30.6.2012
Iltapäivällä hain Roomeon laitumelta, heitin varusteet niskaan ja lähdimme hyppäämään. Kenttä oli sateiden takia ollut poissa käytöstä jonkun aikaa ja oltiin käyty pelkästään maastossa ja ratsastettu maneesissa. Siksi suuntasimme nyt sinne. Roomeo ei ollut oikein innostunut sen ruohonsyönnin keskeytyksestä ja äkäili minulle. Monta kertaa olin saada hampaanjäljet käsivarteeni, mutta esteet nähdessään poika innostui niistä niin että unohti ärhentelynsä. Olin kasannut pienen radan esteistä, joiden korkeus oli suurinpiirtein 70-80 cm. Niitä oli tarkoitus sitten hypätä.
Lämmittelimme ensin peruutuksilla ja volteilla molempiin suuntiin käynnissä ja sitten ravissa. Roomeo vaikutti näin selästä olevan kuitenkin oikein mukavalla tuulella. Se ei pistänyt vastaan ja teki mitä käskettiinkin.
Lämmittelyn jälkeen koetimme hypätä yhtä estettä ravissa. Ohjasin orin esteelle ja se hyppäsi sen mukavan oloisesti. Seuravaksi hyppäsin esteen laukassa ja päädyin samalla siihen tulokseen, että esteitä voisi hiukan korottaa, ainakin kymmenellä sentillä, koska ilmavara oli melko suuri. "Lindaa!" Huusin nuorelle tytölle, joka työnsi kottikärryjä pihan poikki. "Tule korottamaan esteitä!" Tyttö korotti esteet 90cm korkuisiksi ja niin kokeilin hypätä yhtä laukalla. 90cm meni sekin ihan helposti. Lopuksi hyppäsin rataa kokonaisuudessaan ja sekin sujui ihan mukavasti. Ainut ongelma oli mutkat, jotka jäivät vähän liian pitkiksi ja seuraavalle esteelle oli vaikea päästä. Hioimme käännöksiä lopuksi vielä jonkin aikaa ja sitten lopetimme loppukäynteihin.

1.5.2012
Vihdoinkin se tulisi tänne! Intoilin jo heti aamusta uuden orivarsani saapumista. Eipä kestänyt kauaakaan, kun Annikan auto kolisteli pihatietä pitkin traileri perässään. Auto hiljensi ja pysähtyi viimein tallin eteen ja riensin muutaman muun tallilaisen kanssa katsomaan tulokasta. Annika hypähti kevyesti pois kuskin paikalta, kiersi auton taakse ja katosi hetkeksi traileriin. Menin trailerin luokse ja tervehdin vanhaa ystäväni. "Heippa!" hän vastasi pirteästi ja availi samalla trailerin luukkua. Yhtäkkiä sisällä oleva hevonen alkoi mekkaloida. Paria kimakkaa hirnahdusta seurasi kova rysähdys, joka sai trailerin heilahtamaan hieman. "Tämä onkin sitten vähän villimpi tapaus" Annika tokaisi samalla, kun suurehko, liinakko ori ryntäsi ramppia alas ja jähmettyi niille sijoilleen sieraimet levinneenä. Ori kurotti kaulaansa ja uutta paikkaa kummastellen. Annika ojensi riimunnarun minulle, ja lähdin taluttamaan Roomeota - sillä nimellä oria tultaisiin kutsumaan - sille varattuun tarhaan. Saman tien, kun irrotin narun riimusta, ori lähti kiertämään kehää tarhassa. Se korskahteli ja aina välillä pysähtyi tarkkailemaan ympäristöään. Eniten oria näyttivät kiinnostavan tammat, jotka seisoskelivat kuraisessa tarhassa katsellen uteliaina uusinta oria.
Nojailimme yhdessä Annikan kanssa aitaan ja keskustelimme orin tulevaisuudesta, maksusta ja muista tärkeistä jutuista, jotka piti ostossa selvitellä. Pian oli hänenkin aika lähteä ja nainen hyvästeli kasvattinsa. Roomeo ei näyttänyt tilanteesta mitään tajuavan, mutta antoi silti oman mammansa silitellä päätään hetken, ennen kuin lähti taas ravaamaan tarhan toiseen päätyyn.