Vafi frá Hekla YLA2

Vafi saattaa näyttää sellaiselta, miten sen nyt sanoisi, vaaralliselta orilta, joka syö välipalaksi pahaa-aavistamattomia ihmisiä. Oikeasti asia ei kuitenkaan näin ole, vaan tämä otus on luonteeltaan ihan unelma, joidenkin mielestä siis. Menohaluja - viljaa - löytyy reippaasti ja koskaan ei malteta olla paikoillaan, ei edes vapaa ajalla vaan aina juostaan ympäri laidunta tai tarhaa. Luonteeltaan ori on kuitenkin "yhden ihmisen hevonen", joten se luottaa vain harvoihin ja valittuihin. Vafi on mahtava kilpahevonen, mutta niin myös ihan ykkösluokan harrasteratsu ja oiva sekoitus molempia. Isot, näyttävät liikkeet ja selkeät askellajit, jotka nousee helposti. Hoitotilanteet sujuu ilman kapinointia, ja kilpailuissa käyttäydytään hiukan orimaisesti, mutta vain siksi, että saataisiin huomiota neitosilta. Mutta ennen kaikkea, Vafi on sellainen tavallinen islanninhevonen, joka tarvitsee paljon huomiota.

Kun ori laitetaan kiinni karsinaan tai käytävälle, on solmu jätettävä sen verran löysälle että ahmatti yltää syömään. Vafin vatsanseutu uhkaa kasvaa vauhdilla, ellei herra saa miltei jokapäiväistä liikuntaa. Heti ensimmäisenä, hoitajan saavuttua karsinaan, hörähtää ori tuttavallisesti ja tunkee päänsä ihmisen syliin. Eikä ole ihme, että kaikki tähän ihastuvat. Kuitenkin, katsoen hiukan pintaa syvemmälle, saattaa Vafi tutuille ihmisille keksiä jos jonkinlaista jekkua, mutta yleensä se ei aiheuta kenellekään mustelmia tai päänsärkyä. Vafi tykkää, kun hoitaja käyttää tämän harjaamiseen aikaa, eikä hutiloi. Kärsivällisyys palkitaan, ja vaikka ori välillä heittelee harjaämpäriä tai pyörii ja hyörii, pysyy se lopulta ihan kiltisti paikoillaan ja antaa suorittaa kaikki hoitotoimenpiteet kavioiden puhdistuksesta aina mahan harjaukseen asti. Kaviot nousevatkin hyvin, ja Vafi ei edes nojaa ihmiseen, mikä on todella mahtavaa. Mahankin harjaus sujuu hyvin, ja aina ori päästelee mitä ihmeellisimpiä ääniä, joista yleisin on kuitenkin pitkät, syvät huokaukset. Vafi on yleensä kovin rauhallinen hoidettava, ja niin myös silloin, kun satula ja suitset tuodaan näköetäisyydelle. Orin silmiin syttyy heti enemmän eloa, kuin varsinaisena hoitohetkenä, ja varusteet menevät hyvin päälle, verrattaen esimerkiksi joihinkin muihin islantilaisiin jotka tappelevat vastaan, minkä ehtivät. Putsitkin menevät hyvin jalkaan, silloin kun ne tarvitsee laittaa. Loimittaminen ei käykään sitten niin kamalan helposti, vaan Vafin on aina ihan pakko väistää, kun tämä hökötys tuodaan lähellekään sitä, joten yleensä jätetään loimittaminen kokonaan, kunhan se ei aivan välttämätöntä ole.

Taluttaessa Vafi saattaa olla hiukan innoissa, kun kävellään tammatarhojen ohi, mutta ei se kuitenkaan riuhtaise riimunnarua ihmisen kädestä ja lähde tekemään tuttavuutta. Muuten tämä käsittelytilanne sujuu vallan mainiosti, ja tämän kanssa voi lähteä talutuslenkille maastoonkin ilman ongelmia, joskin välillä - hyvin harvoin - saattaa ori pelästyä jotakin heiluvaa pressua tai metsästä tulevaa rasahdusta. Ei se kuitenkaan lähde nelistämään karkuun, säpsähtää vain, pyöräyttää silmiään ja jatkaa matkaa. Kentälllä näyttelyharjoitukset sujuvat useimmiten hyvin, sillä Vafi on tottunut kulkemaan ihmisten vierellä, kun ympärillä on kameroita ja paljon katsojia. Rakenteessa seisoo ryhdissä, ja välillä kaulakin kaartuu hienosti. Talutusratsastukseen Vafi ei kuitenkaan sovellu, vaikka onkin kiltti, sillä se ei tykkää siitä, että joku otus potkii sen herkkiä kylkiä tai kiskoo ohjista. Ehei, Vafi on ennen kaikkea tutun ihmisen hevonen, ja sen kyllä huomaa.

Ja lempiaiheeni kirjoittamisessa, ratsastettavuusosio on todella helppo Vafin kohdalla. Selkään nousun, satulavyön kiristyksen ja jalustimien säädön ajan ori seisoo paikoillaan, oikein komeasti, eikä liiku, ennen kuin saa siihen käskyn. Lämmittelyt hoituvat yleensä ihan rauhallisissa merkeissä, muttei Vafia voi kuitenkaan laiskaksi kuvailla. Liikkeet ovat pehmeitä ja matkaavoittavia. Ori osaa pohkeenväistön, avotaivutuksen ja kaikki mahdolliset ratsastusradan tiet käynnissä, mutta ravissa on sitten eri juttu. Vafi ei mene raviväistöä, mutta ratsastusradan tiet menevät vielä jotkut. Ori kun on niin maasto- ja baanahevonen, niin kentällä ei kamalasti ehditä pyöriä. Laukkatyöskentely on jokseenkin vajavaista, mutta mikäpä siinä on, kunhan vain kovaa päästään? Ja jos siirrytään baanalle, paranevat niin askellajit, kuin orin työmotivaatiokin. Ravi on todellakin tasaista, vaikka isoliikkeistä onkin, ja laukka on todellakin näyttävää, ehkä näyttävin orin kaikista askellajeista. Ja erikoisvarusteena Vafilta löytyy niin töltti kuin passikin, jotka molemmat ovat issikalle tasaisia ja etenkin passi on hienoa katseltavaa. Tölttiä pitää treenata aina jonkin aikaa, ennen kuin se on täysin puhdasta, mutta aina se nousee, ei siitä ainakaan huolta. Ja esteillä Vafi on hiukan kömpelö, mutta aina se mielellään yrittää ja yritys onkin hyvä. Korkeita esteitä se ei pääse yli, sillä jotenkin se ei vaan saa tarpeeksi voimaa takajalkoihinsa. Koulun tuuppaamisesta ei kannata edes puhua. Maastossa Vafi saattaa pelästyä jotakin ihan hassua asiaa, muttei lähde käsistä (kuten aiemmin on jo mainittu) ja mikä olisikaan ihanampaa, kuin painella ihan täysillä mäkeä ylös orin selässä?

Sukutaulu & -selvitys

isä Vindótt frá Hekla (liinakko, 128cm) on upea nelikäyntiori, jolta ei puutu luonnetta. Temperamenttinen oripoika on aina ollut vähän höslä, ja väärät avut saatuaan tekee mitä sattuu. Vindóttilta löytyy upea töltti, sekä lennokas, melko tasainen suuriliikkeinen ravi. Jos orin selässä istuu yhtään väärin, on menoa, ja vedetään hirveää rallia ympäri kenttää. Vindótt ei sovellu jäykälle ratsastajalle. Tarvitsee ratsastajan, joka on pehmeä käsistään, ja sopivan rento, sekä osaa pyytää orilta juuri oikealla tavalla. Töltin nostaa melko helposti, mutta vaatii selvät ohja-avut. Omistaa muutenkin suht hyvät askellajit, mutta laukka on hiukan laahaava, jonka vuoksi saattaa kompuroida jalkoihinsa laukatessa. Ori käy omistajansa kanssa kisoissa, ja on sijoittunut ihan kivasti; 10 Töltti T.1, ja 5 sijoitusta Töltti T.2'sta. Nykyään ori asustelee Norjassa yksityisellä omistajalla kahden ruunan ja yhden orin kanssa orilaitumella. Ori on tähän mennessä astunut vain kaksi tammaa, joista kumpikin synnytti terveen varsan, toinen on ori, toinen tamma.

isänisä Váli frá Hekla (ruunikko, 130cm) oli upea viisikäyntiori, joka menestyi etenkin passiluokissa hienon passinsa ansiosta. Upealuoteinen oripoika oli mahtava maastoratsu varmuutensa ansiosta ja menestyi mahtavasti matka- ja suunnistusratsastuksessa. Váli oli luonteeltaan hiukan omapäinen, ja v*ttumaisuuttakin löytyi, sillä orin kanssa sai tapella päivät pitkät etenkin siitä, kumpi on johtaja ratsastaessa, ihminen vai hevonen. "Yhden ihmisen hevonen" - sanonta kuvaa Vália hyvin, sillä herra oli hyvin kiintynyt omistajaansa, ja yhteistyö hänen kanssaan oli saumatonta. Passiluokissa herra sijoittui seuraavasti; 2 sijoitusta Speedpassistä ja 8 sijoitusta 250 metrin passijuoksusta. Suunnistuksesta tipahti yksi voitto, ja matkaratsastuksesta kolme voittoa, ja muutama sijoitus. Ori kuitenkin menehtyi traagisesti huhtikuussa karattuaan, ja juostuaan auton alle. Ehti astua elämänsä aikana vain yhden tamman, joka synnytti terveen orivarsan.

isänemä Vofa frá Hekla (rautiaankirjava, 132cm) oli kiva tamma kaikinpuolin, mutta ratsastaessa se testasi lähes koko alkutunnin, ja vasta, kun ihminen oli osoittanut olevansa johtaja. Nelikäyntinen tamma omisti hienot askellajit, jotka näyttivät pehmeiltä ja olivat pehmeiltä oikein ratsastettuna. Etenkin Vofan laukka oli keinuhevosmaista ja tasaistakin tasaisempaa, ja se oli kaikkien, siis ihan kaikkien mielestä maailman ihanin kokemus - laukata tammalla niityllä ihan täysiä. Omistajansa kanssa Vofa kävi muun muassa Tölttiluokissa askellajikisoissa, ja suurimpia kisoja olivat peräti kahdet PM-kisat, kahdet EM-kisat sekä yhdet MM-kisat, joista tuli seuraavanlaisia sijoituksia; toisista PM-kisoista tipahti ykkössija, toisista PM'istä kolmas sija. EM-kisoissa meni paremmin, ensimmäisenä oli ensimmäinen sija, toisena toinen sija. Ja MM-kisat kruunasivat kaiken. Niistä saatiin nimittäin kakkospalkinto, joten tamman omistaja oli ylpeä. Kauniinvärisestä pikkutammasta halusivat kaikki varsan, mutta vain kuusi onnekasta sai. Yksi jälkeläinen on hyvin menestynyt ori Vindótt frá Hekla. Vofa on kisannut myös useissa pikkukisoissa. Menehtyi kuitenkin vanhuuteen 29 vuoden iässä.

emä Vík frá Hekla (liinakko, 137cm) on ihanaakin ihanempi, jo 25-vuotias reipas pikku tamma. Nelikäyntinen tamma on helppoakin helpompi, entinen mainio kilpaponi. Tamma on kisannut seitsemästä ikävuodesta seitsemääntoista ikävuoteen, kiertäen kaikenkaikkiaan kolmetkymmenet kisat, eli noin kolmet vuodessa. Menestystä tuli tamman omistajan mielestä kiitettävästi, viisi voittoa, kuusi kakkossijaa sekä kuusi kolmossijaa, eli palkintosijoja seitsemäntoista kappaletta. Näin ollen tamma oli kysytty siitospiireissä mutta siitä teetettiin loppujen lopuksi vain kolme jälkeläistä, kaksi tammaa, yksi ori. Valitettavasti tamma periyttää varsoillee melko huonohkoa rakennetta, mutta upeita askellajeja, jotka korvaavat mahdolliset huonot puolet. Jokainen jälkeläinen on kuitenkin menestynyt hyvin, parhaana Vafi. Nykyään tamma asustelee Etelä-Norjassa lasten opetusponina ja luonteeltaan kiltti, reipas tamma juoksee vielä ihan täysiä maastossa oman ihmisensä, 15-vuotiaan tytön kanssa, jota tamma rakastaa yli kaiken.

emänisä Vikingur frá Akureyri (hiirakko, 137cm) oli komea ori, joka kisasi elämänsä aikana kymmenet kisat, voittaen niistä kolmet, sijoittuen neljästi. Viisikäyntinen ori oli huippuluokkaa, ja huippuluokan tulokset niin treenaamisessa, kuin kisoissakin näkyivät. Upea rakenne, hyvä kunto ja persoonallinen luonne voittivat kaikki puolelleen, ja talli, jossa ori aikoinaan asui, siellä se keräsi kymmenpäisen ihailijajoukon, josta vain yksi pääsi ratsastamaan orilla, ja lopulta osti sen. Hän kävi vielä uran kruunaamiseksi Vikingurin kanssa PM-kisoissa, voittaen nekin. Kyyneleet tulivat kaikilla silmäkulmaan voiton varmistuttua, ja uraa jatkettiin näyttelyillä. Norjassa silloin asuva ori voitti kolmet näyttelyt ja oli toinen kaksissa näyttelyissä. Kolmas kaksissa näyttelyissä ja jäi sijoittumatta kuusissa näyttelyissä. Näyttelytuloksien myötä mentiin myös kantakirjaukseen ja ori kantakirjattiin Norjassa kakkospalkinnolla, joka oli hyvä saavutus. Viimeiset vuotensa ori astui tammoja kotitilallaan, ja ehti elämänsä aikana astua peräti viisitoista tammaa, joista kaikki synnyttivät terveet jälkeläiset. Ori menehtyi kuitenkin vanhuuteen kiitettävässä 32 vuoden iässä.

emänemä Vinda frá Akureyri (ruunikko, 150cm) oli suurisydäminen, kaikin puolin suuri viisikäyntinen tamma. Syntyi Islannissa, ja matkusti jo vuoden ikäisenä Suomeen yksityiselle omistajalle viiden muun islanninhevosen seuraksi, kasvamaan ja kehittymään. Isompana siitä kasvoi 150 senttinen, ja se todellakin oli suuri, lapset pelkäsivät, kun tamma ilmestyi pihaton portille, niin iso se oli. Kuitenkin, luonnetta tällä tammalla ei ollut niin ikään, paitsi kiltteyttä ja helppoutta, suurisydämisyyttä ja pomminvarmuutta. Se jaksoi vaeltaa pitkiäkin matkoja päivässä, ja kilpaili lähinnä matkaratsastuksessa, kuudet kisat, joista voitti kolmet uskomattoman kestävyytensä ansiosta. Sijoittui kerran toiseksi. Askellajikisoissa sillä ei juurikaan käyty, kolmet kisat, joista se voitti yhdet, sijoittui kerran kolmanneksi. Ihan hyvin tamman omistajan mielestä, ja nyt alettiin saada tammalta erittäin puhdasta tölttiä aikaiseksi, ja omistaja oli tyytyväinen. Vinda toimi vetohevosena kolmen päivän vaelluksilla, ja omistaja rakasti tammaa. Mutta, yksi kaunis päivä se oli ohi. Tamma oli jo 33-vuotias, ja sitten se löydettiin menehtyneenä laitumeltaan, kauniin kukan vierestä.

Jälkeläisinfo

Vafi frá Hekla periyttää jälkeläisilleen rautiasta värigeeniä, sillä suurin osa suvun hevosista on rautiaita. Lisäksi mustaa, kulomustaa tai ruunikkoa väriä saattaa esiintyä, mutta kovin hajanaisesti. Selkeät askellajit periytyvät vahvasti, ja etenkin laukka on kovin voimakasta ja matkaavoittavaa, näyttävää. Töltti tulee olemaan aikalailla kiinni tammasta, sillä Vafi ei itse kovin laadukasta tölttiä periytä. Luonteen yritteliäisyys, vilja ja etenkin ihmisläheisyys tulevat jälkeläisissä näkymään.

Kilpailukalenteri

Valmennukset - 1 kpl

Kuvagalleria

           

Päiväkirjamerkinnät