. Useimmiten tamma on kuitenkin varsin eteenpäinpyrkivä ja muutenkin todella yhteistyönhaluinen hevonen. Siltä voi pyytää melko vaikeitakin asioita, mutta jos avut ovat piirunkaan verran ristiriitaiset (lue. käännät tammaa ulko-ohjasta aitaa päin ja potkit jaloilla eteenpäin...) tamma saattaa jättää asian tekemättä. Selvät avut ja päättäväinen ratsastaminen ajavat tamman joskus todella upeisiinkin suorituksiin! Ei Lukka kavahda vääriäkään apuja, jonka vuoksi se toimii hyvänä terapiahevosena. Askellajit ovat selkeät, mutta töltti voi olla liian vähän ratsastettuna erittäin epäselkeää.

Vaikka Lukka onkin pääosin helppo hevonen, sen kanssa on muistettava vain päättäväisyys. Ei Lukkan selässä tarvitse osata juuri mitään, ja tammaa voi käskeä tekemään jotakin ääniavuillakin. Muun muassa töltti nousee sanomalla "töltti" ja ravi sanomalla "ra-vi". Laukan nostossa pitää vain maiskauttaa muutaman kerran kunnolla, ja töltti onkin sitten vaikeampi. Se pitää ratsastaa kokonaan istunnalla, jotta se olisi puhdasta. Passissa aivan sama juttu, ja vaikka jokaisen askellajin saa ratsastettua ajamalla eteen tarpeeksi kauan, pyrimme silti siihen, että Lukka pyrkii nostamaan tietyn askellajin kun se saa siihen vievät oikeanlaiset avut. Ravissa tasapainoilu on vallan mukavaa, sillä myöskin askellajeiltaan kovin tasainen Lukka on miellyttävä kaveri kaikenlaisiin leikkeihin. Jokaisessa askellajissa Lukka on mahdollista saada hetken työskentelyn jälkeen peräänantoon, mutta tölttiin siirryttäessä tamma tekee sen automaattisesti. Jokseenkin Lukka on varsinainen automaatti, kunhan vain jaksaa työstää edes hetken tosissaan.

Esteillä tamma kuumuu hieman liikaa, ja kunhan se tajuaa, että esteet pitää ylittää, löytyy vauhtia ja temperamenttia hieman liiankin kanssa. Tämän vuoksi tamma puree kiinni kuolaimeen, ja lähtee niin kovaa, kuin sen kavioista lähtee. Ratsastajan onkin osattava tehdä siinä tilanteessa oikeat toimenpiteet. Maastoon tamman kanssa voi lähteä yksinkin, sillä se on varmajalkainen ja luotettava maastokaveri - jonka kanssa voi painella ihan täysillä. Lukka ei pelkää kirjaimellisesti mitään ja pimeänkin tullen sen selässä voi laittaa silmät kiinni ja tamma kuljettaa ihmisen turvallisesti takaisin tallille. Tamma on myöskin aikamoinen vesipeto ja leikkii vedessä kuin kakara konsanaan.

Sukutaulu & selvitys

Lukkan BLUP on 117!

I. Lendi frá Svánedra (punarautias, 133cm) on komea Islantilainen 5-käyntiori, jolta puuttui se tärkein: viljakkuus. Ei ori kovin laiska ollut, mutta vaati paljon työstöä saada jokin asia sujumaan. Rakenteellisesti ori on upea, ja onkin voittanut monia näyttelyitä. Lendi kantakirjattiin myöskin Islannissa ykköspalkinnolle. Kilpailuissa ori ei juurikaan menestynyt, ja sen vuoksi sitä ei juurikaan jalostukseenkaan käytetty. Kaikenkaikkiaan sijoituksia kertyi kilpailuista seuraavanlaisesti: kolme voittoa, kolme kakkossijaa, seitsemän kolmossijaa ja kymmenen erilaista kunniamainintaa. Muut kilpailut olivat kokonaan sijoituksettomia, ja niitä kertyi useampikymmen, sillä omistaja jaksoi sitkeästi kilpailla epäonnistumisista huolimatta. Lendin BLUP on viimeisimmän tiedon mukaan vain 97.6, joten hieman alle keskiarvon mennään. Kuitenkin, komean rakenteensa ja ihanan harjansa vuoksi tammanomistajat tykästyivät oriin, ja se onkin astunut jo 7 tammaa kasvattajatilallaan Svánedrassa. Nykyään ori viettää lokoisia eläkepäiviä.

II. Leyfur frá Svánedra (tummanrautias, 135cm) oli todella lupaava askellajihevonen. Se omisti näyttävät, tasaiset askellajit, joista eritoten töltti erottui joukosta. Todella menestynyt kilpahevonen, voitti jopa Islannissa järjestetyt suurkilpailut kolme kertaa kahdessa luokassa. Myös pienempiä kisoja ori kiersi, keräten menestystä. Rakenteellisesti ori oli hieman vajaa, mutta saavutti kuitenkin Islannin kantakirjassa komean kakkospalkinnon. Leyfur oli kysytty astutusmarkkinoilla, mutta vain onnekkaimmat ehtivät tammansa orin luokse tuomaan. Leyfur astui "vain" kaksikymmentä tammaa, joista jokainen synnytti kauniin varsan, kahdeksan tammaa, kaksitoista oria. Luonteeltaan Leyfur oli hieman ongelmallinen, sillä se tuppasi olemaan melko raskas ratsastaa aina välillä, ja hoitotilanteissa hypittiin pahimmissa tapauksissa hoitajan päälle. Tammojenkaan suosioon ori ei aina päässyt ja se koituikin Leyfurin kohtaloksi. Tamman potkaistessa sitä astutustapahtuman yhteydessä pahasti takajalkaan, se murtui niin pahasti, ettei sitä voinut enää parantaa. Näin ollen ori lopetettiin vain 15 vuoden ikäisenä. Leyfurin BLUP oli parhaimmillaan vain 101,8.

IE. Litla-Silfurta frá Svánedra (vaalea ruunikko, 131cm) on todella reipas vanhus, joka on kokenut elämänsä aikana vaikka mitä. Villin nuoruutensa vuoksi siitä ei koskaan tullut lasten ratsua, ja koulutus jäikin vauhdin säätelyn osalta hieman kesken. Tamma kilpaili nuoruudessaan kuitenkin ahkerasti arvokisoja kiertäen, ja niissä hyvin sijoittuen. Kymmenkunta sinivalkoista ruusuketta ja monia muita sijoituspalkintoja on kerätty, mutta niin on myös näyttelymenestystä. Tamma on kantakirjattu komealle II-palkinnolle, mutta se menestyi tilaisuudessa paremmin kuin jotkut orit. Siitostammana Litla-Silfurta toimi kolmisen vuotta, jonka aikana se varsoikin siis kolme kertaa. BLUP tammalla on vain 101.5, mutta se ei tee siitä huonoa. Periyttäjänä hevonen ei ollut maailman paras; hieman luonnevikaisia, mutta kohtuuhyvärakenteisia varsoja. Nykyään tamma on yksityisratsuna nuorella naisella, joka kirmailee tamman kanssa tuhatta ja sataa harva se päivä. Tamma on siis kokenut kaiken muun, paitsi vaellushevosen tehtävät.

E. Lumik frá Eystríhólár (voikonkirjava, 126cm) on kaunis hieman erikoisen värinen tamma. Nuoresta iästää huolimatta se on ehtinyt saavuttaa paljon. Kilpailuista tipahtelee tasaisin väliajoin voittoja, tai kakkossijoja. Kolmansia sijoja tai kunniamainintoja on kokonaisuudessaan vähemmän. Lumik on luonteeltaankin oikein tasainen ja miltei ruunamainenkin. Askellajit löytyvät todella puhtaina ja ne on helppo saada esille. Moni on rakastunut tamman pinkkiin turpaan ja se onkin Lumikin "tavaramerkki". Tamman rakenteessakaan ei ole moittimista, sillä se on kantakirjattu vahvalle ykköspalkinnolle Islannissa menestyen paremmin kuin jotkin orit. Lisäksi tammalla on muutama suurkilpailuvoitto ja monia suuria rahavoittoja rotunäyttelyistä (voittosumma onkin huimat 40 568euroa!). Lumikin BLUP arvo on todella korkea, sillä se oli viimeisimmän laskennan mukaan peräti 128! Tämä on todella upea piirre Lumikissa, ja se onkin ollut loistava periyttäjä niin askellajeiltaa, rakenteeltaan kuin luonteeltaankin. Jälkeläisiä tammalla on vasta kaksi, tammoja molemmat.

EI. Litur frá Eystríhólár (voikko, 122cm) on oikein komea, pieni islanninhevosori, joka viettää tällä hetkellä täyspainoisesti jalostusorin päiviä kotitilallaan. Ori onkin astunut jo viisitoista tammaa, joista jokainen synnytti terveen varsan, tosin, yksi synnytti peräti kaksi aivan isänsä näköistä oria! Litur on varsin kiltti oriksi, miltei ruunamainenkin. Tammojen kiima-aikaan siitä löytyy kuitenkin se orimainenkin puoli. Kilpailuissa ori on kiertänyt, todella menestyksekkäästi, sillä se on saanut kehuja niin väristään, askellajeistaa kuin paksusta harjastaankin! Voittoja on kolmisenkymmentä kappaletta, kakkos- ja kolmossijoja kaksi kertaa enemmän! Kunniamainintoja sun muuta sälääkin on kertynyt, kuin myös ykköspalkinto kantakirjauksesta. Rotunäyttelyistä ja joistakin mätsäreistä ori on kerännyt muutamat parhaan hevosen palkinnot, mutta myös muutamissa se on jäänyt ilman ruusuketta. Komea ori joka tapauksessa, ja varmasti yksi Lukkan suvun menestyneimpiä hevosia. Orin BLUP onkin huimat 131, johon on vain harva yltänyt!

EE. Framandi frá Eystríhólár (vaaleneva kimo, 132cm) on tätä nykyä eläkkeellä oleva harrasteratsu, joka ei juuri koskaan yltänyt kilpailuissa ykköspalkinnolle tai mitään. Kantakirjasta Framandi haki kolmospalkinnon, sillä rakenteellisesti tamma on ehkä hieman vajaa. Se on lievästi takakorkea, ja sillä on kokoonsa nähden hieman iso pää ja raskas kaula. Takapään ollessa kuitenkin suht massiivinen, kokonaisuus ei näytä niin karulta. Kilpailuista tamma haki kaikenkaikkiaan kaksi voittoa ja muutamia kolmossijoja. Yhtään sinistä ruusuketta se ei saanut. Framandin BLUP oli viime laskennassa 115,1 joten se ei ole mikään turha tapaus kuitenkaan. Luonteellisesti tamma on kuitenkin niin kiltti, että sen selkään voi heittää vaikka vauvan. Se on rauhallisen laiska, mutta se omistaa puhtaat, helpot askellajit. Tamma rakastaa hyppäämistä yli kaiken ja maastoilu on toiseksi lähinnä sen sydäntä. Varsojakin tamma on putkauttanut maailmaan jo kaksi kappaletta, mutta omistajan sanojen perusteella luvassa on vielä ainakin yksi varsa.

Jalostusinfo & jälkeläiset

Lukka frá Svánedra ei ole enää jalostuskäytössä. Ota yhteyttä sähköpostilla myytävistä varsoista (@) !

•   05.03.2012 tamma Vilja frá Freistingar 4 ARJ-sijoitusta(i. Kjarni frá Grimnsvatni)
•   06.04.2012 tamma Lilla-Hildur frá Freistingar 1 ARJ-sijoitus (i. Amor frá Strokkseyri ARJ-II, YLA2)
•   08.05.2012 ori Ljúfur frá Freistingar 13 ARJ-sijoitusta(i. Piltur frá Eilíðskógi)
•   22.06.2012 ori Plúton frá Freistingar 6 ARJ-sijoitusta (i. Piltur frá Eilíðskógi)
•   25.07.2012 ori Haustgódi frá Elfendur (i. Hrímnir frá Reginn)
•   15.08.2012 o/t. *** frá Freistingar (i. Vafi frá Hekla ARJ-II, YLA2) myynnissä!
•   24.10.2012 o/t. *** frá Freistingar (i. Kjarni frá Grimnsvatni) myynnissä!

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

31.07.2012
ARJ-laatuarvostelun tulokset tulivat julki (pitkän) odottamisen jälkeen ja pettymys oli suuri, kun odotettu ykköspalkinto tippuikin kakkoseen. Lukka olisi tarvinnut vain kaksi pistettä saadakseen ykköspalkinnon, mutta aivan yhtä tyytyväisiä tuohon kakkoseen olemme. Tamman kaverina matkustanut Vinurkin sai mukaansa kakkospystin, joskin se sai tilaisuuden huonoimmat arvostelut, joskin se odotettu yli sadan pisteen raja meni rikki. Varsin tyytyväinen olen kummankin suoritukseen ja varsinkin vanha mamma Lukka pääsee viimeinkin odotetulle eläkkeelle, odottelemaan yleislaatuarvostelua ja aikoohan tamma varsoakin vielä kerran. Näitä odotellessa!

11.07.2012
Kosteasta juhannuksesta selvittiin kunnialla, ja tänään palattiinkin sitten töihin. Lukkan kanssa lähdettiin kentälle hiomaan hieman perusratsastusta, sillä viime aikoina tamma on vain pyörinyt kilpakentillä ja rento fiilis on kadonnut johonkin ihan muualle kuin sen pitäisi. En raaskinut tamman selkään heittää satulaa, sillä Lukka oli sitä kantanut selässään joka päivä kesäkuun alusta lähtien. Vaikka talvi ei ole vielä lähelläkään, odottaa Lukka sitä varmasti innolla, silä tamma pääsee kasvattamaan mahan ympärystään koko pitkäksi talveksi! Tänään meitä kuitenkin kutsui pölyinen kenttä, ja kevyet treenit ilman satulaa. Lukka vaikutti silti innostuneelta, kenties siksi, ettei täksi päiväksi ollut luvassa matkustamista. Ja näin pääsimme aloittamaan treenit.

Tamma kulki eteenpäin harvinaisen reippaasti, vaikka uskoin sen olevan aivan väsynyt viimeisen kuukauden kilpailuputkesta. Enää puuttuisi kaksikymmentä sijoitusta, niin olisimme valmiita laatuarvosteluihin. Ihan huippua! Kuitenkin, treenit aloitettiin normaalisti alkuverryttelyillä, joihin kuului ravi- ja käyntityöskentelyä rauhallisessa tempossa. Koska kello ei ollut vielä paljonkaan, oli melko viileä - juuri sopiva ratsastusilma. Tammaan palatakseni se toimi hyvin esimerkiksi volteilla ja pääty-ympyröillä, vaikka pienemmillä volteilla se oli koko ajan siirtymässä tölttiin. En kuitenkaan antanut, vaan sen piti ravata koko ajan kun niin käskin. Volttien pienentyessä koko ajan Lukka joutui totisesti asettelemaan jalkojaan, sillä ravissa se oli hieman kömpelöpi kuin esimerkiksi töltissä. Hetken kuluttua, parin onnistuneen suorituksen jälkeen siirsin tamman käyntiin. Se sai kävellä kunnon välikäynnit.

Kävelyn jälkeen, ja tamman saadessa energiansa takaisin, siirryimme laukkatyöskentelyyn. Teimme ihan perusjuttuja, laukkailimme pitkiä sivuja ja pääty-ympyröitä jokaisessa laukan tempossa. Lisättyyn Lukka ei jaksanut kunnolla siirtyä, joten pysyimme pääosin hitaassa- ja keskilaukassa. Lukka työskenteli edelleen hyvin kuuliaisesti, eikä edes yrittänyt luistaa tehtävistään. Teimme loppuun vielä parit tasapainoharjoitukset, laitoin kädet vaakatasoon sivuille niin ravissa kuin laukassakin ja siinä olikin melkoinen työ pysyä kyydissä - ravissa siis. Mutta sainpahan hieman harjoitusta. Treenin loputtua talutin tamman talliin ja annoin sille muutaman herkun piilotettuina sen puolikkaaseen heinäsiivuun. Ja tottakai Lukka pääsi pesullekin, olihan se suhteellisen hikinen sen (kamalan) ravityöskentelyn jälkeen.

02.06.2012
Lukkalla ollaan treenattu ahkerasti sen tännetulon jälkeen mutta kilpailukentillä ei olla vielä päästy esittäytymään sijoitusten muodossa. Tänään tamma vietti vapaapäivää, mutta ilmoittelin sen ihan huvin vuoksi muutamiin kisoihin ja kotikentälläkin kisattaisiin juhannuksen tienoilla! Lukkalle on siis tiedossa toiminnantäyteinen kuukausi, toivottavasti (vanha) mamma jaksaa kilpailla sijoitukset täyteen. Vapaapäivän kunniaksi tamma pääsi laiduntamaan kavedeidensa kanssa vuoristolaitumelle, jossa se saisi viettää rentoa elämää kahdeksanteen päivään asti. Silloin olisi viimeiset treenit ennen kilpailuita. Toivottakaamme tammalle siis onnea! Se onkin juuri sopivasti kilpakuosissa, ja hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

14.05.2012
Tamma on vieroitettu viimeisimmästä varsastaan ja kilpaileminen voidaan piakkoin aloittaa. Onhan Lukkan treenaukseen mennytkin aikaa, reilu vuosi (en nyt tarkoita virtuaalisia vuosia...!) ja viimeinkin olemme tyytyväisiä tulokseen. Lukka oli meille tullessaan varsinainen aikapommi, mutta saimme sen sietämään painetta, ja kunhan se sai tarpeeksi lomailla, kaikki sujui varsin mallikkaasti. Vastedes noudatamme tiukkaa kilpailurytmiä, ja toivon mukaan saamme hyviä tuloksia kilparadoilta, toivottavasti mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Tänään oli kuitenkin vuorossa kenttätyöskentelyä ja tamma oli heti alkutunnista hieman vetelä. Tamma ei toiminut alkuun toivotulla tavalla. Otimmekin paljon taivutuksia ja temponvaihteluita käynnissä, ja pian alkoi tammastakin löytyä edes hitunen viljakkuutta. Pyysin Thomasta kokoamaan kolmen esteen jumppasarjan kentälle, sillä tammalla ei oltu hypätty moneen kuukauteen ja näin ollen se tarvitsisi kyseisen asian kanssa kunnon treenausta. Alkulämmittelyiden jälkeen jatkoimme vaihtelevasti ravi- ja laukkatyöskentelyllä, joka tuotti pientä ongelmaa ainakin aluksi. Tamma esitti hyvin passitahtista tölttiä, joka muuttui paikoitellen possupassiksi. Tämän vuoksi meidän oli otettava harjoitusten sekaan yksi puhdas tölttisuorituskin. Kun kuitenkin tamma pääsi ravaamaan melko vapaaseen tahtiin, sai se tuntumaa siihen, mitä siltä haettiin ja askellajista tuli koko ajan vahvemman oloista. Thomaskin taisi kehaista tammaa pari kertaa, se kun on varsinainen luonnontölttäri. Aloitimme toisen pitkän sivun sisäpuolelle aseteltujen puomien ylittämisen. Alkuun tamma meni vain ohi välittämättä ohjasavuista tuon taivaallista. Pari kertaa jouduin alentumaan raipan näpäytykseen, mutta se sai Lukkan toisiin ajatuksiin. Kenties selässä olevaa ihmistä piti sittenkin kunnioittaa eikä vain tehdä mitä huvittaa?

Työskentely jatkui melko rennolla meiningillä puomien jälkeen jumppikselle. Otettiin heti alkuun laukassa, sillä muuten Lukka olisi tuskin niitä ylittänytkään. Laukatessaan kohti estesarjaa, tamma oli jäykkä kuin viulunkieli ja hyppäsi kovaa ja puomit kolisten. Thomas pääsikin heti asettelemaan ne takaisin paikoilleen, sillä otettiin uudelleen edes hidastamatta käyntiin. Lukka meni pää ylhäällä eteenpäin, kaahotti ihan täysillä esteille, mutta kyllä ne pidätteet taisivat jossain välissä läpi mennä. Nyt Lukka ymmärsi, että puomeja ei ole tarkoitus tiputtaa, vaan ne pitäisi ylittää. Kerran jos toisenkin, ehkä kolmannenkin kerran menimme onnistuneesti, ennen kuin heitin jalustimet kaulalle ja annoin mennä kaksi kierrosta kentällä niin kovaa kuin tamman kavioista enää lähti. Sitten huolelliset loppuverryttelyt, ja loppukäynnit. Tämänpäiväinen treeni oli sujunut ihan tarpeeksi hyvin.

20.04.2012 askellajivalmennus valmentajana Thomas (Annika N.)
Annikan soitettua viiden aikaan aamulla, ja käskien tulla kuudeksi tallille valmentamaan häntä, sai minut hieman kiukkuiseksi. Pakkohan se oli totella, ja nousta sängystä, vaikka mieluusti olisin tyttöystäväni viereen jäänyt. Annika oli Lukkan kanssa baanalla kävelemässä, kun minä saavuin paikalle hiuksiani pöyhien. Taisin näyttää melko hupaisalta, mutta valmennus oli aloitettava. "Aloittakaa ravisiirtymiset aina pitkällä sivulla. Kaksi siirtymistä ja hidastusta per sivu!" huusin ja Annika aloitti harjoituksen. Alkuun Lukka ei ollut kovin yhteistyönhaluinen hidastusten kanssa, mutta ei siinäkään kauaa mennyt, kun tamma rupesi apuja kuuntelemaan hieman tarkemmin. Keskityimme valmennuksen alkulämmittelyssä lähinnä ravin puhtauteen, ratsastajan istuntaan ja apujen käyttöön, sekä hidastusten ja nostojen selkeyteen ja tarkkuuteen. Lukka kuunteli varsin hyvin Annikan apuja, ja vaikka muutaman kerran jouduin huomauttamaan liian kovista pohjeavuista verraten ohjasapuihin, sujui harjoitus vallan hyvin. Siitä aloitimme tölttisiirtymiset, joten Annika istui alas satulaan, ja siirsi tamman kierroksen ajaksi käyntiin. Ohjeistin Annikaa aloittamaan seuraavaa tehtävää pienellä puolipidätteellä, sekä istunnan ja pohkeen yhteistyöllä. Lukka kuunteli apuja hyvin, ja lähtikin tölttiin seuraavan pitkän sivun alusta. Alkuun askellaji näytti lähinnä possupassilta, joten askellajin puhtaaksi saamiseen keskityimme ensisijaisesti. Tottakai kiinnitin huomiota myös Annikan istuntaan, joka oli jossain välissä liian etukenoinen. Ohjeistin istumaan mielummin takakenossa, jotta jalat siirtyisivät automaattisesti edemmäs. Selkeät puolipidätteet yhdistettyinä eteen ajaviin pohkeisiin ja rentoon "issikka-istuntaan" saivat aikaan ihmeitä, sillä pian Lukka jo tölttäsi puhtaasti, hidastukset ja liikkeellelähdötkin olivat puhtaita. Olin varsin tyytyväinen tämän päivän suoritukseen.

06.04.2012
Lukkan karsinasta löytyi aamulla ihana pieni tumma möykky. Tamma oli yön aikana varsonut toisen varsansa! Varsa oli kuitenkin pieni, ja heikko eikä se päässyt ylös emänsä nisille. Eläinlääkäri jouduttiin paikalle kutsumaan, ja puolentoista tunnin sietämätön odotus alkoi. Sekunnit kuluivat, ja varsa makasi voimattomana emänsä jaloissa. Lukka yritti tökkiä sitä ylös, mutta pikkuinen oli liian heiveröinen. Istuin varsomiskarsinan lattialla, koetin kerran nostaa tammavarsaa ylös, mutta tajusin että paras siihen hommaan olisi eläinlääkäri. Lukka ei pistänyt pahakseen, vaikka olinkin melko lähellä varsaa ja koin helpotusta, kun varsa viimein yritti ihan tosissaan, mätkähtäen kuitenkin uudelleen maahan. Epätoivo valtasi minut, oliko tämä Lukkan toisen varsan kohtalo?

Tallin pimeydessä, kylmällä kivilattialla istuessani aikaa tuntui menevän monta tuntia. Hätkähdin lopulta kuullessani kahden miehen puhuvan rauhalliseen sävyyn, äänet saapuivat Lukkan karsinan ovelle. Nousin ylös puistellen purut vaatteistani, ja katsoin, tuliko eläinlääkäri viimeinkin. Keskusteltuamme pienen hetken varsan kohtalosta, mikäli se saataisiin nousemaan. Sen selviämismahdollisuudet olivat pienet ja aika kävi vähiin. Eläinlääkärin ryhtyessä toimeen, kävin sytyttämässä talliin valot ja jaoin aamuheinät hevosille. Kirjoitin lisäksi ratsuttajille listan liikutettavista tammoista. Pian katosin jälleen sen varsomiskarsinan eteen, jossa Lukka, varsa ja eläinlääkäri kolistelivat. "Se onnistui!" mies lopulta karjaisi melko kovaan ääneen. Tallitytötkin olivat saapuneet tallille (ihme, yleensä ne tulevat vasta silloin, kun kaikki raskaimmat työt on tehty!) ja tulivat ihmeissään katsomaan. Jouduin hätistämään heidät pois, mutta päästin Thomaksen ja Rebeccan katsomaan. Jokaisen silmät kiinnittyivät heti siihen pieneen tummaan möykkyyn.

Varsa oli emänsä nisillä, ja vaikka eläinlääkärisetä siitä kiinni pitikin, vaikutti pieni tamma niin taistelijaluontoiselta, että nimikin oli valmiiksi mietittynä. "Se on Lilla-Hildur!" Jokainen katsoi minua hieman kummastuneena, mutta onnistuin vääntämään sen kahdesta niin kauniista sanasta. Lilla tarkoitti "lempinimeä pienelle tytölle" ja hildur tarkoittaa "taistelu". Mikäs sen mukavemman kuuloinen nimi. Kun kaikki oli kuitenkin lopulta hyvin, ja tämäkin tarina sai onnellisen lopun, päästin Lukkan ja Lilla-Hildurin hetkeksi kahden nauttimaan toistensa seurasta, ja Lukka saisi rauhassa tutustua varsaansa.

18.03.2012
Tänään hain Lukkan sisälle hieman ennen puolta päivää, jotta ehtisin sen liikuttaa ennen kuin kasvattejani kysyneet naiset tulisivat niitä katsomaan. Suuntasin tamman kanssa baanalle, ja tamma oli hyvin energisellä tuulella. Pitkään aikaan tammaa ei ollakaan ratsastettu kunnolla baanalla, joten nyt oli sen aika. Tuntui jotenkin hassulta istua niin pienen hevosen selässä, kun hetki sitten olin ratsastanut Vinurilla, miltei hevoskorkuisella... Lukka tuntui silti enemmän hevoselta minun makuuni, sillä se oli rutkasti Vinuria pyöreämpi. Aloitimme treenit sillä, että otin muutamia ravipätkiä aina sopivaan väliin. Sain Lukkan melko hyvin hereille, ennen kuin aloitin ravissa työskentelyn oikein kunnolla. Ravailimme aina pitkillä sivuilla nopeampaa tahtia kuin normaalisti ja pyrin Lukkan saamaan pidentämään askeltaan, ja lyhyillä sivuilla käveltiin. Annoin Lukkan venyttää kaulaansa puolen lyhyen sivun verran, ennen kuin kokosin jälleen ohjat uuteen ravisiirtymiseen. Lukka toimi nyt jo hyvinkin täydellisesti, sillä heti avut saatuaan se lähti hienosti ravaamaan.

Harjoiteltiin myöskin laukkaamista, sillä sitä Lukkalla ei kovin pitkään aikaan oltukaan treenattu. Kiinnitettiin eniten huomiota nostoihin ja käyntiin siirtymiseen. Kaiken oli tapahduttava juuri silloin, kun pohkeet iskettiin tamman kylkiin tai kun ohjista pidätettiin. Pienen hionnan jälkeen tamman laukkaamiset onnistuivat kuitenkin hyvin ja päästeltiin pari kierrosta oikein kunnolla, jotta Lukka olisi varmasti hikinen treenin jälkeen. Laukkatyöskentelyn jälkeen treenattiin vielä temponvaihteluita ravissa ja laukassa, ennen kuin päästin Lukkan pinteestä ja annoin sen kävellä loppuun omaa tahtiaan.

05.03.2012
Lukkan karsinasta löytyi tänään varsin söpö ilmestys. Tamma oli varsonut yön aikana kauniin tammavarsan, joka saikin heti nimen. Siitä tuli Vilja, toivon mukaan nimen merkitys pitää tamman vanhemmiten paikkansa. Lukka ja Vilja pääsivät heti illalla vierailemaan tarhassakin, jossa saivat nauttia ilta-auringosta noin viitisentoista minuuttia, ennen kuin hain ne sisään.

04.03.2012
Lukkaa on ahkerasti treenattu ja toivon mukaan se saadaan kisakuntoon mahdollisimman pian. Nyt tamma on kantavana omasta oristamme Kjarnista, mutta tänään käytiin vielä mukavasti pyöristyneen tamman kanssa maastoilemassa. Lukka toimi varsin hyvin jo harjaushetkellä, eikä osoittanut pienintäkään merkkiä varsomisesta. Kilpailuttaminen alkaa kuitenkin hyvää vauhtia heti varsan vieroituksen jälkeen, ja tamma onkin hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lenkki sisälsi vain käyntiä, ja kesti puoli tuntia. Nautimme kummatkin raikkaasta kevät-talven ilmasta ja Lukka innostui kävelemään reippaasti. Tämä olikin viimeinen maastoreissu, ja sitten odottelemaan pienen varsan syntymistä. Lukkasta tulee varmasti erinomainen äiti!