Kärmeniemen Diivailija

© PS.

Meriitit & muu menestys

Diiva hankittiin talliin sen erikoisemman painotuksen vuoksi. Minulla ei ollut yhtään kenttäratsastukseen sopivaa suomenhevosta, joten näinpä päätettiin tehdä Kärmeniemen omistajalle ehdotus, että meidän orimme Murto astuisi mattyn tamman. Yhdistelmä oli sopiva, ja Tossu saapui tallille varsomaan. Sieltähän se sitten tuli, ihana rautias tammavarsa. Olin ehkä osittain toivonut oria, sillä ne olisivat kaikin puolin näyttävämpiä. Kuitenkin, pikkuvarsa nimettiin Diivailijaksi, ja eihän se ollut ollenkaan perustamma. Se oli luonteeltaan pikemminkin orimainen, sillä se huuteli heti yksivuotispäivästään lähtien niin oreille kuin muille tammoillekin. Se hyppelehti sinne tänne, ja sen kanssa sai tehdä alusta asti kunnolla töitä. Nykyään tamman luonne on hieman tasoittunut, mutta edelleenkin se osoittaa vaativuutta ratsastaessa. Mutta onhan tammassa liikettä ja näyttävyyttä vaikka muille jakaa. Ja onhan tamma nyt sen verran helppo käsitellä, että sen voi vähän kokemattomampiinkin käsiin antaa.

Hoitotilanteissa tosiaan yleisesti ottaen tamma on varsin rento kaveri. Se seisoo rennosti niin käytävällä kuin karsinassakin, eikä osoita mitään merkkejä siitä, että hetkenä minä hyvänsä se voisi livahtaa. Joskus se kuitenkin ottaa hatkat, kun hoitaja kumartuu ottamaan vaikkapa kaviokoukkua harjapakista. Näin ollen Diiva tulee aina kiinnittää hoitotilanteissa. Mutta sen on yletettävä syömään. Kaviot tamma nostaa kivasti, ja hännän ja harjankin selvitys onnistuu oikein hienosti. Diiva ei potki, joten sen takaa voi kiertää läheltäkin. Välillä korvat saattavat liimautua niskaan, mutta koskaan tamma ei harjatessa pure tai tee muutakaan väärää. Satulan tullessa kuvioihin, saattavat hampaat naksahdella varsin pelottavasti yhteen, mutta tamma korkeintaan nappaa paidan hihasta kiinni ja nostaa siitä kevyesti, kuin muistuttaen, että sen selkään ei mokomaa kammotusta laiteta. Joskus se satula on kuitenkin pakko laittaa, joten hapanta naamaa tamma näyttää loppuvarustuksen ajan. Suitset ja mahdolliset suojat se kuitenkin antaa loppupeleissä laittaa ihan nätisti, kunhan osaa olla tarpeeksi hellävarainen.

Talutustilanteet ovat hupaisia, sillä Diivaa on aina talutettava orikuolaimesta. Se osaa olla harvinaisen ärsyttävä tapaus, sillä se hyppii ja pomppii suuntaan jos toiseen. Diivan kanssa on pidettävä aina silmät auki, sillä yhtäkkiä tamma voi vain häippästä, ja ihmimnen roikkuu narun perässä, tai sitten tamma hyppelehtii iloisena yksinään oritarhojen läheisyydessä. Diiva yrittää esittää "kovaa jätkää" aina muiden hevosten läheisyydessä, ja onkin ehdottoman johtajamainen luonne. Usein tamma ei tule, kun laitumen tai tarhan portilta huhuilee, vaan sitä saa aina hakea perimmäisestä nurkasta. Jos tallipihalla taluttaminen riimun kanssa on varsin riskialtista puuhaa, niin maastossa se ei sitä ole. Leppoisilla maastotalutusreissuilla tamma löntystelee vaikka ilman riimuja ihmisen perässä. Mutta eihän mikään hevonen ole ehdottoman samanlainen joka tilanteessa.

Ja kun vihdoin päästään selkään asti, niin tammasta kuoriutuu hiukan uudenlainen persoona. Sillä ei joskus tunnu olevan jarruja ollenkaan, ja se tuntuu muutenkin hiukan liian vaikealta. Kunhan heti alkuun näyttää, että ihminen on pomo, saa Diivasta ihan kivasti liikettä esille. Alkuun kannattaa tehdä hiukan pysähdyksiä ja peruutuksia käynnissä, väistöjä unohtamatta. Myös voltit auttavat tamman hallitsemiseen oikein hyvin. Ravityöskentelyssä kannattaa heti alusta asti hakea oikeaa työskentelymuotoa, sillä silloin Diivasta saa kaikkein eniten irti. Kun yhteinen sävel löytyy, onnistuvat tamman kanssa niin väistöt, avot ja sulut, sekä temponmuutokset unohtamatta tamman upeaa koottua ravia, joka menee miltei paikoillaan, mutta liikkuu silti eteen. Diivan kanssa kannattaa työskennellä suurin osa ajasta ravissa tai laukassa, sillä niissä oikea muoto löytyy helpoiten, jonka jälkeen tämä löytyy myös käynnissä helposti. Laukassa tamman takaosankin saa kunnolla liikkeisiin mukaan, sillä kokoamisissa Diiva tosiaankin käyttää takaosaansa ja kevenee näin edestä. Se liikkuu pyöreästi, kun sillä on hyvä päivä, muutoin askellajit ovat aika kamalia istua. Käynti on matkaavoittavaa, tasaista, kuten yleensä. Ravissa puolestaan on hyvä tempo ja tahti, mutta pomputtavaahan se on, ellei sitä saa koottua oikein. Laukka on ihan mukava istua, mutta sekin on osattava hallita. Kouluratsastuksessa Diiva on omiaan, mutta niin myös esteillä ja maastoesteillä. Näin ollen tamma onkin oikein sopiva kenttäratsu, sillä kun on vielä melkoiset teräshermot.

Sukutaulu & selvitys

Jalostusinfo & jälkeläiset

Kärmeniemen Diivailija on käytössä ulkopuoliseen jalostukseen.

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

09.02.2013
Talvi onkin ollut varsin lumimyrskyjen täyteinen, joten jokaisella hevosella on ollut pidempi talviloma. Diivan kanssa ollaan silti joka päivä jaksettu lähteä treenailemaan ja tamma onkin aivan huippukunnossa. Tänään ilma oli sen verran kaunis, että päätettiin lähteä treenailemaan hieman kentälle ilman satulaa. Tamma olikin varsin leppoisalla tuulella joka oli toisaalta hieman yllättävää, joten alkuverryttelytkin sujuivat varsin mallikkaasti. Varsinaiseksi työstön aiheeksi nousikin laukan pidentäminen ja laukanvaihdot lävistäjällä. Diivan kanssa saatiin heti alkuun hieman vaihdella tempoja, ja koetettiin hakea sopivaa pyöreää työskentelymuotoa. Pikkuhiljaa tamma taipui niskasta ja käytti takaosaansa enemmän, jolloin työskentely oli helpompaa tamman kulkiessa pyöreässä muodossa. Aluksi tehtiin hieman pääty-ympyröitä, joissa koottiin laukka ja aina pitkillä sivuilla lisättiin tempoa. Muutama kierros siihen suuntaan ja suunnanvaihto, kierros käyntiä pitkin ohjin ja kolmisen kierrosta toiseen suuntaan. Sitten otettiin välikäynnit. Pikkuhiljaa tamman ryntäät alkoivat olla hiestä märät, jolloin se keskittyi ihan täysillä. Laukassa askeleenpidennykset tuottivat alkuun ongelmia, mutta pikkuhiljaa nekin luonnistuivat, jonka jälkeen laukattiin vielä kahdeksikkoa vaihtaen aina laukkaa lävistäjällä. Sitten vielä pari kierrosta löysemmin ohjin reipasta laukkaa ennen loppuraveja ja maastossa tehtyjä loppukäyntejä. Diivasta näki että se oli käyttänyt takaosaansa hyvin, sillä sen takareidet olivat ihan märät.

28.12.2012
Diivan kanssa ollaan hiukan jämähdetty paikoilleen, kun kilpailuissakaan ei olla kierrelty tai mitään. Asiaan on tultava vuoden vaihtuessa muutos, tai sitten lähetettäisiin tamma jollekin kilpailtavaksi muutaman sijoituksen verran, että sekin saisi hiukan otetta kilpailemiseen. Onhan niitä sijoituksia tipahdellut jo kaksitoista, mutta tavoitteissa olisi nelisen kymmentä kouluratsastussijoitusta. Noh, onhan meillä vielä aikaa, sillä tammalla on ikää vasta kymmenisen vuotta. Ja Diivan kanssa pitäisi vierailla estekentilläkin.

Tänään olikin estetreenien vuoro, ja tamma oli ihan innokkaana heti alkutunnista. Pyysin Thomasta tulemaan kameroineen mukaan, puomien nostelijaksi. Kuvia saatiin niin pystyyn nousemisista, kuin pukeistakin, kun tamma ei jotain suostunut tekemään. Rauhoituttuaan Diivan kanssa päästiin tekemään mm. ravissa puomitehtäviä, jotka suoritettiin lopuksi vielä laukassa ennen varsinaisiin esteisiin siirtymistä. Diivalta löytyi se mukavan pyöreä laukka pienellä työstöllä, joten ensimmäisistä hypyistäkin tuli täysin tyylipuhtaita. Esteitä korotettiin ja harjoiteltiin niitä ratana. Nyt korkeutta oli joka esteellä jo 80cm, ja rataan kuului yksi kolmen esteen sarja, okseri, muuri ja trippelikin oli kentälle rakennettu. Onneksi Thomas oli pitänyt huolen kentän auraamisesta ja pohja oli sopiva korkeampienkin esteiden hyppimiseen. Nyt radalta tosin tuli yksi pudotus, kun tamma arvioi lähestymisen okserille väärin ja tiputti ensimmäisen esteen puomin. Teimme kuitenkin kaksi puhdasta suoritusta tältä radalta, ja kuvia räpsittiin. Lopuksi pyysin Thomasta korottamaan okserin metriin, jota harjoittelimme tulemaan kummastakin suunnasta. Muutama onnistunut, puhdas hyppy kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen lähdinkin tamman kanssa vielä pariksi kymmeneksi minuutiksi maastoon, jossa rällättiin rauhallisen kävelyn sijasta hangessa. Mutta kyllä me käveltiinkin kunnon loppuverkat!

01.12.2011 Kouluvalmennus, valmentajana ella
Valmennettavani oli tänään Kärmeniemen Diivailija, joka saapui valmennukseen todellakin innoissaan. Tamma hyppeli ylös, alas, eteen ja taakse vähääkään Annikan avuista välittämättä. Valmennuksen alkuun aloiteltiinkin pysähdysharjoituksilla, jotka eivät kuitenkaan onnituneet vaan Diiva lähinnä kaahotti eteenpäin. Näinpä tehtiin edelleen paljon pysähdyksiä ja peruutuksia lisäten tähän harjoitukseen myös voltit. Diiva teki lopulta temponvaihtelut, voltit, pysähdykset sekä peruutukset paremmin mutta vaadin ratsukolta täydellisyyttä. Vielä pari kertaa käskin ratsukon tehdä näitä harjoituksia saadaksemme tamman paremmin kuulolle. Diiva teki lopulta harjoitukset oikein ja pääsimme aloittamaan päivän varsinaisen aiheen; peruutuksesta laukannostot. Aloitimme sillä että laukkasitte pitkät sivut muutamaan kertaan. Sitten kannustimme enemmän eteenpäin ja teimme nopeita pysähdyksiä suoraan tästä askellajista. Teimme muutaman kerran näin ja sen jälkeen oli aika peruutella ja nostaa laukka. Diiva ei aluksi tajunnut, että mitä siltä haettiin. Se vain heitteli päätään ja takajalatkin lensivät kohtalaisen korkealle. Diivalle annettiin hiukan pidempää ohjaa pitäen se kuitenkin hallinnassa ja näin ollen pukit loppuivat. Tamma ei kuitenkaan nostanut laukkaa suoraan peruutuksesta vaan vähän sen jälkeen. Hioimme tätä siirtymistä vielä, ennen kuin pääsitte kävelemään loppukäynnit.