Virallinen nimi | Jäpäkän Samilja "Milja" | Rekisterinumero | ei vielä rekisterissä |
Rotu ja sukupuoli | suomenpienhevonen, tamma | Säkäkorkeus & väri | 155cm & rautias |
Syntymäaika | 07.08.2011 | Ikääntyminen | oma ikääntyminen (nyt 4v!) |
Painotuslaji | koulupainotteinen | Koulutustaso | Vaativa B, 80cm, 60cm |
Kasvattaja | Snniiif, Jäpäkkä | Omistaja | Annika N. vrl-10352, Freistingar |
Samilja on perusluonteeltaan hieman kuuma tapaus. Sen kanssa saa todellakin työskennellä, jottei se ala testata, mutta kun sille heti alusta näyttää, kuka on johtaja, sujuu työntekokin vallan mainiosti. Tammalla on suuret, elastiset liikkeet ja sen saa kulkemaan peräänannossa heti, kun kunnon työskentely alkaa. Kouluradalla tamma onkin elementissään, esteillä se on puolestaan hieman kömpelöhkö, ellei sitä osaa ratsastaa kunnolla eteen. Tammaa pitää esteillä myös tsempata, ja oikein ratsastettuna jopa 80-senttiset esteet eivät tuota ongelmia. Maastossa tammasta kuoriutuu kunnon rälläilyponi.
i Koston Ruuti |
ii Riiviöiden Ritariperhonen |
iii Romu-Miäs |
iie Perhosvaikutus |
||
ie Koston Tuutikki |
iei Kipunan Nuutti |
|
iee Ruuturouva |
||
e Hunajapuron Silja |
ei Serenin Pikku Kirous |
eii Peukaloinen |
eie Hunajainen Kaunotar missä? |
||
ee Milkan Saijja |
eei Muasimontti |
|
eee Raakileetta |
Jäpäkän Samilja ei ole ulkopuolisessa jalostuskäytössä
• 00.00.0000 tamma Varsa Varsulainen (i. Isukki)
21.05.2012 KRJ (kutsu) Helppo A, 07/60 |
06.10.2012
Saatiinhan tää meidän karkulainenkin kotiin. Samilja oli koko kesän Ficenalla kisattavana ja treenattavana ja nyt tamma saapui kotiin. Trailerista tuli ulos ihan erilainen tamma, kuin mikä keväällä oli lähtenyt. Lihaksettoman ja hieman aran hevosen tilalle oli ilmestynyt lihaksikas, hyväkuntoinen ja ystävällinen Samilja, jonka kansiossa oli kilpailutuloksia odotetulta Vaativa B-tasolta. Kiittäessäni Ficenaa, saatoin nähdä naisen silmien kostuvan - Samilja oli ilmeisesti ollut mieleinen kilpakumppani. Ficena taputti tammaa vielä kerran ystävällisesti, ennen kuin jäin tamman kanssa kahden (ellei mukaan laskettu kamalaa kasaa varusteita, ruusukkeita ja arvosteluita). Talliorjat heittivät kuitenkin pian tavarat sisään ja itse heitin tammalle suitset päähän ja talutin sen kentälle. Nyt Samilja sai näyttää, mihin se pystyi! Aloitimme ihan käyntijuttujen kertaamisella, pohkeenväistöjä ja voltteja, sekä askeleen pidennystä. Tästä siirryttiin raviin ja sain ilman satulaa hieman hakea tasapainoa ensin. Alkuun menimme koko uralla pari kierrosta, jonka jälkeen teimme muutamia kiemurauria ja voltteja. Samilja kuitenkin kuumui kuumumistaan, ja sain pidättää loppujen lopuksi oikein olan takaa. Tamma kuitenkin kuunteli apuja, ja vaikka meno oli vauhdikasta, pysyin hyvin mukana. Kentän laidalle kokoontui useampi talliporukasta katsomaan uutta tulokasta. "Hei kukas tää on?" Thomas kysyi ihmetellen. Pyöräytin silmiäni kerran, jos toisenkin. "Tyhmä eksä nää, et täähän on Samilja?!" tiuskaisin, ja samalla käskin Samiljaa nostamaan laukan. Heh. Thomas näytti siltä, kuin olisi nähnyt aaveen. Mutta kukapa tunnistaisi uudistunutta Samiljaa vanhasta ruipelosta, joka meiltä keväällä lähti.