• sähköposti
• kasvatus
• orit
• tammat
• etusivu

Berryhill Lemon Soldier

Lucas on hölmö, poniksi isokokoinen ori, joka on ystävällinen jokaiselle ihmiselle - ei ole väliä, onko ihminen vanha, tuttu omistaja tai kisapaikalla naamaan eteen tupsahtanut henkilö. Ori on huomionhakuinen ja sitä saa rapsutella aina kyllästymiseen asti. Herkuista Lucas ei piittaa ja se sylkee ne pois, jos sille jotain yrittää tarjota. Lucaksella on oma paheensa ja mikään ei ole siitä yhtä ihanaa kuin piehtarointi.

Hoidettavana Lucas ei jaksa seistä sekuntiakaan. Sillä on koko ajan kiire jonnekin ja ori hermostuu heti, jos hoitajalta kestää liian kauan tulla satulahuoneessa. Voi arvatakin, jos kuulee hirnuntaa ja maan kuopimista, että Lucas on tylsistynyt. Kavioiden putsauksesta Lucas osaa toisinaan tehdä kunnon sirkusnumeron. Se nostaa kavion ylös pyynnöstä, mutta juuri kun hoitaja on saamassa kaviosta otteen, Lucas painaa jalan takaisin tiukasti maahan.

Ratsuksi Lucas on leppoisa, pehmeäaskelinen, joka kuitenkin vaatii pitkäpinnaisen ratsastajan. Lucas tylsistyy nopeasti kentän kiertämiseen ja se alkaa tehdä ympäri kenttää omia temppujaan. Lätäköiden läpi Lucas ei voi mennä, vaan ne pitää kiertää. Joskus Lucasta joutuu komentamaan enemmän kuin kerran ja voi mennä hetki, että Lucas ymmärtää, mitä ratsastaja haluaa siltä. Kouluratsastus ei kiinnosta Lucasta lantakikkareen vertaa enempää. Hetken aikaa ja helppoja liikkeitä voi sen kanssa toistaa, mutta kun Lucaksen mielestä jotakin on tehty tarpeeksi, se yrittää kenkkuilla vastaan.

Esteratsastukseen Lucas ei tunnu koskaan tylsistyvän. Se jaksaa hyppiä erikokoisia ja erilaisia esteitä eivätkä pelottavammankaan näköiset esteet pelota sitä. Vesiesteet ovat kuin lätäköt. Niiden yli Lucas ei mielellään mene ja toisinaan niiden ylitys menee siihen, että ratsastaja ui vedessä Lucaksen virnuillessa esteen toisella puolella. Kunhan oria tarpeeksi kehottaa eikä anna sille aikaa temppujen suunnitteluun, se ylittää vesiesteetkin ongelmitta.
© Nicky

Suku

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

18.12.2015 Villit koulutarinakilpailut Pikkulinnun tallilla, kirjoittanut Nicky
Tehtävänanto: Valitse suoritukseenne kappale ja liitä linkki youtubesta osallistumiseen. Kilpasuorituksessanne epäonnistui yksi tai useampi asia, mikä se oli ja missä kohtaa kappaletta se tapahtui?
PSY - DADDY (feat. CL of 2NE1), (Kohta 3:22)
Olin jopa yllättynyt, kuinka hyvin kouluratsastusrata oli sujunut meiltä. Lucas ei ollut lainkaan kenkkuillut ja oli koko ajan hereillä. Annoin Lucakselle pohkeita ja se nosti ravin. Ohjasin sen voltille ja siitä uraa pitkin kentän toiselle puolelle ja suunnanvaihtaminen onnistui rata leikkaalla. Lucas päätti jossain välissä, että nyt ei enää kiinnosta ja tiputti raville keskellä kenttää. Se heitti kokonaan jarrut pohjaan. Siinä kohtaa minua ei mitään muuta kuin ketuttanut kamalasti, sillä rata oli melkein lopussa. Kaikkien ihmisten tuijottaessa yritin antaa ponilleni naama punaisena pohkeita. Biisi jatkui ja oli melkein lopussa, kun Lucas päätti jatkaa matkaa. Kuulin pientä tirskuntaa yleisöstä ja yritin ohjata oria parhaani mukaan loppuun saakka. Minun kumarrettuani tuomarille yritin saada Lucasta liikkeelle, mutta ori oli päättänyt jäädä siihen kohtaan kenttää. Minun ei auttanut kuin laskeutua orin selästä ja raahata se taluttaen pois kentältä.

11.12.2015 Villit estetarinakilpailut Jukolassa​, kirjoittanut Nicky
Tehtävänanto: Kisapäivänä tapahtuu kaikenlaista kummaa. Kirjoita kolmen kohdan lista onnekkaista, kummallisista ja/tai peräti epäonnekkaista sattumuksista, mitä kisapäivänä tapahtui. Olisivatko tontut kenties olleet asialla?
tuotos:
- orin satula oli unohtunut kotiin
- rata oli melkein yhtä liukas kuin orin selkä ja meinasin monta kertaa luiskahtaa sen selästä
+ rata sujui hyvin ilman satulaakin

Joskus sitä on vain vaikea uskoa, kuinka huono tuuri voi iskeä kilpailuissa. Olin ilmoittanut Shanan ja Lucaksen Jukolaan estekilpailuihin. Kaikessa touhinassa olin unohtanut orin satulan kotiin. Ei siinä tilanteessa voinut kuin nousta Lucaksen selkään ilman satulaa ja mennä radalle. Onneksi esteet olivat vain 50-60 senttiä korkeita. Tietenkin Lucas, joka hyppi 120cm esteitä, ei voinut hyppiä matalalla, vaan esteet piti ylittää pilviä hipoen. Kaiken lisäksi rata oli aika liukas pakkasten jäljiltä. Orin selkäkin oli tarpeeksi liukas minulle. Mikäs siinä kun Lucas jätti esteisiin 50 senttiä ilmavaraa ja liukasteli radalla sekä kaiken huipuksi yritin istua selässä ilman satulaa - oli lopputulos se, että pidin tiukasti orin kaulasta kiinni ja toivoin, etten tippuisi orin selästä. Lucas olikin varmaan se, joka teki kaiken työn ja minä vain olin häiriötekijä, joka yritti ohjata ponia oikeaan suuntaan. Oli meilläkin onnea sen verran matkassa, että rata meni oikein selässä pysyen ja puomeja tiputtamatta, mutta seuraavalla kerralla voi olla varma, että tarkistan ainakin kymmenen kertaa, että satula on mukana.

Lucas oli myös osoittautunut hyväksi talutusratsuksi ja ratsuksi hieman tasoikkaimpien ratsastajien ryhmissä. Minä tarkoin laadin, että kaikilla hevosilla olisi tarpeeksi vaihtelua ja ettei niiden selässä istuisi aina tuntematon ihminen. Toisinaan se oli kuitenkin hankalaa, sillä kaikki halusivat Lucaksen selkään istumaan ja mieluiten minä olisin pitänyt orin vain Cramptonilaisten, Alexanderin ja Caitlinin ratsastettavana. Nykyään Caitlin ja Alexander kuuluivat Cramptonilaisiin, tai pikkuhiljaa laskin heidät kuuluvan. Caitlin olikin ilmoittanut minulle tulevansa Cramptoniin töihin, kunhan hänellä olisi vain tarpeeksi ikää. Caitlin ja Alexander kävivät aina kuin mahdollista ratsastamassa Lucaksella, Amorilla ja Karalla. He myös auttelivat paljon tallitöissä ja joskus annoin heidän ratsastaa Maddella tai jollakin isommalla hevosella kentällä.