Luonnekuvaus

Yksi tallin kivoimmista kasvateista on ori Fengur frá Freistingar. Tiesin aina, että piskuisesta, vähän rumastakin orista tulisi jotain suurta. Ja niinhän siitä tulikin. Se tuli voittamaan, se tuli miellyttämään ja tekemään aina parhaansa. Fengur yrittää aina täysillä, sillä on runsaasti viljaa, ja sen kanssa on ilo tehdä mitä tahansa aina estetreeneistä ilman satulaa ratsastukseen. Ori on varma maastohevonen, luottohyppääjä, siitä löytyy liikettä niin koulu- kuin askellajiratsastukseenkin. Tosin, Fengur osaa heittäytyä joskus hankalaksi, mutta useimmiten se on kuitenkin melko helppo niin käsiteltäessä, kuin ratsastettaessakin. Aina täytyy muistaa, että Fengur on ori, mutta silti sitä voi pitkälläkin narulla taluttaa tammalaidunten ohi. Fengurilta löytyy viisi tasaista, näyttävää askellajia, jotka on helposti saatavissa esiin, kun vähän pyytää. Kaiken kaikkiaan Fengur on hevonen, joka ei jätä ketään kylmäksi ja saa varmasti vannoutuneen kouluratsastajankin ihastumaan issikoihin!

Suku

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

20.05.2012 (kutsu) 4-käynti V.1, 01/41 
15.08.2012 (kutsu) Helppo 5-käynti, 01/72 
15.08.2012 (kutsu) 5-käynti F.1, 01/76 
16.08.2012 (kutsu) Kouluratsastus FS1, 05/81 

Päiväkirja

12.02.2013
Fengur on ollut viimeaikoina ihan kamala; se hyppii pystyyn ja lähtee yllättäen viemään ratsastettaessa. Hoitotilanteissakin se on ollut todella levoton ja laumassa agressiivinen joten se on jouduttu tarhaamaan yksin. Muutamia kertoja se on karannutkin, mutta pääosin se on pysynyt aitojen sisäpuolella. Ilman satulaa ratsastettaessa Fengur on ollut oikein kiva, joten tänäänkin jätettiin satula pois, ja lähdettiin hieman maastoilemaan. Orilla onkin ollut viikon loma, joten sillä oli hieman energiaa. Alkuun käveltiin aika tarkalleen kahdeksan minuuttia pitkin ohjin, jonka jälkeen siirsin orin raviin hetkeksi. Fengur kulki oikein reippaasti, ehkä jopa hieman liian reippaasti, ja sainkin pidätellä sitä suhteellisen paljon. Pikkuhiljaa ori kuitenkin rentoutui ja kulki ihan nätisti. Ravasimme hetken aikaa, kunnes hidastin orin käyntiin ja käännyimme lumen peittämälle metsäpolulle. Fengur joutui hieman katsomaan, että mihin se jalkansa laittoi, mutta selvisimme auratulle pikkutielle hengissä. Metsän poikki olikin mukava rauhallisesti kävellä. Kun kuitenkin sitten olimme siinä auratulla tiellä, pyysin orilta tölttiä. Askellaji nousi helposti, ja siinä vain nautin matkanteosta. Välillä kiihdyteltiin hieman tahtia, mutta oikein nätisti Fengur kulki, muodossa. Sitten olikin matkan parhaimman osuuden aika, nimittäin laukkaaminen. Annoin orille hieman ohjaa, nojasin hieman eteen ja siirsin pohkeeni laukka-avuiksi. Ja ori lähti kuin tykin suusta. Matkaa olisi vielä kolme kilometriä, mutta kunnon laukkaaminen tekikin orille vain hyvää. Matka taittui suurimmaksi osaksi lisätyssä laukassa, mutta välistä kokosin askellajia sen verran että edes näyttäisi siltä, että ori oli minulla hallinnassa. Noin kilometri ennen tallia hidastin vauhdin ravin kautta käyntiin ja annoin orin kävellä vapain ohjin tallille.