Runon Routaruusu

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät

18.12.2015 Koulutuuppailun tapaista (490 sanaa)

Routaruusun kanssa kilpailu-ura on jäänyt jo taakse, vaikka ikää tammalla ei ole vielä edes kymmentä. Menestyksekkään kisauran jälkeen sen kanssa on puuhasteltu kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta välillä - kuten tänään - oli pakko palautella hieman koulukiemuroita mieleen. Lunta oli satanut varmasti kymmenisen senttiä yön aikana, ja lähdin heti aamusta tamman kanssa puuhailemaan. Se odotti jo tarhassaan (ihana Tuukka oli sen aamuseitsemältä jo vienyt sinne!) ja katsoi minua korvat hörössä, kuten aina ennenkin. Oli se vaan niin positiivinen tapaus. Talutin tamman loimineen kaikkineen talliin, ja kiinnitin sen käytävälle ihan vaan koska se tuppasi karsinassa vapaana pyörimään niin pirusti. Routis oli hieman sitä mieltä, että oli ihan mälsää, kun se laitettiin kiinni, mutta pakkohan se oli tehdä. Harjasin sen nopeasti kuntoon, että päästiin sitten lähtemään kentällekin. Varusteiden laitto oli tavalliseen tapaansa melkoinen härdelli, sillä takajalat viuhtoivat vaarallisen lähellä omia jalkojani, kun kiristin satulavyötä. No, selvittiin siitäkin, ja lähdettiin kävelemään kenttää kohti. Tavoilleen uskollisena punainen ponini hölkötteli vierelläni, muttei edes yrittänyt rynniä yli.

Selvittiin kuitenkin kentälle asti, ja säädin rauhassa jalustimet ja kiristin vyön, ja sitten kipusin vasta selkään. Routis oli jo lähdössä kävelemään, mutta napakka "seiso" sai sen kuitenkin pysymään jotenkuten paikoillaan. Selkään päästyäni annoin tammalle taskustani pienen hevosille tarkoitetun minttunamin, joita tamma suorastaan rakasti. Aloiteltiin sitten työnteko, lähdettiin kävelemään lumen peittämällä kentällä ja Routis joutui oikein kunnolla nostelemaan jalkojaan, joten saataisiin varmaan tänään tammasta paljon irti. Se oli tavoilleen uskollisena todella pirteä, ja välillä käynti meni vallan kipitykseksi, mutta selvittiin siitäkin ongelmasta, kun laitoin tamman töihin. Ruvettiin tekemään ihan simppeleitä pysähdysharjoituksia eri pisteissä, jotta sain tammaan jonkunlaisen tuntuman. Se pysähtyi alkuun hieman viiveellä, sillä se olisi vain halunnut liikkua eteen koko ajan ja entistä kovenevalla vauhdilla. No, tehtiin vaan toistoja toistojen perään, ja pikkuhiljaa rupesivat pysähdykset näyttämään siltä, mitä kouluradoilla haettiin ja olin ylpeä pienestä punaisesta tammastani.

Jatkettiin treeniä ravitehtävillä, ja Routis lähtikin oikein innoissaan ravaamaan, ja olin vallan ylpeä pienestä tammasta. Se oikein venytti askeltaan kun joutui ravaamaan pienessä hangessa ja käytti siten myös selkäänsä oikein. Tehtiin ravissa paljon taivutteluja, kuten kolmikaarista kiemurauraa sekä kahdeksikkoa, joiden jälkeen päästiin tekemään hieman kokoamisharjoitteita pääty-ympyröillä. Nyt istuin jo harjoitusravissa, ja rupesin pyytämään tammaa enemmän takaa eteen, ja se vastusteli nakkelemalla niskojaan, ja kiihdyttämällä vauhtiaan. No, tätä valtataistelua käytiin jonkin aikaa, kunnes vakautin kättä hieman enemmän ja tamma rauhoittui paljon enemmän edestä, ja näin pääsin pyytämään sitä enemmän takaa eteen. Raipallakin taisin kerran napauttaa takapäätä, ja hännän viuhtoessa ärsyyntymisen merkiksi taivuttelin tammaa vielä enemmän pääty-ympyrällä ja vaadin sitä kootumpaa muotoa. Se rupesi kyllä pikkuhiljaa toimimaan niin kuin halusin, mutta silti se oli todella ärsyyntynyt. Kun sain kivoja pätkiä pääty-ympyrällä, annoin tamman vihdoin kävellä, enkä viitsinyt siltä alkaa enempää vaatia. Käveltiin siinä sitten loppukäyntejä, ja lunta rupesi taas satamaan, ja näkyvyys oli lopetellessamme ihan täysin nolla. Talutin väsyneen tamman talliin, ja vaikka se oli hiestä märkä, se jaksoi silti juosta vieressä kun talutin. Tallissa nappasin siltä varusteet pois, ja jätin kuivausloimen kera kuivumaan omaan karsinaansa, ja sai se kuppiinsa myös muutaman ylimääräisen minttunamin - ja porkkanan.

11.11.2015 Ilman satulaa koulutuuppailuita (223 sanaa)

Routaruusu on saanut viettää melko rentoa elämää kotiinpaluunsa jälkeen, ja ollaan vähän maastoiltu, kärrytelty ja tehty sellaisia kivoja harrastehepan juttuja. Tänään oli vuorossa hieman kouluratsastuksen muistelua, josta itse nautin suuresti. Aamupäivän vaihtuessa iltapäiväksi kävelin suitset kourassa tamman tarhalle, ja viskasin vain loimen pois selästä, pujotin suitset päähän, ja lähdettiin kenttää kohti. Routis hölkötteli vieressä rennosti, ja kun päästiin kentälle, hyppäsin vain nopeasti selkään, ja ruvettiin saman tien tekemään töitä, sillä tamma oli sillä tuulella, että se malttoi seisoa kaksi sekuntia. Ruvettiin tekemään käynnissä voltteja ja ympyröitä, jotta sain takaosaa edes vähän alle, ennen kuin ruvettiin ravailemaan. Routis oli ehkä aavistuksen verran hätäilevä, mutta silti yllättävän rauhallinen, ja sain siitä melko heti sitä oikeaa pyöreää muotoa ja paljon irti ravissa. Routis ravasi yllättävän hienosti, ja pääsinkin vaatimaan paljon enemmän kuin mitä odotin. Tehtiin pääty-ympyröitä kootussa ravissa, ja lävistäjille tehtiin muutamia lähestulkoon täydellisiä lisäyksiä. Tai ainakin ne selkään tuntuivat täydellisiltä. Olin vallan tyytyväinen, ja loppuun laukkailtiinkin ihan rennosti kevyellä tuntumalla pitkin kenttää vähän ympyröitä tehden, jottei ihan vallan menisi humputteluksi. Routis oli yllättävän hyvä tänään, olin ylpeä pienestä punaisestani!Routis sai onnistuneen treenin jälkeen loimen niskaansa, jotta se kuivahtaisi ennen ulosmenoaan. Tein sille myös melassivettä, jota se niin paljon rakasti, ja se joikin ämpäristä hyvällä halulla, ja tyhjensi sen nopeasti. Laitoin sille myös muutaman minttunamin ja porkkananpalan ruokakippoon, ennen kuin lähdin sisälle ottamaan kupillisen kahvia.

29.09.2015 Routis palaa kotiin (216 sanaa)

Routaruusu on ollut kasvattajallaan Melinalla kisahevosena jonkin aikaa, ja tänään oli tarkoitus saada tamma kotiin ja sitä odoteltiin kuin kuuta nousevaa. Kasvattaja oli kertonut, että tamma oli toiminut erinomaisesti ollessaan kisautettavana, ja vaikka turhautumisia oli tullut, oli menestystä ja onnistumisia tullut sen verran enemmän, että Melina jaksoi jatkaa tammalla kisaamista loppuun asti. Sijoitukset saatiin täyteen, ja trailerin kaartaessa pihaan oltiin todella innoissamme. Saatiin siis loppuun koulutettu, ja kisattu tamma ihan harrasteponin virkaa täyttämään! Lastaussiltaa pitkin tamma hölkötteli alas, ja kun sain riimunnarun käteeni, silitin tammaa otsasta, josta se niin kovin tykkäsi. Juteltiin siinä Melinan kanssa, kun Routis pomppi riimunnarun päässä - se oli selkeästi matkustanut pitkän matkan ja sen oli päästävä purkamaan energioitaan tarhaansa. Näinpä tuo ihana miehekkeeni heitti tammalle loimen niskaan ja se pääsi tarhaansa purkamaan energioitaan - joskin loppujen lopuksi heinäkasa kiinnosti tammaa enemmän kuin juoksentelu ympäriinsä. No, jokainen tyylillään, eikös se niin mennyt? Melina kantoi auton takapenkiltä ruusukelaatikon syliini, ja niitähän oli kertynyt aikamoinen kasa. Tuukka pääsisi laittamaan ne johonkin siististi esille - esimerkiksi kahvihuoneen seinälle, missä muitakin ruusukkeita oli. Saatiin myös Routiksen varusteet trailerin varustekopista, ja kun ne olivat paikoillaan, kävin vielä Routiksen tarhalla, jossa se oli syönyt lähestulkoon kaikki heinät. Vein sille vielä raikasta vettä, ja uuden siivun heinää, ja jätin sen tyytyväisenä tarhaansa. Se pitäisi taas totuttaa laumaan, kunhan se olisi kotiutunut uudelleen.