Aavan Juliana

© Kasvattaja

Sukutaulu & selvitys

Jalostusinfo & jälkeläiset

Aavan Juliana ei ole käytössä ulkopuoliseen jalostukseen.

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

31.05.2015
Ei kaikki mee ikinä suunnitelmien mukaan. Juliana vanhenee, kisakalenteri pysyy tyhjänä ja treenit ei kulje. Nyt on tammalle etsinnässä sopiva ori, jotta saataisiin sukua jatkettua edes yhdellä varsalla. Pyrin kilpailemaan tamman kanssa sen verran, että saadaan muutama hassu sijoitus tilille. Juliana on ollut miltei vuoden saikulla kipeytyneen selän ja jännevamman vuoksi ja tamma on ihan kuin eri hevonen. Muutama viikko sitten saatiin kuitenkin terveen paperit, ja ell sanoi, että jalkavamma ei estä kilpailukäyttöä, joten Juliana sai luvan palata treeniin. Kaksi kertaa viikossa maastossa, yksi juoksutus ja yhdet koulutreenit. Jos hyvin käy, tamma starttaa elokuussa jälleen oman tasoisia kilpailuita.

04.04.2014
Tamman kanssa pitkä kuntoutus edessä sillä kipeytynyt selkä on vaivannut jo pidemmän aikaa, ja tamman mysteeriontuessa ell löysi oikeasta etujalasta jännevamman. Kärsivällisyydellä me aiotaan kuntoutua tamman kanssa ja kyllä me vielä joskus valloitetaan kisaradat. Juliana on varsin pirteä, eikä arista enää niin paljon. Käydään tamman kanssa pitkillä maastotalutuslenkeillä ja ohjasajetaan kerran viikossa. Muuten tamma saa majailla yksin tallista lähimmässä tarhassa.

30.11.2012
Ei Julianasta taida olla kilparadoille. Se ei ole kilpaillut juuri ollenkaan, ja treenauskin on keskittynyt lähinnä maastoratsastukseen. Jouluun mennessä tamma olisi pakko saada kilpailukuntoon, jotta saataisiin edes kymmenisen sijoitusta kouluradoilta. Tänä,än suunnattiinkin kenttää kohti, tosin ilman satulaa - tamma toimi siten paremmin, tavoitteena pyöreän muodon hakeminen. Tamma oli alkuverryttelyissä reipas, ja teki voltteja heti kun paino hiemankaan siirtyi sisäänpäin. Teimmekin alkuverryttelyksi käynnissä paljon voltteja ja suunnanvaihdoksia, sekä pääty- ja keskiympyröitä. Juliana kuunteli jokaista kääntävää apua ja eteenpäin vievää pohjetta. Lumi narskui tamman kavioiden alla, kun se tallasi uraa pitkin. Volttiharjoitusten jälkeen siirsin tamman raviin, ja annoin sen ravata rennosti pari kierrosta. Sen jälkeen aloitin seuraavan harjoituksen. Tein ns. kahdeksikkoa, mutta koko rata leikkaa piti sisällyttää siihen niin, että linja oli täysin suora ja siinä tehtiin temponlisäys. Juliana ei alkuun meinannut lisätä ollenkaan, mutta kun hidastin varsinaisen ravin tempoa, ja käskin tammaa seuraavan kerran lisäämään, sujui lisäys paremmin, sillä tamma onnistui pidentämäänkin ravia rikkomatta laukalle, kun alkuperäinen tempo oli hitaampi. Teimme vielä parit onnistuneet lisäykset, jonka jälkeen teimme rentoja, mahdollisimman pienin avuin tehtyjä väistöjä.

Juliana toimi väistöissä suhteellisen puhtaasti ja teimmekin näitä paljon, lisäksi toki avotaivutusta. Tamma liikkui reippaasti eteen, ja kun liikkeet sujuivat moitteettomasti, säälin omaa persettäni, ja siirsin tamman käyntiin. Tajusin, että eihän tammalla ollut juurikaan selkälihaksia tällä hetkellä, ja selkäranka tuntui ravatessa. Lihaksistoa pitäisi alkaa kehittämään mahdollisimman pian, sillä kilpailukausi on saatava alkuun. Löysin ohjin kävellessä tamma kuitenkin rentoutui, ennen laukkatyöskentelyä. Tai, eihän sitä nyt varsinaiseksi työskentelyksi voisi kutsua. Kootessani ohjia painoin pohkeeni laukan merkiksi tamman kylkiin ja se lähti reippaaseen laukkaan. Otinkin heti ensimmäisenä kiinni, ja tein keskiympyrän asettaen tammaa koko ajan sisäänpäin. Pikkuhiljaa tamma rauhoittui, kun tein pääty-ympyröillä kokoamisen ja pitkillä sivuilla annoin tamman vain rällätä. Varsinainen tehtävän oli tehdä laukanvaihto koko rata leikkaalla. Aloitimme, ja ensin tamma ei tajunnut, että laukka piti vaihtaa, ja hetken aikaa se meni vastalaukkaa, ennenkuin tiputti automaattisesti raville. Uusi nosto, ja uusi vaihto. Nyt se onnistui ihan hyvin, ja teimme vielä kolmisen väistöä, ennen kuin siirryttiin loppuraveihin hakien sitä pyöreää muotoa, ja löytyihän se loppujen lopuksi ihan helpostikin. Loppukäynnit käytiin kävelemässä tutulla maastopolulla.

24.10.2012
Juliana on kasvattanut jo muhkean talvikarvan, ja onhan tamma lihonutkin - sen kanssa kun ei olla kilpailtu taas vähään aikaan. Tänään kuitenkin lähdettiin kohti maastoja, ilman satulaa. Juliana oli todella innoissaan, ja ei meinannut malttaa pysyä paikoillaan, kun laitoin sille varusteita - saatika silloin, kun nousin selkään. Julianan kanssa lähdettiin ensin vähän kiipeilemään, kapeita metsäpolkuja pitkin. Juliana hyppeli kevyesti polkua pitkin aina vain ylemmäs ja ylemmäs. Aivan loppuvaiheessa tamma rauhoittui silminnähden paljon, sillä enää Juliana ei hypellyt epätasaista vauhtia, vaan pikemminkin käveli tasaisesti. Ja kun kiipeilyosuus oli suoritettu, alkoi pitkä, noin seitsemän kilometrin mittainen pehmeä hiekkatieosuus, jolle päästyämme pyysin Julianaa siirtymään raviin. Ja vaikka olimmekin maastossa, halusin hieman treenailla väistöjä, ja kokoamista. Ensin väistätin tammaa aivan tien vasempaan reunaan, ja siitä oikeaan. Tästä jatkettiin hetki suoraan ravissa, rennosti, jonka jälkeen väistätin vielä oikeasta reunasta vasempaan. Juliana kuunteli hyvin apuja, ja nyt annoin sen ravata hetken rennosti löysemmin ohjin. Ja siitä siirryttiin hetkeksi käyntiin, jotta tamma saisi puhtia alkaa harjoitella kokoamista ravissa. Siinä kävellessämme tajusin, kuinka upeaa oli maastoilla näin varman ja tasaisen hevosen kanssa. Ihan erilaista, kuin esimerkiksi Loren tai Roomeon kanssa. Olivat ne suokit todellakin upeita. Ja kun tästä herkästä hetkestä selvittiin, siirsin Julianan jälleen raviin, ja otin heti kiinni siten, että tamma lyhensi askeltaan ja hidasti tempoa selkeästi. Tuntui, kuin en pomppisi selässä yhtään ja meno tuntui enemmän töltiltä kuin ravilta. Juliana kuitenkin askelsi ravin tahdissa - olihan minun nyt pakko tarkistaa! - ja sain nauttia tasaisesta menosta noin kolmensadan metrin verran. Sitten hidastin takaisin käyntiin, ja annoin pitkät ohjat. Juliana käveli reippaasti, mutta rennosti eteenpäin ja venytti kaulaansa. Ja taisi se huokaistakin syvään. Metsätiellä oli ihanan hiljaista ja viileä syystuuli havisutti puiden alastomia oksia. Talvi oli tulossa, sehän nyt oli selvä.

02.06.2012
Juliana on tottunut tallin arkeen oikein hyvin ja yksi sijoituskin on tamman tilille napsahtanut. Treenaaminen on kuitenkin vasta alussa, ja toivon mukaan vuoden lopussa Juliana olisi valmis laatuarvosteluihin. Heitinkin tammalle varusteet niskaan ja lähdettiin hieman pyörimään kentälle. Tamma vaikutti alkutunnista hieman nihkeältä, mutta sitä piti ratsastaa eteen tarpeeksi voimakkain avuin. Juliana heräsi kunnolla vasta siirryttäessä raviin. Olikohan siihen syynä käteeni ilmestynyt raippa? Työskentelin ravissa ahkerasti; tein paljon voltteja ja taivutuksia. Julianaa oli ensin vaikea kääntää volteilla pyöreäksi, mutta hiomisen jälkeen sekin sujui varsin mallikkaasti. Taivutuksiin kuuluivat muunmuassa avo- ja sulkutaivutukset sekä ravipohkeenväistö. Tamma toimi suhteellisen hyvin, joten jatkoin työskentelyä pääty-ympyrällä ravissa ja laukassa. Juliana nosti laukan hieman nihkeästi ja sain pamauttaa raipalla kerran kunnolla perseelle. Juliana toimi kuitenkin ihan suhteellisen hyvässä tempossa, kunhan laukka ensin nousi ja temponlisäykset ja kokoamisetkin onnistuivat. Juliana alkoi innostua, joten työskenneltiin vielä laukanvaihtoja tehden, sekä teimme myöskin laukannostoja suoraan peruutuksesta. Nämä alkoivat sujua, joskin nostot tulivat hieman viiveellä, laukanvaihdot onnistuivat puolestaan hyvin.