Joogin Elovilja

Valmennukset

Valmennus

tekstiä

Päiväkirjamerkinnät

Poni joutuu töihin!

kirjoittanut annika n

Vuorossa oli vihdoinkin kunnon treenit, nimittäin sileällä, ja hakiessani Ponia tarhasta, se ei olisi osannut aavistaakaan, mikä sitä raukkaa odotti. Ilma oli kylmentynyt mielestäni ihan liikaa (mutta Tuukka vei mut talvivaateshoppailukierrokselle..!) joten olin pukeutunut sen mukaan, ja näytin eskimolta, mutta eipä voi mitään. Harjasin tamman pikaisesti, ja se yritti näykkiä, kun harjasin sitä, ja samaten se näytti aivan kuin sitruunalta. No, sain kuitenkin hoidettua loppuun ilman sen suurempaa katastrofia, ja kipaisin nopeasti hakemassa varusteet pienelle valkoiselle Ponilleni. Varustaessani sitä annoin sille pienen leipäpalan kun se seisoi nyt jo nätisti. Kun sain tammani valmiiksi, laitoin itselleni kypärän ja nappasin ulos mennessämme raipan oven pielestä. Suunnattiin tallin taakse pikkukentälle, sillä tarkoitus oli tehdä pikainen, mutta tehokas sileän treeni. Alkukäynnit käveltiin nätisti, joiden aikana tehtiin kuitenkin muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia, sekä muutamia voltteja kumpaankin suuntaan, jotta tamma taipuisi paremmin sitten myös ravissa. No, otettiin sitten ravia, ja tein ravissa samoja tehtäviä kuin käynnissä, eli voltteja ja pysähdys-ravi -siirtymisiä. Tein myös ulospäin asettamista voltilla, ja tamma oli ihan sitä mieltä, että toi selässä oleva muijja on sekasin.

No, jatkettiin kuitenkin tätä taivutustehtävää myös käynnissä, jonka jälkeen jatkettiin ravissa ympyrällä pohkeenväistöä. Villis ei oikeen tykännyt, sillä se oli sen mielestä pientä näpertämistä, ja se ei voi sietää sellaista. Tehtiin pääty-ympyrällä muutamat väistöt, ja samoin pituushalkaisijalla molempiin suuntiin parit, ja sitten käveltiin kierros. Villis oli kuitenkin melko tyytyväinen, ja se käveli rennosti eteenpäin. Annoin Ponin sulatella hetken, ja sitten otettiinkin vielä ravissa kokoamista ympyrällä. Otin oikein kunnolla kiinni, ja tamman takaosa polki minkä ehti. Kyllä se tamma polki hyvin ja oli hyvin takaosan päällä, joten sitten otettiin loppuun laukkaa ympäri kenttää, parin kierroksen jälkeen lävistäjä, ja vaihto, ja sitten taas pari kierrosta. Loppuravit ravattiin tallitiellä, ja olin oikein tyytyväinen Poniin tänään. Sen iltaruokien sekaan sujautin muutaman herkun.

Prkeleen Poni...

kirjoittanut annika n

Villis on saanut vielä olla lyhyessä karvassa marraskuun kantakirjausta ajatellen, mutta sen jälkeen saa tammakin kasvatta muhkean talvikarvan. Tänään lähdettiin tamman kanssa maastoilemaan kahdestaan. Villis on ollut muutaman viikon kevyemmällä liikutuksella kisareissujen vuoksi, joten napattiin ihan varmuuden vuoksi satula mukaan matkaan. Heitin Villikselle varusteet niskaan, ja nakkasin pari sokeripalaa sen suuhun, ennen kuin laitoin turparemmin kiinni. Vaikka mulla oli paksu toppatakki, tuntui, että silti jäätyy, sillä lämpötila oli pysynyt jo pari päivää miinuksella, ja sinne se taisi jäädäkin. Raahasin tamman pihalle, ja lähdettiin rennosti kävelemään kohti laukkamaastoja, joita oltiinkin jo odotettu. Pohjat olivat onneksi tosi hyvässä kunnossa vielä, joten noin kymmenen minuuttia käveltyämme pyysin tamman raviin, ja jatkettiinkin sitten ravissa. No mutta, mitäs sitten kävikään? Villis puri kiinni kuolaimeen, ja sitten mentiinkin sitä ihan aitoa oikeaa pierupukkilaukkaa. Kiskoin ohjista minkä kerkesin, ja taistelin ensialkuun tamman pään ylös. "Perkeleen Poni, etkö vois jo kasvaa aikuiseks?!?!" No, jatkettiin tahtojen taistelua, ja pikkuhiljaa, ehkä joka viides laukka-askel oli jo hitaampi, sitten taas viiden askeleen päästä vähän hitaampi. Ei näyttänyt varmaan kamalan nätiltä, mutta eipä me nyt missään karkeloissa oltukaan. Tamma vaan juoksi ja juoksi, eikä meinannut hidastaa millään. Kun loppujen lopuksi kuitenkin sain tamman hidastamaan, ja siirryttiin käyntiin, käveltiin reilusti. Villis veti herneet nenään, kun ei saanutkaan mennä, ja näytti happamalta sitruunalta. No, silloin kun tuntui siltä, aloitettiin nyt ihan virallisesti ne laukkaharjoitukset, ja tehtiinkin pitkiä laukkapätkiä eri temmoissa. Pikkuhiljaa tamma alkoi väsyä kunnolla ja olihan se ihan hiestä märkä. Ja tallipihakin oli ihan kulman takana.

Tervetuloa kotiin, Villis!

kirjoittanut annika n

Keskipäivällä hevoskuljetusauto kolisteli tallin pihaan, ja innokkaana odotettiin, että milloin saadaan meidän uusi silmäterä kotitalliin. Ja sieltä se loppujen lopuksi tanssahteli, kahdella jalalla, kuinkas muutenkaan. Rahatukku vaihtoi omistajaa, ja Yogin kanssa pikaiset kuulumiset vaihdettuani, jäätiin kolmisin - minä, varsa ja Tuukka - tallin pihaan seisoskelemaan. Tamma ei kyllä kauaa malttanut, vaan rupesi keulimaan ja pyörimään ympyrää, joten heitettiin se tarhaan mutustelemaan päiväheiniä. Olihan se nätti kuin mikä, ja vielä valkoinenkin - olin ihan totaalisen rakastunut tähän!