 |
 |
 |
 |
| Nimi | Hiekan Calira Star "Salli" | Rotu | suomalainen puoliverinen |
| Väri | rautias | Sukupuoli | tamma |
| Säkäkorkeus | 162cm | Syntymäaika ja ikä | 7.7. 15v. |
| Rekisterinumero | VH-xxxxx | Koulutus | re 120cm, ko Va B, me 100cm |
| Kasvattaja | Talli Hiekka (lopettanut, sivut ei toiminnassa) | Omistaja | Runomäki |
Salli on kerrassaan silmiähivelevän nätti tamma. Täysiverta paljon omaavana se ei ole hevonen rauhallisimmasta päästä, mutta käyttäytyä se osaa, vaikka virtaa riittääkin. Juurikin tästä syystä Sallille ei passaa kovin suurta määrää kauroja tarjoilla, vaikka ne maistuisivatkin tammalle hieman liiankin hyvin. Mahan koosta kyllä huomaa, että Salli on ruoka-aikaan ollut kotona, ja vaikuttaa muutenkin siltä, että ruoka pullistaa sen vatsaa normaalia enemmän. Tuo ilmiö saattaa johtua myös pullistelusta satulavyön kiristyksessä, jolloin yleensä saakin tuskailla, että onpas neiti lihonut. Salli kokee ihmelaihtumisen, kun sitä tarpeeksi jaksaa odotella.
Ratsastaessa Salli ei ole unelmaratsu. Tamma säpsyilee ja näkee mörköjä paikassa kuin paikassa, ja se tykkää kytätä pusikoita ja tien reunoja maastossa. Kentän laidalta se harvoin löytää vahdattavaa, mutta jos iloisen värinen sanko on jäänyt kentän lähelle, se saattaa mukapelätä sitä naurettavuuteen asti. Kun neidille ärähtää kunnolla, se unohtaa kyttäilyn - edes puoleksi tunniksi. Työn touhussa tosin harvoin sille jää aikaa miettiä kannibaaleja vaanimassa aidan takana, joten alkuverryttelyn jälkeen se osaa mahdollisesti jo rauhassa olla, jos se ei koe tehtävien olevan liian helppoja.
Esteet ovat se Sallin juttu. Tamma pistää tuulemaan, kun näkeekin puomeja maassa, ja hinku esteille on kova. Sallin hyppytekniikka on hyvä, mutta jos pikku esteistä on kyse, se pomppii yleensä niiden yli joko liian laiskasti tai suurella ilmavaralla. Kettuillakseen se sitä tekee, sillä todellakin Salli osaa pienenpiäkin nätisti hypätä. Salli omaa pitkän laukan, kuten hyvän estetykin kuuluukin. Ison hevosen on kuitenkin suhteellisen hankala kurvailla pieniä kaarteita, mutta hyvin lämmiteltynä nekin menevät, vaikkei tamman voikaan sanoa kolikon päällä pystyvän kääntymään. Johdonmukainen sen kanssa pitää myös olla, sillä jos ratsastaja ei ole ihan mukana hommassa, Sallilla menee itsellään joskus jopa ihan täysin pasmat sekaisin eikä se osaa mennä yhtään mihinkään suuntaan. Tamman kanssa pystyy pelaamaan paljon istunnalla, mutta suustaan se ei ole kovin herkkä. Katseen merkitys korostuu siis Sallin kanssa, sillä ilman sitä saatetaan mennä väärälle esteelle. Se ei ole kenestäkään kovin kiva juttu luokan uusinnassa, jossa on ratsastanut viimeistä estettä vaille puhtaan radan.
Koska Salli on helposti kuumuva ja virtaa omaava kaurapeli, se saattaa vapaapäivän jälkeen olla pomppaamassa housuistaan, ja joskus ihan kirjaimellisesti. Joskus se saattaa jo alkuverkassa pomppia ja kulkea kaula kivasti pystyssä, eikä työnteko oikein onnistu. Jos sellainen päivä on omistettu kouluharjoittelulle, saattaa jo helpommissakin tehtävissä lentää takapuoli ilmaan tai vastaavasti keula pystyyn, eikä silloin hirveästi naurata. Ärähtäminen auttaa yleensä, mutta joskus sille joutuu ärisemaan kyllästymiseen asti, ennen kuin sähköjänis vihdoin tajuaa, ettei mamma ihan tykkää tästä meiningistä. Loppuverkassakin se saattaa painaa kuin mikäkin formula, eikä siinä auta kuin istua kyydissä ja pidätella tamman menoa joka lihaksella mitä kropasta löytyy.
Maastovarmaksi Sallia voi pienellä miinuksella kutsua, jonka sen kyttäily aiheuttaa. Joskus sillä on kovinkin rasittavaa ratsastaa maastossa, kun se mukapelästyneenä katsoo joka toista risukasaa ja tukkipinoa metsätien vieressä. Ei siinä auta muu kuin yrittää asettaa tammaa toiseen suuntaan ja olla kuin ei huomaisikaan sen vahtimista. Maastossa laukatessa pidäte on kova sana, muttei niinkään välttämättä ohjalla vaan erityisesti istunnalla tehtynä. Kovaa tamma menee ja isoilla askelilla, jos sen vaan antaa mennä, ja onhan se mukavaa päästellä menemään sataa varmajalkaisella tammalla. Salli tosiaan kompuroi harvoin, vaikka kyseessä olisikin hieman muhkurainen ja kuoppainen metsätie. Maastossa ei sen kanssa tarvitse jännittää muuta kuin sitä, milloin se tekee metrin loikan jompaan kumpaan suuntaan milloin minkäkin asian pelottamana. Harvoin sellaista kuitenkaan sattuu, joten Sallia voi sanoa oikein mukavaksi maastopolleksi, jonka kanssa voi todella rentoutua.
Hoitaessa Salli käyttäytyy suhteellisen hyvin, vaikka se usein veuhtookin paikallaan suuntaan ja toiseen. Ruokia jaettaessa se venkulehtaa vieläkin enemmän kuin normaalisti, mutta kyllä se kunnollakin osaa olla. Ratsastuksen jälkeen ratsastaja saa varautua nautinnolliseen selkähierontaan, kun Salli hinkaa kutiavaa päätään silmät ummessa. Takki saattaa olla sen jälkeen hieman normaalia vaalemapi. Tavalliset hoitotoimenpiteet sujuvat tammalta ongelmitta, tosin joskus se kettuillakseen ei nosta vasenta takajalkaansa ylös pyydettäessä. Ja se on nimenomaan vasen takanen, muut jalat kyllä nousevat poikkeuksetta hyvin. Tiedä häntä, mistä tuonkin tavan Salli on oppinut.
Yleisesti ja tiivistettynä Salli on kuuma, pirteä ja hieman hankalampi ratsastettava, mutta kuitenkin hyväkäytöksinen tamma. Siihen todella pätee eräältä hyvältä, entiseltä ratsastuksenopettajaltani kuulemani sanonta, jonka mukaan ruuna tai ori antaa aina kahdeksankymmentä prosenttia kapasiteetistaan päivänä kuin päivänä, kun taas tamma antaa joskus hyvinä päivinä täydet sata ja huonompina neljäkymmentä prosenttia. Salli todella on sellainen neiti, mutta onneksi sillä neljänkymmenen prosentin päivät ovat huomattavasti harvemmassa, kuin sadan - tamman kanssa on useinkin todella ilo työskennellä.
| Hiekan Calira Star | i: CS Calvados | ii: CS Atom's Secret Plan |
| ie: CS Go Laralia | ||
| e: RcS's Thunder Star | ei: Thunder Life | |
| ee: Nanimel |