Jukolan Suviyö

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät

20.12.2015 - Hankituuppailuita (299 sanaa)

Sain ylipuhuttua Tuukan raivaamaan pellolta "kentän", jossa pääsisi tekemään hieman hankitreeniä ja samalla hieman tuuppailemaan. Nelivuotiaaksi kääntynyt Suviyö odotteli tarhassaan, kun saavuin siihen ja rapsuttelin sitä oman aikansa, ennen kuin naksautin riimunnarun kiinni riimuihin, ja talutin tamman talliin, jossa olikin täysi härdelli päällä - päiväheinien jako karsinoissaan oleville. Syvä huokaus sekä minulta, että tammalta, ja hoidettiinkin hoitotoimenpiteet suhteellisen pikaisesti loppuun - kavioiden putsaus tuotti aluksi hieman ongelmia kun tammamamma ei muistanut nostaa jalkojaan ylös pyynnöstä. No, kun varusteet oli niskassa, painoin kypärän omaan päähäni ja lähdettiin pihalle jossa nousin selkään. Taputukset tammalle kiltistä käytöksestä, ja suunta kohti peltoa. Tamma oli kuin tulisilla hiilillä, sillä se taisi aavistaa, että tänään saatetaan laukkailla hangessa. Aloiteltiin kuitenkin auratulla alueella tehden hieman taivutuksia ja pysähdys-peruutus-harjoitusta käynnissä, jotta Suviponi olisi kunnolla kuulolla. Se toimi kuin ajatus, taas kerran, ja sain - taas kerran - olla ylpeä pienestä ruskeasta tammastani. Jatkettiin treenejä ravissa, ja taivuttelin tammaa oikein kunnolla kumpaankin suuntaan. Tavoilleen uskollisena se oli oikeaan kierrokseen alkuun paljon jäykempi, mutta sain kuin sainkin pohkeet läpi, ja tamma rupesi taipumaan kunnolla. Tunsin kyllä, että tamma ei ravannut käyttäen koko kroppaansa täysillä, ja työstinkin ravia paljon kokoamisilla ja pääty-ympyrätyöskentelyllä, saaden sen takaosan loppujen lopuksi mukaan hommaan. Pieni punainen ponini tuntui oikein hyvältä selkään, ja otin pientä laukkatyöskentelyäkin ihan vaan taivutellen, ennen kuin oli aika tehdä jotain hauskaa - laukkailla hangessa nimittäin! Tamma oli ihan innoissaan menossa, ja jouduin sitä pidättämään, ennen kuin päästiin niin kauas pellolle, että oli varmasti tilaa juosta niin kovaa kuin kavioista lähti. No, sittenhän me mentiin. Kyyneleet silmistä valuen, lumi pöllyten minä ja punainen tammani laukkailtiin pellolla, ja laukkailtiinkin todella paljon. Nuori Suviyö jaksoi hyvin tarpoa hangessa, ja kun se oli hikinen koko kropastaan, oli aika lopettaa. Treenin jälkeen se sai kourallisen herkkuja karsinansa ruokakippoon, pari siivua heinää ja kuivatusloimen niskaansa. Ja sinne se jäi, karsinaansa tyytyväisenä syömään.

05.11.2015 - Ratsukoulutus etenee (242 sanaa)

Pieni Punainen on kehittynyt ratsuna valtavasti jo näin kolmivuotiaana, ja se liikkuu jo joka askellajissa, ja käynnissä ja ravissa peräti oikein päin. Se ei kuitenkaan osaa vielä kaikkea mahdollista, mutta kyllä se pikkuhiljaa sieltä. Tänään oli taas vuorossa pientä kouluratsastustreenin tapaista, ja varustaessani tammaa mietin jälleen kerran, että olin kyllä ylpeä tästä ostoksestani. Tuukka ei ollut vielä hevoselle lämmennyt, mutta eiköhän se mieskin sieltä tajuaisi pikkuhiljaa kuinka hienon tapauksen olin käsiini saanut. Ja siinä se Punainen unelmahevoseni seisoi kiltisti paikoillaan varustuksen ajan, ja päästiin lähtemään kentälle suhteellisen pikaisesti. Vettä tuli kuin saavista kaataen, mutta me jäätiin kentälle tuuppailemaan, sillä minä eikä hevoseni oltu sokerista tehtyjä. Sumpun ilme oli kyllä sellainen, että se ei todellakaan tee töitä vesisateessa, mutta en antanut tammalle vaihtoehtoa. Aloiteltiin tamman kanssa ihan helpoista käyntihommista, voltteja ja pysähdyksiä sekä peruutuksia, jotka olivat tammalle todella helppoja. Se suoritti pienestäkin pyynnöstä, ja sain ratsastettua sitä omasta mielestäni suhteellisen pienillä avuilla. Päästiinkin sitten käyntityöskentelyn jälkeen ravaamaan, ja tutusti alkuun tamma oli hieman pitkänä pötkönä liikkuva, mutta pikkuhiljaa sain sitä koottua mielestäni suhteellisen paljon niin nuoreksi hevoseksi, ja se ihan tyytyväisenä ravasi juuri siinä muodossa, mitä lähdin hakemaan. Pidin ravityöskentelypätkän lyhyenä, ja taivuttelin vain kumpaankin suuntaan ja kokosin hieman enemmän muutaman askeleen ajaksi, ja sain takaosaa aktivoitua vielä vähän enemmän, ja olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Jätettiin laukkailut tällä kertaa, sillä Sumppu oli ollut aivan superhyvän tuntuinen, ja lopeteltiinkin sitten siihen. Tamma pääsi suoraan tarhaan takki päällä, ja sinne se jäi tyytyväisenä nököttämään - vesisateessa.