KETTUNEN


NimiKettunen KasvattajaMiia Patala, Suomi
Rotu, skpSuomenhevonen, ori OmistajaAE, Kajon Suomenhevoset
VäriRautias RekisterinumeroVH12-018-1113
Säkäkorkeus152cm PainotuslajiYleispainotteinen
Syntymäaika19.07.2012, 5-v. KoulutustasoHeA, 110cm, noviisi
Meriitit ei meriittejä

Kettu on täyttänyt 3 vuotta 19.09.2012. Kettunen on virtuaalihevonen!


Klikkaa kuva suuremmaksi

Luonnekuvaus

Ystävällisen näköinen suomenhevonen toljottaa sinua tarhastaan, sen ystävälliset silmät kertovat siitä paljon, etkä varmasti kuunapäivänä uskoisi, kun sinulle selviää sen olevan ori! Kettunen on yleisesti ottaen erittäin rauhallinen, ystävällinen ja hellyydenkipeä otus.

Kettusen kanssa hoitotoimenpiteet sujuvat useimmiten hienosti, tosin joskus ori yrittää keksiä omiaan, usein silloin kun tylsyys iskee. Harjaaminen sujuu usein hienosti, Kettunen seisoskelee kiltisti paikoillaan, usein saattaa jopa torkahtaakin käsittelyn ajaksi. Kavioiden puhdistaminen on helppoa, tosin Kettunen ei millään malttaisi pitää jalkaansa ylhäällä, joten hoitaja joutuukin usein kannattelemaan koko orin painoa kättensä varassa. Taluttaminen ei olekaan aivan niin yksinkertaista, tällä orilla on usein kiire kaikkialle muualle, kuin sinne minne olisi tarkoitus mennä. Kettunen on taluttaessa hieman vaativa, se usein rymistelee ja poukkoilee ympäriinsä, tammat saavat sen suurinpiirtein sekaisin. Napakalla ja määrätietoisella käsittelyllä tämänkin orin saa kuitenkin ojennukseen.

Kettunen on ratsastaa usein miellyttävä, alku tahmeuden jälkeen. Alkuverryttelyitä tehdessä voi tuntua mahdottomuudelta saada ori kunnolla kuuliaiseksi, mutta mikäli jaksaa työstää orin kanssa tarpeeksi kauan, alkaa se toimia verryttyään mallikkaasti. Kettunen on verryttelyssä tahmea, sekä hidas pohkeelle ja ohjalle, taipuminenkaan alkutunnista ei tule aivan ensimmäiseksi mieleen, mutta verryttyään orin oikeanlainen ryhti ja tempo alkaa löytyä. Koulukiemurat onnistuvat suhteellisen hyvin, Kettunen kyllä yrittää parhaansa, ellei keskittyminen herpaannu muuhun. Yleensä ori kuitenkin työskentelee tasaisen sujuvasti tehtävän kuin tehtävän läpi, vaikkei erityisesti mikään liitokavio olekaan. Kettunen toimii hienosti eritasoisilla ratsastajilla, mutta jos se huomaa ratsastajansa olevan lupsakka, saattaa se hieman luistaa työnteosta. Hypätessä tältä orilta löytyy aivan erilainen vauhde ! Kettunen tykkää hypätä, se on esteillä reipas ja eteenpäin pyrkivä. Esteitä ori lähestyy reippaasti, muttei kuitenkaan kuumu. Este kuin este ylittyy rohkeasti ja varmasti, erikoisesteetkään eivät tätä oria hätkäytä. Kettunen hyppää hienosti myös hieman suuremmat esteet, eikä nöksähdä ratsastajansa pienistä virheistä, hyppää parhaansa mukaan niistä huolimatta. Kettunen omaa hyvän hyppykapasiteetin, joten hieman suuremmatkin esteet ylittyvät hienosti. Hypätessä ori skarppaa ja todenteolla innostuu!
Maastoillessa Kettunen on varmajalkainen ja sopivan reipas, se ei säpsähtele turhia asioita, edes suuremmatkaan ajoneuvot eivät saa sitä tolaltaan. Kettusen kanssa voi maastoilla rennoin mielin. Ori saattaa hieman innostua maastoillessa ja joskus saattaa sen vuoksi olla hieman kova kädelle, se pysyy silti käsissä, eikä rynni omiin matkoihinsa. Kettusella on myös ajettu, siinä ori toimiikin hienosti ja pirteästi, vaikka välillä käännökset saattavatkin tuottaa ongelmia orin porskutellessa innoissaan eteenpäin. Kettunen on myös kärryjen edessä oikein toimiva ja kiva ori.

Kilpailuissa Kettunen käyttäytyy suhteellisen järkevästi, joskus tosin hinku tammojen ja muidenkin hevosten luokse saattaa olla ylivoimainen. Käsitellessä tulee olla napakka, mutta verryttelyssä ori on oikein mukava! Kilpailuiden verryttelyssä ori on aivan omaa luokkaansa, eikä lainkaan sellainen kuten voisi olettaa. Ori toimii kuulaisena ja yrittää parhaansa. Päästessään kouluaitojen sisälle Kettuselta saattaa löytyä paljon enemmän energiaa ja askelta, kuin esimerkiksi kotona treenatessa. Kettunen toimii kouluareenoilla hienosti ja nöyrästi, kuunnellen hyvin ratsastajansa avut. Estekilpailuissa ori pörheltää ja jarrut voivat aika-ajoin olla hukassa, ori kuitenkin hyppää esteen kuin esteen vauhdikkaasti ja innolla.


Sukutaulu ja sukuselvitys

Veropetos
evm, sh, rt, 156cm
estepainotus 		ii. Pettäjä
evm, sh, vrt, 152cm 		iii. Erkkilä
iie. Veratar
ie. Elon Elisa
evm, sh, prt, 151cm 		iei. Jyrise
iee. Minkkiturkki
Tarukanteleen Elli
evm, sph, trt, 145cm
estepainotus		 ei. Kaurian Aapo
evm, sph, trt, 147cm 		eii. Herkko
eie. Tunturituisku
ee. Järvenhelmi
evm, sph, rt, 144cm 		eei. Sinisalon Seppo
eee. Eloisa

Isä Veropetos on estepainotteinen, rautias, 156cm korkea suomenhevos-ori, jolla kilpaillaan kohtuullisen tiuhaan tahtiin sen painotuslajissa. Vaikka orin luonne onkin todella orimainen ja hankala, niin silti se ja sen omistaja onnistuvat aina näyttämään todella upeilta kisakentillä ja myös sijoituksia on karttunut hyvään tahtiin. Vielä Veropetosta ei ole viety mihinkään laatuarvosteluun, eikä kantakirjaukseen, mutta eiköhän sekin ole vielä tulevaisuudessa edessä, kunhan ori saa jälkeläisnäyttönsäkin kuntoon. Tällä hetkellä Veropetoksella on nimittäin vain kaksi varsaa, joista ainoastaan toinen on kisaikäinen.
Isänisä Pettäjä oli vaaleanrautias, 152cm korkea suomenhevos-ori, joka ei pahemmin minkäänlaisissa kisoissa pyörinyt, vaan jota vietiin enemmänkin näyttelyihin keräämään mainetta ja arvonimiä. Muutamat este- ja koulukisat Pettäjän omistaja kävi kiertämässä orin ollessa nuorempi, mutta hyvin äkkiä omistaja tajusi, etteivät lajit olleet alkuunsakkaan häntä varten ja niinpä hän jatkoi näyttelyiden parissa. Näyttelymenestystä orille kertyi kaikkien muiden kisojen edestäkin ja ori jopa kantakirjattiin ensimäisellä palkinnolla jo 7-vuotiaana.
Isänisänisä Erkkilä oli 151cm korkea, vaaleanrautias suomenhevos-ori, jonka ei periaatteessa olisi ikinä tarvinnut käydä yhdissäkään kisoissa ja silti sen jalostusarvo olisi ollut ihan huippuluokkaa. Erkkilän sukutaulu oli nimittäin täynnä erittäin tunnettuja suomenhevosia, varsinkin esteratsuksen puolelta ja siksi sitä alettiin kysellä jalostukseen jo heti 2-vuotiaana. Orin omistaja halusi kumminkin ensin hiukan kisamenestystä ja sitä kertyikin estekisoista todella hyvin, huomasi kyllä, että ori oli täysin estepainotteisesta suvusta. Jälkeläisiä tälle herralle kertyi loppujen lopuksi huimat neljäkymmentä kappaletta, jotka olivat painottuneet hiukan sekalaisiin lajeihin ja joita käytettiin jalostukseen suhteellisen ahkerasti. Isänisänemä Veratar oli 153cm korkea, rautias suomenhevos-tamma, joka syntyi Suomessa, mutta muutti 3-vuotiaana Ruotsiin erään suomenhevoskasvattajan kantatammaksi. Ruotsissa tammalla kierrettiinkin ahkerasti esteratsastuskisoja ja se jopa palkittiin ruotsalaisen esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa toiselle palkinnolle. Veratarin varsat olivat hyvin kysyttyjä sekä sen uudessa kotimaassa Ruotsissa, että sen synnyinmaassa Suomessa ja jälkeläisiä tämä neiti saikin elämänsä aikana kymmenen kappaletta, jotka kaikki oli aina myyty ennen syntymääkään.
Isänemä Elon Elisa oli punarautias, 151cm korkea suomenhevos-tamma, jonka varsinainen painotus oli harrastehevosena olo, mutta jolla myös kisattiin satunnaisesti esteratsastuskisoissa. Vaikka kisoissa käytiin tosiaan vain hyvin satunnaisesti, niin sijoituksia ja voittoja kertyi yllättävän paljon kisojen määrään nähden. Juuri tuon hyvän kisamenestyksen vuoksi Elon Elisaa kyseltiin paljon jalostukseen, mutta varsoja syntyi loppujen lopuksi vain yksi kappale, koska tamman omistaja ei tahtonut pitää hevostaan varsalomalla yhtään pidempään kuin oli niin sanotusti pakko.
Isänemänisä Jyrise oli rautias, 154cm korkea suomenhevos-ruuna, joka eli elämänsä ensimäiset kuusi vuotta orina, mutta ruunattiin hyvin pian sen saatua neljä jälkeläistä. Ruunaamisen jälkeen Jyrise toimi sekä esteratsuna, että satunnaisena terapiaratsuna läheisen sairaalan lapsipotilaille. Vaikka siis menestystä ei tullutkaan mitenkään järin paljoa estekisoista, niin Jyrisen omistaja oli silti enemmän kuin ylpeä rauhallisesta herrashevosestaan, joka pystyi antamaan lapsipotilaillekin uutta pilkettä silmäkulmaan, sekä iloa elämiseen. Isänemänemä Minkkiturkki oli punarautias, 146cm korkea suomenpienhevos-tamma, joka oli luonteeltaan pieni ja hyvin pippurinen tapaus. Koska Minkkiturkilla riitti tosiaankin energiaa vaikka muille jakaa, niin se toimi erinomaisena este- ja kenttäratsuna omistajalleen. Vaikka menestystä tulikin siis kilpailuista suhteellisen hyvin, ei tämä neiti ollut silti mitenkään järin haluttu jalostustamma, omalla tavalla hankalan luonteensa vuoksi. Kumminkin Minkkiturkin omistaja päätti teettää tammalle muutaman varsan sen jäätyä kisaeläkkeelle ja loppujen lopuksi niitä syntyikin neljä kappaletta. Nämä kaikki varsat ovat olleet emäänsä tunnetumpia ja suositumpia jalostuskäytössä.

Emä Tarukanteleen Elli on tummanrautias, 145cm korkea suomenpienhevos-tamma, joka on painottunut esteratsastukseen. Tamman painotuslaji on sinällään hassu valinta, sillä tamman suku on pääasiassa jotain ihan muuta kuin estehevosia, mutta silti Tarukanteleen Elli sopii omaan lajiinsa kuin nenä päähän. Vaikka tammalla ei vielä ole ikääkään ihan kauheasti, niin silti se on jo keretty kantakirjata kolmannella palkinnolla, se on kerennyt kerätä menestystä sekä kansainvälisissä, että kotimaisissa estekisoissa ja varsojakin on kerennyt kertyi kaksi kappaletta. Tästä tammasta sopiikin siis odottaa paljon tulevaisuudessa, sillä Tarukanteleen Ellillä on vielä useita vuosia aikaa saavuttaa lisää menestystä nimiinsä.
Emänisä Kaurian Aapo oli tummanrautias, 147cm korkea suomenpienhevos-ori, joka oli painottunut valjakkoajoon. Ori keräsikin hyvän kasan sijoituksia ja voittoja nimiinsä kyseisessä lajissa ja se myös palkittiin eläkevuosillaan valjakkoajojaoksen laatuarvostelussa ensimäisellä palkinnolla. Ulkonäöltään ei niin rodunomainen herra hurmasi lähes tulkoon kaikki valjakkoajoa seuranneet ja sen jälkeläisilläkin oli ihan kohtuullisesti kysyntää Kaurian Aapon jäädessä eläkkeelle. Jälkeläisiä ori kerkesi saada eläkkeensä aikana yhteensä viisitoista kappaletta, joista osa on painottunut valjakkoajoon ja osa taas johonkin ihan muuhun lajiin.
Emänisänisä Herkko oli rautias, 147cm korkea suomenpienhevos-ori, jonka kanssa keskityttiin pelkästään esteratsastukseen. Herkolla olikin valtava ponnistusvoima pieneen kokoonsa nähden ja tämän vuoksi ori pärjäsi myös vaativammissa luokissa. Luonteeltaan tämä herra oli hyvin poikkeuksellinen ori, sillä se oli todella miellyttämisenhaluinen ja kiltti ja näitä luonteenpiirteitä ori periyttikin hyvin ahkerasti kaikille kahdellekymmenelle varsalleen. Kun Herkolle tuli enemmän ikää vei sen omistaja orin kantakirjaukseen, sekä esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun, joista molemmista ori sai mukaansa ensimäiset palkinnot täysillä pisteillä. Emänisänemä Tunturituisku oli musta, 146cm korkea suomenpienhevos-tamma, jolla kisattiin sekä valjakkokisoissa, että kouluratsastuskisoissa. Tämä Lapista kotoisin oleva tamma pärjäsi kumminkin huomattavasti paremmin valjakkokisoissa, joten ajan myötä koulukisat jäivät kokonaan pois ja Tunturituiskun omistaja keskittyi täysin valjakkoajossa pärjäämiseen. Juuri ennen kisaeläkkeelle jäämistä Tunturituisku kävi pyörähtämässä myös kantakirjauksessa, saaden sieltä mukaansa toisen palkinnon ja sen jälkeen tamman omistaja suostui jättämään neidin siitostammaksi. Varsoja Tunturituiskulle kertyi yhteensä neljä kappaletta, ennen kuin se menehtyi luonnollisesti vanhuuteen 27-vuoden iässä.
Emänemä Järvenhelmi oli rautias, 144cm korkea suomenpienhevos-tamma, joka toimi koko ikänsä ratsastuskoulun opetushevosena. Toki tammalla käytiin välillä pyörähtämässä muutamissa seurakilpailuissa sen hoitajan toimesta ja niistä tuli menestystä satunnaisesti. Järvenhelmi ei ikinä päässyt pyörähtämään minkään sortin laatuarvosteluissa, eikä kantakirjauksessa, sillä ratsastuskoulun omistaja ei kokenut sitä alkuunsakkaan tarpeelliseksi opetushevosen kohdalla ja siinä hän oli luultavasti oikeassa. Yksi varsa tammalle kumminkin teetettiin, sillä sen muu suku koettiin sen verran hyväksi, ettei sitä raaskittu olla jatkamatta.
Emänemänisä Sinisalon Seppo oli tummanrautias, 145cm korkea suomenpienhevos-ori, jonka painotuslajina oli kouluratsastus. Ori olikin lajissaan erittäin hyvä ja siksi se olikin sekä omistajansa, että kasvattajansa ylpeyden aihe. Kun orille tuli ikää tarpeeksi, rupesi sen kasvattaja kyselemään herraa jalostukseen ja loppujen lopuksi Sinisalon Seppo saikin yhteensä viisitoista varsaa, joista ainoastaan yksi ei ollut orin kasvattajan nimen alaisuudessa. Ori myös kantakirjattiin ensimäisellä palkinnolla lähes tulkoon täysillä pisteillä, joten mistään rumiluksestakaan ei ollut kysymys. Emänemänemä Eloisa oli 144cm korkea, rautias suomenpienhevos-tamma, joka kisasi painotuslajissaan kouluratsastuksessa hyvin menestyksekkään uran elämänsä aikana. Valitettavasti Eloisan elämä jäi kumminkin aivan liian lyhyeksi kohtalokkaan auto-onnettomuuden seurauksena, joka tapahtui kun tamma oli vain 8-vuotias. Onneksi Eloisa kerkesi kumminkin saamaan yhden varsan jatkamaan sukuaan, sekä kerätä edes jonkin verran kisamenestystä nimelleen, jottei tamman elämä olisi jäänyt niin sanotusti täysin turhaksi.




Jälkeläiset

05.11.2012 ori Kajon Ketunpoika (e. Kalliomaan Vilja)


Kilpailumenestys

   » VSR:n alaiset kilpailut
     05.12.2012      Rotunäyttely      kutsu      Luokka 10      5-vuotiaat      III-palk.


   » ERJ - esteratsastusjaos
     23.10.2012      ERJ      Cabinet Riders      luokka 2      100 cm      5/32
     25.10.2012      ERJ      Koston Suomenhevoset      luokka 5      90 cm      3/50
     11.11.2012      ERJ      Cabinet Riders      luokka 2      100 cm      5/40
     13.11.2012      ERJ      Cabinet Riders      luokka 2      100 cm      6/40
     17.11.2012      ERJ      Cabinet Riders      luokka 2      100 cm      6/40
     27.10.2012      ERJ      Lai'e Welsh      luokka 4      100 cm      3/50
     29.10.2012      ERJ      Lai'e Welsh      luokka 4      100 cm      2/50
     03.11.2012      ERJ      Lai'e Welsh      luokka 4      100 cm      4/50
     09.11.2012      ERJ      Malkamäki      luokka 7      100 cm      1/31


   » VVJ & KRJ
     30.09.2012      VVJ      Fiktio      Luokka 1      Noviisi yhdistetty yksiköille      3/30
     12.11.2012      VVJ      Duren      Luokka 2      Noviisi yhdistetty yksiköille      5/30
     01.11.2012      VVJ      Duren      Luokka 1      Noviisi yhdistetty yksiköille      4/30
     22.10.2012      VVJ      Fiktio      Luokka 1      Noviisi yhdistetty yksiköille      3/30
     15.11.2012      VVJ      Fiktio      Luokka 3      Noviisi yhdistetty parivaljakoille      3/24
     21.11.2012      VVJ      Fiktio      luokka 3      Noviisi yhdistetty parivaljakoille      3/24
     13.12.2012      VVJ      Fiktio      luokka 2      Noviisi yhdistetty parivaljakoille      5/30
     10.11.2012      KRJ      Sinnesro      Luokka 1      Helppo B      1/30
     11.11.2012      KRJ      Sinnesro      Luokka 1      Helppo B      2/30
     15.11.2012      KRJ      Tahti      Luokka 3      Helppo B      2/30
     16.11.2012      KRJ      Tahti      Luokka 4      Helppo B      2/30
     02.11.2012      KRJ      Taavilan Suomenhevoset      Luokka 2      Helppo B      3/50
     04.11.2012      KRJ      Taavilan Suomenhevoset      Luokka 2      Helppo B      4/50
     11.11.2012      KRJ      Cabinet Riders      Luokka 2      Helppo B      2/40
     15.11.2012      KRJ      Cabinet Riders      Luokka 2      Helppo B      4/40
     04.12.2012      KRJ      Fiktio      Luokka 1      Helppo C      5/60
     25.02.2013      KRJ      Sinnesro      Luokka 4      Helppo A      6/40
     04.02.2013      KRJ      Harley Stud      Luokka 1      Helppo A      5/50
     02.03.2013      KRJ      Konkkaronkka      Luokka 2      Helppo B      5/40


Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Päiväkirjamerkintä 24.09.2012, kirjoittajana Anni K.
Takapuoli puuduksissa istuin autossa ja tuijotin kelloa. Kaksisataa kilometriä takana, viisikymmentä vielä edessä. Pelkän lehti-ilmoituksen perusteella nakkasimme vanhan jeepin perään trailerin ja lähdimme katsomaan lupaavaa suomenhevosoria Suomen syvimpään kolkkaan. Useamman tunnin istumisen jälkeen saavuimme pienelle ratsastuskoululle, jonka pihassa meitä odottikin jo keski-ikäinen nainen. Esittäydyimme pikaisesti ja marssimme Miia Patalaksi osoittautuneen naisen perässä talliin. Perimmäisessä karsinassa rautias, melko pienikokoinen ori mussutteli heiniään ja tuli iloisesti tutustumaan. "Oiiiii se on ihana", AE kiljui ja minä taas koitin topuutella hevosten hamstaajanakin tunnettua neitiä rauhoittumaan. "Kettunen on kisannut helppoa B:tä ja metriä esteillä. Se on tosi helppo ja rohkea, miellyttävä käsitellä", Miia esitteli kasvattiaan ja AE:n kanssa tutkimme uutta tuttavuutta päästä varpaisiin. Ori ei ollut moksiskaan, vaikka lääpimme ja lähmimme sitä, ennemminkin se tuntui nauttivan saadessaan huomiota.

Miia varusti Kettusen vikkelästi ja pian löysimme itsemme kentän reunalta tiiviisti seuraamasta ratsukon työskentelyä. Kettunen vaikutti alkuun kovin mitäänsanomattomalta, hyvin tahmealta ja haluttomaltakin mutta pienen työstön jälkeen siitä alkoi kuoriutua melko kelpo peli. Miia näytti kaikki askellajit, vähän väistöjä ja muutaman hypyn. Kävimme vielä loppuen lopuksi AE:n kanssa vuoronperään kokeilemassa kemioita orin kanssa ja olimme molemmat aivan myyty. "Kivat liikkeet ja potentiaalia löytyy", tuumimme yhteen ääneen, "eiköhän lyödä kaupat lukkoon", AE vielä tokaisi.

Ennen kuin huomasinkaan, istuin taas takapuoli puuduksissa. Tällä kertaa hymyilin leveästi: Jälleen yksi upea suomenhevosvahvistus Kajoon hankittu!