Seljasaaren Janni

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät

01.03.2016 Loman jälkeen rutiineihin palaamista (533 sanaa)

Jannin kanssa ollaan lomailtu vihdoin, ja loma on ilmeisesti tehnyt tammalle hyvää, kun se on paljon pirteämpi, ja tuntuu, että kun valoisat tunnit päivässä lisääntyvät, tulee tammaan koko ajan enemmän ja enemmän positiivisuutta! Tänään olikin pitkästä aikaa vuorossa oikein kunnon koulutuuppingit, ja hain tamman heti aamuheinien jälkeen tarhasta, jossa se tyytyväisenä odotteli. Taisi tamma tietää, että tänään joudutaan töihin, kun tuo parempi puoliskoni on ahkerasti nyt tammalla maastoillut, enkä itse ole ollenkaan tamman selkään kerennyt. Korvat hörössä Janni tarkkaili, kun harjasin sen huolellisesti ja käärin pintelit etujalkoihin. Kevyemmällä käytöllä Jannin vasen etunen oli hieman kerännyt tuttuun tapaan nestettä, mutta muuten näytti oikein hyvältä. Sainkin tamman hoidettua kuntoon noin puolessa tunnissa, ja kun oltiin valmiita, niin lähdettiin kenttää kohti. Siellä olikin kevyt hanki, jossa tamma joutuisi pakostikin nostelemaan jalkojaan normaalia enemmän. Haaveissa olikin siis kaivaa sitä kunnon ravia tammasta esiin tänään.

Kun pääsin selkään, ruvettiin parin kierroksen kävelyn jälkeen työstämään ensin käynnissä, ja tehtiin kaikenmaailman kaarevia uria, avoja ja sulkuja, väistöjä toki unohtamatta. Janni liikkui ihan mielellään eteen, vaikka se tuntuikin vähän hitaalta. Ja voi miten pieneltä Janni tuntuikaan Unimyssyn jäljiltä! Kun käynnissä homma sujui, ruvettiin vihdoin sitten ravailemaan, ja jessus, mitä ravia tamma väläytteli. Rupesin kuitenkin heti työstämään, vaikka tamma hieman yrittikin kaahailla lumihangessa, mutta sain kuin sainkin koottua sitä ravia sen verran, että voitiin jäädä pääty-ympyrälle työskentelemään. Tein hieman asetuksia sekä sisään- että ulospäin, ja tamma toimi varsin moitteettomasti. Ruvettiin tamman kanssa tekemään myös takaosan väistättämistä ympyrällä,ja se olikin tammalle hieman haastavampi rasti, mutta kyllä se siitä suoriutui mielestäni aika hyvin. Janni tuntui selkään oikein kivalle; se oli kevyt edestä ja aktiivinen takaa ja liikkui "ylämäkeen", jota hevosiltani aina vaadin. Tehtiin ravissa myös hieman väistöjä, jotka olivat pienessä lumihangessa astetta haastavampia, mutta Janni suoriutui näistäkin varsin moitteettomasti. Olin todella tyytyväinen pieneen liinakkotammaani, ja viimeiseksi ravitehtäväksi tehtiin vähän ravilisäyksiä lävistäjillä, unohtamatta pari kootussa ravissa tehtyä ympyrää.

Kun ravi sujui tarpeeksi hyvin, oli aika ottaa hieman laukkoja. Janni kuumui heti parin ensimmäisen siirtymän jälkeen, joten sain pidättää sitä aika rankalla kädellä. Pari kunnon komennusta, niin rupesihan se tamma sieltä vähän kuuntelemaankin, ja päästiin työstämään laukkaa ensin keskiympyrällä, ja sen jälkeen pääty-ympyrällä. Tein myös laukassa paljon sisään- ja ulosasetusta, joka olikin tamman kohdalla oikein hyvä tehtävä! Sain Jannin laukkaamaan hienosti ylämäkeen, ja tein parit laukanvaihdot lävistäjillä ravin kautta, ja samalla tein tavallaan kahdeksikkoa. Janni liikkui hyvin, mutta osoitti jo pientä väsymystä, mutta vähän vielä puristin tammasta laukassa, ja tehtiin vielä kokoamisia pääty-ympyröillä, jotka sujuivat ihan hyvin, parista raville rikkomisesta huolimatta. Tehtiin myös parit laukkalisäykset pitkille sivuille, joiden jälkeen ravailtiin tyytyväisinä vähän sinne sun tänne kentällä. Kun päästiin kävelemään, lähdettiin kävelemään tallitie päästä päähän, jotta tamman lihakset ehtivät hieman jäähtyä. Tallitiellä kävellessämme Janni hieman tuijotteli ympärilleen, mutta mitäänhän se ei varsinaisesti kytännyt. Saatoin selästä käsin syötellä sille hieman myös hevosille tarkoitettuja minttunameja, joista se niin kovasti tykkäsi.

Kun saavuttiin takaisin tallille, laskeuduin alas selästä, ja talutin pienen tammani talliin. Siellä se sai varusteet pois, ja niskaansa uuden vaaleanpunaisen fleeceloimen hieman lämmittämään rankan treenin päätteeksi. Heitin tammalle myös kuppiin muutaman heppanamin ja karsinan ovelta heitin vielä siivun heinää. Tarkistin myös samalla Jannin jalat, joissa ei ollut mitään sanomista, sitä vasemman etujalan nesteistä kohtaa lukuunottamatta. Tiesin kuitenkin, että siitä se laskisi, kun Janni saisi säännöllisempää raskasta treeniä.

31.12.2016 Ensimmäinen varsa (211 sanaa)

Oltiin jännän äärellä, sillä me odoteltiin Tuukan kanssa vuoden vaihtumista jännittyneissä tunnelmissa. Janni oli nimittäin viimeisillään tiineenä, ja odotettiin varsan syntyvän vasta ensi vuoden puolella. Aamupäivästä kuitenkin ruvettiin katsomaan tamman menoa tarhassa, ja se näytti siltä, että kohta se varsa syntyy. Jännättiin, ehtisikö se syntyä vielä tämän vuoden puolella! Janni oli varsin rauhallinen, mutta sekä Tuukka että lapset odottivat pienen hevosvauvan syntymää todella innokkaasti. Vahatipat olivat ilmestyneet jo aamulla, ja tamma katseli vatsaansa sen näköisenä, että täytyi olla todella teräviä potkuja pieneltä hevosvauvalta. No, sitten iltapäivästä otettiin tamma sisälle, ja heivattiin suoraan varsomiskarsinaan. Soitettiin Jilla vahtimaan tammaa siksi aikaa, että me päästäisiin syömään. No, eihän siinä sitten kauaa mennyt, kun Jilla tallista soitti, että ihan kohta se syntyy! Ruokalautaset puoliksi täynnä juostiin koko konkkaronkka talliin, ja sillä välin oli Janni ehtinyt varsoa maailmaan ensimmäisen varsansa. Tämä uusi tulokas oli ihana mustan värinen, ja tarkemmalla tutkiskelulla julistettiin Jannin ensimmäinen varsa oriksi! Olihan se oikein komea tapaus. Hervannasta Ninni H olikin varsan varannut, mikäli se ori olisi, joten päästiin soittamaan naiselle iloinen puhelu. Seuraavana päivänä Ninni lupasi katsomaan tulla, mutta olimme yhdessä jo kaavailleet orille nimeksi Harmonian Nokihiisi, mikäli se mustan värinen olisi. No, Hiisihän siitä sitten tuli, ja Janni sai paljon kehuja ja minttunameja, sillä olihan se tehnyt niin hirvittävän suuren työn!

02.08.2016 Skumppaa ja sinivalkoisia ruusukkeita! (268 sanaa)

Jannin kanssa on treenailtu ahkerasti, ja tänään oli tarkoitus näyttää ensimmäisissä kisoissa, että mistä meidät nyt oikein olikaan tehty. Oltiin ilmoitettu itsemme Shadiya Arabiansin koulukarkeloihin Helppo A-luokkaan, jossa taso tulisi olemaan varsin kova! Aamulla pakattiin hevoset rekkaan, ja lähdettiin kohti kilpailupaikkaa, ja Janni oli varsin stressaantunut, vaikka oltiin sitä trailerilla viety niin eläinlääkäriin kuin ajeltu muuten vain, jotta tamma tottuisi ajatukseen, että sen piti mennä johonkin. No, kilpailupaikalla ihasteltiin ensin puitteita, ja sitten rauhalliseen tahtiin varustin tamman, ja lähdettiin verkkailemaan kun meidän verkkaryhmää pyydettiin saapumaan kentälle. Janni oli ehkä aavistuksen verran jännittynyt, mutta kun rupesin sitä vaan ratsastamaan ensin käynnissä ja sitten ravissa, rupesi tamma askel askeleelta rentoutumaan ja keskittyi täysillä työntekoon. Janni tuntui suhteellisen kevyeltä edestä, mutta pyysin takaosaa vähän aktiivisemmaksi, sillä se vähän laahasi mukana. Pikkuhiljaa tamma rupesi olemaan oikein hyvä molempiin suuntiin, ja sitten olikin jo meidän vuoro mennä radalle! Rupesihan siinä kuskiakin hieman jännittämään. No, radalla keskityttiin sitten täysillä, ja ehkä hieman yliratsastin, mutta Janni antoi hienosti anteeksi, ja teki tehtävät todella täsmällisesti. Radan jälkeen oltiin oikein tyytyväisiä, ja lähdettiin jo trailerille, otettiin satula pois selästä, ja annoin Jannin syödä vihreää siinä trailerin vieressä. Järkytys oli kuitenkin suuri, kun meidät pyydettiin luokan jälkeen palkintojen jakoon! Siinä jäi satulat ja hevosen siistiminen myöhemmäksi, ja me kiidettiin palkintojen jakoon ilman satulaa, vihreät Jannin suunpielestä roikkuen. Tuntui ehkä hieman nololta, mutta siinä sitten itkettiin ja naurettiin, kun meidät julistettiin luokan voittajiksi! Harvoin sitä näin hyvää tuuria käy. No, ruusuke suitsiin, ja kunniakierrokselle, ja Janni näytti nauttivan laukkaamisesta. Olin mä vaan niin ylpeä pikkutammastani, ja itsestäni tottakai - no, tossa oli sarkasmia - että kotimatkalla avattiin sitten Tuukan kanssa skumppapullo!