02.08.2012
Traileri rullasi hiljalleen pihatietä pihalle, ja huojui ja kolisi melko uhkaavankin näköisenä. Autosta hyppäsi iloinen nainen, joka jutteli niitä näitä ja availi samalla trailerin takaluukun. Ruunikko ponintakamus tuli esiin ja pian kääntyi pää, jossa suuret silmät tuikkivat iloisesti. Frida talutti innostuneen ponin ulos. Olin odottanut tätä koko päivän ja siinä se nyt oli, Fame's Twilight Tossin' It Up, eli Ty. Ori pysähtyi uteliaana tutkimaan paikkoja ja käänteli korviaan valppaana. Heti sen tietysti täytyi vähän esiintyä, ja niin Ty sitten steppaili kaula kaarella. Frida ojensi riimunnarun minulle ja talutin Ty'n sille varattuun karsinaan. Tammojen laidunta ohittaessa ori tietenkin lähetteli hörähdyksiä neitien suunnalle. Sillä aikaa, kun Ty tutustui omaan karsinaansa, me menimme sisälle selvittämään paperihommat ja asia oli sillä selvä. Kaunis ori oli minun iki-omani. Hetken vielä juttelimme ja kävimme läpi tärkeitä asioita, jonka jäkeen Fridan oli aika jättää hyvästit orilleen. Surullistahan se tietysti oli, kun oma vauva menee uuteen kotiin, vaikka he tapaavatkin vielä useastikin. Hyvästien jälkeen nainen kuitenkin lähti, ja jäin ihastelemaan uutta oriani.
Tulevaisuuden suunitelmissa annamme Ty'n kotiutua rauhassa, ennen kuin se saa totutella uuteen ratsastajaansa. Sen jälkeen alkaa treenaaminen kisoihin, jonka jälkeen ori pääseekin näyttämään todelliset taitonsa kentillä.

Estevalmennus, valmentajana Ziki
Valmennuksen ensimmäisenä poni olikin jo valmiina kentällä, kun palasin tallista takaisin valmentamaan. Askeleet olivat siis yllättävän lyhyet siihen mitä olin aikaisemmin nähnyt päivän aikana, joten ratsukon lämmitellessä jouduin hieman muuttamaan esteiden välejä sopivammiksi. Pian annoin ratsukon aloittaa työskentelyn ravissa ja alkaa mennä puomeja ja pieniä esteitä. Nämä saivat orin kiinnostumaan entistä enemmän liikkumaan reippaasti, ja askeleet olivat nopeat ja reippaat. Keskittyminen ei ollut aina niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta ei kuitenkaan lähtenyt aivan oman päänsä mukaan toimimaan ja liikkumaan kentällä. Luottamus ratsastajaan on kohdillaan, nimittäin tehdessämme tiukkojen käännösten harjoituksia, Ty luotti ratsastajaan että tämä osaa hommansa ja siten myös pääsee turvallisesti esteen toiselle puolen. Sarjaesteellä teillä oli hieman ongelmia, kun olin tahallisesti pienentänyt esteiden välin melko pieneksi. Jouduitte siis molemmat tekemään kunnolla töitä, että puomit pysyivät kohdillaan. Puolipidätteitä ja kärsivällisyyttä, rytmiä laukkaan ja ratsastajan oli itse muistettava pysyä rauhallisena, ettei olisi noussut innokkuudessa samalle tasolle orin kanssa. Lopulta annoin ratsukon aloittaa loppujäähdyttelyt.

Estevalmennus, valmentajana Cery
Ratsukko oli jo lämmittelyt itsensä sopivaan hikeen kun saapastelin paikalle ja kehotin ratsukkoa tekemään vielä muutamia siirtymisiä, jotta ori saadaan sataprosenttisesti ja hyvin kuulolle. Valmennuksen aiheeksi otettiin pituusesteet ja sitä kautta ponnistaminen ja esteelle lähestyminen. Alkuun hypättiin 80 sentin korkuisia pystyesteitä joita oli kaksi peräkanaan ja väliä suurennettiin hiljalleen. Lopuksi mukaan otettiin myös oksereita. Ty on selvästi innokas ja halukas hyppääjä eikä tekniikassakaan ole mitään vikaa, mutta auta ponia asettamalla askeleet sopiviksi, sillä muutamia pudotuksia tuli viimeiseltä puomilta, kun ponnistus lähti liian kaukaa. Ole hevosen tukena, ratsasta sitä ja nautit varmasti vielä enemmän menosta!

Maastoestevalmennus, valmentajana Lola Schnider
Aloittelimme valmennuksen peltoaukealla, jossa pyysin ratsukkoa tekemään pohkeenväistöjä ja paljon ympyröitä jotta Ty saataisiin hyvin kuulolle. Rebecca hieman ihmetteli harjoituksen syytä, jolloin selitin kaikkien kouluratsastusteiden tasoittavan ponia saaden sen liikkumaan kuuliaisemmin ja turhia hosumatta. Ty:lla oli tänään hurjasti energiaa, ja se loikki paikasta toiseen silloin kun Rebecca yhtään löysäsi otettaan. Ty:ta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa pohkeenväistöt ja erinäiset laukkapätkät, jotka olivat sen mielestä ihan liian lyhyitä. Vähän aikaa ratsastettuaan Rebecca sai Ty:n kuuntelemaan apujaan, ja pohkeenväistötkin alkoivat näyttää paremmilta. Pellolla oli pari estettä; pienempi tukki ja A-este. Rebecca hyppäsi ensin tukin, jonka jälkeen sai hyvän linjan A-esteelle. Ty oli selvästikin kuin luotu kenttähevoseksi, eikä se epäröinyt yhtään kummallakaan esteellä, jotka tultiin pariin kertaan. Jatkoimme pitkin maastoesterataa pari estettä kerrallaan, ja matkan varrella muistuttelin Rebeccaa puolipidätteiden tärkeydestä, ja siitä että poni tulee takaisin jokaisen pidätteen jälkeen. Ty:lla ei ollut minkäänlaista ongelmaa esteiden suhteen, vaan se hyppäsi ne hyvässä tasapainnossa kunhan Rebecca muisti tehdä puolipidätteitä, ja laukkasi hyvin tahdikasta kenttälaukkaa. Sen kanssa ei varmasti jäädä maastoesteillä yliajalle, sen verran reipasta vauhtia ratsukko piti yllä! Ty:n kunto oli oikein hyvä, ja se palautui lopputunnista todella nopeasti. Kirjoittanut Rebecca

Kirjoittanut Rebecca
Kävelin aamu-usvan läpi tallille kantaen uutta upeaa koulusatulaa sylissäni. Astuessani talliin sain monta iloista tervehdystä, mutta varmasti äänekkäin kuului Ty:n karsinasta, joka jo kurkki innokkaana karsinastaan. "Moikka poniseni, mitäs me tänään tehtäis? Katoppa tätä uutta satulaa, eikö ookkin upee.." Ty nuuhkaisi satulaa ja heilautti päätään inhoksuvasti. Ehkä se ei vain pitänyt uuden nahan tuoksusta. Harjasin orin ripeään ja asetin sille uuden satulan selkään. Se oli jo kertaalleen ollutkin kokeilussa, mutta sään kohdalla oli ollut hieman liian vähän tilaa; niimpä olin vaihtanut satulan samanlaiseen, mutta korkeammalla sään paikalla. Kun Ty oli valmis, taluttelin sen maneesiin, ja kuten olin arvellutkin, kukaan ei vielä näin aikaisin siellä ollut, joten saisin vallata maneesin kokonaan itselleni! Ponnahdin Ty:n selkään, ja se lähti kävelemään letkeää käyntiään pitkin uraa. Tänään en säätäisi mitään muuta kuin pakollista koulua, jota oli lähiaikoina tullut treenattua suhteettoman vähän maastoesteiden ja rataesteiden välissä. Keräsin ohjat tuntumalle ja tunsin kuinka Ty alkoi maiskuttaa kuolainta ja napsahtaa peräänanoon heti kun sitä pyytäisin. Annoin hieman pohjetta, otin hieman ohjalla vastaan, ja jatkoin käyntiä pehmeässä muodossa. Keskityin tunnin aikana Ty:n kanssa pääasiallisesti ihan vain perusasioihin ja siirtymisiin. Pysähdyksestä laukannosto on Ty:n ehdoton lempijuttu, ja tänäänkin se toimi oikein hienosti ponnistaessaan pysähdyksestä suoraan laukkaan. Välillä jarruja piti hakea, mutta Ty:n kanssa se ei olekaan mitään uutta, eikä siitä koskaan kouluponiksi ole ollut, eikä siitä kouluponia tulla koskaan saamaankaan. Ty kuitenkin keskittyi hyvin tehtäviini, ja loppukäynnit kävelin sen kanssa maasta; poju oli ihan hiessä. Aurinko oli jo kivunnut tallipihan ylle, ja lämpömittari kohosi lähelle 25 astetta. Pesin Ty:n perusteellisesti, jonka jälkeen jätin sen karsinaan rouskuttamaan loput aamuheinistään.

Kirjoittanut Rebecca
Ty:n kanssa on alkanut homma luistamaan ihan hyvin, vaikkakaan en vieläkään ymmärrä sen loputonta halua säätää ja keppostella aina omiaan.. Mokoma meni kutienkin voittamaan molemmat ensimmäiset KeRJ:n alaiset kisansa; ehkä tuosta ponista vielä jotakin tulee! Yhtenä aamuna menin sitä tapaamaan, tarkoituksenani ratsastaa maastoesteitä. Oria ei löytynyt tarhastaan, ja hieman hätäännyin kun en tajunnut mihin se oli viety. Kun oria ei löytynyt karsinastaankaan, menin tallinomistajan juttusille. Hänellä ei ollut hajuakaan missä poni voisi olla, ja aloin toden teolla panikoitua. Kallis ja upea kisahevoseni kateissa! Tallinomistaja kuitenkin toppuutteli minulle, että kyllä ruoka-aika sen kotiin ajaa, eikä lähellä ollut ollenkaan teitä, minne se olisi voinut eksyä. Kävelin vielä kertaalleen tallialueen läpi, jonka jälkeen lähdin pitkin maastopolkua, mitä olimme orin kanssa monesti ratsastaneet. Pysähdyin kuullessani rasahduksen puskasta. Käännähdin, mutta näin vain linnun pyrähtävän ilmoille ja jatkoin matkaa. Vähän ajan päästä kuulin ihan selvät kavioitten äänet selkäni takaa, mutta kun käännähdin, ei polulla taaskaan näkynyt mitään. Alan kohta jo kuulla harhoja, mietiskelin itsekseni. Juuri kun olin istahtamassa kivelle miettimään, näin sivusilmällä ruskean välähdyksen. Ei kai..? Suuren tammen takaa kurkisteli Ty, hyvin tyytyväisen näköisenä itseensä. "Jaa vai että karkuteilläkö taas? Mentäskö jo tallille, sulla on varmaan päiväheinät jo odottamassa?" Ty korskahti ja kuopaili jalallaan maata edessäni, ja minä irvistin ponille sitoessani riimunnarun ohjiksi. "Onneksi lähdin niin vauhdilla että kypäräkin jäi päähän.." Taluttelin orin kiven viereen ja hypähdin siitä selkään. "No niin, jokos mentäisiin?" Ty:ta ei tarvinnut kahdesti käskeä, kun sen jo laukkasi tasaista laukkaa koko matkan tallille saakka.

Estevalmennus, valmentajana Cery
Muihin oreihin verrattuna Ty oli hyvin rauhallinen, ehkä jopa laiska. Ratsastajan mukaan kyseessä on poikkeuksellinen käyttäytyminen, yleensä Ty ei ole pysyä satulassaan esteitä nähdessään. Halusin tarjota orille - ja ratsastajalle - energistä touhua, joten rakensin ratsukolle kahdeksan esteen radan, mikä sisälsi paljon pituusesteitä. Ty sai irrotella ja ratsastaja oppi uutta tekniikka ratsastaa poniaan radalla haukansilmaäni alla. Valmennus sujui kaikin puolin hyvin ja yhteistyö sujui.

Estevalmennus, valmentajana Jonna
Valmennuksen alkaessa Ty oli erittäin innokkaalla tuulella. Se ei millään meinannut pysyä aloillaan, kun Rebecca nousi sen selkään. Kun ori sai luvan lähteä liikkeelle, silloin ei laiskoteltu. Ty käveli reipasta käyntiä eteenpäin ja kun vaihdoimme reippaampaan askellajiin, se meni yhtä hienosti. Jo alkulämmittelyissä ratsukko alkoi näyttää taitojaan. Pienimmät ja helpoimmat esteet - kuten ristikot ja pystyt - menivät kuin vettä vain, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Katsoin ratsukon menoa, enkä huomannut siinä mitään huomautettavaa. Rebecca istui hienosti satulassa, he menivät sopivantempoista vauhtia eteenpäin ja ponnistuspaikka löytyi aina oikeasta kohdasta. Kun siirryimme vähän vaativimpiin ja korkeampiin esteisiin, ratsukko jatkoi samalla mallilla. Muutama puomi putosi korkeimmilla ja pisimmillä esteillä, mutta muuten ratsukolla meni oikein hyvin. Yhtään kieltoa ei tullut koko valmennuksen aikana, ja vaikka Tylla oli vähän liikaakin energiaa, Rebecca sai Tyn hieman rauhoittumaan ja menemään tasaisemmin eteenpäin. Huomasin, että teissä on todellakin ainesta estekilpailuihin. Parhaimmat sijat voi nähdä jo silmissä!

Estevalmennus, valmentajana Ninni
Sympaattisen näköinen ori laukkasi keskiympyrällä. Ihastelin sen sulavia askelia, sekä suklaasilmiä. Istuntasi oli hyvä, mutta välillä jalkasi heiluivat askelten tahdissa. Verryttelyesteet menitte leikiten ja ori selvästi nautti treenamisesta kanssasi. Ty oli rento ja kuunteli sinua nöyränä. Kun siirryimme isompiin, 110cm esteisiin, jotka olin asetellut kolmen sarjaksi. Ty otti hurjan syöksyn laukannostossa, mutta otit tilanteen hyvin hallintaasi ja orikin rentoutui. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa menivät hyvin, mutta Tyn keskittyminen herpaantui ja se ajautui liian lähelle vikaa estettä ja etujalat tönäisivät puomin alas. Otimme uudelleen ja ohjasin korjaamaan "virheen". Uusi yritys sujuikin paremmin. Ty toimi koko ajan moitteettomasti kanssasi ja tuntui nauttivat työskentelystä kanssasi.