Fiktion Henriikka

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät

17.12.2015 - Harjaushetkiä (156 sanaa)

Meidän pieni Henriikkakin on kasvanut niiiin huimasti. Siellä se takki päällä odoteli tarhassa, kun saavuin paikalle harjapakin kanssa. Taskusta löytyi sopivasti muutama minttunami, jotka katosivat parempiin suihin huimaa vauhtia. Avasin loimen kiinnityssoljet, ja heitin tuon paksun toppaloimen portin päälle, ja avasin sen jälkeen harjapakin, josta kaivoin kovan harjan, sekä kumisuan. Ensin harjasin tamman läpikotaisin kumisualla, ja siitä lähtikin ihan valtava määrä pientä likaa, jota ei kauempaa katsottuna edes huomaa. Henriikka näytti nauttivan tästä harjaushetkestä täysin rinnoin, ja kun harjasin kovalla harjalla kaiken irtolian pois, näytti tamma varsin siistiltä tapaukselta. Selvitin myös jouhet huolellisesti, ja nekin näyttivät lopuksi oikein hyvin hoidetuilta. Tammahan suorastaan kiilsi paksussa talvikarvassaan. Kavioiden puhdistus, ja pään harjauskin sujuivat ilman ongelmia, ja kiillotin myös jalat jokaista karvaa myöden. Henriikka vain seisoi paikoillaan ja antoi minun puuhailla siinä mitä ikinä lystäsin. Lopuksi syötin sille vielä muutaman minttunamin, jotka kaivoin housuntaskustani, jonka jälkeen heitin sille loimen takaisin niskaan. Ja sinne se jäi, ihana rautias tammani - lumisateeseen.

05.10.2015 - Kyllä siitä vaan tulee ratsu! (246 sanaa)

Henriikan kanssa ollaan jo muutamia pätkiä oltu selästä käsin, ja tähän mennessä kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin! Tamma on osoittanut suurta kiinnostusta ratsun hommiin, ja tänään olikin jälleen se päivä viikosta, kun satula kaivettiin kaapista, ja lähdettiin hieman kentälle pyörimään. Henriikka antoi varustaa itsensä oikeen nätisti, ja saihan se siitä hyvästä muutaman heppanaminkin. Omaan päähäni painoin kypärän, ja lähdettiin kävelemään kentälle päin. Ja taas jälleen kerran tamma seurasi kiltisti perässä, kuten jokaisena muunakin päivänä. Kentälle päästyämme nousin penkin päältä satulaan, ja Henriikka otti sen ihan iisisti, eikä edes suunnitellut mitään possuilua. Se oli korvat hörössä lähdössä töihin, ja mäkin olin innoissani, sillä Henriikka oli vastannut varsasta lähtien mun jokaista toivettani! Käveltiin ensin jokunen tovi, jotta tamma pääsi taas hommaan kiinni, ja sen jälkeen rupesin tekemään ihan pieniä asetuspätkiä sisään käynnissä. Henriikka viskeli alkuun hieman naamaansa taivasta kohti, mutta kun se hoksasi, mitä sen pitää tehdä, se teki oikein hyvällä motivaatiolla tehtävät aina loppuun saakka. Pientä takaosan aktivointia tehtiin myöskin käynnissä pääty-ympyrällä. Näiden jälkeen siirryin raviin, ja rupesin keventelemään, ja tein isoja kaarevia teitä, jotta tamma vertyisi hyvin myös tässä askellajissa. Henriikka taipui mielestäni oikein hyvin ja ihan muutaman askeleen kerrallaan se otti myös sitä takaosaa enemmän käyttöön, ja olin hyvin ylpeä nuoresta tammastani, joka suoritti kuin paraskin kouluratsu ikään. Ei se peräänanto ollut vielä lähellekään täydellistä, mutta koska tamma liikkui todella hyvin, lopeteltiin treenit sillä kertaa siihen, ja vein tyytyväisen tammani talliin, jossa se sai nameja ja takin päälle, ennen kuin heitettiin se ulos tarhailemaan.