ML Chemira, eli Mirre, on kymmenvuotias suomalainen puoliveritamma. Mirre on kasvanut 161 senttimetriä korkeaksi kauniiksi tummanruunikoksi, joka hyppää esteiden yli vauhdilla, mutta pelkää isoja kalahduksia ja outoja uusia asioita. Kieltämättä Mirre aika korkealle hyppää - rataestekisoissa me ilmoittaudutaan 140 sentin esteluokkiin ja vaativaan B:hen, maastossakin osataan mennä sataakahtakymppiä. Syntymäpäiväporkkanansa Mirre saa 27. heinäkuuta. Mirre on syntynyt Mêl Serenissä, ja nyt neiti elelee Lillin (toisin sanoen sannafiinan, VRL-10529) hoteissa. Mirren kotipaikka on Runomäki, jonne omistaja joka päivä porhaltaa kultaansa paijaamaan.



Mirre ei ole hevonen siitä helpoimmasta päästä. Hoitaessa Mirre saattaa jopa luimia vieraille, mutta sehän vain testaa, että onkos tuosta hippaheikistä minulle hoitajaksi. Sitten, kun on päästy yhteisymmärrykseen käytöstavoista, Mirre saattaakin jo oikein kissamaisen nautinnollisesti yrittää rapsuttaa päätään hoitajan selkään. Jos sille siitä hieman ärähtää, ei tamma korvaansa lotkauta, vaan sitä pitää hieman turvalle läpätä. Harvoin se nimittäin pelkkää huomautusta uskoo, mikäli kyseisellä henkilöllä ei ole auktoriteettiä tarpeeksi Mirren silmissä. Yleensäottaen tamma on hoitaessa aika peruspolle, mitä nyt sählää välistä, jos jotakin uutta tapahtuu. Hevoskaverin lähtö tallista saattaa aiheuttaa tytölle pienen (tai isommankin) paniikin, kun se luulee, että jää aivan ypöyksin tyhjään talliin. Kyllä se lopettaa huutamisensa, kunhan on ensin huomannut, että jahas, jäihän tänne vielä muitakin. Mirre on myös ns. yhden ihmisen hevonen, se kiintyy omistajaansa kovasti ja luottaa tähän sata lasissa. Laitumelta neidin saa kiltisti kutsumalla, eikä se ole koskaan varsinkaan karkuun lähtenyt. Joinakin mökömurjotuspäivinä Mirre seisoo laitumen nurkassa, mutta kun sitä jaksaa tarpeeksi pitkään kutsua, se luovuttaa ja hieman vastahakoisesti alkaa käppäillä portille. Kyllä se kiinni hyvin antaa joka tapauksessa. Eri asia on sitten, kun tamma on kiimassa. Silloin löytyy vauhtia myös laitumella ja taluttaessa, jos joku hyvännäköinen herrasmies ohi menee. Taluttajan todellakin pitää pitää varansa silloin, ettei mitään ikäviä karkureissuja satu tapahtumaan.

Ratsastaessa tamma on rento ja reipas. Taipuu ja menee muutenkin ihan mukavasti, peräänanto löytyy myös suhteellisen helposti. Tamma tottelee herkästi etenkin istunnalla annettuja apuja, mutta suustaan se on hiukan kova. Huolellinen siirtymisiä sisältävä alkuverryttely auttaa asiaan. Mirren kanssa on mukava tehdä kouluharjoituksia, vaikka vauhtia joutuu etenkin laukkojen jälkeen karsimaan rajusti. Tamma alkaa helposti tukeutumaan esimerkiksi volteilla sisäohjaan ja -pohkeeseen, joten kannattaa aika-ajoin kokeilla, pysyykö homma kuosissaan.

Esteillä tamma kuumuu joskus, ja rauhallisuus onkin valttia Mirren kanssa silloin. Kun pää on ratsastajalla kylmänä, ei heppakaan sitten sen isompaa hulabaloota hommasta saa. Kapasiteettia tammalta löytyy, eikä eriväriset tai -muotoiset esteetkään pelota. Tässä juuri tuleekin esille luottamus ratsastajan ja Mirren välillä. Jos ratsastaja ei pelkää estettä, ei pelkää Mirrekään, ja pahimmatkin kurvit ja muut menevät, kunhan ratsastajan avut ovat selkeät ja rauhalliset. Tammalla on joskus ihan hirveä hösötys päällä radalla, se kun on niin innoissaan. Mirre omaa myöskin tasaiset ja puhtaat askellajit, laukka on liitävää ja pitkäaskelista, ravi ehkä hieman pompottavaa ja hankalaa istua ainakin parin ensimmäisen kerran ajan.Kuten jo sanottu, istunnalla tammaan pystyy vaikuttamaan suuresti, ja harvoin pelkkä ohjasapu auttaa esimerkiksi hidastamisessa kovemmasta vauhdista. Mirre on yleensäkin sellainen istunnalla käyvä heppa, ja sen tärkeys korostuu etenkin silloin, kun ohjiakaan ei pahana päivänä hirveästi kiinnosta kuunnella.

Tiivistettynä tamma on mukava hoitaa ja ratsastaa, välillä tosin kuumuu ärsyttävästi. Mirre on hieman sellainen fiilistelijä, se jää joskus aatoksiinsa ja huomaa vähän myöhemmin, että oho, mitäs nyt. Esteitä se posottaa into piukeana, ne ovat sille henki ja elämä. Tietysti heppakamut ovat tärkeitä, ja se oma ihminen, jonka uudelle tallitakille on mukavaa painaa turpa ja pärskiä siihen kaikki surunsa ja murheensa. Hinkutus on ratsastuksen jälkeen pop, eikä ikinä Mirren luota puhtaana pääse kotiin.



 i ML Zamiro

VIP MVA Fn, KTK-II, SPL-I*, ERJ-I, ERL-II, YLA2

ii Reeve's Way

VIP MVA Fn PP MVA, KTK-II, SPL-I, ERL-III, YLA2, ERJ-I

iii Reimari
iie Merryhoof
ie Àfrica SVANT iei Waldano MIC
iee Eolonor MG
 e ML Chaos

VIP MVA Fn PP MVA, KTK-II, SPL-I

ei Codebreaker Leya eii Marcolio
eie Fredrika
ee Chippewa's Balanced eei Uberweisung FU
eee Lipittäjä



Varusteet ovat Mestyn Varusteesta.



1.6.2013 - Reipas koulutreeni

Erityisen kaunis ilma sattui tälle päivälle, ja mikä onkaan parempaa kuin lähteä tällaisen haaveilijatapuksen kanssa puurtamaan. Kaupan päälle sattui myös kolmeakymmentä hipova ja hiostava lämpö, mutta mitäs pienistä, päätimme olla sulamatta. Niin sitä kentällä aloiteltiin, ja tehokkaasti aloitettiinkin. Mirre oli oikein reippaalla tuulella, ja heti alkukäynneissä sai olla pitämässä. Auta armias kun päästiin raviin, mutta kun taas vähän muistuteltiin siitä, että hei nyt ei mennä esteitä eikä tarvita viiden metrin askeleita, Mirrekin sen älysi. Työskentely oli oikeastaan jopa aika sujuvaa, tehtiin hieman avotaivutuksia ja muuta mukavaa. Alkuverkassa muovailimme jopa maailmanluokan siirtymiä ja pohkeenväistöjä, ja oikein hieno Mirre ansaitsi todella työnteon jälkeisen leipäpalasensa. Lopputunnin laukatkin laukattiin ihan järjestyksessä, vaikka hankaluuksia tuppasi olemaankin vasempaan kierrokseen. Sen tosin sai pistää ratsastajan väliaikaseen toispuoleisuuden piikkiin - olen nimittäin kärsinyt tämän päivää vasemman lonkan kipeydestä. Haaveilija ei tänään ollut uppoutuneena haaveisiinsa, vaan itse asiassa aivan suorastaan lensi kentällä. Tamma oli todellakin upea tänään!

- Lilli



ML Chemira on virtuaalihevonen. ML Chemira is a sim game horse. Kaikki materiaali © sannafiina (VRL-10529) ellei toisin mainita. Pattern ©