 |
 |
 |
 |
Olipa kerran kaunis tila keskellä Kuusamon korpea.
Tarkemmin sanottuna kyseessä on talli, ihan oikea hevostalli, jossa majailee jos minkäsorttista hevosen- ja poninpuolikasta ja kolmeneljäsosakasta. Kyllä ne kaikki vähän kahjoja ovat, yksi hyppii pystyyn nähdessään vesilätäköitä, toinen melkein alkaa piehtaroimaan niissä välittämättä kanssamatkustajasta selässään, ja ne, jotka tuota paikkaa yrittävät päivästä toiseen pitää pystyssä, kiroavat joka ikinen talvi edes kerran päivän, jolloin talli keksittiin perustaa. Mutta vaikka tarinan kuvittelisi loppuvan tässä vaiheessa tyylillä ”ja he pistivät lapun luukulle ja elivät koko loppuelämänsä hevosettomina ja erittäin onnellisina loppuun asti”, ei se niin päätykään. Tallinomistajat ovat ainakin vielä tätä nykyä tiukasti elävien kirjoissa sekalaisen seurakuntansa kanssa.
Tila, jolle talli on pystytetty, ei mikään hehtoinen ole. Siihen mahtuu aikasen sopivasti muutaman kymmenen hevosta plus tietysti heidän asumiselleen pyhitetty talli ja mukavankokoiset laitumet ja tarhat. Ja koska tallinomistajat eivät pidä todellakaan sellaisesta talvesta, jolloin joutuu ratsastaessaan kylmää kärsimään vaikka hevonen kävisi miten kuumana hyvänsä, ovat he sievoisella summalla rakennuttaneet tilalleen myös maneesin kentän lisäksi. Eivät he kyllä tuota päätöstä ole koskaan katuneet juuri tuosta edellämainitusta syystä.
Talleja on yksi, jossa on kuitenkin erikseen väliseinällä erotettu tytöt ja pojat, toisin sanoen orit ja ruunat ovat omalla puolellaan ja tammat omallaan. Molemmilla puolilla on 13 karsinaa, mutta tällä hetkellä hepat saavat aikasen leveästi elää kummallakin siivellä tallia.
Tallin satulahuoneessa ovat kaikkien asukkaiden varusteet ja harjakorit. Sieltä löytyy myös radio, joka soittaa yleensä YleX:ää, mutta saa sen kanavan vaihtaakin, jos haluaa (muista sitten vaihtaa takaisin YleX:lle!). Nuhjuinen ja aika likainen sohva könöttää nurkassa, mutta hyvin se on asiansa ajanut.
Mikro, ensiaputarvikkeet, valjasrasvat- ja saippuat ovat hyllyillä, kuten myös muu tarvittava. Hoitajatyttöjen iloksi mikron takaa löytyy myös haljenneen peilin pala, ihan vain siltä varalta, että tukka menee ratsastaessa ihan huonosti ja se on pakko laittaa hyvin, sillä talliin saapui juuri se suloinen tallipoika. Myös pahvimukeja, -lautasia ja muita oheistarvikkeita on saatavissa, ja kahviakin saa keittää, vaikka se kahvinkeitin onkin hieman vaikeakäyttöinen ja aataminaikainen. Käyttöohjeet ovat seinällä! Jääkaapista saattaa löytyä pari banaania hyvällä lykyllä, ja se onkin tarkoitettu tallillakävijöiden eväille. Satulahuoneessa säilytetään myöskin hevosten nameja ja herkkuja, joita saa antaa urhoollisille ratsuille, kun ne saapuvat tunnilta.
Ja tokihan tälle tontille mahtuu myös näiden kuuluisien tallinomistajien asunto. Talo on suhteellisen iso, vaalea ja nättikin, mutta toki aika on hieman omalta osaltaan raaputtanut maalipintaa seinistä hiukan rosoisemmaksi. Tosin osuutensa tähän asiaan mahtaa olla myös pariskunnan kissalla. Pieni kasvimaakin löytyy, siellä kasvaa lähinnä porkkanoita ja tilliäkin joskus, mutta suurin osa siitä on kyllä rikkaruohoa ja kehäkukkaa. Taloa vastapäätä sijaitsee punainen ulkorakennus, jonka molemmissa päissä ovat kauniit keltaoviset autotallit. Toisessa on myös vaikka minkäsorttista jakoavainta ja vasaraa, ja sehän kertoo siitä, että se autotalli kuuluu miehelle. Siitä ei niin kertakaikkiaan voi erehtyä.
Ulkorakennus kätkee sisälleen leppoisat ja mukavat, leiriläisiä varten remontoidut huoneet. Entisen jauhoaitan tilalla on tätä nykyä kahden leiriläisen majoittava, tosin matala huone. Kahden huoneen välissä on vessa, johon pääsee molemmista huoneista (kannattaa muistaa lukita molemmat ovet), ja joka sisältää myöskin suihkun. Toinen huone on isompi, ja koska sen yläkerran lattia on myös kunnostettu, sinnekin uskallamme päästää leiriläisiä nukkumaan. Alakertaan mahtuu oivallisesti kaksi innokasta heppatyttöä, kuten myös yläkertaan. Yhteensä vanha aitta mahduttaa sisäänsä siis kuusi leiriläitä.
Koska ratsastaahan ei voi joka päivä pelkästään kentällä tai maneesissa, pitää löytyä tietysti myös muutama kiva maastoreitti. Reittejä on yhteensä kolme, mutta niitäkin voi keskenään yhdistellä tai sitten omalla vastuulla samoilla varmajalkaisella suomenhevosellaan karuissa erämaissa ja koettaa etsiä ihan uutta reittiä. Se tosin ei kovin suositeltavaa ole ei-niin-hevosystävällisen naapurinpapan ansiosta, jonka maille saattaa kuin saattaakin peloton kulkija hevosensa kera etsiytyä. Emme tosiaankaan suosittele hakeutumista tuon naapurinpapan pihan tai edes silmien välittömään läheisyyteen, ja jos niin joku sattuu tietentahtoen tekemään, jatko on tuon uhkarohkean omalla vastuulla. Myös yksi mukava maastoestepätkä löytyy, jossa esteitä on monentasoisille hyppelehtijöille. Pari bankettiakin on suurella vaivalla rakennettu hieman syrjempään itse maastoesteradasta, mutta jos taidot riittävät ja hevonen osaa katsoa riittävän hyvin jalkoihinsa, saa myös testata erästä mukavaa kiertopolkua. Se yhdistää banketit muuhun maastoesterataan.
Kentällä ja maneesissa on molemmissa ihan suhteellisen hyvä ja uusi estekalusto, tosin kentällä hieman pienemmässä mittakaavassa. Löytyy niin muuria, vesihautaa kuin muutakin hauskaa, ja talkoovoimin nätisti maalatut puomit ilahduttavat ratsastajia mutta saattavat kauhistuttaa hieman hevosia. Kisat järjestetään pääosin maneesissa, mutta kauniilla ilmalla kesäaikaan saatetaan myös ulkoilmakisoista päästä nauttimaan. Kisoja ei kuitenkaan kovin usein pidetä, ehkä kerran pari kesässä. Joskus talvellakin tosin on yhdet hyppykisat kokoon kyhätty. Näyttelyitä on myös tallin tiloissa pidetty, mutta niiden virallisuudesta nyt ei sitten kuitenkaan sen enempää.