Muut vähemmän tärkeät asiat.
Freistingarin talli on täynnä kaikkea mahdollista, joka ei kuulu mihinkään varsinaiseen kategoriaan. Ensimmäisenä mainittakoon tallin kätköistä löytynyt täysimittainen linkkilista. Olen listannut alle muutamia upeimpia talleja, joihin lukeutuu muun muassa suomenhevosia ahkerasti kasvattavat tallit, joissa olen vieraillut ja jotka olen todennut upeaksi - puoliveritallit kannattaa ehdottomasti tsekata!
Isoimmat kiitokset halien kera
Ensin haluan kiittää Sonjua, joka kärsivällisesti auttoi minua koodien kanssa, tsemppasi vaihtamaan ulkoasun jokaiselle sivulle sekä on höpissyt kaikenlaista liittyen virtuaalitalleihin. Ilman sinua Freistingar ei olisi nykyisen näköinen, ja tekstitkin olisivat varsin kamalassa kunnossa. Lisäksi isot kiitokset saa Iljan, joka on oikolukenut tekstejä, auttanut koodien virheiden korjaamisessa ja arvostellut ties kuinka monta ulkoasua ja hevosta. Kolmantena kiitokset Ziki ja unni, jotka ovat minua tsempanneet siihen, ette uusia hevosia ei tule lähiaikoina. Osittain onnistuin siinä, mutta muutama(kymmen) uusi otus talliin silti saapui. Lisäksi kiitän kaikkia issikkaihmisiä, kun ostitte minulta kasvatteja, sekä suokki-ihmisiä, sillä olette myyneet minulle uskomattoman upeita hevosia. Kiitos.
Freistingaria arvostelleet
Freistingar kehittyy jatkuvasti toivottavasti parempaan (?) suuntaan ja jatkuvasti kaipaamme arvosteluja sivustosta. Arvostelut tulisi lähettää asiallisesti otsikoituna sähköpostiin yippee98@windowslive.com tai sitten niitä, voi laitella esimerkiksi joitakin Freistingaria koskeviin topikeihin ht.netissä. Arvostelusta tulisi löytyä vähintään risut ja ruusut, sitä kautta mahdolliset korjausehdotukset, kouluarvosana sekä jotakin yleistä mielipidettä, mm. ulkoasusta ja teksteistä - yleisilmeestä. Laitamme kaikki arvostelut näkyviin erilliselle sivulle, mikäli arvostelija ei toisin halua, sillä voi niitä "yksityisarvostelujakin" lähettää meille!
Millainen islanninhevonen oikeastaan on?
Islanninhevonen pieni, sitkeä ja todella vahva alkuperäisrotu, jota on jalostettu kotimaassaan Islannissa täysin puhtaana jo yli tuhat vuotta. Rotu onkin yksi maailman vanhimmista roduista. Islannissa pidetään tiukkaa kuria yllä - maahan ei saa viedä hevosia, eikä kerran maasta lähtenyttä hevosta saa enään viedä takaisin mahdollisten tautien ja epäpuhtauksien välttämiseksi. Wikipedia sanoo seuraavaa; Islantilaiset kilparatsastajat matkustettuaan muualle maailmaan kilpailemaan yleensä tapahtuman jälkeen myyvät hevosensa tai pitävät omaa kilpatallia esimerkiksi Manner-Euroopassa. Suomessa on puolestaan noin 3000 islanninhevosta (tällä hetkellä, noin-arvio!) ja niistäkin vain 900 on Hippoksen rekisterissä. Näin sanoo Wikipedia. Kannattaa uskoa, varmistin useasta eri paikasta.
Rotu nimetään yleensä kolmiosaisesti - eli suoraan sanottuna nimi koostuu kolmesta osasta; etunimestä, frá-prepositiosta (mistä kotoisin? kotoisin -sta) sekä syntymäpaikan nimestä. Otettakoon nyt esimerkiksi vaikkapa Freistingarin kantaori Amor frá Strokkseyri (nimen suom. rakkauden jumala). Nimet annetaan useimmiten islanniksi, joten muun maalaiset kasvattajat saattavatkin nimetä tallinsa islantilaisittain. Hevosen etunimi tarkoittaa aina jotakin. Useimmiten se liittyy jotenkin hevosen luonteeseen, tai sitten se viittaa jotenkin hevosen ulkonäköön. Esimerkiksi Fögur tarkoittaa kaunista, tamman nimenä se on suomennettuna kaunis nainen.
Ominaisuudet ja askellajit
Islanninhevonen on hyvä ensihevonen sen helppohoitoisuuden vuoksi. Mutta aivan kuten muutkin hevoset, islanninhevonenkin tarvitsee laadukkaat perusrehut. Lisäksi hevonen tarvitsee tarpeeksi liikuntaa ja sen on saatava olla ulkona mahdollisimman paljon. Paras vaihtoehto olisi pitää ulkona vuorokauden ympäri - kovia talvipakkasia lukuunottamatta. Rotu on sopeutunut kestämään kylmääkin säätä. Islanninhevonen on siitä hyvä, että on olemassa viljakkaita ja hyvin temperamenttisia kilpahevosia, mutta niin myös rauhallisen laiskoja maasto- ja vaellusratsuja. Näinpä rotu soveltuu kaikentasoisille ratsastajille - myös aivan aloittelijoille.
Islanninhevoset ovat useimmiten terveitä ja pitkäikäisiä, ja näin ollen 30-vuotias islanninhevonen ei todellakaan ole harvinaisuus! Suomeen tuoduilla yksilöillä kesäihottuma on surullisen kuuluisaa, sillä kotimaassaan ne eivät ole tottuneet Suomen ötököihin. Toinen "ongelma" issikalla ovat kinnerpatit, mutta kummatkaan oikein hoidettuna eivät estä normaalia harrastamista yksilön kuin yksilön kanssa. Rotu on myöskin siitä erikoinen, että se koulutetaan myöhemmin kuin muut, noin 4-6 vuoden iässä ja näin ollen islanninhevosta pidetäänkin täysikasvuisena vasta noin 8 vuotiaana, jolloin tavishevoset ovat jo täydessä kilpakuosissa!
Islanninhevosten erikoispiirteisiin kuuluvat töltti ja liitopassi. Jokaisen yksilön tulisi osata töltti jo varsana ja mennä sitä vapaana. Näin askellajia saisi kouluttamalla joko parannettua entisestään, taikka sitten pilaa kaiken, eikä askellajista tule koskaan niin näyttävää kuin pitäisi. Töltti on nelitahtinen askellaji, jossa jalat menevät samassa tahdissa kuin käynnissäkin. Hevonen kulkee koottuna, pää ylhäällä ja astuu takajaloillaan hyvin alleen. Parhaimmillaan töltin nopeutta saa säädeltyä käyntivauhdista aina nopean laukan tempoon ja hevonen nostelee etujalkojaan todella näyttävästi. Askellaji on ratsastajalle todella tasainen ja hevonen jaksaa kulkea töltissä pitkiäkin matkoja jos yksilö on luonnontölttäri. Joillekin hevosille töltti on siis helpompaa kuin ravi. Toinen islanninhevosen askellajeista, passi on kaksitahtinen, laukkaakin nopeampi askellaji, jossa saman puolen jalat liikkuvat samaan suuntaan samanaikaisesti. Askellajissa on selvä liitovaihe, ja tätä sanotaankin liitopassiksi, kun taas ns. passia, jossa ei ole liitovaihetta (hevosilta ei missään nimessä toivota tätä!) kutsutaan miltei halventavasti possupassiksi. Neljä askellajia osaavat hevoset ovat nelikäyntihevosia, ja viisi askellajia osaavat viisikäyntisiä. Kolmikäyntisiä hevosia pyritään välttämään jalostuksessa viimeiseen asti. (kaikki 5 askellajia videolla @Youtube)