Cecam Boca Raton ^YLA2

© Ziki

"Äiti kato, sillä on sydänpylly!"

Vaikka poni saattaa vaikuttaa kiltiltä, ja sen luokse voisi mennä koska vain rapsuttelemaan. Eihän noin söpö poni voi tehdä mitään pahaa. Käsitys Rotasta kuitenkin muuttuu, sillä poni on lempinimensä veroinen. Ihminen voi lähteä karsinasta yhtä sormea vailla, tai komeat hampaanjäljet naamassa. Tai saattaahan ihminen tulla valittaen kipeitä varpaitaan tai jotain muuta sen tapaista. Poniin tutustumisen jälkeen mielipide voi kuitenkin olla jotakuinkin samanlainen, kuin silloin ihan alussa; Rotta on enkeli, jos ihminen on läpeensä tuttu. Ja Rotta on melkoinen poni, sillä on isohkot liikkeet pieneksi poniksi ja valtava hyppykapasiteetti. Hienot valjakkohevosen lahjat ja osaa se kouluakin. Ja maastoilua. Poni toimii tilanteessa kuin tilanteessa - oman ihmisen kanssa. Kuulostaako hurjalta? No, Rotta nyt vain on sellainen.

Hoitotilanteissa Rotta on alkuun hieman epäluuloinen, ja voisi kuvitella, että hetkenä minä hyvänsä se syö ihmisen tai keksii muuta tapaturman oloista. Ei se kuitenkaan koskaan tosissaan satuta ihmistä, hiukan testaa. Jos ihminen menee karsinaan itsevarmana, on päättänyt, että Rotta ei pääse pomottamaan, onnistuu hoitotilanne varsin mallikkaasti. Silloin poni seisoo kiltisti paikoillaan, ja lerputtaa ylähuultaan. Poni nostaa kaviot ihan kivasti, joskin takasten kanssa kanattaa olla todella tarkkana, ettei ori kiskaise kaviotaan pois. Useimmiten hoitotilanteet sujuvat kavioiden osalta kuitenkin hyvin. Jouhien selvitys sujuu myöskin ongelmitta. Mutta, kun sitten siirrytään varustamiseen, ilmenee pienenpieniä ongelmia, ensin satulavyön kanssa. Poni pullistelee niin paljon kuin ehtii, ja mahaa on mahdoton saada entiseen kokoonsa. Edes kokenein hevosihminen ei aina onnistu, vaikkakin jos osaa sen yksinkertaisen tempun, ei maha enää paisu. Temppu on kuitenkin jokaisella kerralla eri, koskaan ei tiedä, mitä Rotan kanssa pitäisi tehdä. Suitset menevät päähän kuitenkin ihan kivasti, mitä nyt joskus saa hieman kielestä kutitella. Ja suojia käytetään niin harvoin, että niiden laittamisesta orilla on hieman eriäviä mielipiteitä.

Rotta on talutustilanteissa joka päivä erilainen. Ensimmäisenä päivänä löntystellään, toisena juostaan hoitajaa karkuun ja kolmantena ollaan niin enkeli, että oksat pois. Rotan monipuolinen persoona on erittäin miellyttävä kaikille shettisihmisille, sillä omalaatuinen poni on mitä parhain tapaus. Rotta tepastelee näyttelykehässä aina kiltisti taluttajan vierellä poseeraamatta miltei koskaan kameralle, mutta kotona sitten juostaan ihmisiä karkuun. Tai sitten ihmiset juoksevat ponia karkuun. Tammojen ohi ori menee komeasti kaulaansa taivuttaen ja ravissa - kootussa - karkaamatta kuitenkaan tekemään lähempää tuttavuutta. Maastakäsittelyssä Rotta on melko rauhallinen, mutta useimmiten se onnistuu karkaamaan, melkein joka kerta. Siltä onnistuvat silti kaikki maastakäsin tehtävät liikkeet, mutta entäs sitten ohjasajo? Onnistuu aivan yhtä hyvin.

Orin taluttaminen kentälle tai maneesiin sujuu useimmiten kivuttomasti, sillä Rotta rakastaa työntekoa. Okei, ei se nyt ihan rakasta sitä, mutta tekee silti töitä mielellään. Selkäännousu sujuu suhteellisen mallikkaasti, ja alkukäynnitkin. Joo, poni saattaa näyttää laiskahkolta, mutta kun siirrytään ravityöskentelyyn, löytyy sitä vauhtiakin - liiankin kanssa. Rotan kanssa on mukava työskennellä juoksuaskellajeissa, sillä se kääntyisi vaikka kolikon ympäri. Puomit ja kavaletit menevät ravissa hienosti, ja ratsastajakin pystyy nauttimaan tasaisesta menosta. Kentällä Rotta saattaa aika-ajoin muuttua hieman veteläksi, mutta kunhan tehtävät muuttuvat tarpeeksi usein ja orilla on koko ajan tekemistä, sujuu kaikki kovin mutkattomasti. Siirryttäessä laukkaan, voi suorittaa jo esteiden hyppimistä, ja poni suorastaan rakastaa, kun saa loikkia mahtipontisten esteiden yli. Rotta onkin varsinainen monitoimiponi, ja sanotaan nyt vielä, että Rotta on elementissään valjakkoajossa - ja sujuu se juoksutuskin todella mallikkaasti! Rotan kanssa työskentely on todella nopeasti palkitsevaa.

Sukutaulu & selvitys

Jalostusinfo & jälkeläiset

Rotta on ulkopuolisessa jalostuskäytössä.

•   07.11.2010 tamma Cecam Romilda (e. Cecam Ritch Bitch)

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

26.03.2012
Rotta alkaa olla melko hyvässä fyysisessä - ja tottakai psyykkisessäkin - kunnossa, joten tänään suunnattiinkin vaihtelun vuoksi maastoilemaan kärryjen kanssa. Vaikka keli oli todella märkä, lumet olivat silti sulaneet ainakin teiltä, valjastin Rotan kärryjen eteen. Poni oli valjastettu nopeammin, kuin osasin kuvitellakaan, ja päästiin lähtemään tallipihasta hyvissä ajoin. Orilla oli valtavasti energiaa ja sen vauhdilla paisunut masun ympärys oli kaventunut huomattavasti. Kärryjen pyörät litisivät tietä vasten Rotan kävellessä reippaasti hiekkatietä pitkin. Hetken päästä annoin ponin juosta, ihan omaa vauhtiaan kunhan pysyttiin kuitenkin ravissa. Ja voi herranjumala, poni pääsee kovaa, jos vain tahtoo. Suorilla tykitettiin ihan täysillä omistajan vatsan kestävyyden mukaan, ja pienemmillä, mutkaisilla ja kuoppaisilla teillä käveltiin rauhassa. Rotta oli silmin nähden tyytyväinen, kun sai viimeinkin näyttää todelliset kärryponin taitonsa. Päästyämme lopulta takaisin tallille erittäin miellyttävän lenkin jälkeen, suunnattiin suorinta tietä pesulle. Kevätaurinko oli lämmittänyt mukavasti ja ponin juostessa orille oli tullut hiki. Pesulle Rotta tuli oikein mielellään ja tallipiha kastui entistä enemmän. Rotta tepasteli paikoillaan, ja vaikutti oikein tyytyväiseltä. Kun ori saatiin pestyä, talutin sen talliin, ja kuivasin vielä osittain paksukarvaisen ponin pyyhkeellä. Ja voi hemmetti, siitä lähti karvaa! Sain vielä kaiken jälkeen lakaista lattiankin...

22.02.2012
Hain aamusella orin pihatosta, sillä luvassa oli estetreenit näin aamusta. Poni oli todellakin piehtaroinut lumessa, sillä sen yllä oli paksu lumipanssari - ihan kirjaimellisesti, sillä lumi oli jäätynyt. Rotan ilmeestä päätellen harjausurakassa menisi kauan. Tallissa ori käyttäytyi kuitenkin asiallisesti, ja sainkin pariin otteeseen kehua sitä oikein kunnolla. Kun lumiköntit oli raaputettu irti, oli aika laittaa satula selkään. Tästä ideasta Rotta ei liiemmin pitänyt, vaan jo valmiiksi iso maha pullistui kaksinkertaiseksi. Pienen "tappelun" tuloksena minä voitin ja tyytyväisenä kiskoin satulavyötä tiukemmalle. Suitset Rotta otti kiltisti päähänsä ja viimein pääsin taluttamaan ponia kohti maneesia. Pakkanen oli melko purevaa vieläkin näin alkukeväästä (okei, ehkä olen hieman sellainen kesäihminen!) joten ponini kanssa hytisin tallipihalla sitten. Thomas oli maneesiin saavuttuamme kokoamassa esteitä, ja hiekkapohjakin oli tasoitettu. Pikaiset jalustimien pidennykset ja ponin satulavyön viimeinen kiristys. Selkään ponnistus tuntui omituiselta, sillä olin viimeksi ratsastanut Lindalla. Alkulämmittely sujui hyvin, sillä Rotta oli kovin yhteistyönhaluisella tuulella. Teimme paljon voltteja ja taivuttelin ponia. Verryttelyn tehokkain vaihe oli tottakai kavaletit (jotka olivat sen 10cm ylhäällä maan pinnasta), joita Rotta meni alkuun hieman laiskahkosti ja kompuroiden - askeleiden sovittaminen väleihin ei ollut kai helppoa. Onnistuneen alkuverryttelyn jälkeen aloitimme varsinaisen harjoittelun, johon kuului matalan ristikkoradan hyppääminen. Muutaman kerran menimme ravissa, koettaen saada askeleet sopimaan täydellisesti esteiden väleihin. Tasainen suoritus, Rotta teki parhaansa, mutta tottakai olisi paremminkin voinut mennä. Seuraavaksi otettiin laukassa, kaksi ensimmäistä kertaa epäonnistui täydellisesti, mutta kolmannella onnistui ihan tarpeeksi hyvin. Loppuun ravailtiin vielä muutama kierros, minä aina puoli kierrosta istuen kevyessä istunnassa, puolet normaalisti harjoitusravissa. Ja Rotta toimi tässäkin hyvin, nostamatta parista yrityksestään huolimatta laukkaa.

10.02.2012
Rotan kanssa on aina yhtä kivaa puuhastella kaikkea mahdollista. Tänä,än laitettiin ponille juoksutusvermeet niskaan ja lähdettiin kentälle hiomaan liinatyöskentelyä. Ponin selässä oli vyö, ja sivuohjat laitettiin myöskin. Rotta puolestaan oli suhteellisen energisellä, ja hieman häsläystuulella, sillä jo ympyrällä kävely tuotti vaikeuksia. Poni saatiin kuitenkin ympyrälle asti, jolla se lopulta kulkikin ihan hienosti. Raipasta Rotta ei ollenkaan tykännyt, vaan heti, kun komensin sitä raipan avulla eteenpäin, poni lähti miltei lapasesta. Se pukitteli ja nousi kerran pystyynkin, ja ravista ei ollut tietoakaan - Rotta laukkasi kuin tuli hännän alla tuota pelottavaa raippaa karkuun. Orin pelko muuttui pian kuitenkin innostukseksi, ja saatiin Rotta ravaamaan ihan nätisti, hieman niskastaan myödäten. Olin tällä hetkellä tyytyväinen oriin, mutta komensin sen vielä laukkaan. Rotta loikkasi askellajista toiseen ja takapää lensi muutaman kerran ilmassa, kun poika oikein innostui. Orilta löytyi vauhtia tänään harvinaisen paljon, mutta eipä se meidän harjoittelua pilannut. Okei, Rotta ei oikein välillä kuunnellut apuja, mutta muuten meni mallikkaasti.

17.01.2012
Rotan kanssa on kilpailut kilpailtu edellisellä omistajalla, ja valmistaudutaan laatuarvosteluihin. Tänään otin ponin tarhasta kesken kavereiden kanssa kilpailun, ja talutin sen talliin. Sisällä laitoin ponin kiinni käytävälle molemmin puolin. Poni vaikutti suhteellisen virkeältä, mutta tänään päätin vain harjata otuksen perin pohjin. Harjapakki oli taas kerran suhteellisen kadoksissa, sillä se oli onnistunut piiloutumaan ponin karsinaan. Harjausurakka pääsi alkamaan, ja kumisuan käyttö oli Rotan mielestä todella hauskaa. Poni ei tiennyt, että miten päin olisi. Kainalosta rapsuttelu sai Rotan ihan pois tästä maailmasta ja ylähuuli väpätti siihen malliin, että poni sekoaisi ihan justiinsa. Otin kumisuan jälkeen käyttöön pölyharjan ja harjasin irtoliat pois. Kaviokoukun heilumisen jälkeen Rotta näytti melko puhtaalta ja sainkin viedä sen takaisin tarhaan. Ja tottakai poni kävi heti ensimmäisenä piehtaroimaan. Hyvästi puhdas poni...

03.01.2012
Tänään laitettiin Rotalle varusteet niskaan ja lähdettiin treenaamaan koulua oikein tosissaan. Ori vaikutti alkulämmittelyissä hieman vetelältä, ja sain ajaa oria paljon eteen. Kun pyysin kuitenkin talliorja-Thomasta hakemaan minulle raipan, Rotta piristyi kuin taikaiskusta, ja pääsimme aloittamaan ravityöskentelyn. Teimme ensin paljon voltteja ravissa, ja koetin saada Rotan reagoimaan pieninpiinkin apuihini. Ori toimi nyt jo hieman virkeämmin ja muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen se reagoi annettuun apuun heti. Rotan ohjaamisesta tuli hetken kuluttua jopa hieman hankalaa, sillä poni kaahotti välillä ihan tuhatta ja sataa. Sainkin ihan kunnolla pidättää, että pikku paviaani tajusi hidastaa. Näinpä painotin ravissa eniten tempon kokoamiseen ja tempon lisäykseen, jotka harjoitteluna ovat orille ongelmallisia. Rotta nosti ravin käskystä ja sain taas hetken työskennellä, jotta ori toimi oikein. Se hidasti tempoa heti saatuaan avut, mutta siitä tempon lisääminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Pari kertaa ori onnistui jopa kompuroimaan laittaessaan jalkansa solmuun. Lopuksi tehtiin ravissa vielä pääty-ympyröitä, ja ympyränvaihtoja sekä erilaisia uria, ennen kuin annoin Rotan laukata kierroksen verran loppuun. Kaiken kaikkiaan tämänpäiväinen treeni meni suhteellisen hyvin. Illalla Rotta saikin pari porkkanaa iltaruokien ohessa.

04.12.2011 kouluvalmennus, valmentajana Sonju
Voitettiin valmennus Adelman joulukalenterista ja tummanruunikko poni pääsi näyttämään kyntensä kouluratsastuksessa. Valmentajamme Sonju tosin sanoi ponia mustaksi, mutta se vain hauskensi tilannetta. Kommenttimme olivat seuraavat;

Ratsukko oli jo kävelemässä maneesissa, kun saavuin paikalle. Olin puhjeta nauruun, kun kuuntelin Annikan jurputtavan ponille samalla, kun yritti kiristää satulavyötä. Kun kaikki oli viimein valmiina ja alkukäynnit kävelty, pyysin Annikaa ottamaan ohjat tuntumalle. Rotta heitteli päätään sinne tänne ja lyhensi askeltaan huomattavasti, jolloin kehotin ratsastajaa ajamaan sitä enemmän eteen venyttäen askeltaan. Musta ori luimi ja pärski, kun taivuttelitte itsenne lämpimiksi volteilla ja kiemuraurilla. Pyysin ratsukkoa nostamaan aluksi kevyen ravin ja taivutella siinäkin molempiin suuntiin volttien avuilla. Rotta liikkui hieman tahmeasti eteen, joten Annika sai vähän väliä kehottaa ponia kulkemaan paremmin. Kun alkoi näyttää jo hieman paremmalta, pyysin ratsastajaa istumaan harjoitusraviin. Ottimme seuraavaksi ihan perinteisiä ravi-käynti-pysähdys-siirttymisiä, jotta saataisiin poni hieman valppaammaksi. Rotta oli alkuun todella nihkeä, eikä tahtonut totella apuja ollenkaan. Toistojen jälkeen tämäkin alkoi pikkuhiljaa luonnistua, joten siirryimme laukkatehtävään. Aluksi harjoittelimme pelkästään nostoja, jotka eivät kyllä aluksi tuntuneet onnistuvan mitenkään. Annika piti Rotalle pienen kurinpalautuksen, jonka jälkeen alkoi työskentelykin taas maistumaan ponille. Loppupäässä Rottakin alkoi jo hieman hakeutua muotoon ja vastaamaan apuihin pehmeämmin.