Luonnekuvaus

Sílfurtóppur on oikein mukava ori, mutta sen pitkä nimi saa välillä vierailijat puistelemaan päätään. Näinpä oria kutsutaan melko yleisesti Sipeksi. Joskus kisapaikoilla kuulee, kun ponia ei sanotakaan oikealla, vaan lempinimellä. Ja eihän nimi ainakaan omistajan mielestä hankala ole! No, jos nimi on hankala, itse hevonen ei ole sitä. Se on varsin lutuinen mammanpoika, ja vähän ehkä sellainen hermokimppu isoissa ihmislaumoissa. Hevosten keskuudessa Sipe tykkää olla isoissa laumoissa, ja se on kuin kotonaan. Näinpä se päästetäänkin poikien kanssa laitumelle aina kesän alusta, ja sieltä sitä sitten metsästämään. Sipe saattaa olla hieman ilkikurinenkin persoona, mutta se ei tarkoita pahaa. Se on varsin seurallinen, ja välillä se tahtoo tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa, jolloin ori saattaa sählätä hieman.

Hoitotilanteet sujuvat sekä ulkona, että tallissa ja tarhassa/pihatossakin. Sipe on varsin rauhallinen, mutta todella kiinnostunut ympäristöstään. Ori onkin helppo käsitellä, ja voi sitä riemua kun kylän lapset raahaavat ponia toppahaalarit päällä talvisin korkeassa hangessa... Talutuskin sujuu siis. Itse hoitotilanteet ovat leppoisia, kaviotkin nousevat hienosti ja ori pitää ne itse ylhäällä. Jouhet voi harjata, orin takana voi seisoa ja ympärillä vaikka hyppiä. Kunhan ihmisiä ei ole laumoittain. Silloin Sipe hermostuu, ja pahimmassa tapauksessa hyppii pystyyn. Seitsemänkin ihmistä vielä menee, mutta sitten menee liiallisuuksiin. Normaali talliarki ei hermostuta oria, vaikka sitä raahaisi edestakaisin tallipihalla. Kiva otus näin maastakäsin.

Selkään pikkulapset hyppivät ihan ilman varusteita, riimunnaru "jarruna". No, Sipe on sitä mieltä, että se ei tee mitään, kun se ei uskalla. Lapset kiipeävät aina kakspäällä orin selkään, ja vetivät yhdenkin kerran laidunta ympäri täyttä neliä. Sipe on ihana ratsastaa. Se liikkuu, jos sen laittaa liikkumaan, mutta se ei hievahdakaan, ellet ole tarpeeksi napakka. Kentällä ori ei tykkää sileällä menosta yhtään, jonka takia useimmiten Sipen kanssa kenttätreeneissä hypitä&aul;n vaihtelun vuoksi esteitä. Sipe rakastaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Sen hypyt ovat kuitenkin kovin hankalia, sillä ori vetää joko todella lähelle tai todella kauas esteestä, ja loikkaa korkealle ja pitkälle. Hyvää esteratsastustaitoa siis vaaditaan. Sipen kanssa saa kyllä tehtyä nopeita aikoja, jos vain pysyy kyydissä. Sitten, jos tuuppareiksi ruvetaan, muuttuu ori hieman tahmeammaksi, ja jopa painavaksi edestä. Mutta, kun kerran näytät orille, että ihminen on johtaja, ei pitäisi tulla minkään sortin ongelmaa. Laukatkin nousevat hienosti, ja jos välttämättä tahtoo esitellä omia kouluratsastajan kykyjä, osaa tämä poika alhaisesta koulutustasostaan huolimatta pohkeenväistöt, avot ja sulut sekä laukanvaihdot. Ravihommatkin sujuvat, vaikka Sipe tarjoaakin usein ravin sijasta tölttiä, mutta kyllä orin kanssa voi harrastaa ihan "tavismeiningilläkin".

Issikkahommat ovat kuitenkin orille sitä kaikkein rakkainta. Töltti ja passi nousevat helposti, ja niitä ei edes tarvitse liiemmin ylläpitää. Nostoissa pitää passin kanssa olla vähän tarkkana, mutta muuten kaikki sujuu. Maastossa ori on varmaankin parhaimmillaan, siellä se tahtoo vain mennä. Se onkin oiva vetohevonen maastossa, peränpitäjäksi siitä ei ole, mutta keskellä se voi lasten alla mennä, jos tahti on sille sopiva. Käyntilenkeille ori ei ole kovin soveltuva, sillä se on aina menossa. Voihan sen matkan mennä vaikka vain ja ainoastaan tölttiä, jos muuhun ratsastaja ei kykene. Mutta ei ori koskaan pukittele tai mitään, joskus se saattaa mennä hieman kovempaa. Oiva kaveri vaelluksille ja kokeneiden alle.

Suku

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja

00.00.0000