 |
 |
 |
 |
| Nimi | Aleus Lyne "Allu" | Rotu | suomalainen puoliverinen |
| Väri | ruunikko | Sukupuoli | ori |
| Säkäkorkeus | 165cm | Syntymäaika ja ikä | 29.11. 8v. |
| Rekisterinumero | VH-xxxxx | Koulutus | re 160cm, ko Va B, me 140cm |
| Kasvattaja | Lyne Stud (lopettanut) | Omistaja | Mikael Joutsenaho (npc)/Runomäki |
Allu on tarkka kaikesta. Sitä on hankala selittää, mutta jos ruoka ei tule nenän eteen silloin kun huvittaisi syödä, se ei ole kunnolla. Jos ratsastaja ei ole ehdottoman selkeä myötäysten ja kaiken mahdollisen kanssa vaikkapa peruutuksessa, ihan yksinkertaisissa asioissa, se ei tee. Opettavaista, mutta ärsyttävää. Allu on hevonen, jolta mitään ei saa ilmaiseksi, eikä se anna virheitä anteeksi. Joskus tuleekin mietittyä, että miksi hemmetissä tällainen raivostuttava kiusankappale on onnistunutkin valloittamaan kilpakentät! Mutta vaikka Allu on ärsyttävä, pikkutarkka ja tosi herkkähipiäinen, on sen kanssa todella palkitsevaa työskennellä, kunnes on saanut ensin huomata, että laukkapohkeiden pitää olla justiinsa oikeassa kohdassa eikä melkein. Ruunaus on todellakin ajatuksissa, mutta tietysti olisi hienoa saada hienon suvun omaavalta orilta parit jälkeäiset maailmalle. Ensin tietysti pitäisi saavuttaakin jotakin, eikä vaan haikailla, mutta nuoresta iästään huolimatta ori on kiitettävästi sijoituksia hyppykentiltä kerännyt. Niin, kaikesta huolimatta.
Vaikka ori kuulostaa lähes mahdottomalta, ei se sitä oikeastaan ole. Ratsastaessa tarkkuutta vaativa hevonen on pehmeä suustaan, ja kaikki avut niin ohjilla kuin istunnallakin annettuna menevät läpi aika moitteettomasti. Ja no, eihän tässä nyt mistään puskaponista puhuta, niin tarpeen on kyllä mainita, että hienostihan se hyppää. Allulla on se kuuluisa liitävä ja matkaavoittava askel, ihan kokonsakin puolesta jo, ja tietysti ponnua löytyy kuin jäniksellä konsanaan. Koulutustaso on huimaava, etenkin kun katsoo tuota senttimetrimäärää esteissä. Herranjestas sentään.
Hoitaessa ori käyttäytyy hyvin. Se rakastaa harjaamista ja rapsuttelua. Tietysti oreille tyypilliset lattian kuoputtamiset ja sellaiset istuvat myös tämän herran kallossa tiukasti, mutta se seisoo kiltisti paikallaan ja on muutenkin hyväkäytöksinen. Kyllä sitä uskaltaa silittää, ei se pure.
| Aleus Lyne | i: Young Blood Solo | ii: Sinistrari PB |
| ie: Furore NON | ||
| e: Vanilladot Solo | ei: Dark Liberty Spike | |
| ee: Comina Chapie |
5.4.2012 - ERJ kutsu 160cm, 3/50
1.4.2012 - ERJ kutsu 160cm, 3/50
4.4.2012 - ERJ kutsu 160cm 7/50
6.4.2012 - ERJ kutsu 160cm 5/50
20.7.2012 - ERJ kutsu 150cm, 1/30
10.8.2012 - ERJ kutsu 155cm, 1/45
12.8.2012 - ERJ kutsu 155cm, 1/45
14.8.2012 - ERJ kutsu 160cm, 3/40
15.8.2012 - ERJ kutsu 160cm, 6/40
15.8.2012 - ERJ kutsu 160cm, 3/30
16.8.2012 - ERJ kutsu 160cm, 3/30
16.8.2012 - ERJ kutsu 160cm, 3/30
17.8.2012 - ERJ kutsu 160cm, 4/30
19.8.2012 - ERJ kutsu 160cm, 5/30
19.8.2012 - ERJ kutsu 160cm, 1/30
20.8.2012 - ERJ kutsu 140cm, 1/50
25.8.2012 - ERJ kutsu 160cm, 2/7
31.8.2012 - ERJ kutsu 160cm, 1/7
2.9.2012 - ERJ kutsu 150cm, 5/30
5.9.2012 - ERJ kutsu 160cm, 4/30
5.9.2012 - ERJ kutsu 150cm, 9/90
6.9.2012 - ERJ kutsu 160cm, 7/90
10.9.2012 - ERJ kutsu 160cm, 8/90
4.7.2012 - KRJ kutsu Va B, 5/50
4.7.2012 - KRJ kutsu Va B, 4/50
10.7.2012 - KRJ kutsu Va B, 4/60
Asetin viimeisen puomin pienen radan korkeimmalle esteelle ja käännyin sitten katsomaan lämmittelevää ratsukkoa. Orilla oli erittäin näyttävät askeleet, sekä se pyrki liikkumaan hienosti eteen. Pienet lämmittelyesteet toimivat Allulla rempseän helposti, vaikka sen silmissä paistoi halu päästä kovempiin haasteisiin. Radan lisäksi käsittelisimme valmennuksena rauhallista lähestymistä, nimittäin tällä herralla löytyi energiaa. Radalle päästessä ratsukko pääsi hyppäämään sataneljäkymmentäsenttistä okseria ja pystyä, joissa ratsukolla ei näyttänyt olevan yhtään ongelmaa. Allulla oli kuitenkin paha tapa kiihdyttää vauhtiaan ennen estettä hieman liikaa ja muutamaan otteeseen puomit putosivat kolisten maahan. Kun olimme petranneet ja kerranneet rauhallisia puolipidätteitä ja maltillista ratsastusta, myös hypyt alkoivat näyttää paremmilta. Vaikka Allulla olisi ollutkin enempäänkin energiaa, irrottelemisesta olisi voinut syntyä oikea myrsky. Kun ratsukko pääsi vihdoin hyppäämään nousevaa sataakuuttakymmentä, ei voinut valmentajana kuin ihastella vierestä. Lähestymiset toimivat mallikkaasti ja tiet toimivat erittäin hyvin. Muutaman kerran radan suorituksen jälkeen, ratsukko meni loppuraveja ja käyntejä. Ratsukon työskentelyä oli hienoa seurata vierestä, kunhan Allu vain saisi itselleen vähän malttia olla rallattelematta.
Tänään käytiin Allun kanssa testailemassa pitoja maastoradalla. Mentiin ihan rauhallisesti, ja hyvin sujui! Paakutti hieman, mutta välillä kun pysähdyttiin putsaamaan kavioita, niin mitään kömmähdyksiäkään ei päässyt sattumaan. Paikoin lipsui hieman, mutta onneksi varmajalkainen Allu onnistui pysymään pystyssä. Väisteltiinhän me ne selvästi liukkaat kohdat, joita ei kuitenkaan paljoa ollut. Kovaa ei päästy menemään, mutta kyllähän nuo esteet ylittyivät, ponnistusvoimaa riitti! Oripoika tykkäsi selvästi, ja onhan se toki selvää, että maastossa on vaihteeksi mukavampaa mennä esteitä. Lunta oli ihan mukavasti, mutta maastopolku oli kuitenkin sopivasti tallautunut. Maisema tosin ei ollut järin kaunis: puiden paljaat oksat, muut talven törröttäjät hangessa paljaina, harmaa taivas. Lämpötila oli plussan puolella. Kotiin päästyämme totesin Allun hionneen sen verran, että sille täytyi loimi heittää selkään. Jätin pojan hoitotoimenpiteiden jälkeen boksiinsa.