Fastastjarna frá Glaumur
| nimi | Fastastjarna frá Glaumur "Fanna" |
rekisterinumero | VH11-030-0115 (nimellä Falastjarna...) |
| rotu | islanninhevonen | sukupuoli | tamma |
| syntymäaika | 07.11.2010 | ikääntyminen | 8-vuotias (4v 17.03.2011) |
| väri & merkit | rautias | säkäkorkeus | 137cm |
| omistaja | Annika N. VRL-10352 | kasvattaja | Sofia H., Glaumur |
| painotuslaji | askellajiratsastus | koulutustaso | Helppo B, 90cm, 70cm |
Vikingurilla ratsastaessani tajusin, että kohta on pakko saada nuorempia hevosia kisaamaan askellajikentille. Otin ohjat käteeni, ja ravasin tallin pihaan. "Rebecca!" huusin, ja tyttö juoksi vastaan. Hän ihmetteli, mistä moinen ilme, sillä pitkästä aikaa hymyilin leveästi. "Nyt lähdetään etsimään uusia hevosia" kajautin ilmoille niin kovaäänisesti, että myös Thomas ja uusi ruotsalainen tallityöntekijäni Victoria kuulivat ja tulivat puolijuoksua katsomaan, mistä sain moisen idean. Niimpä soitin tutulle islanninehevostallille Glaumuriin, ja kysäisin, että onko myytäviä hevosia. Myötävä vastaus, hevosrekan valmistelu ja matkaanlähtö seuraavana päivänä tasan kello 11.00. Rebecca, Thomas ja Victoria huokaisivat, sillä tässä tilassa minua ei pysäyttänyt mikään. Varmuuden vuoksi he laittoivat viisi uutta karsinaa kuntoon, sillä saatoin hetkessä napata mukaani useamman kuin yhden hevosen. Niimpä, seuraavana päivänä tasan kello 11.00 lähdimme koko talliporukan voimin kohti Glaumurin islanninhevostallia. Laitumilla näin hyvin hoidettuja hevosia, osan karva oli mudan peitossa, osa taasen nautti mutakelistä, niin kauan kuin sitä oli jäljellä. Tallin omistajatar tervehti ystävällisesti, kuten aina, ja toivotti tervetulleeksi. Koeratsastimme kaikkiaan viisi hevosta, joista yksi osui oikeaan. Nuori ja lupaava Fastastjarna frá Glaumur. Kirjaimellisesti työnsin omistajattaren käteen suuren setelinipun, ja hän puolestaan ojensi riimunnarun omaan käteeni. Olin saanut itselleni kultakimpaleen.
Fastastjarna frá Glaumur - se hohdokas 5-käyntinen tamma. Se seisoo turpa karsinan oven päällä, ja näyttää nukkuvan. Fanna osaa näyttää maailman kilteimmältä karvaiselta ponilta, mutta kun katsot pintaa syvemmälle, huomaat jotakin muuta.. kuten esimerkiksi itsepäisyyttä, tyhmyyttä, v*ttumaisuutta tai jotakin siltä väliltä. Fannalla on kova kallo, eikä se paina ihan vähällä oppimaansa aivoihinsa. Hoitotilanteissa Fanna ei juurikaan osaa käyttäytyä. Se hyppii ja pomppii joka ilmansuuntaan, ja silloin on otettava sellainen "ja mähän saan ton ponin kuriin"-asenne, ja todellakin näytettävä tammalle, kuka on pomo. Fanna osaa yllättää tyhmyydellään tallin työntekijät, kuin kokeneet kurssilaisetkin. "Tyhmä kaakki" sanovat useimmat, jotka lähtevät karsinasta ovet paukkuen, poskessa saattaa olla peräti hampaan jäljet. Fannaa ei kannata kuitenkaan laittaa kiinni, vaan kunhan sillä on riimut päässä, ja riimunnaru vaikka kaulalla, se riittää. Kiinni ollessa Fanna joutuu pakokauhun valtaan, eikä se pysy sitten taikomallakaan paikoillaan. Jos ja kun tamma käyttäytyy oikein idioottimaisesti, kannattaa olla vihainen, kuin puuma, ja ottaa riimunnaru salamana kaulalta. Sillä sitten hiukkasen läppäset tammaa ryntäille niin, että se peruuttaa. Jos ei muuten, loikkaat tamman eteen sen "pillastuessa", ei se nyt kuitenkaan niin tyhmä ole, että jyräisi kaksijalkaisen, vaikka ne sen mielestä inhottavia ovatkin. Kaikki ihmettelevät, miksei Fannan lempinimi ole esimerkiksi taliaivo tai torvelo tai jokin muu sen luonnetta vastaava. Fannalle sanotaan hiukan liiankin usein "Senkin taliaivo!" ja se ei välttis ymmärrä, miksi sille ollaan niin julmia, onhan sekin vain hevonen - idioottimainen sellainen. Kavioiden kanssa saa tapella kirjaimellisesti tuntitolkulla, sillä Fanna pitää kirjaimellisesti jalat tukevasti maassa. Jos jollain konstilla kaviot saa ilmaan, yrittää tamma riuhtoa jalkaansa vapaaksi, tai sitten se nojaa ihmiseen koko painollaan, eihän tästä koskaan tiedä. Takajalkojen puhdistuksessa pitää olla tarkkana, ettei tamma pääse potkaisemaan, ja siitähän ei seuraa kuin huutoa ja kyyneleitä. "Blood and tears" onkin hyvä sanonta, sillä verta ja kyyneleitä on todellakin luvassa, kun tätä tammaa menee hoitamaan.
"Mihin se poni hävisi?" kuuluu useamman kuin yhden ihmisen ääni, kun satula ja suitset tuodaan tamman näköetäisyydelle. Taisit unohtaa lukita karsinan oven? Pyh, tottakai suljit sen. Fanna nimittäin availee itse salvat ja juoksee mahdollisimman kauas näistä pelottavista varusteista. Varusteet kannattaa pitää mahdollisimman lähellä Fannaa, jotta ponin saa kiinni, ennen kuin se ehtii ulos. Yleensä tamma ei katoa kauas, mutta kiinnisaaminen on yleensä haaste, jos mikä on. Fanna saa riimunnarun lähes aina poikki jollain kepulikonstilla, ja riimunnarun ruumiin löytää yleensä tieltä. Fanna antaa hetken takaa-ajon jälkeen ottaa itsensä kiinni, mutta tappelee silti mielipuolisesti varusteita vastaan. Tässä vaiheessa kannattaa jatkaa raikkaassa ulkoilmassa, ja nykäistä tallin henkilökuntaa hihasta auttamaan satulan ja suitsien laitossa. Satulan Fanna ottaa marttyyrin elkein selkäänsä, mutta on siinäkin sitten kestämistä, kun satulavyötä yrittää kiristää. Fanna vetää keuhkot täyteen ilmaa, mutta antaa lopulta kiristää satulavyön kiltisti, kunhan se on ensin testannut hoitajansa hermoja. Suitsien laitto ei ole yhtä helevettiä - näin suoraan sanottuna se on sitä - vaan pikemminkin hienoista suostuttelua. Kuolaimiahan ei sitten tungeta tamman suuhun, vaan kutitetaan kielestä, ja tamman avatessa suunsa pujotetaan ne hienovaraisesti sen suuhun. Fanna "maistelee" kuolaimia hetken aikaa, kunnes sitten yhtäkkiä.. se nukahtaa niille sijoilleen.
Taluttaessa tamma on kuin suoraan pirunpellosta - se juoksee lähes koko ajan, ja hyppii melkein kirjaimellisesti hoitajan nenille. Varpaat ovat vaarassa tuhoutua tamman kavioiden alle, mutta suuremmilta vahingoilta vältytään, kun tammaa taluttaa itse menemällä pitkällä tamman edellä. Fanna saa aina jonkinlaisen päähänpiston, joko se naksuttelee hampaitaan uhkaavaan sävyyn ja puraisee sinua persauksista taikka sitten se lähteen pukin kautta kamalan nopeaan laukkaan villisti pukitellen - hoitajan tietenkin raahautuessa tamman perässä riimunnaruun tarrautuneena. Kannattaa yrittää heti alkuun heittää riimunnaru Fannan kaulalle, ja parhaassa tapauksessa tamma seuraa sinua talliin asti mukisematta, mutta.. sinulla on kaunis sinipunertava mustelma, jossa on hampaan jäljet - arvaa kaksi kertaa, missä se mustelma on. No persuksissasi tietenkin. Fannasta on hauskaa näykkiä meitä kaksijalkaisia, mutta kyllä se tajuaa, että joskus on senkin rauhoituttava. Fanna tykkää siitä, kun kaviot kopisevat tallin lattialla, ja siksi se tuleekin pomppien tallin käytävää pitkin omalle karsinalleen asti. Jos Fanna on oikein idioottimaisella päällä, se kääntyy ihan väärin päin, ja silloin taluttaja on totisesti väärässä paikassa väärään aikaan.
Jos selvisit hengissä sekä talutuksesta, että hoitamisesta, palkitaan se nyt Fannan erinomaisella ratsastettavuudella. Tämä 5-vaihteinen tammamamma odottaa kiltisti, että ratsastaja on päässyt selkään - oli satula tai ei. "Tuolla se poni nyt kuskaa ratsastajaansa" kuuluvat useimpien kommentit Fannasta, mutta tosiasiassa tamma yrittää parhaansa mukaan miellyttää ratsastajaa. Kenttätyöskentelyssä Fanna on oikein mukava tapaus, vaikka sillä onkin tapana hiukan uunottaa / testata ratsastajaansa, ennen kuin antaa sen kokea ihmeelliset askellajit, jotka Fannalla tosiaan on. Tai no.. riippuu, miten tamman on lämmittelyssä ratsastanut, ja se vaikuttaa koko tunnin työskentelyn tulokseen. Fanna toimii, jos toimii tai sitten nukahtaa uran keskelle, eikä sitä saa miltei edes raipalla liikkeelle. Fanna inhoaa silti sydämestään raippaa, mutta silläkään sitä ei välttämättä saa liikkeelle, eikä kannuksia tuoda lähellekään tammaa, vaan kannukset pidetään visusti ainakin 10 kilometrin päässä Fannasta.
Fannan askellajit ovat mitä puhtaimmat ja erittäin mukavat istua, ja uurastus niin sanotusti palkitaan, kun pääsee istumaan Fannan selkään. Tamma käyttäytyy varsin hyvin, ja varsinkin ravissa se toimii erittäin hyvin, ja osaa myös avot- ja sulut, ja taipuu vaikka solmuun, jos siltä osaa oikein pyytää. Fannan ravi on suuriliikkeistä, mutta erittäin tasaista. Fanna ravaa oikein mielellään, mutta kaikkein mieluiten se menee tölttiä, sillä Fannalla on todellinen luonnontöltti. Ohjat pitää kuitenkin pitää hyvin kädessä, että tämä taliaivo tekee jotain oikein. Tamma on varsinainen hienohelma, ja jos kentällä on esimerkiksi vesilammikko, kiertää tamma sen ainakin kymmenen metrin päästä (ei oikeasti). Ravissa, töltissä tai laukassa mennään vesilammikoiden tai järven läpi jos pyydetään, ja silloin Fanna ei varo ollenkaan. Laukka on erittäin tasaista, mutta väärin istuessa se pomputtaa todella paljon. Fanna laukkaa vaikka kuuhun, jos osataan oikein pyytää. Fanna osaa vaihtaa laukan lennosta, ensin pitää antaa puolipidäte ja oikeat pohkeet. Fanna osaa myös tallimme issikoille hiukan harvinaisemman laukkaväistön, mikä on vaativaa.
Maastoratsastus on todellakin Fannan heiniä, ja näyttää yleensä, että se sanoisi samaan maastoon lähteville "Antakaa kun mä näytän, miten tää homma hoidetaan!" ja Fanna todellakin miellyttää ratsastajaansa kaikissa tilanteissa aina vaikeasta kivikosta aina pehmeään hiekkatiehen. Fanna rakastaa raikasta maastoilmaa todella paljon, eikä se siksi haluaisi kulumallakaan lähteä pois aina niin ihanasta metsästä tai laukkasuorilta. Fannan askellajit myötäilevät rennosti ja pehmeästi vaikeitakin maastoja, ja tamma kantaa selässään myös täysikokoisen aikuisen miehen turvallisesti perille, mutta tokihan Fanna tykkää meistä kevyemmistä naisista, sillä silloin Fannan on helpompi kulkea. Ravissa Fanna menee helposti ja vaivattomasti myös kuoppaiset ja kiviset maastot, jos se siitä on kiinni, ja kyllä Fanna jaksaakin ravata. Mikäli alusta on sopiva, Fanna tölttää todella mieluusti, ja varoo, ettei ratsastajalle käy mitään - hoitamisen palkkiona. Välillä Fanna hyppii pystyyn tai heittää takapäätään, sillä siitä on oltava joka suuntaan vähintään metrin päässä. Pään viskominen on yksi Fannan pahimpia "virheitä", mutta ei se siitä sen huonompaa hevosta tee, vaan omanlaisensa pullaponin. Fannan laukka on mukavaa istua, ja siinä on helppo pysyä, vaikka tamman selkä ei ole leveämmästä päästä.
Kilpailuissa Fanna toimii erittäin hyvin, ja unohtaa ihmisvilinän ja kaikki kovat äänet ja keskittyy täysillä suoritukseen, ja yleensä meneekin ihan hyvin. Pään heittely jatkuu silti, mutta ei Fanna mitenkään huonosti toimi. Mutta, aina kun nostetaan tempoa, saattaa Fanna laittaa kuolaimet hampaidensa väliin, ja menee vain, mutta tottelee silti. Fannan askellajit tuntuvat näyttävimmiltä ja tasaisemmilta, ja silloin Fanna on parempiaskellajinen kuin normaalipäivänä, ja varsinkin töltti on erittäin tasaista. Laukka on kisoissa erittäin lennokasta, ja tasaista, mutta ohjia pitää pitää löysinä, sillä tiukat ohjat saa Fannan tuntemaan, että pitää hidastaa, ja silloin on sellainen juttu että "Okei, pysähdytään sitten", ja silloin se töksähtää radalle (siitähän tulee miinuspisteitä).
Sukutaulu & -selvitys
| i Dóminik frá Nettlakoti YLA3 rautias isl-ori, 138cm, 5-käynti |
ii Balthasar frá Husvik evm tummanrautias isl-ori, 139cm, 4-käynti |
iii Baldur frá Glitfaxi evm rt isl-ori, 132cm, 4-käynti |
| iie tuntematon islanninhevostamma evm rn isl-tamma, 134cm, 5-käynti |
||
| ie Vofa frá Hekla evm rt isl-tamma, 126cm, 4-käynti |
iei Vól frá Hekla evm rt isl-ori, 121cm, 5-käynti |
|
| iee Vöfa frá Hekla evm m isl-tamma, 135cm, 5-käynti |
||
| e Vík frá Hekla evm liinakko isl-tamma, 137cm, 4-käynti |
ei Vikingur frá Akureyri evm hrkko isl-ori, 137cm, 5-käynti |
eii Fitjungur frá Akureyri evm m isl-ori, 137cm, 5-käynti |
| eie Vemma frá Akureyri evm kirjava isl-tamma, 145cm, 4-käynti |
||
| ee Vinda frá Akureyri evm rn isl-tamma, 150cm, 5-käynti |
eei Sprettur frá Akureyri evm klm isl-ori, 148cm, 5-käynti |
|
| eee Aldís frá Reykjavík evm rn isl-tamma, 146cm, 4-käynti |
isä Vindótt frá Hekla (liinakko, 128cm) on upea nelikäyntiori, jolta ei puutu luonnetta. Temperamenttinen oripoika on aina ollut vähän höslä, ja väärät avut saatuaan tekee mitä sattuu. Vindóttilta löytyy upea töltti, sekä lennokas, melko tasainen suuriliikkeinen ravi. Jos orin selässä istuu yhtään väärin, on menoa, ja vedetään hirveää rallia ympäri kenttää. Vindótt ei sovellu jäykälle ratsastajalle. Tarvitsee ratsastajan, joka on pehmeä käsistään, ja sopivan rento, sekä osaa pyytää orilta juuri oikealla tavalla. Töltin nostaa melko helposti, mutta vaatii selvät ohja-avut. Omistaa muutenkin suht hyvät askellajit, mutta laukka on hiukan laahaava, jonka vuoksi saattaa kompuroida jalkoihinsa laukatessa. Ori käy omistajansa kanssa kisoissa, ja on sijoittunut ihan kivasti; 10 Töltti T.1, ja 5 sijoitusta Töltti T.2'sta. Nykyään ori asustelee Norjassa yksityisellä omistajalla kahden ruunan ja yhden orin kanssa orilaitumella. Ori on tähän mennessä astunut vain kaksi tammaa, joista kumpikin synnytti terveen varsan, toinen on ori, toinen tamma.
isänisä Váli frá Hekla (ruunikko, 130cm) oli upea viisikäyntiori, joka menestyi etenkin passiluokissa hienon passinsa ansiosta. Upealuoteinen oripoika oli mahtava maastoratsu varmuutensa ansiosta ja menestyi mahtavasti matka- ja suunnistusratsastuksessa. Váli oli luonteeltaan hiukan omapäinen, ja v*ttumaisuuttakin löytyi, sillä orin kanssa sai tapella päivät pitkät etenkin siitä, kumpi on johtaja ratsastaessa, ihminen vai hevonen. "Yhden ihmisen hevonen" - sanonta kuvaa Vália hyvin, sillä herra oli hyvin kiintynyt omistajaansa, ja yhteistyö hänen kanssaan oli saumatonta. Passiluokissa herra sijoittui seuraavasti; 2 sijoitusta Speedpassistä ja 8 sijoitusta 250 metrin passijuoksusta. Suunnistuksesta tipahti yksi voitto, ja matkaratsastuksesta kolme voittoa, ja muutama sijoitus. Ori kuitenkin menehtyi traagisesti huhtikuussa karattuaan, ja juostuaan auton alle. Ehti astua elämänsä aikana vain yhden tamman, joka synnytti terveen orivarsan.
isänemä Vofa frá Hekla (rautiaankirjava, 132cm) oli kiva tamma kaikinpuolin, mutta ratsastaessa se testasi lähes koko alkutunnin, ja vasta, kun ihminen oli osoittanut olevansa johtaja. Nelikäyntinen tamma omisti hienot askellajit, jotka näyttivät pehmeiltä ja olivat pehmeiltä oikein ratsastettuna. Etenkin Vofan laukka oli keinuhevosmaista ja tasaistakin tasaisempaa, ja se oli kaikkien, siis ihan kaikkien mielestä maailman ihanin kokemus - laukata tammalla niityllä ihan täysiä. Omistajansa kanssa Vofa kävi muun muassa Tölttiluokissa askellajikisoissa, ja suurimpia kisoja olivat peräti kahdet PM-kisat, kahdet EM-kisat sekä yhdet MM-kisat, joista tuli seuraavanlaisia sijoituksia; toisista PM-kisoista tipahti ykkössija, toisista PM'istä kolmas sija. EM-kisoissa meni paremmin, ensimmäisenä oli ensimmäinen sija, toisena toinen sija. Ja MM-kisat kruunasivat kaiken. Niistä saatiin nimittäin kakkospalkinto, joten tamman omistaja oli ylpeä. Kauniinvärisestä pikkutammasta halusivat kaikki varsan, mutta vain kuusi onnekasta sai. Yksi jälkeläinen on hyvin menestynyt ori Vindótt frá Hekla. Vofa on kisannut myös useissa pikkukisoissa. Menehtyi kuitenkin vanhuuteen 29 vuoden iässä.
emä Vík frá Hekla (liinakko, 137cm) on ihanaakin ihanempi, jo 25-vuotias reipas pikku tamma. Nelikäyntinen tamma on helppoakin helpompi, entinen mainio kilpaponi. Tamma on kisannut seitsemästä ikävuodesta seitsemääntoista ikävuoteen, kiertäen kaikenkaikkiaan kolmetkymmenet kisat, eli noin kolmet vuodessa. Menestystä tuli tamman omistajan mielestä kiitettävästi, viisi voittoa, kuusi kakkossijaa sekä kuusi kolmossijaa, eli palkintosijoja seitsemäntoista kappaletta. Näin ollen tamma oli kysytty siitospiireissä mutta siitä teetettiin loppujen lopuksi vain kolme jälkeläistä, kaksi tammaa, yksi ori. Valitettavasti tamma periyttää varsoillee melko huonohkoa rakennetta, mutta upeita askellajeja, jotka korvaavat mahdolliset huonot puolet. Jokainen jälkeläinen on kuitenkin menestynyt hyvin, parhaana Vafi. Nykyään tamma asustelee Etelä-Norjassa lasten opetusponina ja luonteeltaan kiltti, reipas tamma juoksee vielä ihan täysiä maastossa oman ihmisensä, 15-vuotiaan tytön kanssa, jota tamma rakastaa yli kaiken.
emänisä Vikingur frá Akureyri (hiirakko, 137cm) oli komea ori, joka kisasi elämänsä aikana kymmenet kisat, voittaen niistä kolmet, sijoittuen neljästi. Viisikäyntinen ori oli huippuluokkaa, ja huippuluokan tulokset niin treenaamisessa, kuin kisoissakin näkyivät. Upea rakenne, hyvä kunto ja persoonallinen luonne voittivat kaikki puolelleen, ja talli, jossa ori aikoinaan asui, siellä se keräsi kymmenpäisen ihailijajoukon, josta vain yksi pääsi ratsastamaan orilla, ja lopulta osti sen. Hän kävi vielä uran kruunaamiseksi Vikingurin kanssa PM-kisoissa, voittaen nekin. Kyyneleet tulivat kaikilla silmäkulmaan voiton varmistuttua, ja uraa jatkettiin näyttelyillä. Norjassa silloin asuva ori voitti kolmet näyttelyt ja oli toinen kaksissa näyttelyissä. Kolmas kaksissa näyttelyissä ja jäi sijoittumatta kuusissa näyttelyissä. Näyttelytuloksien myötä mentiin myös kantakirjaukseen ja ori kantakirjattiin Norjassa kakkospalkinnolla, joka oli hyvä saavutus. Viimeiset vuotensa ori astui tammoja kotitilallaan, ja ehti elämänsä aikana astua peräti viisitoista tammaa, joista kaikki synnyttivät terveet jälkeläiset. Ori menehtyi kuitenkin vanhuuteen kiitettävässä 32 vuoden iässä.
emänemä Vinda frá Akureyri (ruunikko, 150cm) oli suurisydäminen, kaikin puolin suuri viisikäyntinen tamma. Syntyi Islannissa, ja matkusti jo vuoden ikäisenä Suomeen yksityiselle omistajalle viiden muun islanninhevosen seuraksi, kasvamaan ja kehittymään. Isompana siitä kasvoi 150 senttinen, ja se todellakin oli suuri, lapset pelkäsivät, kun tamma ilmestyi pihaton portille, niin iso se oli. Kuitenkin, luonnetta tällä tammalla ei ollut niin ikään, paitsi kiltteyttä ja helppoutta, suurisydämisyyttä ja pomminvarmuutta. Se jaksoi vaeltaa pitkiäkin matkoja päivässä, ja kilpaili lähinnä matkaratsastuksessa, kuudet kisat, joista voitti kolmet uskomattoman kestävyytensä ansiosta. Sijoittui kerran toiseksi. Askellajikisoissa sillä ei juurikaan käyty, kolmet kisat, joista se voitti yhdet, sijoittui kerran kolmanneksi. Ihan hyvin tamman omistajan mielestä, ja nyt alettiin saada tammalta erittäin puhdasta tölttiä aikaiseksi, ja omistaja oli tyytyväinen. Vinda toimi vetohevosena kolmen päivän vaelluksilla, ja omistaja rakasti tammaa. Mutta, yksi kaunis päivä se oli ohi. Tamma oli jo 33-vuotias, ja sitten se löydettiin menehtyneenä laitumeltaan, kauniin kukan vierestä.
Jälkeläisinfo
Vafi frá Hekla periyttää jälkeläisilleen rautiasta värigeeniä, sillä suurin osa suvun hevosista on rautiaita. Lisäksi mustaa, kulomustaa tai ruunikkoa väriä saattaa esiintyä, mutta kovin hajanaisesti. Selkeät askellajit periytyvät vahvasti, ja etenkin laukka on kovin voimakasta ja matkaavoittavaa, näyttävää. Töltti tulee olemaan aikalailla kiinni tammasta, sillä Vafi ei itse kovin laadukasta tölttiä periytä. Luonteen yritteliäisyys, vilja ja etenkin ihmisläheisyys tulevat jälkeläisissä näkymään.
| syntymäaika | sukupuoli | nimi | emä |
| 01.06.2008 | ori | Vinur frá Drífa I (23 ARJ-sijoitusta) |
e. Næja frá Stokkseyri arj-tilaisuudessa |
Kilpailukalenteri
| arj sijoitukset (60 kpl) | |
|
18.03.2011 - kutsu - Töltti T.1 - 02/12 19.03.2011 - kutsu - Töltti T.1 - 04/16 12.04.2011 - kutsu - Helppo 4-käynti - 03/30 12.04.2011 - kutsu - Helppo 5-käynti - 03/33 12.04.2011 - kutsu - 5-käynti F.1 - 02/32 12.04.2011 - kutsu - Passikoe PP.1 - 04/32 12.04.2011 - kutsu - Speedpassi P.2 - 04/32 12.04.2011 - kutsu - Kouluratsastus FS1 - 01/34 24.04.2011 - kutsu - Passikoe PP.1 - 03/38 25.04.2011 - kutsu - Passikoe PP.1 - 02/38 25.04.2011 - kutsu - 250metrin passijuoksu P.1 - 05/38 26.04.2011 - kutsu - Helppo 5-käynti - 02/55 27.04.2011 - kutsu - Passikoe PP.1 - 06/38 27.04.2011 - kutsu - Speedpassi P.2 - 05/37 21.05.2011 - kutsu - Töltti T.1 - 04/79 21.05.2011 - kutsu - Töltti T.2 - 01/77 21.05.2011 - kutsu - 4-käynti V.1 - 01/68 21.05.2011 - kutsu - 5-käynti F.1 - 06/66 21.05.2011 - kutsu - Speedpassi P.2 - 01/63 22.05.2011 - kutsu - Speedpassi P.2 - 01/63 23.05.2011 - kutsu - 5-käynti F.1 - 04/68 23.05.2011 - kutsu - Speedpassi P.2 - 03/63 27.05.2011 - kutsu - 5-käynti F.1 - 04/65 28.05.2011 - kutsu - Passikoe PP.1 - 04/61 30.05.2011 - kutsu - 5-käynti F.1 - 02/65 31.05.2011 - kutsu - Passikoe PP.1 - 05/52 01.06.2011 - kutsu - Helppo töltti - 06/84 03.06.2011 - kutsu - Helppo töltti - 07/84 03.06.2011 - kutsu - 250metrin passijuoksu P.1 - 01/91 03.06.2011 - kutsu - Helppo töltti - 04/61 04.06.2011 - kutsu - Töltti T.1 - 02/100 04.06.2011 - kutsu - Helppo töltti - 04/60 04.06.2011 - kutsu - 4-käynti V.1 - 01/74 05.06.2011 - kutsu - 5-käynti F.1 - 08/98 05.06.2011 - kutsu - 250 metrin passijuoksu P.1 - 02/91 05.06.2011 - kutsu - Töltti T.1 - 02/67 06.06.2011 - kutsu - Helppo 4-käynti - 03/76 06.06.2011 - kutsu - Töltti T.1 - 01/77 06.06.2011 - kutsu - 5-käynti F.1 - 04/72 07.06.2011 - kutsu - Helppo töltti - 02/70 07.06.2011 - kutsu - Speedpassi P.2 - 02/86 07.06.2011 - kutsu - Kouluratsastus FS1 - 02/83 08.06.2011 - kutsu - Passikoe PP.1 - 01/85 08.06.2011 - kutsu - Passikoe PP.1 - 01/94 08.06.2011 - kutsu - Speedpassi P.2 - 01/86 09.06.2011 - kutsu - Töltti T.1 - 01/99 10.06.2011 - kutsu - Kouluratsastus FS1 - 04/83 11.06.2011 - kutsu - Helppo 4-käynti - 06/76 12.06.2011 - kutsu - Kouluratsastus FS1 - 01/83 |
14.06.2011 - kutsu - Speedpassi P.2 - 07/99 15.06.2011 - kutsu - Helppo 4-käynti - 07/85 16.06.2011 - kutsu - Helppo töltti - 02/86 16.06.2011 - kutsu - 5-käynti F.1 - 09/100 16.06.2011 - kutsu - Speedpassi P.2 - 05/99 17.06.2011 - kutsu - Töltti T.1 - 10/100 17.06.2011 - kutsu - Helppo 4-käynti - 04/85 17.06.2011 - kutsu - Kouluratsastus FS1 - 09/98 08.07.2011 - kutsu - 4-käynti V.1 - 06/37 09.07.2011 - kutsu - 4-käynti V.1 - 06/37 |
Valmennukset - 1 kpl
22.01.2012 askellajivalmennus, valmentajana tallityöntekijä Rebecca (Annika N.)
Pääsin viimein valmentamaan tallin vanhusta, Vafia ja seuraamaan tarkoin orin ratsastusta. Annika toi Vafin baanalle iltasella, noin kuuden aikoihin, ja jouduttiin valot laittamaan päälle, kun sen verran oli jo hämärtynyt. Vafin silmissä loisti into, sillä viimein se pääsi valmennettavaksi, pitkästä aikaa. Ja aloiteltiin ihan perusjutuilla, kuten töltinnostoilla, mutta ihan lyhyt pätkä vain ja sitten pysähdys. Toistettiin monen monta kertaa, kunnes askellaji alkoi jo näyttää hiukan töltiltä, ja näin juostiin vähän pidempää pätkää, koettaen saada vauhti hyvin hitaaksi ja askellajista todellakin upean näköistä. Tämä vaati keskittymistä niin hevoselta kuin ratsastajaltakin, ja muutama sopimaton sana karkasi Annikan suusta, silloin tällöin kun Vafi päätti luistaa töistä. Jatkettiin treeniä siten, että nopeutettiin töltin tempoa keskitölttiin, ja saatiin Vafiinkin hiukan vauhtia ja siirrettiin sen ajatukset enemmän työntekoon. Hyvin ori toimi, ei siinä mitään, mutta hiukan tarkkuutta olisin vaatinut muun muassa ratsastajan avuista, sillä ne näyttivät turhan helliltä ja ori pääsi aina välillä rikkomaan raville. Hammasta purren Annika sai kuitenkin orin menemään toivotulla tavalla, ja loppuun otettiin vielä pari laukkapätkää, joissa keskitettiin eniten huomiota siirtymisiin ja hidastukseen, sekä vauhdin säätelyyn, jälkimmäiseen eniten. Kun nämäkin onnistuivat, annoin ratsukon kävellä loppukäynnit itsenäisesti. Vafi jäi tyytyväisen oloisena kävelemään baanalle. Kun minä puolestani siirryin tallin lämpöön..
Kuvagalleria
Päiväkirjamerkinnät
24.01.2012 Tiistai
Annettiin orille poikkeuksellisesti miltei vapaapäivä, mutta kokeiltiin silti uutta rungotonta satulaa. Ihana pinkki satula orille! Ahh, miten söpöltä poika näytti, ja aivan kuin se olisi pyöräytellyt silmiään. Pah, satulahan sopi sille oikein hyvin, ja sitä päästiin koittamaan, kun käytiin tallitiellä vähän tölttäilemässä. Vafi päätti, ettei moista kapistusta hyväksy selkäänsä. Töltti nousi siis hyvinkin nihkeästi, ja sain kunnolla komentaa eteenpäin. Koetin saada tsempattua oria sen verran, että se liikkui vähän paremmin, jopa tämä härpäke selässään, ja kyllä se sitten lopulta onnistuikin. Kun hetki koetettiin juoksuaskellajissa, ja ihan sopivalta satula vaikutti, käveltiin takaisin kotiin ja päästettiin poika piinasta. Jätettiin yöksi karsinaan ja heitettiin iltaruuat, joita ori alkoi innokkaana mutustella.
22.01.2012 Sunnuntai
Tänään huomattiin ensimmäiset iän merkit meidän vanhuksessa. Selkä on painunut hiukan notkolle, ja silmistä on sammunut se nuoruuden aikojen pilke. Muutenkin ori on muuttunut rauhallisemmaksi, vaikka vieläkin ratsastus sujuu miltei samaan vanhaan malliin. Tänään lähdettiinkin pojan kanssa koluamaan talvisia maastoja, ilman satulaa ja rennoin fiiliksin. Ori oli vieläkin innoissaan tästä maastoreissusta, ja kun pääsin selkään, lähdettiin kävelemään umpihankeen. Ori puuskutti, ja lumi narskui sen kavioiden alla, ja sainkin hiukan tasapainoilla pojan selässä, etten heilahtanut alas hankeen. Jalkani hipoivat maan pintaa - hangen pintaa - ja kun päästiin auratulle tielle, päätin vielä tölttäillä ihan kunnolla, kun menohaluja näytti hiukan tallella olevan. Nostettiin töltti, ja juostiin miltei koko tie, pikkupätkiä välillä kävellen. Orin kaula kostui jo hiestä, joten kun käännyttiin jälleen metsään, annoin täysin pitkät ohjat, ja annoin orin valita itse reittinsä, osasi se sen jo niin hyvin. Aurinko oli jo painumassa taivaanrantaan, ja sain nuuhkia kirpeää pakkasilmaa lempihevoseni selässä. Ja taas saavuttiin metsätielle, jolla oli vähän lunta, muttei se liukas ollut. Näinpä päätettiin sitte juosta oikein kunnolla, laukata. Ja laukkapohkeet saatuaan ori pompahti eteenpäin muutaman askeleen ennen kuin pinkaisi siihen kuuluisaan laukkaansa. Lennokas, hyvätahtinen laukka oli mukava istua, ja nautin täysin siemauksin joka hetkestä, joka kuitenkin loppui liian pian. Mäki loppui, ja sen jälkeen ravailtiin vähän ennen seuraavaa laukkamäkeä, ja tästä tulisi varmasti ainakin miltei viimeinen rankka maastolenkki. Ainutlaatuinen hetki oman hevosen kanssa on vaan jotain niin satumaista.
01.01.2012 Sunnuntai
Uusi vuosi aloitettiin sillä, että juhlistettiin orin pitkää taivalta hevosenani, ja päästiin maastoilemaan. En satulaa jaksanut selkään heittää, joten pujotin vain suitset päähän ja harjasin orin pikaisesti. Sitten vanhasta tottumuksesta nousin kiven päälle ja hyppäsin selkään. Vafi oli heti menossa, kuten aina, ja valittiinkin sitten reitti, jolla oli paljon kiipeilyä, ja laukkapätkiä. Ensin käveltiin rauhallisesti puolisen tuntia metsässä, ennen kuin alkoi hiekkatie, ja heti sen alkamisen jälkeen ylämäki joka laukattiin samalla innolla kuin ennenkin. Monet mäet menivät juuri tällä kaavalla, ja sitten tultiinkin ravipätkille, ja koetin saada Vafin menemään mahdollisimman tasaista, hidasta ravia. Tämä onnistui muutaman uuden noston jälkeen, ja taipui poika jo muotoonkin. Pah, ikä ei näy sitten ollenkaan, kun noinkin hienosti osaa vielä mennä. Vielä muutama suora laukattiin - umpihangessa - jonka jälkeen siirryttiin taas metsikköön kävelemään jäähdyttelykäynnit. Saavuimme tallille hyvissä ajoin ennen päivän rankinta liikutusaikaa, Vafi oli jotenkin vaan niin helppo ja sen ratsastaminen tuntuu aina niin omalta. Päästin orin pihattoon sen orikavereiden kanssa, jonka jälkeen siirryin itse talliin.
10.10.2011 Maanantai
Pitkään aikaan ei ole sivuilla päivityksiä näkynyt, joten pakkohan se on jotakin tänne rustailla. Vafi on lopettanut kilpailemisen kokonaan, ja on näin ollen kerännyt 60 sijoitusta askellajiratsastuksen parista, on siis laatuarvosteluihin valmis. Yksi jälkeläinen Vafilla on, joten se on siis myöskin jalostuskäytössä. Aiomme astuttaa kaksi omaa tammaamme orilla, ja kaksi ulkopuolista, jonka jälkeen Vafi pääseekin nauttimaan täyspäiväisestä eläkkeestä. On Vafi jotakin myös ansainnut, nimittäin se on vuoden 2011 Passikuningas, onnea :) Sukua jatkaa tallissa Vafin poika, Vinur.
18.08.2011 Torstai
Vaikka Vafilla olikin vapaapäivä, joutui se silti töihin, kun nappasin sen aamusella pihatosta ja lähdettiin suobaanalle treenailemaan ihan rauhassa ilman satulaa, kuka nyt moista härpäkettä tarvitsisi. Vafi vaikutti olevan innoissaan ja liikkuikin heti alkuun erittäin reippaasti, välillä sain hidastella pojan vauhtia, ettei ihan hirvittäväksi mennyt. Kun aamuaurinko nousi, oltiin jo laukkailemassa ympäri baanaa, ja koetin saada oria kokoamaan laukkaansa, joka kuitenkin epäonnistui ja kompurointiahan siitä seurasi. Ja tästä jatkettiin tölttitreeniin, ja sain orin kulkemaan ihan nätisti. Kunhan olin ensin työskennellyt sen kanssa vartin verran. Pysyttiin hitaassa tempossa, ja koetin koota askellajia niin paljon, että orin oli pakko nostaa jalkojaan korkeammalle ja pitää päätään ylhäällä. Onneksi ei ikä vielä paina, tai ainakaan vähään aikaa ei näin ollut käynyt, vaan ihan reippaasti porhallettiin ja saatiin tuloksiakin. Treenin päätteeksi kävin kävelemässä puolisen tuntia metsässä, ennen kuin päästin orin syömään aamuruokiaan pihattoon muiden kanssa.
01.06.2011 Keskiviikko
Tänään käytiin Vafin kanssa kävelemässä maastossa. Ori oli hiukan väsynyt, sillä ikää alkaa orilta löytyä jo miltei 19 vuotta. Se kisaa silti vielä pari vuotta, ennen kuin vetäytyy eläkkeelle. Suitsin sen nopeasti, ja hyppäsin orin satulattomaan selkään, ja lähdettiin koluamaan kesäisiä lähimaastoja. Vafi kulki hiukan jännittyneesti, mutta jonkin aikaa käveltyämme polulla, orikin rentoutui ja sai kauan kaipaamaansa vaihtelua kisaamiseen. Käveltiin vain rauhallisesti pitkin ohjin, ja kahlattiin pienen noin viisi metriä leveän puron läpi. Seisoskeltiin hetki vedessä, jotta ori tottuu siihen, ja se loiskuttelikin vettä innoissaan joka puolelle. Pieni pätkä ravattiin ihan rennosti, ja sitten käveltiin loppumatka tallille. Päästin Vafin muiden orien kanssa laitumelle, ja siellä se veti hirveää pukkilaukkaa usuttaen muitakin leikkiin mukaan. Naureskelin jo 18 vuotiaalle herralle, ja huhuilin sitä hetken päästä aidan viereen hakemaan ratsastuksesta palkaksi porkkananpalan, jota muutkin, Amor mukaanlukien hamusivat. Laitumella saivat olla vielä pari tuntia, ennen kuin pojat siirrettiin pihattoihin takaisin.
08.05.2011 Sunnuntai
Vafi on kilpaillut nyt jo ihan kivasti, keräten muutamia sijoituksia. Sen kanssa ollaan treenattu kovin ahkerasti, ja hyvässä kunnossa se on ikäänsä nähden. Ikää on kertynyt jo jonkin kerran, mutta vielä porskutetaan täysillä eteenpäin. Maastot on vieläkin tän pojan ehdoton ykkösjuttu, mutta kyllä kentällä tai baanallakin liikutaan ihan kivasti, joskin pientä hiomista on tappelun kanssa vielä. Vafi suuttuu kovin helposti ympyrän kiertämisestä joten kärsivällisyyttä on syytä olla. Maastakäsittely on sujunut hyvin. Kilpailuiden kiertämistä jatketaan vielä :>
Meriitit• Passikuningas 2011 |
Viikko-ohjelma
|
ULKOASU © SONJU | KUVAT © Nea | OTSIKKOKUVAN TEKIJÄ EI HALUA NIMEÄÄN MAINITTAVAN
TÄMÄ ON VIRTUAALITALLI • THIS IS A SIM-GAME STABLE • TÄMÄ HEVONEN ON VIRTUAALIHEVONEN!