Kveðja frá Vindur II YLA2, ARJ-II

Ketjan saavuttua ei ole ollut yhtäkään hiljaista hetkeä, sillä silloin kun tamma ei tappele laumatovereidensa kanssa, on se kiljumassa kentällä, kuin pahainen kakara, jos se ei jotain halua tehdä. Tammaa voisi kuvailla sanalla äänekäs, mutta on siinä hyviäkin puolia. Vahva ja kestävä islanninhevonen on omiaan pitkille matkoille ja askellajit ovat mitä puhtaimmat ja näyttävimmät. Mitäpä muuta islanninhevoselta osaisikaan toivoa? Rotumääritelmän mukaisesti Ketja on askellajiratsastukseen sopiva, kevyt. Liikkeet ovat irtonaiset ja jalka-asennoissa ei ole moittimista. Jos kuitenkin palataan luonteeseen, voitaisiin yleisesti ottaen sanoa, että Ketjan kanssa kaikki tulevat juttuun ja varmasti töltin jälkeen ei selästä ole paluuta, vaikka kuinka haluaisi muitakin hevosia kokeilla. Maastoilu on Ketjan heiniä, sillä se jaksaa tarpoa vaikka umpihangessa useita tunteja. Laumassa se tosiaan on siis äänekäs, mutta alistuu kuitenkin vanhempien ja viisaampien tahtoon, jääden mussuttamaan ruokiaan. Aivan, Ketja on aina nälkäinen ja sen pois ruokapaikalta saaminen voi olla joskus, useimmiten melko hankalaa. Pesuboksit ovat se ainut, mitä Ketja ei voi sietää (tai no, yksi niistä lukuisista, joita se ei voi sietää), sillä vesi on kamala elementti. Uittaminen sujuu siltikin varsin mallikkaasti. Kaiken kaikkiaan hieno hevonen, pienistä vioistaan huolimatta.

Useimmiten hoitotilanteet sujuvat rauhallisesti, jos tamma saa varmasti tarpeeksi huomiota. Hörisee se siltikin (lähes) koko ajan, kun ei hiljaa malta olla. Selän harjaus on yksi mukavimmista asioista, joita Ketja tietää, ja näin ollen tamma ei tiedä, että miten päin olisi, selän harjauksen aikana. Kaviot nousee kiltisti, ja vaikka Ketja välillä nojaakin ihmiseen puolella painostaan, ei se siltikään halua muussata ihmisiä. Onhan tammalla hiukan mahaa kertynyt, muttei se lihava ole. Hännän harjauksen kanssa kannattaa olla hiukan tarkempi, sillä ihan vahingossa tamma saattaa takasellaan huitaista, muttei se sitä tahallaan tee, pientä kiusaa vain ihmisen pään menoksi - välillä miltei kirjaimellisesti. Tamma on kyllä ihan mukava, sitä ei voi kieltää, ja harjan ja otsatukan harjaus sujuukin sitten jo puolet paremmin. Pään antaa harjata, samoin jalat ja mahan. Satulan nähdessään saattaa vähän kyyristää selkäänsä ja pieni irvikissailme ovat ihan normaalia, mutta satula menee silti selkään ihan hyvin. Suitsien kanssa ei ole mitään ongelmaa, ei pienintäkään. Vaikkei suojia käytetä, kovinkaan usein putseja lukuunottamatta, menevät ne hyvin jalkoihin. Loimet myöskin menevät hyvin päälle, vaikkakin ensin tamma saattaa hiukan säpsähtää ja herää se horroksestaakin.

Talutustilanteet sujuvat hyvin. Ketja seuraa ihmistä, välillä juosten, välillä kävellen, mutta koskaan se ei mene ihmisen ohi. Pään heiluttelu on ihan normaalia, ja välillä tökitään ihmisiäkin, kenties liikkumaan vähän nopeammin. Tallipihalla Ketja saattaa välillä huudella poitsuille, mutta ei se kuitenkaan suin päin ryntää oritarhoille. Talutusratsuksi tamma ei sovellu. Se vihaa sitä, kun toinen otus taluttaa ja toinen on selässä, joten talutusratsun haaveet on rutattu aikoja sitten. Ehkä se vielä jonakin päivänä, muttei vielä pitkään aikaan. Maastossa talutus sujuu vallan mainiosti, sillä hevonen rakastaa metsää ja metsän rauhaa, ja juoksupätkät sujuvat myös taluttaen hienosti, eikä Ketja ollenkaan kaahaa ohi.

Ketja toimii erittäin hienosti kun noustaan selkään, vaikka välillä se saattaa hiukan pompsahdella eteenpäin. Siihenkin auttaa kevyt nykäisy ohjista muistuttamaan, että nyt oltiin menossa töihin, eikä vaihdettaisi vapaalle heti tilaisuuden tullen. Ketjan kanssa on ratsastettava aina vain kevyellä tuntumalla, sillä se on kovin herkkä suustaan, ja pienestäkin pidätyksestä se voi pysähtyä. Kovin helposti Ketja myöskin liikkuu, sillä jo pienistä eteenpäin vievistä avuista lähdetään juoksemaan. Tämän vuoksi on pakko olla tarkkana, että miten sitä tammaa oikein ratsastetaan. Ravi nousee nihkeästi, sillä töltti on voimakkaampi askellaji tällä otuksella, mutta sitten töltissä saattaa välillä rikkoa raville, joka tuo suurta ristiriitaisuutta. Ravityöskentelyä pitääkin hioa tasaisin väliajoin, ja ottaa heti alas, jos töltti nousee yritettäessä ravia. Oikein onnistuessaan ravi on kuitenkin ihan kivan oloista katseltavaa, ja ihan kivan tasaistakin. Jos taas siirrytään laukkaan.. Tämä vauhdikas askellaji tarvitsee arvoisensa ratsastajan, ja ihmisen pitää olla kylmäpäinen, eikä keskittyminen saa herpaantua. Takapää lentää silloin nimittäin, ja korkealle, suunta voi vaihtua yhtäkkiä, mutta muuten menee ihan hyvin. Passiin siirryttäessä saa olla tarkkana, ettei tamma riko laukalle, ja jos passi pysyy pari kierrosta, voi ihan huoletta jatkaa treeniä. Pienellä hionnalla askellajit nousevat kuin itsestään, mutta vaaditaan siihen jo jonkin verran taitoa. Mutta, jottei koko ajan toistettaisi samaa "heppa menee kun menee ja askellajit nousee hienosti jos vaan jaksaa yrittää"-kaavaa, siirrytään esteiden pariin. Ketja rakastaa hyppäämistä, sillä se haluaa vain pompsahdella niiden yli, kun ratsastaja koettaa saada sen hidastamaan. Ketja siis kuumuu helposti, ja se vaatii taitavan ihmisen selkäänsä. Kun vauhdin saa hidastettua, ainakin vähän, on esteiden ylittäminen mukavampaa molempien osapuolien mielestä. Ja jos lopuksi kerrottaisiin sananen maastoilusta, sillä Ketja on aivan omiaan luonnossa ratsastukseen. Umpihangessa laukkaaminen ja tarpominen sujuvat moitteettomasti, mutta sitten vielä kovempaa päästään suorilla ja ylämäissä. Kunhan matkalla ei ole puroja saatika järviä. Ja aivan, metsässä käveleminen on ehdottomasti yksi Ketjan suosikeista.

Sukutaulu & -selvitys

isä Kjarni frá Vindur II (mustankirjava, 128cm) on oikea söpöliini. Tämä pikkuori valloitti etenkin pienten lasten sydämet katsellessaan heitä pitkän otsaharjansa takaa. Suuret nappisilmät ja suuren sydämen omistavalla orilla on mahtava töltti, ja nelikäyntinen herra on voittanut peräti viidet kisat Töltti T.1'ssä, sijoittunut kymmenesti. Lisäksi ori on vieraillut nelikäyntiluokissa, voittanut kahdesti, sijoittunut kahdeksan kertaa. Luonteeltaan ori on kiltti, ja se kestää suurtakin hälyä ympärillään, mutta nauttii hiljaisista hetkistä oman ihmisen kanssa. Orilla on lupa astua tammoja vuoteen 2013, ja on tähän mennessä astunut vain kaksi tammaa, joista kumpikin synnytti tammavarsat.

isänisä Kjipur frá Vindur II (rautiaankirjava, 140cm) on mukava, hiukan temperamenttinen oripoika, joka ei siedä meteliä, ei sitten millään. Ori omistaa viisi puhdasta ja selkeää askellajia, jotka saattavat olla hiukan vaikeat nostaa. Ori on kuitenkin ihan mukava perusluonteeltaan, vaikkakin yhden ihmisen hevonen. Omistajansa kanssa ori kävi kisoissa, ja voitti kahdesti, sijoittui viidesti. Kjipurin kisaura kuitenkin katkesi siihen, että orin jalat menivät huonoon kuntoon, ja se siirtyi jalostustöihin kotitilallaan. Tammojen suhteen ori ei ole nirso. Tähän mennessä astunut jo yksitoista tammaa, joista jokainen synnytti terveen varsan.

isänemä Ótti frá Vindur II (mustankirjava, 129cm) oli laiskahko pikkutamma, joka asusteli kahden muun issikan kanssa lasten poneina. Kuusihenkisessä perheessä Òtti oli korvaamaton apu maatilan töissä, sekä verraton kaveri opettamaan pienet lapset uittamaan hevosta. Ótti oli varmaakin varmempi, ja vaikka pommi olisi vieressä räjähtänyt, ei Ótti siihen juurikaan olisi reagoinut. Monet lapset opetti maastoilemaan, ja monet se laittoi kokemaan ensimmäistä kertaa töltin ihanuuden. Sijoittui yksissä kisoissa, sillä ei koskaan missään näiden kisojen lisäksi käynyt. Menehtyi kuitenkin yllättäen sairauskohtaukseen kiitettävässä 27 vuoden iässä.

emä Senna frá Vindur II (mustankirjava, 137cm) on reipas tamma, joka jaksaa vaellella maastossa pitkiäkin aikoja ilman huolen häivää. Tammallä on vahva töltti, ja passi onkin sitten astetta huonompi, ei niin lennokas, kuin pitäisi. Yleisesti ja käsiteltäessä tamma on joten todella symppis tapaus, eikä siihen voi olla ihastumatta. Kävelee kiltisti ihmisen vierellä taluttaessa, ja hoitotilanteet sujuvat täysin mutkattomasti. Senna on kovin lapsirakas, muttei selkään kuitenkaan aloittelijaa voi päästää. Tamma on kilpaillu arvokisoissa voittaen kahdesti ja sijoittuen seitsemän kertaa. Muutamia pikkukisoja tamman omistaja kiersi tämän otuksen kanssa, ja tulihan sieltäkin ihan kiitettävästi menestystä. Sennalla on ollut myös useaan otteeseen yhden yön seuraa, ja onhan sillä jo kunnioitettavat viisi varsaa, kolme tammaa ja kaksi oria.

emänisä Sogskál frá Dalvik (mustankirjava, 139cm) on Islannissa todella arvostettu jalostusori. Luonteeltaan se on hiukan orimainen, ja tammoille huudellaan ahkerasti. Vieläkin Islannissa asuva, miltei 25-vuotias ori asuu neljän nuoren orin kanssa erään perheen maatilalla, ja vieläkin satunnaisesti käy tammoja kylässä. Kilpailuissa ori on menestynyt ihan todellaki paljon, sillä voittoja on kymmenen, ja muita sijoituksia kaksikymmentäseitsemän. Kveðjan suvun helmi, suoraan sanoen.

emänemä Vinka frá Vniiter (musta, 135cm) oli mahtavat askellajit omistava 5-käyntitamma, ja vaikka rodultaan issikka, jäivät muut askellajit ravin varjoon. Näyttävä, korkealiikkeinen ravi oli Vinkan tavaramerkki. Kuitenkin, aina piti keventää, sillä askellaji oli myös jokseenkin pomputtava. Kilpailuissa Vinka ei juurikaan pärjännyt, mutta voitto tuli kaksi kertaa ja sijoituksia kymmenkunta. Pikkukisasijoituksia oli toki enemmänkin mutta eipä niitä nyt mainita tarvitse. Jälkeläisiä tamma sai muutaman, kolme tarkalleen ja jokainen peri ainakin sen ravin. Kuitenkin, tamma juoksi melko nuorena auton alle karatessaan, ja menehtyi vammoihinsa. Omistaja menetti melko lahjakkaan tapauksen, joka tapauksessa.

Jälkeläisinfo

Kveðja frá Vindur II on rakenteellisesti hiukan kevyt, mutta kaunis tamma. Kaunis pää ja kevyt runko. Melko kilpailumallinen issikka. Värinä periytyy joko mustan- tai rautiaankirjava tai musta. Askellajit periytyvät varsoille tismalleen samanlaisina kuin emällään on. Lisäksi periytyy hienoinen kilpailuvietti, vaikkei Kveðjalla sellaista ole. Tamma on todettu eläinlääkärin tarkastuksessa täysin terveeksi, eikä sillä siten ole perinnöllisiä sairauksia.

Kilpailukalenteri

Kuvagalleria

           

Päiväkirjamerkinnät