Virtuaalihevonen

Rohkean Lemmentohtori

SV-II, ktk-kelpoinen!

Meriitit

Tammikuussa 2016 suomenhevosvarsa-arviointi:
rakenne 7,6, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 7,3 + 7, luonne 15 = 61,9 = SV-II
(käytöskokeen 1. 71.485%:lla)

Luonnekuvaus

Kulunut fraasi "Tuukka eiks me voitais ostaa se ja se heppa??" taitaa sopia silti tähänkin tarinaan. Rohkelikko, talli, josta pidin kauheasti, järjesti kasvattimyynnin, josta innostuin ihan vallan. Katselin myytäviä useaan otteeseen, vertailin sukuja ja mietin. Lemmentohtori-niminen ori iski samantien, ja siitä teinkin tarjouksen sen kummempia Tuukalta kyselemättä. Olihan minun pakko saada oma Rohkelikkolainen talliin. Tiukan neuvottelun päätteeksi sovittiin kuristajan kanssa kauppahinnasta, ja seuraavalla viikolla haettiin ori omaa pihaa koristamaan. Ja se oli alusta alkaen juuri sellainen, kuin olin halunnut. Mun ikioma rohkea-poni.

Lemmentohtori, tai tutummin vain Lemmis (tai mussukka, poniini, pieni punainen...) on luonteeltaan todellinen laumasielu. Se nauttii aina joka hetki saamastaan huomiosta ja olisi ihan syliin tulossa, kun se vaan tykkää niin paljon. Se ei vaan osaa lukea tilannetta, eikä ymmärrä ettei se voi 500-kiloisen ruhonsa kanssa hyppiä ihmisten syliin. Ihana Lemmis kuitenkin on, se on opetettu kaikille hassuille tavoille ja se esimerkiksi osaa (ihmisen) selän rapsutuksen hampailla oikein hyvin, antaa kavion, kumartaa - ja mikä inhottavinta tärkeintä, se osaa kerjätä herkkuja. Lemmis on varsin perso herkuille, ja sen näkee sokeakin sen vatsan ympäryksestä. Kaikenkaikkiaan Lemmis on kuitenkin ystävällinen, positiivisella asenteella varustettu suomenhevonen pienillä lisämausteilla.

Hoitotilanteet sujuvat usein lässyttäen, sillä poniini osaa seistä herkkujen avulla varsin nätisti paikoillaan, ja se onkin alvariinsa hoitajansa taskuilla - josko sieltä vielä yksi nami löytyisi. Näin ollen Lemmis on pienten lapsivierailijoiden suosiossa, sillä se antaa tehdä mitä tahansa - ompa sen hännässäkin joskus roikuttu, eikä ori sano siihen mitään. Kaviot se antaa puhdistaa hienosti, eikä edes nojaa ihmiseen koko painollaan, vaan pitää sen kintun itse ylhäällä. Satulan laitosta ori ei tykkää, ei sitten yhtään, ja takajalat nousevat uhkaavasti, hampaat narskuvat ja korvat on niin kiinni niskassa, ettei ole tosikaan. Ori saattaa vaikuttaa pelottavalta, mutta ei se pure tai potki - yrittää vaan olla "kova jätkä". Suitsien laitossa taasen ei ole minkäänlaista ongelmaa, ja ne saakin orille oikein nätisti laitettua.

Ratsuna Lemmis on ollut alusta alkaen suhteellisen helppo, jos sitä oikein osaa ratsastaa. Alkuun ori saattaa olla hieman tahmea, eikä se taivu oikein mihinkään suuntaan, mutta kärsivällisesti, huolellisella alkuverryttelyllä siitä kuoriutuu oikein kelpo peli niin esteille, kuin kouluunkin. Lemmiksellä on suomenhevoseksi iso liike, jossa on siitä huolimatta oikein hyvä istua. Kunhan muistaa ulko-ohjan tuen, ja sisäohjen pehmeyden, niin Lemmis taipuu melko hyvin myös sinne oikeaan pyöreään muotoon, ja pysyykin siellä ratsastajan pikkuvirheistä huolimatta. Melko tarkkahan ori on istunnan vakaudelle, ja mikäli ratsastaja heilahtaa eteenpäin, katsoo ori parhaaksi hidastaa, ettei se ihminen vain sieltä selästä tipu. Lemmis taitaa niin avot, sulut kuin väistötkin, joten ori on taitavimmillekin oikein kelpo kisahevonen. Esteillä ori korvaa taidot vauhdilla, ja sen kanssa saakin nopeita nollaratoja esteradoilla, joskin sen hyppytyyli on aavistuksen verran kulmikas ja siinä voi olla ensikertalaisen vaikea pysyä. Lemmiksen bravuuri on myöskin heittää melkoisia pukkiloikkia esteiden välissä, mutta ei se sen suuremmin possuilemaan ala. Taitavalla ratsastajalla sen kanssa pääsee pitkälle. Kilpailutilanteissa orilla on pitkä pinna, ja odottelu sun muu ei tunnu olevan ongelma tälle nuorelle.

Suku

Jalostus

Rohkean Lemmentohtori ei ole käytössä ulkopuoliseen jalostukseen. Mikäli sinulta kuitenkin löytyy sopiva tammaehdokas, otathan yhteyttä sähköpostilla?

Kilpailukalenteri

Rohkean Lemmentohtori on aloittanut kisauransa. Päivitetty viimeksi 28.12.2015

12.12.2015 ERJ, Mörkövaara, 90cm, 03/30
14.12.2015 ERJ, Mörkövaara, 90cm, 03/30
17.12.2015 ERJ, Mörkövaara, 90cm, 03/30
21.12.2015 ERJ, Huvitutti, 100cm, 01/40
26.12.2015 ERJ, Huvitutti, 100cm, 02/40
30.12.2015 ERJ, Huvitutti, 100cm, 03/40
12.01.2016 ERJ, Turmeltaja, 100cm, 02/30
14.01.2016 ERJ, Turmeltaja, 100cm, 01/30
14.01.2016 ERJ, Turmeltaja, 100cm, 05/30
16.01.2016 ERJ, Turmeltaja, 100cm, 02/30
18.01.2016 ERJ, Turmeltaja, 100cm, 03/30
19.01.2016 ERJ, Turmeltaja, 100cm, 04/30

28.12.2015 KRJ, Ketunpolku, Helppo A, 03/30
01.01.2016 KRJ, Liljalehto, Helppo A, 02/40
01.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Helppo A, 03/30
01.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Helppo A, 05/30
03.01.2016 KRJ, Liljalehto, Helppo A, 01/40
03.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Helppo A, 05/30
04.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Helppo A, 03/30
06.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Helppo A, 01/30
07.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Helppo A, 03/30
07.01.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 03/30
12.01.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 05/30
13.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Helppo A, 01/30
14.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Helppo A, 03/30
15.01.2016 KRJ, Ketunpolku, Helppo A, 03/30
17.01.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 01/30
19.01.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 03/30
21.01.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 01/30
21.01.2016 KRJ, Hervanta, Helppo B, 02/30
23.01.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 05/30
24.01.2016 KRJ, Hervanta, Helppo B, 04/30
25.01.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 05/30
29.01.2016 KRJ, Hervanta, Helppo B, 03/30
10.02.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 01/30
12.02.2016 KRJ, Turmeltaja, Helppo A, 04/30
13.02.2016 KRJ, Turmeltaja, Helppo A, 05/30
14.02.2016 KRJ, Turmeltaja, Helppo A, 05/30
15.02.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 05/30
16.02.2016 KRJ, Turmeltaja, Helppo A, 05/30
18.02.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 01/30
19.02.2016 KRJ, Hervanta, Helppo A, 04/30
20.02.2016 KRJ, Turmeltaja, Helppo A, 03/30
25.02.2016 KRJ, Turmeltaja, Helppo A, 05/30
01.03.2016 KRJ, Turmeltaja, Helppo A, 01/30

Päiväkirja

12.12.2015 - Ensimmäinen estesijoitus! (312 sanaa)

kirjoittanut annika n

Lähdettiin Mörkövaaraan hieman skabailemaan, ja tarkoituksena oli mennä hyppäämään 90cm, josko vaikka vihdoin saataisiin sijoitustili auki - ja kilpaura muutenkin korkattua. Lemmis oli hyvällä tuulella, ja päästiinkin varsin kivuttomasti lähtemään kohti kisapaikkaa. Koska itse kisaisin kaikilla kuudella matkaan lähteneellä hevosella, oli mulla apukäsinä Tuukka ja Jilla, jotka rauhoittelivat mua koko matkan ajan - taas vaihteeksi pieni kisajännitys puski päälle. Ensimmäisenä kilpailupaikalle saavuttuamme otin rekasta ulos Lemmiskän, ja ihan omin pikku kätösin harjasin sen puhtaaksi. Lemmis oli ihan rauhakseen, ei sitä se hälinä hirveesti näyttänyt vaivaavan. Harjasin orin huolella, ja varustin sen, jonka jälkeen lähdettiinkin jo verkkailemaan. Lemmis kun tarvitsi sen verran pitkän verkan, että se oli varmasti hyvä. Verryttely olikin kentällä, joka oli aurattu juuri sopivaksi, ja pohja sopi Lemmiskälle oikein hyvin. Alkuun tein paljon ravityöskentelyä ilman hyppyjä, jotta sain orin hyvin kuulolle. Lemmis kuunteli ihan suht hyvin, ja Tuukka huuteli kentän laidalta, että ei me missään koulukisoissa oltu. Viittasin kintaalle huutelulla, ja työstin oria edelleenkin ravissa, ja uskalsinkin ottaa pienen hetken päästä laukkaa, jossa sain "nauttia" pukkirodeokyydistä alkuun, mutta pidin pintani ja pysyin selässä ja sain laukankin pyörimään suhteellisen hyvin. Otettiin verkkahypyt, ja ori oli ihan suhteellisen hyvä. Sitten meidät kuulutettiinkin jo radalle, vaikka hyppyjä oli alla vasta muutama hassu. No, ihan hyvällä fiiliksellä sinne lähdettiin.

Kun sitten päästiin radalle, tuntui Lemmis ihan ookoolta jo ensimmäisellä esteellä, vaikka sitä hieman sainkin pidättää, ettei se rynninyt läpi koko esteestä. Kaiken kaikkiaan radalta saatiin positiivinen kokemus, nollilla mentiin ja vielä aikarajan puitteissa, hyvä me! Lemmiksen kanssa jäätiin loppujen lopuksi jännäämään, sillä muiden hevosten kanssa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Lopulta oli palkintojenjaon vuoro, ja me päästiin sinnekin, oltiin kolmansia kaikista kolmestakymmenestä osallistujasta, ja olin hyvin ylpeä pienestä punaisesta oristani. Kunniakierroksella mentiin täysiä, ja kaarteissa olin aivan varma että mentiin maha maata viistäen. Lemmis tykkäsi omasta valkoisesta ruusukkeestaan, ja niin tykkäsi omistajakin. Kun selvittiin kisapäivästä kunnialla, lastattiin hevoset autoon, ja ajettiin kotiin - mulla tietenkin skumppapullo messissä!

Valmennukset