Luonnekuvaus

Djáugur frá Tiilikanoja - koko Islannin loisteliain hevonen? No, ehkä tamman omasta mielestä. Taitaa näitä "koko maailman" omistavia hevosia ainakin muutama olla tallissa, joista Djáugur on yksi. Tamma tosiaankin luulee olevansa koko maailman kaunein, tai ainakin se hallitsee koko maailmaa sen omasta mielestä. Tulta ja tappuraa on luvassa, kun heittäydyt Djáugurin maailmaan, sillä se on reipas, herkkä, jaja.. no kaikkea sellaista. Djáugur, tai lempinimeltää Djaugur omistaa puhtaat, lennokkaat ja selkeät askellajit, jotka ovat erittäin tasaisia ja pehmeitä. Eli jos palaudut jostain selkäkivuista, ja mitään hirveää heilumista et kestä, on tamma sinulle sopiva vaihtoehto ainakin ratsastettavuutensa osalta. Silti, on tamma silti hitonmoinen testaaja, mutta vain ratsastettaessa. "Hei, kuka päästi ponin karkuun?" saattaa olla yleisin huudahdus, minkä kuulee, kun tammaa taluttaa kentälle tunnille. Djaugur on siis karkaamisen mestari, ja erittäin hyvä siinä. Ratsastettaessa erittäin reipas.

Hoidettaessa Djaugur on ihan kiva, mutta saattaa huonoina päivinä näyttää hapanta naamaa ja silloin yhteistyö ei oikein pelitä. Ei tamma mitään pahaa tarkoita koskaan, ja jos ihmisen on pakko kirota tammalle, se hamuaa samettihuulillaan hoitajan poskea ja paha mieli lähtee silloin takuuvarmasti pois. "Hassu poni" lapset yleensä nauravat, kun Djaugur tekee jotain hassua, ja se on varsinainen halinalle. Rapsutteluilta ja haleilta tamma ei voi välttyä hoitotilanteissa, ja Djaugur nauttii siitä ihan silminnähden. Mitä jos ei ylety harjaamaan tamman takapuolta? No, siinä tapauksessa kysyt luvan, saatko kiivetä istumaan tamman selkään. Djaugur ei oikein tykkää, jos miljoona ihmistä säheltää ympärillä, vaan viihtyy mahdollisimman pienen lapsilauman kanssa. Kun aikuisista puhutaan, saa max. kaksi aikuista ihmistä häärätä tamman ympärillä samaan aikaan. Yleensä tamma nostaa kaviot kiltisti, ja yrittää tehdä kavioiden puhdistuksesta mahdollisimman kivuttoman ihmiselle, eli tamma ei nojaa koko painollaan hoitajaansa, vaan antaa puhdistaa kaviot rauhassa, sillä mihinkäs tästä on kiire? Tamma rakastaa kesäisiä harjaustuokioita laitumella, sillä koko ajan on ruokaa nenän edessä..

Kun varusteet tuodaan, saattaa Djaugur hiukan pyöritellä silmiään, ja yleensä se huokaisee, kun satula laitetaan selkään. Hauskaa vai mitä? Nojaa.. Djaugur näyttää vieraille yleensä kiltimmän puolensa varustettaessa, mutta tuttujen kanssa se on ehkä vähemmän kiltti. Djaugur ottaa satulan selkäänsä, mutta satulavyön kiristys on sitten ihan toinen juttu. Djaugur saattaa yrittää purra, mutta kunhan olet määrätietoinen, ja vähät välität tamman temppuiluista, se lopettaa kiukkuamisen melko nopeasti. Jos tamma on nätisti satuloimisen, tai suitsimisen ajan, voi sille antaa palkkioksi joskus pienen porkkananpalan, jotka ovat tamman suurta herkkua. "Heh, jos oon nyt kiltisti, niin ens kerralla murjon ton kaksjalkaisen.." vaikuttaa olevan yleisin miete, jota Djaugur miettii. Eli suomennettuna, jos tamma on yhdellä kerralla kiltti, niin seuraavalla se saattaa murjoa sinut takapuoltaan ja seinää vasten, mutta Djaugur ei koskaan potki. Tai no, joskus kilteinkin hevonen voi sortua tähän kauheaan tekoon.. :'D Suitset antaa laittaa kiltisti päähän, mutta joskus ei suostu avaamaan suutaan, vaan pitää kutittaa hiukan kielestä. Tarpeelliset suojatkin antaa laittaa (upeisiin) jalkoihinsa nätisti, eikä tammalla käytetäkään kuin putseja töltin ratsastamisessa. Välillä tamma saattaa tosin nostella jalkojaan.

"Hiton poni, et vois vähän reippaammin kävellä?" ovat yleisimpiä huudahduksia, joita kuuluu, kun tammaa talutetaan riimuilla. Välillä tammaa pitää suorastaan kiskoa, ja välillä taasen pitää jarrutella, kun tammalla on johonkin kiire. Yleensä Djaugur on ihan kiltisti, ja seuraa taluttajaansa, tai saattaa hiukan yrittää ohitella, mutta senkus vähän kivahdat ja heilautat riimunnarua neidin turvan edessä, ongelma ratkaistu. Tamma ymmärtää kyllä kunnioittaa ihmistä, mutta välillä se leikkii sitä maailman valtiatarta, ja silloin ei minkään kokoluokan käskyt tehoa. Nojaa, ei näitä päiviä kovin usein satu, mutta silloin kun tamma sille päälle sattuu, on taluttaessa oikein v*ttumainen. Tarhasta antaa ottaa kiinni helposti, ja käveleekin ihan mallikelpoisesti taluttajansa vieressä. Laitumelle lasku on yhtä helppoa, sillä tamma odottaa kiltisti, että ihminen pääsee pois alta, ja sitten menoksi.

Selkään nousu sujuu helpohkosti, sillä Djaugur jaksaa odottaa, että ratsastaja pääsee selkään. Mieluiten Djaugur toimii kuitenkin ilman satulaa mentäessä, se taitaa olla miltei kaikilla issikoillamme, mutta parhaiten saat tamman hallittua satulan kanssa. Djaugur lähtee yleensä liikkeelle hiukan liian reippaasti, ja yleensä selässä oleva horjahtaa, ellei ole tottunut tamman liikkeisiin. Käynti on yleensä pieniaskelista, mutta erittäin tasaista, eikä selässä heilu ollenkaan. Käynnissä tamman kanssa on helppo ja mukava työskennellä, sillä Djaugur toimii, jos toimii. Alkuun tamma testaa ratsastajaansa jumittamalla, kiirehtimällä, tai menemällä omia reittejään. Jos onnistut pitämään tamman liikkeessä, ja kävelemään haluamallasi reitillä, alkaa tamma toimimaan suht hyvin. Pysähdykset sujuvat, mutta tamma ei kovin kauaa jaksa seisoa paikoillaan, joten tätä pitää aina harjoitella. Yleensä Djaugur toimii kuitenkin ihan kivasti.

Mutta kun siirrytään raviin, on ihmisellä ehkä hiukan ongelmia. "Hidasta!" kuuluu useimpien suusta, jotka eivät ole tottuneet ravaamaan tasaisesti ja nopeasti. Niin, Djaugur ravaa hyvin nopeasti, ja kestää jonkin aikaa, jotta tamman kanssa voi työskennellä, tai riippuu, miten hyvin Djaugurin on käynnissä ratsastanut. Djaugurin ravi on hidastettuna oikein mukavaa, ja sen saa hitaaksi istumalla rennosti, ja puolipidätteitä tasaisesti. Lisäksi vaatii hiukan taitoakin saada Djaugurin ravi hitaammaksi, jotta se kantaa myös päätään korkealla. Yleensä Djaugur nimittäin ravaa pää melko alhaalla. Ja hyvin helposti siitä tulee pidättäen tölttiä. Ratsastajan pitää siis nojata jonkin verran eteenpäin, ja pitää ohjat tuntumalla, muttei liian kireällä. Pohkeet pitävät olla tavallisella paikallaan. Djaugurin kanssa ravia ratsastaessa pitää siis olla tarkkana.

Töltti on niin ikään hyvin tasaista, ja helppoa nostaa. Djaugur on luonnontölttäri, jonka ansiosta töltti nousee helpommin kuin muut askellajit. Djaugurilla on selkeä, melko suuriaskelinen töltti, mutta tiheään tahtiin se siirtelee jalkojaan, ja ei juuri koskaan kompuroi tässä issikoiden omassa askellajissa. "Ihanaa, lisäälisää!" huudahtelevat yleensä lapset tamman töltistä, sillä se on mukavaa kaikentasoisille ratsastajille. Baanalla menee ihan kivasti, mutta välillä saattaa viskoa päätään, ja tiputtaa possupassille, jota menee myös helposti, jos tölttiä ei oikein osaa nostaa. Yleensä tamma kuitenkin tölttää paremmin, kuin possupassaa. Maastossa Djaugur yrittää pehmentää jokaisen liikkeensä, jotta ratsastaja ei vain horjahtaisi tamman selässä. Töltti sujuu jokaisessa tempossa melko hyvin, mutta lisätyssä saattaa rikkoa passille tai laukalle. Hitaassa menee oikein, oikein nätisti. Lisätyn saa kuitenkin pidettyä yllä oikeilla avuilla.

Kun päästään kaikkein nopeimpiin askellajeihin, laukkaan ja passiin, ei vauhdilla ole rajoja. Pienestä tammasta löytyy uskomattoman paljon tulta ja tappuraa, vaikkei ihan heti uskoisi. Baanalla mennään hiukan hitaammin kumpikin askellaji, laukka on tahdikasta, ja passi samoin. Baanalla Djaugur pyrkii tekemään parhaansa esitelläkseen hienoja askellajeja, mutta jos tamman kanssa olet maastossa käynyt, ei baanalla ratsastus ole mitään siihen verrattuna, mitä saat maastossa kokea. "Äh, lähdetään maastoon ryntäilemään" kuuluu usein suustani, kun tylsistyn baanaan, ja haluan kokea vauhtia ja vaarallisia tilanteita. No, ei vaarallisia tilanteita, mutta vauhtia ainakin. Djaugur laukkaa tasaisesti, keinuhevosmaisesti vaikeimmissakin paikoissa, mutta järki käteen silti laukkaillessa. Passissa tamma ei ole koskaan kompuroinut, sillä osaa asettaa jalkansa oikein sopivasti oikeisiin kohtiin. Kivikot, mutapaikat, mäet ja muut menevät hyvin juoksuaskellajeissa, mutta joissain paikoissa käynti on pakollinen askellaji. Jos Djaugurilta kysyttäisiin, niin koko matka juostaisiin.

Esteitä Djaugur ei oikein osaa hypätä viittäkymmentä senttiä korkeampaa, joten hyppääminen on jätetty hiukan vähemmälle. Se vähä, mitä kuitenkin on hypätty, on huomattu, että Djaugur hyppää esteen kuin esteen melko korkealta, ja jäykähkön oloisesti väärällä ratsastajalla. Välillä tamma kieltää, välillä loikkaa kovaa ja korkealta, ja välillä taas rynnistää esteen läpi. Se riippuu ihan päivästä. Tästä näkee tamman testaamisen erittäin hyvin. Jos et Djaugurin mielestä "osaa" ratsastaa, testaa se, että pysytkö kyydissä. Ratsasta heti alkutunnista huolella, jotta pystyt hyppäämään tamman kanssa miltei saumattomasti. Riippuu ihan tilanteesta ja esteiden korkeudesta, että meneekö tamma vaiko eikö. Yleensä menee hyvin, jo on lämmitellyt tamman huolella.

Suku

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

04.06.2011 (kutsu) 4-käynti V.1, 05/74 

04.06.2011 (kutsu) Helppo töltti, 07/84 

04.06.2011 (kutsu) Helppo 4-käynti, 08/81 

05.06.2011 (kutsu) Helppo töltti, 05/60

06.06.2011 (kutsu) Töltti T.1, 02/99 

28.04.2012 (ARJ CUP) 5-käynti F.1, 05/42 

01.05.2012 (kutsu) Töltti T.1, 03/11 

01.05.2012 (kutsu) 5-käynti F.1, 01/14 

01.05.2012 (kutsu) Passikoe PP.1, 02/11 

04.11.2012 (kutsu) Töltti T.1, 01/26 

04.11.2012 (kutsu) 250m passijuoksu P.1, 01/30 

16.11.2012 (kutsu) Töltti T.1, 07/52 

16.11.2012 (kutsu) Helppo 4-käynti, 05/54 

16.11.2012 (kutsu) Kouluratsastus FS1, 01/52 

17.11.2012 (kutsu) Kouluratsastus FS1, 02/52 

25.11.2012 (kutsu) Speedpassi P.2, 05/42 

26.11.2012 (kutsu) Töltti T.2, 01/48 

26.11.2012 (kutsu) Speedpassi P.2, 04/42 

28.11.2012 (kutsu) Töltti T.2, 06/48 

30.11.2012 (kutsu) 4-käynti V.1, 02/47 

Päiväkirja