Yleistietoa islanninhevosesta

Islanninhevonen on hyvin sitkeä, monipuolinen rotu ja se on yksi maailman vanhimmista ja puhtaimmista hevosroduista. Hevosten maahantuonti kiellettiin Islannissa jo yli tuhat vuotta sitten ja rotua on jalostettu puhtaana siitä asti, mutta virtuaalisesti tämän asian kanssa kaikki harrastajat eivät ole turhan tarkkoja. Edes Islannissa syntynyttä ja sieltä poistunutta ei saa tuoda takaisin maahan mahdollisen tautiriskin takia. Islanninhevonen onkin puhtauden lisäksi myös yksi terveimmistä roduista, sillä niillä esiintyy lähinnä kesäihottumaa ja kinnerpattia, joista kumpikin on hoidettavissa eikä vuosittainen ihottumakaan oikein hoidettuna estä normaalia harrastamista. Hoitamattomana ja pahimmassa tapauksessa sekin voi kuitenkin olla hevoselle tuskallinen vaiva.

Pienestä koostaan huolimatta aikuinen, hyväkuntoinen islanninhevonen jaksaa kantaa vaivatta aikuisenkin miesratsastajan. Ratsastajan paino ei kuitenkaan aina kerro koko totuutta, sillä painavampi, mutta kokenut ratsastaja on hevoselle pienempi taakka kuin kevyt, aloitteleva ratsastaja, joka ei vielä kykene myötäämään hevosen liikkeisiin. Islanninhevosissa pienimmät yksilöt yltävät hädintuskin 120 senttimetrin tienoille, kun taas suurimmat voivat kasvaa jopa yli 150 senttimetrin. Keskimääräinen säkäkorkeus niillä on kuitenkin noin 135-145cm.

Islanninhevosta pidetään usein helppona ja tasaisena käsitellä, joka juontaa juurensa laumakasvatuksesta. Yleisen harhaluulon mukaan islanninhevonen ei kuitenkaan ole ihan jokaisen pikkutytön unelmaratsu, sillä niiden mahdollinen vahva tempperamentti voi haastaa kokemattoman harrastajan. Yleisesti rotu soveltuu silti kaikenikäisille ratsastajille.

Islanninhevonen on myös pitkäikäinen rotu joka jaksaa harrastaa kanssasi vuosia vuosien perään. Yli 30-vuotias terve issikka ei ole poikkeuksellinen ja vanhimmat yksilöt ovat eläneet jopa yli 50-vuotiaiksi. Koska islanninhevonen kehittyy kylmäverirodun tapaan hitaasti, niiden ratsukoulutus aloitetaan tavallista myöhemmin ja täysikasvuisena islanninhevosta pidetään vasta 7-8 vuoden iässä.

Askellajit ja ratsastus

Islanninhevoselta löytyy kolmen perusaskellajin, käynnin, ravin ja laukan lisäksi myös yksi tai kaksi erikoisaskellajia: töltti ja mahdollisesti liitopassi, joiden perusteella hevoset luokitellaan joko 4- tai 5-käyntihevosiksi. Islanninhevoset arvostellaan osassa kilpailuluokista joko neljän tai viiden askellajin perusteella, joten myös perusaskellajien laadulla on merkitystä. Töltin puuttuminen on vakava virhe, sillä islanninhevosella kuuluu olla aina vähintään neljä askellajia.

Töltti on nelitahtinen askellaji, jossa ei ole liitovaihetta. Askellus on töltissä samanlainen kuin käynnissä, mutta maahan osuu kerralla vain yksi tai kaksi jalkaa. Puhdas töltti on erittäin tasaista ratsastaa ja nopeus voi vaihdella vähän käyntiä nopeammasta työtöltistä aina lähes laukan tempoiseen lisättyyn tölttiin. Hyvä töltti on islanninhevosen tärkeimpiä ominaisuuksia myös jalostuksessa ja töltti on poikkeuksetta osa islanninhevosten askellaji- ja kouluratsastusluokkia.

Liitopassi on kaksitahtinen askellaji, jossa saman puolen jalat käyvät maassa yhtä aikaa, ja askelten välissä on selvä liitovaihe. Passi on erittäin nopea askellaji ja islanninhevonen voi saavuttaa passissa suuremman nopeuden kuin laukassa. Passijuoksulähdöt ovat joko tyylipassiluokkia tai puhtaasti nopeuskilpailuita. Islanninhevonen ei osaa automaattisesti passia, vaan se pitää kouluttaa passihevoseksi.

Kuten sanottua, islanninhevonen on monipuolinen rotu, ja erikoisaskellajeistaan huolimatta sillä voi ratsastaa kuten millä tahansa muullakin hevosella. Issikat ovat erittäin suosittuja vaellus- ja matkaratsastushevosia varmajalkaisuuden, voiman ja sitkeyden vuoksi, mutta ne soveltuvat lähes kaikkiin ratsastuksen lajeihin. Niillä voi ratsastaa normaalia kouluratsastusta, hypätä esteitä, ajaa vaunuilla ja jopa vikeltää tai harjoittaa lännenratsastusta. Vaikka harraste- ja kilpaissikan välillä on tiettyjä eroja ratsastettavuudessa, niiden kuuluu silti kaikkien olla eteenpäinpyrkiviä ja yhteistyöhaluisia (tai islanninhevostermejä käyttäen "viljakkaita") sekä kevyitä ratsastaa.

Islanninhevosella voi olla myös ns. kuudes askellaji, joka muistuttaa passia, mutta siinä ei ole liitovaihetta. Tätä kutsutaan halventavasti possupassiksi, ja tämä voi pilata myöskin töltin laadun. Joillakin 5-käyntihevosilla töltti muistuttaa enemmän possupassia. Tälläisiä epäpuhdasaskellajisia hevosia pyritään jalostuksessa välttämään, vaikka "vian" saa kitkettyäkin suurilta osin pois.

Lisätty töltti

Liitopassi

Rakenne ja värit

Islanninhevosen rakennetta on jo pitkää koetettu jalostaa mahdollisimman atleettiseksi ja kevyeksi. Rakenteeltaan hevosten tulisi olla askellajiratsastukseen sopivia ja ryhdikkäitä. Kevyt rakenne tosin kostautuu osittain baanalla, sillä kevyt takapää voi aiheuttaa varsin etupainoista tölttiä. Sopusuhtaisuus on tärkeä ja olennainen osa hevosen rakenteessa. Etu-, keski- ja takaosan tulee olla yhtä massiiviset. Runko on sylinterimäinen ja säkäkorkeuden on oltava suurempi kuin lautaskorkeuden. Jouhia on runsaasti ja ne ovat usein paksut. Jalat ovat pitkät ja loitolla toisistaan.

Rakenneosio kesken!