Virtuaalihevonen

Seljasaaren Jere

KTK-III, KRJ-I, YLA1, SLA-I

Meriitit

Lokakuussa 2015 suomenhevosten kantakirjaus:
(R) 18 + 17 + 16 + 17 = 68p = KTK-III

Helmikuussa 2016 Yleislaatuarvostelussa:
35 (19+16) - 28 (19+9) - 17 - 13 - 4 = 97p = YLA1
Sukuselvitykseen oli selkeästi panostettu, mutta kaikista sukulaisista ei tullut esiin kaikkia tarvittavia tietoja (säkäkorkeus, väri).

Helmikuussa 2016 Suomenhevosten laatuarvostelussa:
10 + 20 + 22 + 20 + 20 = 92 p = SLA-I

Maaliskuussa 2016 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa:
8 + 40 + 22 + 20 + 15 = 105 p = KRJ-I

Luonnekuvaus

"Tuukkaaaaa! Kato täällä on Seljisläisiä myynnissä!!" saatoin huudahtaa eräänä sateisena kesäpäivänä. Olin haaveillut omasta Seljasaarelaisesta suomenhevosesta, ja ihan yhtäkkiä laitoin niitä kolmin kappalein varaukseen. Kaksi oria myytävistä ja kolmannelle valitsin vanhemmat. Enkä voisi olla tyytyväisempi nyt. Nuorempi, kaunis liinakko orivarsa, jonka nimeksi päätettiin Seljasaaren Jere, oli selkeästi varsoista rohkein. Tuo ihana liinaharja laukkaili laitumella kuin viimeistä päivää, kun oltiin hakemassa sitä kotiin. Koppiinhan se meni vallan vanhan konkarin tavoin, mutta meteliä se piti senkin edestä. Sillä oli kuitenkin hyvät mahdollisuudet pärjätä kouluradoilla, ja kyllähän se vanhetessaan lunasti kaikki lupaukset vaativan tason kouluhevosesta."

Pienestä pitäen meidän Jere on ollut elämäniloinen, positiivisella asenteella ja loputtomalla kärsivällisyydellä varustettu hevonen. Ainut miinuspuoli on huomattu, ja se on orin melkoinen kovaäänisyys, sillä se saattaa kiljua monta tuntia tarhassaan, ihan vaan koska sillä on tylsää. Meidän Jere on luonteeltaan vähän sellainen, että kaikki käy ja kaikki on kivaa. Se saattaa tutumpien kanssa olla hieman liian utelias ja rohkea. Sen kanssa on silti mukava puuhastella, vaikka välillä taskulta löytyy utelias vaalea turpa. Ori on varsin perso herkuille, ja niillä sen saa lahjottua tekemään esimerkiksi temppuja, kuten esimerkiksi kumarrus ja venytys taakse. Ori on todella helppo käsiteltävä, ja sen kanssa voi lähteä kävelylenkille metsään pelkän riimun kanssa, sillä se ei juurikaan pelkää mitään. Ei tarvita niitä ihmeellisyyksiä, kuten orikuolainta tai ketjunarua, vaan ihan nylonriimulla ja narulla voidaan lähteä liikenteeseen. Jere on rohkea, ja luottavainen, jolloin se turvautuu pahan paikan tullessa ihmiseen, eikä rupea pomppimaan ja loikkimaan joka ilmansuuntaan.

Hoitotilanteet sujuvat useimmiten ongelmitta, vaikka ori onkin kova "seurustelemaan" ihmisen kanssa. Se seisoo silti nätisti paikoillaan, eikä sitä tarvitse kiinnittää karsinassa eikä edes käytävällä, sillä Jeren mielessä ei edes käy karkaaminen. Se on kaikessa ihanuudessaan varsin tyhmä hevonen, ja siinä missä muut hevoset kirmailisivat onnensa kukkuloilla rehuvarastoille tilaisuuden tullen, ei Jere sellaista edes tajua, se vaan malttaa nätisti kun ihminen saa hoitotoimenpiteet loppuun. Se antaa harjata kiltisti niin mahan, kuin takajalatkin, eikä se edes nostele jalkojaan, ellei kavioiden puhdistusta lasketa. Varusteetkin menevät varsin simppelisti päälle, vaikka satulavyön kiristyksessä saattaa ilme muuttua happaman sitruunan tyyliseksi, mutta ei se silti pure tai muutakaan. Myös suojien laitto sujuu varsin leppoisissa merkeissä. Unelmahevonen?

Ratsastettaessa Jere on hieman erilainen eri ihmisillä. Jos selässä on ihminen, joka ei tiedä ratsastuksesta yhtään mitään, on ori varsin turvallinen ratsu ja se kiertää nätisti uraa pitkin. Vaikka se yhtenä pitkänä pötkönä liikkuukin, mutta jos siltä ei vaadita mitään, ei se myöskään tee. Onhan sen kanssa kivaa humputella pitkin ohjin vähän käyntiä ja vähän ravia, mutta kun siltä oikeasti rupeaa vaatimaan, antaa ori paljon, mutta vaatii myös ihmiseltään paljon. Se ei vilauttele niitä vaativan tason liikkeitä, ellei niitä osaa siltä pyytää. Jerellä on hienot liikkeet, paljon eteenpäinpyrkimystä ja yhteistyökykyä, sekä ihailtavaa kärsivällisyyttä. Sen kanssa voi toistaa samoja juttuja omaan kyllästymiseen asti, ja siltikin Jere vaan jaksaa porskuttaa ja hinkuttaa samoja juttuja. Sen bravuuri ovat ravilisäykset ja vastalaukat, ja sillä on aivan uskomaton tasapaino, jota ei ensinäkemällä uskoisi. Ori venyy hienosti lisäyksiin, ja taipuu aivan todella pienille volteille esimerkiksi. Kaikki avotaivutuksista pohkeenväistöihin sujuu ongelmitta, ja tarvittaessa piffit ja paffitkin sujuvat! Vaikka ori on kouluratsastuksessa omiaan, ei siitä esteille olisi vaikka kuinka yrittäisi. Sen kanssa tarvitsee uskomatonta uhkarohkeutta jos esteratoja lähdettäisiin kokeilemaan. Valkoisten aitojen sisällä ori antaa kaikkensa ja vähän enemmänkin - se nimittäin rakastaa kunniakierrosta ja ruusukkeita.

Suku

II. Aito Velmu on perisuomalainen hevonen, mitä ainakin tulee orin luonteeseen. Herra on luonteeltaan vähän örmy, eikä juurikaan jaa rakkautta ihmisille. Kilparadoilla ja ratsuna Aito Velmu on kuitenkin osoittanut, että sisulla pärjää, varsinkin kun orin askeleet sattuvat olemaan vähän normaalia suomenhevosta laadukkaammat. Näyttelyissä Velmu on pärjännyt sen verran, että on astutuslupansa kunniakkaasti saanut nimiinsä. Tammoja orilla on riittänyt mukavasti, sillä punarautias 159cm korkea ori tuntuu jättävän elastista liikettä sekä sisukkuutta. Herran varsoilta vaikuttaisi myös puuttuvan nykyään useallakin suomenhevosella esiintyvä rauhattomuus ja hätäisyys, joten orin uskaltaa yhdistää monenlaisen tamman kanssa. Meriittejä Velmun jälkeläiset ole vielä ehtineet niittää varsanäyttelyitä lukuun ottamatta, sillä montaa kautta ori ei ole vielä ole ollut siitoksessa.

III. Veijalainen on tummanpunarautias suomenhevosori, jolta löytyy säkäkorkeutta 158cm verran. Veijalainen on kauniin värityksensä vuoksi jäänyt monen ratsuihmisen mieleen liitäessään koulukentillä. Aina kyseessä ei ole ollut ihan toivottu liitäminen, sillä Veijalainen on todella menevä ori, joka on jotkut kerrat liidellyt koulukentillä oman mielensä mukaan. Iän myötä nuoruusorivuosien villi meno on kuitenkin jäänyt, ja siitosura on näyttänyt rauhoittavan tätä oria juuri sopivasti. Näyttelyissä Veijalainen on saanut tasaista II-palkintojen riviä, mutta ori on tuntunut jättävän jopa itseään parempia varsoja. Herra on jalostuksessa vaikuttanut olevan varsinkin hieman hitaampien tammanomistajien mieleen, sillä moottoria ei Veijalaiselta puutu.

IIE. S.P. Dimangi on punaruunikko suomenhevostamma, jonka nimi jo antanee vihjettä, että kyseessä on osittain juoksijasukuinen tamma. Dimangi on Seppo Pilven omistaman ravitallin musta lammas, sillä jo varsana tammasta näki, ettei siitä raviradoille ollut. Neiti vaihtoikin omistajaa jo nuorena, mikä on kuitenkin ratsuihmisten onni. Dimangi on nimittäin äärimmäisen hyvän työmoraalin omistama hieman erisukuinen tamma, joka on niittänyt tulosta suomenhevospäivillä jo monena vuotena. Ruunikko neiti myös herättää ihastusta värillään sekä hyvin ratsutyyppisellä olemuksellaan. Askeliensa puolesta tammaa ei olla nähty helppojen luokkien ulkopuolella, mutta omalla tasollaan tamma on suorittanut varsin hienosti kisauraansa. Nyt vanhemmalla iällä Dimangi on jäänyt siitostammaksi ja hyvien ratsuoriiden kanssa tamma on jättänyt jo kaksi hienoa ratsuvarsaa tähän maailmaan!

IE. Kiesus on ansainnut huumoripitoisen nimensä, sillä tamma on aiheuttanut elämänsä aikana monet huudahdukset ja läheltä piti tilanteet. Ulkonäöltään rautias 155cm korkea tamma ei näytä ulospäin sitä, mitä pinnan alla kiehuu. Kiesus on lähes puoliveristä luonteeltaan muistuttava neiti, joka kuumentuessaan kiehahtaa helposti. Onneksi myös ryhtinsä tamma tuntuu saaneen tarhakavereiltaan, sillä oikein innostuessaan Kiesus kulkee niin komeasti, että puoliverisetkin kalpenevat. Harmittavan jännevamman vuoksi koulukentät ovat kuitenkin jääneet vähemmälle, ja nyt tamma keskittyy vuosittain varsojensa kanssa maailman valloittamiseen. Emänä oleminen on myös rauhoittanut tammaa, ja nykyään neidin kanssa uskaltaa lähteä näyttelyihinkin ilman yöunien menettämistä. Rakenteeltaan tamma on sopusuhtainen, II kantakirjapalkinnolla ratsusuunnalle kirjattu.

IEI. Kiri-Palo on ehdottomasti sellainen hevonen, jonka sukutaulusta löytymisellä voi kehuskella. Tämä tummanrautias ja 157cm korkea ori on nimittäin kirkkain I pistein kantakirjattu suomenhevoskantakirjaan, ja erityisen maininnan ori sai upeasta laukastaan. Tammoja herralla on siis riittänyt kantakirjauksen jälkeen melkein tungokseen asti, mutta koska orinomistaja on luonnollisen astutuksen kannattaja, ei varsoja ole syntynyt hirveitä määriä. Pienempi lukumäärä ei kuitenkaan ole haitannut orin jälkeläisnäyttöjä, sillä jo kolme Kiri-Palon poikaa ja neljä tammaa on kantakirjattu ratsusuunnalle. Usealla on myös askellajeissa erityismaininta, mikä on varsin komea saavutus jalostusorilta.

IEE. Ainon Yllätys on väritykseltään varsin tavallinen rautias suomenhevonen, jonka 150cm säkäkorkeuskaan ei päätä huimaa. Yllätys on kuitenkin aivan äärimmäisen ihastuttava ja lempeä tamma, jonka elämä on sujunut leppoisasti siitostammana. Yllätys nimensä tamma sai syntyessään aivan ilman ennakkotietoa, mutta onneksi isäoriksi paljastui kantakirjaori, joten kasvattaja saikin hienon hevosen itselleen! Neiti on osoittautunut hyvien orivalintojen avulla sopivaksi siitostammaksi, sillä hieman lyhytlapainen tamma ei ole varsoilleen jättänyt omia piirteitään lähes ollenkaan, vaan kaikki varsat ovat muistuttaneet enemmän isiään. Vuosien päästä Yllätystä ei varmaankaan omien ansioidensa vuoksi muisteta, mutta tamman tunteneet ovat saaneet ihanan hevosystävän.

--------------------------

EI. Hilperi ihastutti ja vihastutti luonteellaan. Se osasi olla oikein kultainen hevonen, mutta tutumpien ihmisten seurassa se saattoi olla harvinaisen ärsyttävä, ja se aiheutti varsinkin omistajalleen paljon harmaita hiuksia. Se tiesi, milloin se voi olla ärsyttävä, ja milloin oli parasta olla ihan hiljaa tyytyväisenä. Makkaratehtaalle se meinasi joutua useaan otteeseen, sillä karkailu oli hirveän kivaa sen mielestä, samoin loimien repiminen pois päältä. No, joka tapauksessa ori menestyi hyvin kilparadoilla, ja omistaja olikin todella tyytyväinen sen suorituksiin. Kisapaikoilla se oli kuin enkeli, ja usein ruusukkeen kera palattiin kotiin. Myös tammanomistajien keskuudessa ori oli tunnettu, ja se periyttikin hienoja liikkeitään jälkeläisilleen, sekä yhteistyökykyään. Jälkeläisiä kerkesi kuitenkin syntyä vain viisi, ennen kuin ori menehtyi yllättäen ähkyn seurauksena vain 17-vuotiaana, parhaassa kisaiässä.

EII. Pieksu-Pyy oli oman aikansa loisteliaimpia kouluratsuja. Sen kanssa oli aina ilo työskennellä, ja se oli varsin helppo, isoliikkeinen ja näyttävä hevonen, joka ei jäänyt keneltäkään kisapaikoilla huomaamatta. Se oli usein ensimmäisillä sijoilla, ja kunniakierroksilla sen bravuuri oli esittää sen vahvuutta, laukkaa, oikein kunnolla. Se oli kyllä oikea ruusukehai, ja omistajalle jäi orin kuoltua varsin kiitettävä kasa ruusukkeita, pokaaleja sun muita härpäkkeitä. Kuollessaan ori oli vasta parikymppinen, mutta rikki mennyt selkä rupesi reistailemaan, ja parempi vaihtoehto oli lopetus. Jälkeläisiä orille kertyi peräti kymmenen kappaletta, joka oli ihan kiitettävästi.

EIE. Hennikki oli sellainen hevonen, joka jäi mieleen, jos siihen vain pääsi tutustumaan. Omalle perheelleen se oli täydellinen; se oli kärsivällinen, ystävällinen ja muutenkin varsin positiivinen hevonen, mutta kisoissa siitä löytyi yllättävää tulisuutta ja temperamenttia. Tämä tamma kilpaili omistajineen niin koulussa kuin esteillä menestyen kuitenkin paremmin ensimmäiseksi mainitussa. Sen omistaja ei kuitenkaan ollut niin kunnianhimoinen, että olisi isommille radoille yritetty, joten seura- ja aluekisat olivat tämän ratsukon paikka. Jälkeläisiä tälle ihanalle symppistammalle ehti syntyä vain kolme, sillä tamma jouduttiin lopettamaan viimeisessä synnytyksessä aiheutuneiden komplikaatioiden vuoksi.

EE. Armanna on persoonallinen pikkutamma, joka edelleen 23-vuotiaana porskuttaa menemään. Armanna on kaikkien suosikki kotitallillaan, sillä sen sydän on puhdasta kultaa. Armannan kanssa voi puuhastella mitä tahansa maasta- tai selästä käsin. Armanna ei pelännyt juuri mitään, ja se toimi satunnaisesti myös "tuntikäytössä" omistajan ystävien lapsilla tai taitavilla junnuilla. Sen kanssa omistaja myös kilpaili menestyksekkäästi seura- ja aluetasollla voittaen ja sijoittuen. Armannan kanssa starttailtiin paljon helppoja luokkia, mutta saatiinpa sillä myös yksi sijoitus Vaativa B-luokasta. Jälkeläisiä tammalla on teetetty vain kolme, ja ne saavat omistajan mukaan riittää. Armanna viettää tällä hetkellä eläkepäiviä.

EEI. Aimo-Arvokas oli ehkä enemmän pelkkä siitos- kuin kisahevonen. Sillä oli hieman mitäänsanomattomat liikkeet, mutta eteenpäinpyrkimystä senkin edestä. Se ei juurikaan menestynyt vaativalla tasolla kouluratsastuksessa, mutta helpoista luokista tuli muutama sijoitus ja pari voittoakin. Orin kilpailu-ura oli lyhyt, sillä sen jalat alkoivat oireilemaan jo 15-vuotiaana, jolloin se siirtyi kokonaan siitosorin virkaan. Se ehti astua kymmenisen tammaa, ennen kuin se saateltiin taivaslaitumille.

EEE. Lumimarjasta ei ole juuri ollenkaan tietoa, sillä se asusteli koko ikänsä yksityisellä tallilla pienen perheen seurahevosena. Kaksi jälkeläistä tammalla kuitenkin on, ja muutamia startteja seuratasolla, josta on tullut ihan kiitettävästi menestystä muutaman ruusukkeen verran. Kilpailupaikoilla tamma oli esiintynyt rauhallisena, varmana hevosena, ainakin ihmiset ovat kertoneet.

Jalostus

Seljasaaren Jere on käytössä ulkopuoliseen jalostukseen. Mikäli sinulta löytyy sopiva tammaehdokas, otathan yhteyttä sähköpostilla?

Kilpailukalenteri

Seljasaaren Jere on lopettanut kisauransa. Päivitetty viimeksi 08.01.2016

18.08.2015 KRJ, KK Stewart, Vaativa B, 05/70
24.08.2015 KRJ, KK Stewart, Vaativa B, 02/70
02.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 04/30
02.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 02/30
03.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 04/30
04.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 05/30
04.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 04/30
04.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 01/30
05.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 01/30
05.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 04/30
05.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 02/30
06.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 03/30
07.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 03/30
08.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 02/30
09.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 03/30
09.10.2015 KRJ, Erkinheimot, Vaativa B, 05/30
25.11.2015 KRJ, Petäjävaara, Vaativa A, 01/26
28.11.2015 KRJ, Petäjävaara, Vaativa A, 05/26
07.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B, 04/50 
09.12.2015 KRJ, Mörkövaara, Vaativa B, 04/30
09.12.2015 KRJ, Viisikko, Vaativa B, 02/30
10.12.2015 KRJ, Viisikko, Vaativa B, 02/30
10.12.2015 KRJ, Viisikko, Vaativa B, 03/30
11.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B, 01/50
12.12.2015 KRJ, Viisikko, Vaativa B, 01/30
12.12.2015 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B, 03/30
13.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B, 02/50
14.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B, 05/50

15.12.2015 KRJ, Viisikko, Vaativa B, 04/30
15.12.2015 KRJ, Viisikko, Vaativa B, 02/30
17.12.2015 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B, 04/30
17.12.2015 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B, 03/30
19.12.2015 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B, 04/30
22.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B, 04/50
24.12.2015 KRJ, Viehättävä, Vaativa B, 02/50
28.12.2015 KRJ, Liljalehto, Vaativa B, 05/40
04.01.2016 KRJ, Hervanta, Vaativa B, 03/30
04.01.2016 KRJ, Liljalehto, Vaativa B, 05/40
05.01.2016 KRJ, Hervanta, Vaativa B, 05/30
09.01.2016 KRJ, Hervanta, Vaativa B, 01/30
13.01.2016 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B, 03/30
18.01.2016 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B, 05/30
19.01.2016 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B, 01/30
20.01.2016 KRJ, Turmeltaja, Vaativa B, 01/30
21.01.2016 KRJ, Hervanta, Vaativa B, 05/30
21.01.2016 KRJ, Kuuralehto, Vaativa B, 03/40
22.01.2016 KRJ, Kuuralehto, Vaativa B, 04/40
23.01.2016 KRJ, Kuuralehto, Vaativa B, 01/40
26.01.2016 KRJ, Kuuralehto, Vaativa B, 04/40

Päiväkirja

01.02.2016 Eläkepäivät kutsuvat (120 sanaa)

kirjoittanut annika n

Jere on nyt valmiina kaikkiin laatuarvosteluihinsa, joista se on ilmoitettu jo suomenhevosten- ja yleislaatuarvosteluun. On se aika vaan mennyt niin nopeasti! Orin kanssa ollaan treenailtu ahkerasti, ja saavutettu ihmeellisiä tuloksia kilparadoilta - ollaan me siis jossain onnistuttu tämän hevosen kanssa! Jeren kanssa päästiin sille ihmeelliselle Vaativa A-tasolle, josta olen enemmän kuin tyytyväinen ja orin kanssa ollaankin nyt sitten saavutettu se piste, johon haluan hevoseni aina viedä. Nyt vaan jännäämään laatuarvosteluiden tuloksia, toivottavasti saadaan yhtä hienoja meriittejä niistä, kuin kisakentiltä. Jere on ennen kaikkea ollut minulle, Tuukalle ja lapsille erityinen hevonen, sillä se on antanut enemmän kuin ottanut. Se on ollut kultainen lasten ratsu, Tuukan maastomopo ja lasten talutusponi, jolle voi aina laittaa glitteriä harjaan, vaikka se ori onkin. Ihana Jere <3

31.01.2016 Miehen ja Jeren maastoreissu (142 sanaa)

kirjoittajana Tuukka (annika n)

Toi nainen tuolla toimistossa määräsi mut lähtemään tuon meidän Jere-orin kanssa maastoon, ja pakkohan se oli lähteä kun nainen sanoi. Turhille lässytyksille ei jätetty aikaa, vaan laittelin orin rauhassa kuntoon, ja saatoin salaa sille syöttää muutaman leivänmurun. Jere malttoi tavoilleen uskollisena seisoa oikein nätisti paikoillaan. Satula selkään, suitset päähän ja menoksi! Hyppäsin ehkä aavistuksen kankeasti selkään tallipihalla ja lähdettiin rauhallisesti kävellen kohti maastopolkuja. Tarkoitus oli käydä hieman laukkailemassa pikkuteillä ja palata sitten tallille. Jere tuntui oikein hyvältä, vaikken varsinaisesti siitä ratsastuksesta mitään ymmärrä, mutta tajusin sen verran että oikein päin piti liikkua - ja olihan vaimoke minut kouluttanut ratsastamaan hevosen kuin hevosen oikein päin! No, ravailtiin vähän kävelyn jälkeen ja kun päästiin laukkasuorille, oltiin ehkä vähän innoissamme molemmat ja Jere hurjana ponina hieman pukittikin kun lähdettiin laukkaamaan! Olihan se ihan kivaa, mutta kyllä mä taidan niissä moottoriajoneuvoissa pysytellä, ne tuntuu niin paljon turvallisemmilta.

30.01.2016 Jere the Talutusratsu (135 sanaa)

kirjoittajana Jesse 5v (annika n)

äiskä antoi meille luvan ratsastaa ihan oikealla orilla, saatiin Amandan kanssa mennä Jerellä kakspäällä, ja mä ainakin olin niin innoissani, ettei mitään rajaa! Siis olinhan mä kuitenkin pro-ratsastaja kun Rosvon kanssa käppäiltiin harva se päivä, mutta että oikeen korkean tason kouluhepan selkään, siistiä! äiskä ohjeisti, että ollaan ihan rauhallisesti Jeren selässä, ettei se vaan pelästyisi mitään näkymätöntä mörköä, tai sitten ihan vaan sitä, että me oltiin Aman kanssa molemmat siellä selässä. Toi mun sisko piti kyllä musta liian tiukasti kiinni ja meinattiin ravissa lentää sieltä molemmat alas, kun se heilui niin paljon mun takana. Siis ihan järkyttävää. äiskä antoi mun mennä Jerellä laukkaakin liinassa, kun oltiin saatu Amanda ensin alas. Ihan hyvin se mun mielestä meni, ja äiskäkin kehu mua kun musta on tulossa ihan oikea hevosmies! Jee hyvä minä, hyvä äiskä ja hyvä Jere!

27.01.2016 Se Viimeinen sijoitus (241 sanaa)

kirjoittanut annika n

Pakattiin hevoset rekkaan ja lähdettiin Kuuralehtoon hieman koulukarkeloihin. Jeren osalta nämä kilpailut olisivat viimeiset, mikäli menestystä tulisi, ja oltiinkin luottavaisin mielin heti aamusta asti. Kilpailupaikalla lastattiin ponit ulos rekasta, ja itse panostin eniten Jereen, sillä se oli ainut ratsastettavani niissä kisoissa, Jilla huolehti lopuista. Ori oli ihana oma leppoinen itsensä, kun tyhjensin show shine-pullot ja letitin sen harjankin oikein! Olin ehkä itse enemmän hermostunut, sillä poni otti ihan lunkisti koko ajan. Lähdettiin verkkaan hieman kävelemään alkuun, sillä omaan starttiimme oli noin puolisen tuntia aikaa. Jerenhän kanssa oli hyvä tehdä verryttely pitkän kaavan mukaan, se oli todettu melkoisen lyhyen, mutta menestyksekkään kisauramme aikana. Pikkuhiljaahan meidän tulisi miettiä laatuarvosteluita tämän otuksen kanssa, ja siitä sainkin sitten lisäboostia tehdä oikein kunnon verkka. Jere liikkui hyvin pohkeesta eteen, ja sain sen hyvin ratsastettua pehmeäksi edestä. Meille tyypillisenä verryttelynä tein paljon taivutteluja ja työstöä pääty-ympyröillä, sillä Jeren sai parhaiten koottuakin ensin ympyröillä. Hyvinhän se ori siitä vertyi ja sain sitä koottuakin ihmeellisen paljon, joten radalle lähdettiin todella hyvillä fiiliksillä. Alkutervehdykseen tultiin vähän kiemurrellen, mutta siitä suuttuneena ratsastin muun radan omasta mielestäni vallan hyvin läpi, ja Jerekin tuntui ihan hyvältä koko suorituksen ajan. Olin varsin tyytyväinen poniini, joka malttoi tallustella kisapaikalla kun odoteltiin meidän tuloksia. Luokassa oli sentään neljäkymmentä osallistujaa. Ihmetys oli kuitenkin suuri, kun meidät kuulutettiin palkintojen jakoon neljännellä sijalla! Pientä pettymystä oli ilmassa, mutta Jere ei ollut moksiskaan, vaikkei ruusuke ollutkaan se sinivalkoinen. Kunniakierroksen jälkeen olikin sitten aika pakata Poni autoon ja ajella kotia kohti.

23.12.2015 Maastoilua joulutunnelmissa (256 sanaa)

kirjoittanut annika n

Lähestyvän joulun kunniaksi päätin lähteä hieman maastoilemaan, tällä kertaa Jeren kanssa. Ori odottelikin lumisen tarhansa portilla, kun tulin hakemaan sitä, ja sain sen kiinnikin todella helposti. Ja taisin "moittia" oria ihan lapaseksikin. Se tanssahteli vieressäni lumen narskuessa kavioiden alla, ja vaikka se tuntui olevan kuin tulisilla hiilillä, pidin sitä vain ihan löysällä narulla. Päästiin talliin asti, jossa harjailin orin ihan rauhassa kuntoon, puhdistin kaviot ja selvitin vielä jouhetkin, jonka jälkeen hain Prestigen kaapista, ja heitin sen orin selkään. Vähän se taas näytti myrtsiä naamaa, mutta ei se kuitenkaan yrittänyt saada mokomaa kapistusta alas selästään. Kun satula oli saatu paikoilleen, pujotin orille suitset päähän, ja itselleni laitoin kypärän ja paksummat ratsastustoppahousut, jonka jälkeen päästiin lähtemään. Jere lähti tallipihasta melko kiireisesti, ja jouduin sitä alkumatkasta pidättämään melkoisesti. Kun päästiin metsäteille, ruvettiin ravailemaan ja Jere rauhoittuikin ensimmäisen ravipätkän jälkeen aika kivasti, ja sainkin seuraavalla pätkällä jo hieman työstettyä ja Jere rupesi peräti kuuntelemaan kaiken innostuksensa ohella. Aika hyvin saatiin energia kanavoitua työntekoon, mutta kovin kauaa ei ruvettu vääntämään, sillä nyt oli tarkoitus pitää hauskaa. Seuraavan mutkan jälkeen olikin laukkasuorien aika, ja komeiden pukkien saattelemana lähdettiin laukkailemaan ja Jere suorastaan lensi lumisella tiellä. Vedet valuivat silmistä ja näissä tilanteissa sen huomasi, että mitä se onnellisuus on. Suoria jatkui pitkän matkaa, ja ori rupesi viimeisen suoran koittaessa väsähtää, mutta pyysin sen vielä kerran eteen ja kyllähän se meni. Loppumatka tallille käveltiin ja ravailtiin rennosti pitkällä ohjalla ja maastoreissu sujui mielestäni hyvin. Jere sai palkinnoksi litran porkkanaa ja pienen annoksen kauraa sekä muutaman leivänpalasen, ja jätin sen sisään kuivatusloimen kanssa hieman kuivumaan.

25.11.2015 Vastalaukkojen muistelua (186 sanaa)

kirjoittanut annika n

Tuukka oli kilttinä miehekkeenä varustanut Jeren mulle, kun olin niin hirveen kiireinen kaikkien kisajuttujen ja hevosten kuljettamisen vuoksi, ja päästiin sitten Jeren kanssa vähän kentälle pyörimään sen kaiken kiireen keskellä. Jere oli alusta asti todella rento, ja käveli hyvin takapää mukana, ja pyöreässä muodossa. Oli se vaan ihana, kun se ilmeisesti tajusi, että milloin kannattaa vaan mennä nätisti. Tein käynnissä paljon väistöjä molempiin suuntiin avotaivutuksia unohtamatta ja Jere suoritti ne rentona koko ajan. Tästä oli helppo siirtyä ravailuihin, sillä orini toimi myös ravissa moitteettomasti, ja sain yhdistettyä väistöharjoituksiin myös avot ja sulut todella helposti, ja ori taipui vallan moitteettomasti. Tälläistä kun se suorittaminen olisi aina kouluradalla, niin olisin tyytyväinen! Varsinaiseen aiheeseen päästiin kuitenkin kun oltiin otettu verryttelylaukat, sillä oli tarkoitus hieman muistella vastalaukkoja. Alkuun Jere rikkoi todella helposti myötälaukalle, mutta tarpeeksi napakalla tuella se kyllä suoritti oikein mallikkaasti. Saatiin tehtyä myös muutamat vastalaukkapääty-ympyrät! Laukkailtiin Jeren kanssa myös hieman kevyessä istunnassa, ja olin vallan tyytyväinen meidän tämän päivän suorituksiin. Tuukka odottelikin tallissa jo, ja tuo miehekkeeni lupasi heittää Jeren tarhaan ja mä lähdin jälleen kerran stressaamaan lähestyviä kisoja ja uusien hevosteni kuljetuksia tallille. Rankka elämä ja sillein.

05.11.2015 Sateiset koulutuuppingit (214 sanaa)

kirjoittanut annika n

Kaivettiin Tuukan kanssa Prestige kaapista, ja mies auttoi mulle Jeren kuntoon, kun olin taas niin laiskalla päällä, etten itse jaksanut.. No, saatiin kuitenkin ori kuntoon, ja talutin sen ihan itse kentälle, Tuukka kun jäi siivoilemaan karsinoita pikkutallista. Ulkona satoi vettä, mutta raahauduttiin silti kentälle, eikä maneesiin. Jere on ollut oikein super ratsastaa, ja sen kanssa ollaan saatu näkyviä tuloksia, kun se on startannut jo kilparadoillakin, ja tuloksetkin ovat olleet kohtuullisia! Ori pääsi kaiken lisäksi kantakirjaan kolmospalkinnolla, eikä jäänyt kuin parin pisteen päähän kakkosesta. No, ori oli joka tapauksessa tehnyt vaikka ja mitä, ja olin siitä ylpeä. Kentälle päästyämme laskin jalustimet ja kiristin vyön ja nousin selkään. Aloiteltiin ihan käyntijutuilla, sillä ori tuntui alkuun hyvältä, ja käyntijuttuja piti aina harjoitella. Jere oli tarkkaavaisena mukana, ja saatiin oikein kivoja pysähdyksiä, ja suoria, tasapainoisia peruutuksia. Volteilla ori oli aavistuksen verran kärsimätön, mutta loppupeleissä taipui oikein kivasti molempiin suuntiin. Olin varsin ylpeä rautiaastani, ja se saikin kiitokseksi taputuksen kaulalle. Jatkettiin käyntityöstön jälkeen ravissa, ja tehtiin lähinnä taivutuksia sekä lävistäjillä askeleen pidennyksiä, jotka sujuivat yllättävän hyvin! En viitsinyt oria kiusata enää hirveästi, joten tehtiin parit avot ja väistöt, ja loppuun otin orin kanssa laukkaa pidemmässä muodossa, ja kevyessä istunnassa. Ja taisi Jere jonkin ilopukin sinne väliin heittää. On se ihana! Treenin jälkeen ori pääsi kuivausloimen kanssa vesisateeseen takaisin tarhaamaan.

27.10.2015 Pientä hömppäilyä ilman satulaa (155 sanaa)

kirjoittanut annika n

Pieni loma tuli tarpeeseen niin mulla kuin hevosillakin, ja tänään oli vuorossa lähteä Jeren kanssa hieman hömppäilemään ilman satulaa kentälle. Ori odottelikin korvat hörössä tarhassaan, ja ehkä hieman ihmetteli, kun tulin tarhalle suitsien ja harjan kanssa, eikä menty ollenkaan sisälle talliin. Jere sai muutaman hassun porkkananpalasen taskustani samalla, kun harjasin sen ainakin noin suurinpiirtein puhtaaksi. Suitsiminen sujui tavalliseen tapaan oikein mallikkaasti, ja hyppäsinkin orin selkään jo tallipihassa, ennen kuin lähdettiin kentälle hieman pyörimään. Jere käveli alkuun hieman jännittyneenä, mutta taivutuksien ja pysähdys-peruutus-harjoitusten avulla sain sen melko rennoksi ja kevyeksi edestä jo heti treenin alkuun. Jere oli ihan ookoo, mutta siitä puuttui se tietty voima ja tahdikkuus kuitenkin, ja tein paljon raviväistöjä, avoista puhumattakaan sekä paljon taivuttelevaa jumppaa ennen kuin aloin vaatimaan sitä korkeampaa kokoamisastetta. Jere oli hyvin avuilla ja nautittiin molemmat treenistä, ja ennen kuin meni liian vaativaksi, lopeteltiinkin hyvään fiilikseen, jotta ensi kerrallakin olisi kiva lähteä hömppäilemään. Sehän meni hyvin, ainakin noin omasta mielestä!

20.10.2015 Kantakirjaustilaisuus (111 sanaa)

kirjoittanut annika n

Lastattiin hevoset autoon aikaisin aamulla, ja olinkin herännyt jo viideltä ärsyttävän herätyskelloni pirinään, jotta sain Jeren laitettua valmiiksi, sillä haluttiin olla täydessä iskussa kantakirjaustilaisuudessa. Show shineä ei säästelty jälleen, ja olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Ratsastuskoetta varten kiillotettiin varusteetkin oikein viimeisen päälle. Tapahtumapaikalle saavuttuamme otettiin hevoset ulos rekasta, ja minä sain jälleen täysillä keskittyä vain ihanaan oriini, Tuukka hoiti molemmat tammat. Jere oli melko rento ja rauhallinen koko ajan, ja saatiin oikein onnistunut rakennearvostelu. Ratsastuskokeessa se oli hieman jännittynyt, mutta esitettiin meidän vahvuuksia, kuten vastalaukat ja väistöt sekä avot, ja lisäksi vaaditut liikkeet. Jäätiin jännäämään tuloksia, ja tuloksena oli meidän Jerelle KTK-III -palkinto 68 pisteellä, joka oli vain kahden pisteen päässä kakkospalkinnosta!

18.10.2015 Perusjumppaa (242 sanaa)

kirjoittanut annika n

Pieni liinaharjani odotteli kärsivällisenä tarhan portilla, kun saavuin paikalle, ja nappasin sen kiinni. Talliin käveltiin jälleen kerran reippaasti, mutta kuitenkin minua koko ajan seuraten ja palkaksi hieno Poni sai paljon porkkananpalasia, jotka olin varta vasten tuonut talliin sisältä. No, harjailin siinä sitten orin kuntoon, ja se oli jälleen positiivisella mielellä lähdössä töihin ja olin positiivisesti yllättynyt. Jere hirnui kovaäänisesti, kun talutin sen varustettuna tallipihaan, ja lähdettiin kohti kenttää. Syksyn aurinko paistoi vielä melko kirkkaasti lämmittäenkin hieman, mutta kyllä se talvi oli sieltä tulossa, pakko se oli myöntää. No, kentälle päästyämme nousin selkään ja ruvettiin kävelemään vapain ohjin kenttää ympäri samalla, kun mietin, mitä sitä tänään tekisi. Olin saanut orin Vaativa A-tasolle asti, joten vaikeammatkin jutut sujuivat kuin vettä vain. Ori liikkui hyvin eteen, ja heti alusta asti sain oikein hyvän tuntuman hevoseen, jota pitäisi aina lähteä hakemaan. Jeren kanssa tehtiin alkuun hieman kolmikaarista kiemurauraa käynnissä, sekä oikeaa muotoa lähdettäessä etsimään, käytettiin myös pienenpieniä ympyröitä, sekä takaosakäännöksiä apuna. Jere oli kevyt edestä, ja polki takaa hyvin alle, ja sen liike suureni koko ajan ihan himpun verran. Pian meillä oli sellainen käynti, mitä koulukisoissa haluttiin aina nähdä. No, kun käyntijutut sujuivat, ja olin tyytyväinen, pyysin orin raviin, jossa aloin vaatimaan siltä koko ajan enemmän kokoamisastetta, ja sainkin tehdä jopa töitä siellä selässä, että ori rupesi taipumaan oikein päin. Volttityöskentely oli tärkeässä asemassa tässä, että sain orin rehellisesti avuille. Kun Jere tuntui hyvältä selkään, ja se venytti raviaan entistä hienommaksi, olin tyytyväinen ja päästiin lopettelemaan!

10.09.2015 Ratsukoulutuksen alkeita (265 sanaa)

kirjoittanut annika n

Pieni liinaharja on tottunut varsin nopeasti isojen heppojen hommiin, ja ollaan päästy jo sille tasolle, jolloin osataan jo liikkua oikein päin. Ponin kanssa oli tänään taas hieman tuuppailua tiedossa, ja olin varsin positiivisin mielin hakemassa oria tarhasta. Se oli vaan niin positiivisella mielellä, ja antoikin hyvin kiinni jälleen kerran. Talliin päästyämme harjasin orini huolellisesti, ja tavalleen uskollisena se antoi laittaa myös varusteet oikein nätisti. Pientä ärsyyntymistä orilla oli sitä ainaista satulaa kohtaan, mutta hyvin selvittiin siitäkin. Lähdettiin kentälle, vaikka ulkona näytti just siltä, että vettä tulisi pikapuoliin kuin esterin p*rseestä. No, kentälle päästyämme jouduttiin alkavan sateen vuoksi siirtymään maneesiin, jossa en tykännyt ratsastaa, en sitten yhtään. Jere oli kuitenkin varsin tyytyväisin mielin, ja maneesiin päästyämme nousin selkään, ja ruvettiin heti työstämään käynnissä. Käynti olikin Jerelle se kaikkein vaikein askellaji, mutta niin myös minulle, joten väännettiin joka suuntaan ja pienien onnistuneiden pätkien jälkeen annoin orin kävellä vapaalla ohjalla hetken aikaa. Aika tuntui melko nopeasti olevan kypsä ravityöskentelylle, ja ruvettiinkin sitten ravailemaan kevyellä tuntumalla kenttää ympäri tehden paljon kaarevia uria. Jere taipui mielestäni oikein hyvin, eikä edes kovin pahasti puskenut lapa edellä, vaikka sitäkin se saattoi joskus tehdä. Hetken ravailun jälkeen kasailin ohjat, ja aloin vaatimaan orilta hieman kokoamistakin, sillä se oli nyt tavallaan yksi pitkä pötkö, joka vain hölkötteli uraa pitkin. Aina alkuun Jere hieman vastusteli, mutta pehmeni nopeasti edestä ja sain sen melkoisen hyvin avuille. Pientä erimielisyyttä ylälinjan nostamisesta meillä oli, mutta kyllä se pikkuhiljaa sieltä rupesi löytymään. Olin niin ylpeä pikku Ponistani, joka se aina vaan jaksoi ahertaa ratsuhommien parissa päivästä toiseen.

20.08.2015 Pienen hevosen laidunelämää (59 sanaa)

kirjoittanut annika n

Jere on päässyt Aarteen kanssa pienelle laidunlohkolle, ja niiden elämää on ollut todella mielenkiintoista seurata. Jere on selkeästi jäänyt massiivisemman Aarteen jalkoihin, vaikka kaksikko painelee rinta rinnan laidunta ympäri. Erityisesti Jere näyttää nauttivan myös kesän auringosta paistatellen päivää pitkin pituuttaan maassa. Ruoka maistuu, ja elämä on kivaa. Eikös se pikkuvarsalla pidä niin mennäkin? Kohta päästään jo isojen heppojen hommiin.

01.08.2015 Poni muutti kotiin! (219 sanaa)

kirjoittanut annika n

Seljasaaresta ilmoitettiin, että Jere, Aarre ja Janni olisivat luovutusikäisiä, ja näinpä odoteltiin innolla, kun Kiiskinen saapui ponit mukanaan tallipihaan. Vähän hävetti kun ei oltu Tuukan kanssa edes keretty siivoamaan tallin pihaa ja se näytti niin vallan sotkuiselta. Siis jos kaatunut talikko, täysinäinen heinäkottikärry tai kuivamassa olevat loimet aiheuttivat sen sotkuisuuden. Joka tapauksessa odoteltiin kun Kiiskinen avasi lastaussillan luukun, ja sieltä kolme pientä turpaa kurkisteli ulos, että missäs sitä nyt oikein oltiin. Se liinakko, Jere, se piti niin kauheaa meteliä, ettei ollut ennen sellaista nähty miehekkeen kanssa. Tuukka huolehti Aarteesta ja Jannista, kun itse keskityin eniten tuohon kiljukaulaan, Jereponiin. Se tuntui olevan melkoisen utelias ja se haisteli jokaikisen paikan, minne se vaan ylettyi, ja vaikkei ylettynytkään, yritti silti. Siinä pitelin toisessa kädessä oria ja toisella kirjoitettiin paperiot kuntoon Kiiskisen kanssa. Heräteostoksiini olin jälleen kerran hyvin tyytyväinen, ja kun nainen toivotti onnea ponien kanssa, tuntui siltä, että kyllä tästä hyvä tulee. Poikkeuksellisesti jätin Jeren tarhaan hyppimään ja pomppimaan, kun siitä tuota virtaa löytyi jälleen melko kiitettävästi. Iltasella harjailin oria vielä, jotta käsittely tulisi sille tutuksi, ennen kuin jätin sen nukkumaan omaan karsinaansa - jonka ihan omin pikku kätösin siivosin. Tuukalta salaa tiputin orille myös muutaman porkkanan- ja leivänpalasen ruokakuppiin, ennenkuin lähdin sisälle kiskomaan naamaani iltapalaa. Jeren kanssa tultaisiin puuhailemaan paljon, sillä kasvattajan mukaan sillä olisi mahdollisuudet pärjätä vanhempana peräti Vaativa A-tasoisilla radoilla.

Valmennukset

31.01.2016 Kouluvalmennus (262 sanaa)

valmentajana dookie

Komea suomenhevosori Jere ravaili reippaaseen tahtiin pitkin maneesia Harmonian omistajatar annika selässään. Tervehdin ratsukkoa, jonka jälkeen vaihdoimme kuulumisia samalla, kun nainen keskittyi saamaan reipasta ratsuaan taipuisammaksi ja asettumaan rehellisemmin kaarevilla urilla ja mutkissa - raudikko melkeinpä katseli päinvastaiseen suuntaan ja puski lapa edellä kaarteissa. Kehotin annikaa tekemään väistöpätkiä, jotta Jere alkaisi kuuntelemaan sisäpohjetta paremmin, eikä vain punkisi sitä vastaan. Hiljalleen ori alkoi taipumaan ja kuuntelemaan ratsastajaansa paremmin, ja kaksikko sai suoritettua verryttelyt loppuun hyvillä mielin.

Verryttelyn jälkeen pyysin ratsukkoa jäämään kolmikaariselle kiemurauralle, alkuun ravissa tehden neljän askeleen käyntisiirtymät joka suoristuksen kohdalla, eli pituushalkaisijan päällä. Alkuun pysähdykset olivat hieman turhan löysiä ja hitaita, mutta hiljalleen Jere alkoi herkistymään myös ratsastajansa painoavuille niin, että siirtymät onnistuivat lähes kokonaan istuntaa käyttäen. Parin kierroksen kuluttua muutimme tehtävää niin, että käyntisiirtymän sijasta tuli tehdä pysähdys ja peruutus, josta tuli lähteä suoraan raviin. Myös näissä oli alkutahmeutta, mutta ratsukko hoiti homman toimivaksi hyvin nopeasti. Pian pääsimmekin tehtävän kolmannen version pariin, jossa ratsukon tuli nostaa laukka lyhyen sivun keskellä kiemurauralle lähtiessä, ja tehdä laukanvaihdot suoristuksien yhteydessä pituushalkaisijan päällä, ja siirtyä raviin viimeisen kaaren jälkeen lyhyen sivun keskellä. Tämä tehtävä oli Jerelle ilmeisesti melko helppo homma - se malttoi odottaa hyvin suoristuksessa ja vaihdossa, itse vaihdot olivat puhtaat ja lennokkaat ja ori taipui kaarilla notkeasti. Parin kerran jälkeen pyysin annikaa kokoamaan laukkaa hieman enemmän sillä halusin nähdä, kuinka hyvin raudikko sen pystyi tekemään. Ja ilmeisen hyvin pystyikin, Jeren laukka oli varsin mukavaa katsottavaa niinkin koottuna, kun mitä ratsastaja sai sen parhaillaan menemään. Muutaman laukkatehtäväkierroksen jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelyiden pariin kehujen saattelemana, ja jäin seuraamaan menoa ja antamaan kommentteja tunnin kulusta.

30.01.2016 Kouluvalmennus (313 sanaa)

valmentajana Emmi N.

Saavuin Harmonian pihaan autollani puoliltapäivin. En ollut ennen käynyt tällä tallilla, mutta tiesin heti pihaan kaartaessani että tästä paikasta tulisin pitämään. Aivan ihanat tilukset! Tänään ohjelmassa oli Jeren ja Annikan valmentamista, mitä odotin innolla. Olen niin pitkään touhunnut vain ponien kanssa, että olisi upeaa päästä valmentamaan suuremmalla tasolla. Annika oli laittanut hevosensa jo valmiiksi ja odotti minua maneesissa. Hän oli jo aloittanut lämmittelyn ja ravasi voltilla kentän päädyssä. Huikkasin tervehdyksen samalla kun hain itselleni tuolin ja istahdin kentän keskelle. Jere oli jo konkari ja kuulemani perusteella jo kilpaillut erittäin hyvällä menestyksellä. Tarkkailin hetken ratsukon työskentelyä nähdäkseni ongelmat joihin ryhtyisin puuttumaan. Jere puksutti menemään, mutta selkeästi yritti lintsata eikä käyttänyt takapäätään parhaalla mahdollisella tavalla. Pyysin Annikkaa istumaan hieman tiiviimmin ja vaatimaan orilta enemmän. Aloitimme treenin väistöillä. Se on hyvä tapa saada hevosen koko kroppa aktiiviseksi. Aluksi ihan käynnissä, jossa Jere ei ollut ihan parhaimmillaan. Ravissa se väistätti paljon paremmin. Huomasin orista että mitä nopeampi tempo sillä on, sitä herkempi se on ja paremmin se menee. Pyysinkin Annikaa pitämään orin kanssa hyvän temmon kokoajan päällä, jotta treeni olisi tehokasta ja hommat sujuisivat. Pohkeenväistön jälkeen mentiin uralla sulkua ja avoa ravissa. Sulut hoidettiin myös laukassa ja voi että miten upeasti Jere menikään! Kertakaikkisen hieno suoritus. Tämän jälkeen ori sai hetken aikaa huilata ja vetää henkeä. Muutama kierros kävelyä pitkin ohjin, kunnes pyysin taas sinua kokoamaan orin. Jatkoimme valmennusta laukanvaihtojen merkeissä. Vaihdot suoritettiin joka kolmannella ja neljännellä askeleella. Tämä oli selkeästi Jeren bravuuri, enkä nähnyt mitään korjattavaa. Kokeilimme myös puolipiruettia, mitä jouduttiin muutaman kerran vääntämään vähän enemmän ennen kuin tulos oli tarpeeksi hyvä. Jere on kaikenpuolin hieno hevonen ja se näyttää mukavalta ratsastettavalta. Etupäästään se on ehkä hieman raskas ja välillä takapää ei meinaa tulla mukana ihan halutulla tavalla, mutta ori suorittaa annetut tehtävät hyvällä motivaatiolla ja osaa kyllä hommansa kunhan sitä hieman auttaa menemään eteenpäin. Päivä oli antoisa ja toivon, että annika sai tästä paljon irti.

29.01.2016 Kouluvalmennus (335 sanaa)

valmentajana Siuri

Olin saapunut puoliltapäivin maneesiin valmiiksi odottamaan päivän ratsukkoa. Seurakseni saapui pian suurikokoinen suomenhevosori Jere ratsastajansa kanssa. Tervehdin ratsukkoa ja pyysin heitä aloittamaan itsenäiset alkulämmittelyt.Kerroin ratsastajalle, että tänään perehtyisimme lähinnä erilaisiin laukkatehtäviin, joten tiedossa olisi rankka tunti. Pyysin ratsastajaa tekemään alkulämmittelyjen jälkeen hetken aikaa ravissa kolmikaarista kiemurauraa sekä muutamia voltteja, jotta Jere saataisiin taipuisaksi ja varmasti kuulolle. Orin liikkeet näyttivät vielä todella tahmeilta, eikä se meinannut rentoutua heti ratsastajan alla.

Pyysin ratsukkoa siirtymään ympyräkahdeksikolle niin, että kumpikin ympyrä tehtäisiin myötälaukassa ja ennen kahdeksikon keskipistettä laukka vaihdettaisiin ravin kautta. Ratsukko lähti tekemään tehtävää, ja Jere alkoi hiljalleen rentoutua kunnolla ratsastajan alla. Sen liikkeistä tuli huomattavasti pehmeät ja joustavammat, ja se oli todella hyvin kuulolla avuille. Ympyräkahdeksikon jälkeen annoin ratsukon ottaa muutaman käyntiaskeleen ja kerroin samalla ratsastajalle seuraavan tehtävän. Tarkoitus oli siirtyä takaisin kolmikaariselle kiemurauralle, mutta tällä kertaa laukassa. Laukkaa ei kuitenkaan tullut vaihtaa missään välissä, eli keskimmäinen kiemura tuli ratsastaa vastalaukassa. Pyysin ratsastajaa kiinnittämään erityistä huomiota tasapainoon ja kääntäviin apuihin.

Ratsukko lähti suorittamaan kiemurauraa, ja se näytti sujuvan alusta asti erittäin mallikkaasti. Myös vastalaukassa ratsastajan ja hevosen yhteistyö toimi moitteetta, ja tasapaino säilyi koko kaaren ajan. Annoin ratsukon suorittaa kiemurauraa hetken aikaa molempiin suuntiin, kunnes pyysin ratsastajaa antamaan hetkeksi aikaa Jerelle pitkät ohjat. Viimeisenä tehtävänä pyysin ratsukkoa siirtymään keskiympyrälle, jolla harjoittelisimme hieman pidempään vastalaukkaa. Ratsukon tuli ratsastaa kaksi kierrosta laukassa ja kaksi ravissa, jotta tehtävä ei olisi ihan niin rankka. Pyysin ratsastajaa jälleen pitämään huolta tasapainosta ja siitä, ettei hevonen lähtisi kaatumaan liikaa sisäänpäin. Ratsastaja kokosi ohjat takaisin tuntumalle ja siirtyi keskiympyrälle.

Ensimmäinen laukannosto ei mennyt ihan putkeen, sillä Jere lähti kulkemaan myötälaukassa. Ratsastaja osasi onneksi itse korjata virheensä, ja pian he kulkivat todella hienossa vastalaukassa ympyrällä. Orin painopiste oli selvästi sen takaosalla, ja se kulki todella hyvin koottuna ratsastajan alla. Ravisiirrot onnistuivat hyvin, mutta ori arkaili hieman laukannoston kanssa.Kun aikamme alkoi olla lopussa, pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin ja suorittamaan pitkät loppukävelyt. Jere oli selvinnyt hyvin todella rankasta tunnista, ja ratsukko toimi todella hienosti yhdessä. Kiitin ratsastajaa valmennuksesta ja jätin heidät maneesiin suorittamaan itsenäisesti loppukäynnit.

01.01.2016 Kouluvalmennus (281 sanaa)

valmentajana Emmi N.

Meillä toimi aikaisemmin työskentely todella upeasti ja Annika pyysi että tulisin uudestaan valmentamaan häntä ja Jereä kouluratsastuksen merkeissä. Ja mikäpä ettei, minulla oli todella antoisa päivä viimekerralla! Annikalla oli koko päivän ollut menoa, joten sovimme ajan vasta illaksi ennen hevosten ruokintaa. Ajatuksena oli tehdä hieman nopeatempoisempi valmennus, vain noin parinkymmenen minuutin treeni plus tietysti alkuverryttely ja loppukäynnit. Tällä kertaa olin itse ajoissa ja odottelin Annikaa ja Jereä maneesilla. Kenttälle ei ole näillä keleillä mitään asiaa. Jere ei vaikuttanut tänään yhtä innokkaalta kuin edellisenä kertana ja epäilen, että se odotteli jo ruokaa eikä malttanut siksi keskittyä ihan täysillä. Annika teki kuitenkin koko ajan parhaansa eikä Jerekään huono ollut. Orista kuitenkin huomasi selkeästi, ettei se ollut aivan täysillä hommassa mukana ja Annika joutui tekemään paljon enemmän töitä mitä edellisellä karralla. Tuossa mielentilassa en viitsinyt pistää teitä tänään väistötreeneihin, sillä se vaatii niin suurta keskittymistä. Tänään sen sijaan panostettiin lisäyksiin niin ravissa kuin laukassakin. Aluksi Jere lähti lisäämään hieman hitaasti. Halusin räjähtävämpää ja näyttävämpää suoritusta. Tehtävää suoritettiin suuntaa aina välillä vaihdellen sekä askellajia muutellen. Kun lopulta ori näytti upeat lisäykset kummassakin askellajissa, oli aika vaihtaa tehtävää ja antaa pojalle suuret kehut. Treenasimme laukan nostamista peruutuksesta. Tämä oli yhtä haastavaa kuin oletinkin, sillä tähän tarvitaan nimen omaan hyvää takapään käyttöä mikä Jerellä on aina välillä hieman hakusessa. Laukka nousi aluksi turhan hitaalla vauhdilla ja muutaman kerran ori meni niin sekaisin että nosti laukan ravin kautta. Annika teki parhaansa ja auttoi oria hienosti. Lopetimme jälleen onnistuneeseen suoritukseen. Valmennuksen loppuhuipennukseksi otitte vielä muutamat laukanvaihdot, sillä jo viimekerralla huomasin tämän olevan teidän bravuuri ja ehdottomasti Jeren mieleen. Kehuit oria ja annoit sen ravata pitkin ohjin. Jere nautti ja venytti kaulaansa samalla tyytyväisyyttä pärskien. Jälleen hieno päivä teidän kanssanne!

18.12.2016 Kouluvalmennus (279 sanaa)

valmentajana Ellida

Minulle itselleni oli pieni kulttuurishokki ja hyppy melkein tuntemattomaan, kun pääsin yhtäkkiä valmentamaan vaativan A:n tasoista suomenhevosta ratsastajineen. Tätä ratsukkoa ennen olin lähinnä keskittynyt koutsaamaan pikkuruisia shetlanninponeja, joiden taso huiteli parhaimmillaan helpossa B:ssä ja joiden kanssa sai tehdä kunnolla töitä jo sen eteen, että ne kulkivat edes rehellisesti oikein päin. Olin innoissani, mutta samalla vähän jännittynyt.

Saapuessani paikalle ratsukko oli jo tekemässä itsenäisesti alkuverryttelyjään ympyröiden ja muiden kaarevien urien muodossa. Hevonen, liinaharjainen suomenhevosori Jere, kulki jo hyvässä muodossa ja sen askeleet olivat ilmavat sekä lennokkaat. Ori näytti olevan erinomaisesti kuulolla avuille ja vaikutti sopivan pehmeältä edestä, kun pyysin ratsukon keskelle kaartoon, jotta voisin kysyä Annikalta tarkemmin, millainen hevonen oli kyseessä; mitkä olivat sen heikkouksia ja vahvuuksia.

Aloitimme valmennuksen käyntityöskentelyllä. Pyysin Annikaa tekemään Jeren kanssa avotaivutuksia molemmilla pitkillä sivuilla, jolloin huomasin, että Jere olisi mieluusti lähtenyt tunkemaan lapa edellä pitkin uraa - aivan kuten ne helpon B:n shetlanninponitkin. Tiesin tämän hevosen kuitenkin pystyvän ratsastajineen parempaan, joten hymyillen käskin Annikaa pitämään huolta siitä, että Jere taipuu varmasti koko rungollaan eikä vain pelkästä kaulasta. Tällöin hevonen on hyvin molempien pohkeiden ja ohjien välissä, ja lapa etunenässä puksuttaminen on mahdotonta.

Kun kaikki olivat tyytyväisiä käyntiavoihin, pyysin tekemään samaa kuviota ravissa, sekä ottamaan mukaan pääty-ympyrät ja niiden kaarelle pohkeenväistöä. Annika oli jo saanut Jeren kulkemaan käynnissä hyvin, joten ravissa ori ei enää edes yrittänyt mitään temppuiluja vaan toimi kuuliasesti hyvässä yhteistyössä. Pohkeenväistössäkään ei ollut mitään moitittavaa - poikitus oli erinomainen ja väistöaskeleet kunnollisia ristiaskeleita. Laukkatyöskentelyssä jatkoimme ympyröiden parissa, nimittäin laukkakahdeksikon muodossa. Hyvien kaarien lisäksi kahdeksikon keskelle piti siis saada onnistuneet laukanvaihdot. Ne tuntuivat olevan Jerelle aikalailla pala kakkua, joten vain muutaman toiston jälkeen olin tyytyväinen suoritukseen, ja pystyin hyvillä mielin jättämään ratsukon maneesiin tekemään loppuraveja.