1hku D44 Mer

© Ziki

Iida on todella häslä tamma.

Iidan hankimme ihan hetken mielijohteesta, jokseenkin en koskaan tajunnut, miten ihmeessä olin hankkinut kivasukuisen hevosen, mutta jolla ei kertakaikkiaan tee mitään. Iidan nimikin kertoi jo jotakin sen luonteesta, ja se onkin todellinen pissis. Tamman kanssa työnteko menee usein sähläämiseksi, ja se keksii aina jotakin kiusaa - niin isoa kuin pientäkin - ihmisten päänmenoksi. Okei, tamma osaa olla hyvinä päivinä ihan mukava, mutta kun niitä hyviä päiviä on sen kuusi kertaa vuodessa. Tamman kanssa saakin tehdä paljon töitä, jotta yhteistyö lähtee pelittämään.

Kun tammaa talutetaan hoitopuomille, sen pää on aivan täynnä jekkuja, joita se meinaa seuraavaksi tehdä. Iida kannattaa ihan suosiolla kiinnittaa kahdelta puolen, sillä tamman bravuuri on ehdottomasti pyöriminen ja hyöriminen hoitotilanteiden aikana. Jotenkin ihmeellisellä konstilla tamma onnistuu puremaan riimunnarutkin poikki ja useimmiten tämän tamman kanssa työskennellessä on ohjelmassa poninpyydystystä. Iida tykkää myös tehdä aineellista tuhoa, sillä se rikkoo niin loimet, riimut kuin harjat ja harjakopatkin. Tamma on siitä hauska tapaus, että vaikka se onnistuu tuhoamaan niin ihmisten hermot, kuin lähellä olevan irtaimistonkin, rakastaa se silti ihmisiltä saamaansa huomiota - ja hoitotuokioita siinä ohessa. Iida antaa kaiken tekemänsä tuhon jälkeen harjata itsensä ihan nätisti, vaikka hoitajan on silti osattava varoa potkuja ja puremia. Iida ei suostu ikinä koskaan milloinkaan nostamaan kavioitaan nätisti, vaan se pitää jalkansa tukevasti maassa. Varusteet menevät niskaan pienen suostuttelun jälkeen, mutta mahavyön kanssa saa olla tarkkana, sillä Iida osaa pullistella.

Ratsastustilanteissa tamma muuttuu vielä pahemmaksi. Se hyppii ja pomppii joka ikiseen ilmansuuntaan, kun selkään yritetään kiivetä. Käynnissä Iida toimii vielä jotakuinkin inhimillisesti. Vaikkakin tamma onnistuu heittämään ihmisen selästään jo verryttelyssä, muuttuu se juoksuaskellajeihin siirtyessä kaksi kertaa pahemmaksi. Tamma nostaa ravin aivan järjettömän pompun kautta, ja sen kanssa saakin ravisiirtymisten kanssa tapella aina, joka ikinen kerta kun pyöritään kentällä. Ravi on muutenkin aivan kamala askellaji Iidalla ratsastettaessa. Se suurinpiirtein loikkii eteenpäin, ja siksi ratsastaja pomppii, tekipä mitä tahansa. Lisäksi tammalla on aina ihan pakko käyttää rintaremmiä, martingaalia ja häntäremmiä. Tamma haluaisi heittää nämä sen mielestä turhat varusteet hittoon, ja kaikkein eniten se vihaa martingaaleja, jotka estävät sitä heittelemästä päätään. Ravaillessakin tamma saattaa hyppiä pystyyn ja pukitella, mutta se on aivan normaalia t&aum;män neidon kanssa. Okei, laukka on kaikkein kamalin, sillä Iida puree kuolaimelle harvinaisen usein, ellei ole ollut hyvin tarkkana. Tamma kaahottaa eteenpäin ja vaatii aikamoista yhteisymmärrystä saada se kääntymään voltille. Useimmiten pidättävät avut saatuaan Iida joko jatkaa matkaa avuista välittämättä tai protestoi pukittamalla tai nousemalla pystyyn. Iidan saa kyllä ratsastettua muotoonkin, jos on tarpeeksi tahdonvoimaa ja sen saa kulkemaan kauniisti, jos jaksaa työskennellä. Esteillä tamma on elementissään, sillä onhan sen suvussa emän puolella ihan huippuhyppääjiäkin. Tamma on nopea ja ketterä esteillä, mutta kuten sanottu, kouluratsastukseen se ei aivan täydellisesti sovi.

Sukutaulu & selvitys

Jalostusinfo & jälkeläiset

1hku D44 Mer ei ole ulkopuolisessa jalostuskäytössä

•   00.00.0000 tamma Varsa Varsulainen (i. Isukki)

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

09.04.2012
Tamman kanssa on lomailtu oikein urakalla ja tänään taluttaessani Iidaa kentälle, mietin, että miten ratsastus sujuisi pitän tauon jälkeen.

25.03.2012
Tänään hain tamman tarhasta, kun aurinko oli juuri noussut korkeimmalle kohdalleen. Tamma vaikutti ihan siltä, ettei sitä huvittanut tehdä, mitään ja muutenkin se vaikutti hieman laiskalta. Hain hinata Iidan pihatosta talliin, ja harjausurakka oli melkoinen - olihan Iida taas kerran pyörinyt mutavellissä! Kumi- ja piikkisukien, pölyharjojen sekä kaviokoukun avustuksella Iida oli harjattu pitkältä tuntuvan ajan jälkeen. Sain tammalle myöskin estesatulan selkään ja suitset päähän, vaikka tamma hieman irvistelikin. Laitoin tammalle lisäksi etusiin jännesuojat, ja sen jälkeen suuntasimme kentälle. Tamman kaviot litisivät ja lätisivät tallipihalla, sillä lumi oli alkanut viimeinkin sulaa, ja kaikkialla oli loskaa. Pääsimme kuitenkin kentälle, säädin jalustimet oikean mittaisiksi, ja kiristin vyötä vielä yhden rei'än verran. Onneksi Thomas oli pystyttänyt treenausesteitä aamusella, kun olin "kauniisti" pyytänyt. Alkulämmittelyä aloittaessamme tuntui ihan suorastaan vaativalta saada Iida liikkumaan kunnolla eteen. Minkäs sille voi, jos oli aiemmin mennyt kuumalla puoliverisellä? Tehtiin kuitenkin lämmittelyksi voltteja ja suunnanvaihtoja sekä pysäytyksiä ja harjoittelimme erilaisia ratsastusradan teitä ensin käynnissä, ja lopulta ravissa. Iida rupesi liikkumaan askel askeleelta paremmin ja pian päästiinkin jo laukkailemaan pitkillä sivuilla ja pääty-ympyröillä. Tamman kunto on silminnähden laskenut ja tälläinen treeni vaatisi siltä jo paljon. Pian siirryimme harjoittelemaan kavaletteja, ensin ravissa, sitten laukassa. Iida ohitti kavalettisarjan ensin pari kertaa, mutta lopulta sain sen ohjattua suoraan kavaleteille. Onneksi puomit eivät tippuneet, mutta meno tuntui todella epätasaiselta. Pienen hionnan jälkeen Iida meni puhtaammin ja sen jälkeen olikin vuoro hypätä pientä ristikkoa. Tamma tuli vinossa ensimmäisellä kerralla, mutta ylitti kuitenkin esteen, olihan se melko täpärällä. Pari kertaa hypättiin vielä tuo samainen ristikko ja sitten saikin riittää siltä erää.