Virtuaalihevonen

Kieroikoivu

Ei meriittejä

Meriitit

Historiaa

Siellä se oli; mahdollisuus saada Susirajasta ihan mittatilaustyönä pieni hevosvauvva. No, tuumasta toimeen ja Tuukan kanssa stalkattiin kaikki kyseisen tallin hevoset läpi ja ruvettiin ihan vallan kuumeisesti miettimään, että ostetaan sika säkissä ja päädyttiin Murha-Kustaa x Kieroililja-yhdistelmään, josta ei varmastikaan mitään hyvää seuraisi. No, se me varailtiin ja tuskalliset kuukaudet varsaa odotettiin. Tuukka ehti muuttaa mielipidettään kyseisen hevosen hankkimisesta moneen otteeseen, mutta kun se kauan odotettu The Hevonen syntyi, oltiin me molemmat ihan tulisilla hiilillä lähdössä sitä katsomaan - ja osuipa syntymäpäivä vielä ystävänpäivälle! Ruskea möhkäle odotti karsinan pohjalla, kun se tuntui jokaisella seisomaannousuyrityksellä sotkeutuvan jalkoihinsa, ja naama norsun v**ulla se yritti ja yritti punkea itseään ylös. No, kyllähän se sitten lopulta onnistui, ja kun se tapitti suurilla nappisilmillään, niin jopa Tuukka oli ihan myyty. Meidän varsa, niin ihana. Ensimmäisinä päivinä totutettiin orivarsa (harvinaisen isokokoinen sellainen) kosketukseen. No, se ihan totta lyttäsi meitä maan rakoon, sillä se oli varsin räiskyväksi persoonaksi syntynyt. Pikkukavioillaan se potki, joskaan potkut eivät tuntuneet juuri missään (hys siitä että kerran kaatusin sen voimasta!). Lissun ja narrin kanssa mietittiin orille jotain todella pahankuuloista nimeä, sillä kasvaessaan se muuttui koko ajan ärsyttävämmäksi. Se kun tuppasi tanssimaan kahdella jalalla aina taluttaessa, juoksemaan karkuun laitumella, puremaan ja lyttäämään ihmisiä maan rakoon. Varsin kultainen hevonen siis?

Kun vihdoin oli sen suuren päivän aika, kun varsa pääsi muuttamaan kotiin, niin odottamisessa oli jotain pelonsekaista - olihan varsa vaativa. Todella vaativa. Sieltä se trailerista rynnisti alas kaatuen, ja onnistui se napsaisemaan narria käsivarresta, jolloin makkaratehtaalle lähettäminen taisi olla aika lähellä. Poni juoksenteli pitkin tallipihaa, ja kirmailtiin sen perässä kuin pahaiset kakarat. Siinä me sitten juostiin lumisessa koivu"metsässä" ponia kiinni parisen tuntia, ja silloin Lissu ja narri huusivat yhteen ääneen: "Kieroikoivu!!", ja vaikka oikeasti naiset olivat sanoneet "kierot koivut", mutta kuulin väärin, sai ori nimekseen Kieroikoivu, joka oli juuri sopiva sille - se oikein kuvasti ärsyttävää hevosta. Kauppakirjojen kirjoittamisen, ja skumppalasillisten jälkeen tuo naiskaksikko toivotti hyvää loppuelämää orin kanssa. No, silloin mietin, että mihin soppaan olin lusikkani työntänyt.

Ystävieni kuullessa tästä isokokoisesta, ärsyttävästä orista, tulivat he niitä katsomaan. Parhaiten jäi mieleen hyvä ystäväni Siuri, joka kommentoi suurinpiirtein näin: "Mä olen ihan puulla päähän lyöty. Tottahan se on selvää, että Annika ja Kieroikoivu tulee menemään pehva edellä puuhun, ja sitten on ratsastaja puun ja kuoren välissä, kun valmentaja käskee toista ja hevonen toista. Et ei tässä nyt kyllä päästä puusta pitkään." Liekö siinä sitten ollut pientä kettuilua tai jotain, mutta orin kasvattajien nauraessa sanomiselle, tuijotin mä myrtsin näköisenä kohti orin tarhaa. Jossa se parhaillaan kirmaili pienen varsan tavoin. Huoh. Että sellainen tarina tästä tulee.

Luonnekuvaus

tähän tulee luonnekuvaus!

Suku

Jalostus

Kieroikoivu ei ole käytössä ulkopuoliseen jalostukseen. Mikäli sinulta kuitenkin löytyy sopiva tammaehdokas, otathan yhteyttä sähköpostilla?

Kilpailukalenteri

Kieroikoivu ei ole aloittanut kisauraansa. Päivitetty viimeksi 07.02.2016

Päiväkirja

Valmennukset