MARJAMÄEN MELLI

Nimi	Marjamäen Melli	Kasvattaja	Marjamäen Suomenhevoset
Rotu, skp	Suomenhevonen, tamma	Omistaja	AE, Kajon Suomenhevoset
Väri	Vaaleanrautias	Rekisterinumero	VH-00000
Säkäkorkeus	153cm	Painotuslaji	Kouluratsastus
Syntymäaika	01.08.2012, 4v.	Koulutustaso	VaB, 70cm, noviisi
Meriitit	SV-II

Marjamäen Melli on täyttänyt 4-v. 01.10.2012. Marjamäen Melli on virtuaalihevonen

SV-II 15.12.2012 (6+5+20+7,7+10+16=64,7p.)

Klikkaa kuva suuremmaksi, kuvasta kiitos Tilli / 2012!

Luonnekuvaus

Marjamäen Melli, tuttavallisemmin pelkkä Melli on eloisa ja erityisen positiivinen persoona. Maitovarsasta lähtien se on ollut todella sinnikäs ja tavattoman rohkea, ehkä jopa vähän tyhmänrohkeakin. Melli rakastaa kaikkea uutta ja onkin pää viidentenä jalkana menossa ja meiningissä mukana. Pikkutammalla ei tunnu olevan ainuttakaan huonoa päivää ja sen kanssa onkin hyvin antoisaa työskennellä.

Hoitotilanteissa Melli on huomionkipeä nautiskelija, joka viihtyisi tunnista toiseen rapsuteltavana ja kupsuteltavana. Tammalla ei ole mikään tarve hyöriä levottomasti tai keksiä hoitajansa päänmenoksi kolttosia vaan se seisoo hievahtamatta juuri niin kauan, kuin käsketään. Taluttaessa Melli seuraa ympäröiviä maisemia, mutta sille ei tulisi pieneen mieleenkään lähteä omille tutkimusmatkoilleen tai tyrmätä ihmistä kumoon. Melli suhtautuu kaikkeen saippuakylvyistä kengittäjän käyntiin reippain mielin eikä ole harvinaista, että tamma ottaa pienet torkut sitä hoidettaessa.

Melli on ratsastaessa reipas ja kuuliainen, välillä innostuessaan hieman koheltamiseen taipuvainen. Maltillisella ratsastajalla Melli kuuntelee tarkasti jokaisen ratsastajan tekemän avun ja pyrkii täsmällisesti toimimaan ohjeiden mukaan. Melli on erityisen tarkka istunanalle ja kovemmista ohjasotteista tamma helposti menee hämilleen, jolloin jalat ovat solmussa ja edes suoraan käveleminen ei luonnistu. Esteratsastus ei kuulu Mellin vahvuuksiin, vaikka se mielellään hyppääkin. Mellille ei ole luotu kyseiseen lajiin lahjoja eikä sen omintakeinen hyppytyylikään ole kaunista katseltavaa, mutta helpoista tehtävistä tamma suoriutuu moitteitta. Kouluratsastus Melliltä sujuu huomattavasti luontevammin ja erityisesti laukkatyöskentely on sen vahvuuksia. Mellillä on kepeät liikkeet ja pienestä koostaan huolimatta se kykenee uskomattomiinkin kokoamisiin, sekä lisäyksiin.

Maastoon Melli lähtee mielellään sekä yksin, että porukassa ja se nauttiikin täysin rinnoin vaihtuvista maisemista ja pitkistä laukkasuorista. Melli on hyvin varmajalkainen vaikeammissakin olosuhteissa ja ymmärtää nostella koipiaan kompastelun sijasta. Vauhdikkaammasta menosta Melli saattaa hieman innostua, mutta jarrut ovat ainakin tähän päivään saakka toimineet loistavasti ja meno harvemmin äityy aivan mahdottomaksi. Melli on myös ajokoulutettu ja se viihtyykin kärryjen edessä kiitettävästi.

Sukutaulu ja sukuselvitys

Koistilan Elmeri sh, vrt, 159cm koulupainotus KTK-III	ii. Koistilan Nemo sh, prt, 160cm VIR MVA Ch, KTK-I	iii. Hovi-Niko KTK-III, SLA-III
		iie. Lumikeiju KTK-II, KRL-II
	ie. Lohkotar TIE sh, vrt, 156cm KTK-II	iei. Peikkometsän Ilkikurinen VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I
		iee. Tuhonavain ei meriittejä
Mörkövaaran Vilmiina sh, trt, 157cm koulupainotus ei meriittejä	ei. Lakean Karhunkaataja sh, vrt, 163cm YLA2, KRJ-II, SLA-I	eii. Turon Tykki SV-II
		eie. Kanervan Riimittelijä YLA2, KRJ-II
	ee. Fiktion Laisa sh, prt, 155cm YLA2, KRJ-I, SLA-II	eei. Tiitun Elmo KRL-III, YLA2, KRJ-II
		eee. Aava YLA2, SLA-II, KRJ-II

Isä Koistilan Elmeri on kouluratsastukseen painottautunut 159cm korkea vaaleanrautias ori. Koistilan Elmeri on kilpaillut hyvällä menestyksellä kouluratsastuksessa, mutta nuoren ikänsä vuoksi sen kilpailu-ura on vasta aluillaan. Ulkonäöltään satuhevoseksi kuvailtu ori on kantakirjattu III-palkinnolle 68 pisteellä. Koistilan Elmeriä on tällä hetkellä kahden jälkeläisen isä.

Isänisä Koistilan Nemo on yksi suomenhevosten eliittiin kuuluva yksilö. Punarautias, 160cm korkea yleispainotteinen ori on kilpaillut menestyksekkäästi lajissa kuin lajissa, sille on myönnetty VIR MVA Ch -arvonimi ja laadusta kertoo myös kantakirja I-palkinto. Luonteeltaan hyvin kultaista ja uteliasta Koistilan Nemoa on käytetty orin ikään nähden todella säästeliäästi jalostuksessa, sillä on ainoastaan kaksi jälkeläistä.

Isänisänisä Hovi-Niko on jo vuosia sitten menehtynyt ori, joka kuitenkin jätti jälkensä maailmassa. Tuittupäisestä luonteestaan tutuksi tullut Hovi-Niko kilpaili upealla menestyksellä yleispainotteisesti kaikissa lajeissa, mutta menestyi erityisesti koulu-ja esteratsastuksessa. Suomenhevosten laatuarvosteluissa Hovi-Niko palkittiin III-palkinnolle, yleislaatuarvosteluissa se nappasi mukaansa kakkosen ja kantakirjaan ori pääsi III-palkinnolla. Rautias, 154cm korkea Hovi-Niko jätti jälkeensä kuusi jälkeläistä.

Isänemä Lohkotar TIE on koulupainotteinen suomenhevostamma, jolla on takanaan menestyksellinen kilpailu-ura painotuslajissaan. Vaaleanrautias, 156cm korkea Lohkotar on luonteeltaan rauhallinen ja voitonhaluinen, ratsuna erityisesti innokas ja yhteistyökykyinen. Kahden jälkeläisen emäksikin päätynyt Lohkotar on kantakirjattu II-palkinnolle saaden upeat 73 pistettä!

Isänemänisä Peikkometsän Ilkikurinen on vaaleanrautias, 151cm korkea suomenhevonen Ilpoksikin kutsuttu komea ja vankkarakenteinen ori on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti, ratsastaessa kuuliainen ja herkkä. Peikkometsän Ilkikurinen on kilpaillut pääasiassa kouluratsastuksessa sijoittuen, sekä voittaen. Ori on kaiveltujen tietojen mukaan VIR MVA Ch -arvonimi, se on kantakirjattu I-palkinnolle ja se on myös KRJ-I palkittu.

Emä Mörkövaaran Vilmiina

Emänisä Lakean Karhunkaataja

Emänisänisä Turon Tykki

Emänemä Fiktion Laisa

Emänemänisä Tiitun Elmo

Klikkaa kuva suuremmaksi, kuvasta kiitos Tilli / 2012!

Jälkeläiset

Marjamäen Melli ei ole vielä jalostuskäytössä.

Kilpailumenestys

» VSR:n alaiset kilpailut
05.12.2012	Rotunäyttely	kutsu	Luokka 9	4-vuotiaat	LKV3, II-palk.

» ERJ - esteratsastusjaos
14.01.2013	ERJ	KK Stewart	luokka 1	60cm	2/40
15.01.2013	ERJ	KK Stewart	luokka 1	60cm	4/40

» KRJ - kouluratsastusjaos
08.11.2012	KRJ	Sinnesro	luokka 8	Vaativa B	3/30
10.11.2012	KRJ	Sinnesro	luokka 7	Vaativa B	3/30
16.11.2012	KRJ	Fiktio	luokka 6	Vaativa B	3/60
02.11.2012	KRJ	Taavilan Suomenhevoset	luokka 6	Vaativa B	4/50
07.11.2012	KRJ	Cabinet Riders	luokka 4	Vaativa B	3/40
15.11.2012	KRJ	Cabinet Riders	luokka 4	Vaativa B	2/40
26.12.2012	KRJ	Fiktio	luokka 6	Vaativa B	1/40
28.12.2012	KRJ	Fiktio	luokka 6	Vaativa B	3/40
21.12.2012	KRJ	Mörkövaara	luokka 8	Vaativa B	4/40
25.01.2013	KRJ	Fiktio	luokka 6	Vaativa B	3/40
23.01.2013	KRJ	Fiktio	luokka 3	Helppo A	6/40
25.02.2013	KRJ	Konkkaronkka	luokka 4	Vaativa B	4/40
15.01.2013	KRJ	Fiktio	luokka 4	Helppo A	1/40
18.01.2013	KRJ	Tahti	luokka 6	Vaativa B	4/30
09.01.2013	KRJ	Tahti	luokka 6	Vaativa B	2/30
12.01.2013	KRJ	Tahti	luokka 4	Helppo A	1/30
17.01.2013	KRJ	Tahti	luokka 4	Helppo A	3/30
17.01.2013	KRJ	Konkkaronkka	luokka 3	Helppo A	6/50
18.01.2013	KRJ	Konkkaronkka	luokka 4	Vaativa B	4/50
22.01.2013	KRJ	Konkkaronkka	luokka 4	Vaativa B	2/50

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

12.12.2012 Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Nyala
Ratsukko oli jo hyvällä mallilla verryttelemässä kun tulin paikalle. Kerroin AE:lle tämän valmennuksen sisällön, paljon siirtymisiä ja tempon vaihteluita. Aloitimme käynnissä suoralla uralla siirtymiset käynti-pysähdys-käynti, jotka sujui todella hyvin. Tamma oli selvästi verrytelty hyvin, se oli kuulolla ja näytti toimivan pelkällä ajatuksella. Siirryttiin tekemään käynti-ravi-käynti siirtymisiä ihan suoralla uralla. Aluksi oli pieniä vaikeuksia, mutta tehtävän edetessä siirtymisistä tuli puhtaita ja tamma kuunteli apuja. Laukkatyöskentelyssä pyysin ottamaan temponvaihteluita. Alussa tamma näytti hiukan innostuvan askellajin vaihdosta, mutta AE rauhoitti tamman rauhallisella ja tasaisella istunnalla. Tämän jälkeen temponvaihtelut sujuivat loistavasti, etenkin oikeaan kierrokseen. Olin tyytyväinen ratsukkoon, joten päästin heidät loppuverryttelemään ravissa eteen-alas. Lähdin itse kotia päin ja huikkasen heipat ratsukolle.

26.10.2012 Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Latu
Pikkuinen Melli-tamma porhalsi alkukäyntejä kuin juna, harvoin sitä näkee hevosta joka kulkee yhtä vauhdikkaasti jo ennen tuntumaa. Enteilinkin jo että tästä saattaisi tulla vauhdikas tunti... "Ota ohjat tuntumalle, sellailla että tuntuu kuin päässä olisi ihan parin gramman painot vaan. Jos nyt oikein muistan puheitas niin Mellihän oli se joka ei tykännyt raskaasta ohjasotteesta? Jos se pelittää hyvin ihan minimaalisellakin tuntumalla niin hyödynnä se, kyllä hevosen tietty pitäisi osata sietää vähän raskaampaakin tuntumaa välillä mutta ei nyt ainakaan alkuun kiusata Melliä turhaan."

Saattoi olla helpommin sanottu kuin tehty se kevyt tuntuma, sillä Melli olisi hirveän mieluusti vain porhaltanut pikakäyntiä ja yritäpä siinä olla ottamatta suusta liikaa. Päätin kuitenkin kiusata hevosen sijasta ratsastajaa, ja sanoin että tuntuman on pysyttävä kevyenä, pidätteitä saa ja pitääkin ottaa mutta niidenkin on oltava lyhyitä ja niin pieniä kuin Mellillä vain menee läpi. "No niin, nyt on hyvä rento rytmi käynnissä. Pidä tuo rytmi istunnallasi, jos se kiihdyttää niin älä kiihdytä sen mukana äläkä muuta omaa rytmiäsi. Mellin pitää mennä siun tahtiin eikä siun sen." Kovastihan tammalla tuntui olevan menohaluja, mutta kun Anni ei lähtenyt mukaan ja jaksoi jaella pidätteitä, alkoi Mellikin olemaan enemmän sitä mieltä että ehkä se ratsastaja nyt kumminkin on oikeassa. "Vähän sama homma kuin sun ja Ainon valkassa: Kun Melli kuuntelee ja menee rauhallisesti, kehu sitä vaikka äänellä. Kun tarpeeksi paljon jaksat ylistää miten supermahtava Melli on kun se menee juoksematta, niin sehän myöskin alkaa oikein odottamaan että kehut lisää kun se niin upeasti menee rauhassa." Kun rauhallinen rytmi löytyi, alkoi poljentakin muuttua hieman ryhdikkäämmäksi. Ravissa Melli olisi taas leikkinyt mieluiten ravuria, mutta toistimme samaa harjoitusta kuin käynnissäkin niin kauan että tamma malttoi ravata ihan ilman hoppua, laskea päätä alemmas ja kääntäen korvansa ratsastajaa kohden.

"Pyydä istunnalla Melliä hieman ryhdikkäämmäksi, istu ihan pieni hetki astetta raskaammin siellä satulassa -monilla hevosilla jo pelkästään se toimii kokoavana eleenä kun niinsanotusti istuu sen peppua paremmin alle." Melli kyllä näytti muutenkin osaavan mennä oikein ryhdikkäästi, se oli paljon näyttävämpi ratsu kuin ensivaikutelmasta voisi päätellä. Ravissa sujuivat niin avo- kuin sulkutaivutuksetkin heti kun Mellille oltiin saatu tasainen ja rauhallinen rytmi. Laukoissa harmonia kuitenkin särkyi kun Melli nosti turvan taivaaseen ja lähti kuin luotijuna. "Pidätä, pidätä, pidätä, käännä se ympyrälle!" Mellistä oli vain ihan liian hauskaa laukata, sen pilke silmissä oli täsmälleen se että jes kun mennään kovaa! "Pidä se siinä ympyrällä ja yritä saada tempo hitaammaksi, jos ei muuten auta niin pienennä ympyrää. Ei ole kiva kun hevonen ottaa tulen hännän alle, mutta yritetään saada vain laukan laatu muuttumaan ennemmin kuin otetaan käynnille -sieltä tulisi kumminkin samanlainen spurttinosto ja kiikutus kuin nyt."

Minä jo mietin että kohta ne pyörtyy tonne ympyrälle kun Melli vain kaahasi ja kaahasi, mutta jokin taika tapahtui ja tamma alkoi palautumaan takaisin kuulolle. Vauhti oli edelleen turhan kova, mutta ainakin ratsu oli taas oikeasti hallinnassa. Palautin ratsukon takaisin uralle, jolta tehtiin paljon ympyröitä ja kaarevia uria. Melli alkoi rauhoittumaan vielä lisää, ehkpä äskeinen spurtti oli vain silkkaa riemua siitä että nostettiin laukka? Pysäytä C-kirjaimen kohdalle, peruuta neljä askelta ja nosta uusi laukka. Pidätä taas heti ekoilta askelilta lähtien, pyydä oikea rytmi ja sanot sillä istunnallasi että nyt et piru vie kiihdytä kun et saa lupaa!" Ja totta kai Melli yritti lähteä taas laukannostossa, mutta nyt oli Anni siellä selässäkin valveutuneempi eikä antanut tammalle tilaisuutta lähteä ryöstämään -heti vain pidätteitä ja ympyröitä tekemään, Annilla oli ihan oikea taktiikka sen suhteen että pyysi Melliltä huomiota sillä että teetti paljon tehtäviä eikä antanut hevoselle aikaa tuumailla omiaan.

"Nyt on hyvä rytmi, tosi hyvä! Kokeile vaihtaa laukka aina jokaisen kirjaimen kohdalla, muista käyttää selvästi nostavan puolen lonkkaa. Hevosen on luonteva nostaa aina kierroksen mukaan se oikea laukka, mutta nyt kun väliin tulee vastalaukkojakin niin on ihan supertärkeää että siun istunta on tiptop ja kertoo selvästi ja epäröimättä että mitä laukkaa mennään." Laukanvaihdot sujuivatkin paremmin kuin olin rehellisesti sanottuna odottanutkaan, ja niiden jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin ja antamaan Mellille hetkeksi pienen hengähdystauon. Kun ohjat olivat taas pienellä tuntumalla pyysin ratsukkoa vielä hieman kokoamaan itseään -sen jälkeen saisi alkaa jo loppuverryttelyt, mutta tahdoin vain nähdä että kuinka paljon Melli osasi itseään koota. Ja sehän kokosi, ja vieläpä helpon näköisesti. "Aikamoinen tamma siulla, mutta nätisti kulkee kunhan vaan saa vähän menoa aina hillittyä!"

Klikkaa kuva suuremmaksi!