Kjarni frá Grimnsvatni

© Úrvalhestar

"Pieni ja talliporukan silmissä kovin mitätön ori, jolta löytyy luonnostaan viisi upeaa askellajia."

"Thooomaaas!" huusin tallipihalla, lentoliput kädessäni, upea Puman laukku kädessäni ja paras t-paitani ja farkut ylläni. "Mitä?" Thomas kysyi tullessaan, ja Victoria oli tottakai hänen vanavedessään. "Lähdetään Tanskaan katsomaan yhtä issikkaoria nyt heti" sanoin iloisena, ja ojensin kummallekin lentolipun. "Nyt hetikö?" Victoria kysyi, ja katsoi lippua ihmeissään. "Onko se vaikeeta käsittää, lähdemme NYT HETI", sanoin jo hiukan turhaantuneena. "No, lähdetään sitten", Thomas ja Victoria sanoivat yhteen ääneen, ja matka kohti Tanskaa sai alkaa. Lentokoneessa Thomas ja Victoria elättelivät toiveita kiltistä mammanmussukasta, upearakenteisesta ruunikosta orista, mutta en sanonut mitään, kuuntelin vain musiikkia upouudesta kännykästäni. Kun lentokone laskeutui, odotukset olivat korkealla, ja saavuttuamme tilalle Victoria ja Thomas eivät olleet pysyä housuissaan. Kun ori tuotiin näytille, kummankin odotukset haihtuivat, sillä ori oli kimo, hiukan huonorakenteinen, sekä luonteeltaan heidän makuunsa aivan liian tulinen. "Mikä toi on?" Thomas kysyi, nyt jo hiukan vihaisena. "No helvetti soikoon, ettettekö te tajua, että se on uusin hevosemme, Kjarni frá Grimnsvatni?!" tiuskaisin, ja sovimme oriin nyt jo entisen omistajan kanssa kauppahinnasta, ja pian matkustimme yhdessä Itävaltaan. Jokseenkin minusta tuntui, etteivät talliporukkamme oikein ihastuneet Kjarniin.

Kjarni on kyllä rehellisesti sanoen hyvin vaatimaton, parhaansa tekevä hevonen. Se ei vähästä hätkähdä, eikä kaihda kovaakaan treeniä. Kjarni on kolmella sanalla sanottuna yritteliäs, vaatimaton ja rohkea. Se jaksaa ahertaa saman asian parissa monia treenikertoja, sillä sen mukaan sanonta kertaus on opintojen äiti pitää todellakin paikkansa. Kjarni ei koskaan näytä hapanta naamaa, vaan on aina positiivinen otus, satoi tai paistoi. Sen kanssa on mukava puuhastella, sillä ori lähtee ihmisten outoihinkin tempauksiin mukaan. Kjarni on jaloistaan ketterä, ja sen kanssa on hauska leikkiä erilaisia ratsastusleikkejä, ja puuhastella maastakäsin - ori kun osaa kumartaa, antaa kavionsa tervehdykseen ja koskettaa otsallaan maata. Kjarni rakastaa uimista, ja toinen sen lempipuuhista on luonnollisesti peseminen. Pesutilanteissa Kjarni onkin suorastaan mallikelpoinen, sillä se vain seisoo paikoillaan lepuuttaen toista takastaan - ja tottakai nauttien joka hetkestä. Uidessa ratsastajan on pidettävä hyvin kiinni, sillä Kjarni on varsinainen vesipeto ja riehuu siellä, kuin kakara.

Hoitotilanteissa Kjarni osaa olla kunnolla, jos se viitsii. Riippuen tietenkin, onko sen ja ihmisen välillä minkätasoinen luottamussuhde. Kjarni on kunnolla, jos se tuntee ihmisen läpikotaisin. Silloin se vain lepuuttaa takasiaan vuorotellen ja ylähuuli venyy venymistään. Silmät miltei kiinni se nauttii saamastaan huomiosta ja välillä se ilmoittaa olemassaolostaan, jos hoitaa unohtuu juttelemaan toisten kanssa. Kjarni nostaa kaviot hoitotilanteen aikana hienosti, ja pitää kinttuaan ylhäällä niin kauan kuin on tarvis. Orin voi tosissaan hoitaa vapaana, tai kiinnitettynä, tallissa tai pihatossa. Kjarni pysyttelee aina (tai niin useni kun mahdollista) ihmisen lähellä ja piristää omaa ihmistään, jos on huono päivä. Ja voi sitä riemua, kun varusteet tuodaan! Ori suurinpiirtein hyppii riemusta, sillä mkään ei ole parempaa, kuin päästä töihin. Satula menee selkään todella vaivattomasti, ja vyön kiristyskin sujuu ilman sen suurempia kommelluksia. Mitä Kjarni nyt välillä yrittää potkia mahan alle tai näytellä tyylikkäitä irvikissailmeitä. Ja suitsien kanssa ei ole mitään ongelmaa, sillä Kjarni avaa suunsa automaattisesti kuolaimille. Ja aivan, suojienkin laitto sujuu todella mallikkaasti. Ainoastaan loimet se repii suurinpiirtein kappaleiksi, joten ne onkin viety mahdollisimman kauas Kjarnista.

Ori seuraa taluttajaansa kuin hai laivaa. Okei, ensin se on pyydystettävä pihatosta, sillä innostukseltaan se ei välttämättä muista, että ihmisen pitää saada ori kiinni. Näin ollen Kjarni useimmiten vain laukkailee ympäripihattoa ja viiden minuutin sisään se saa sen ahaa-elämyksen, jolloin tajuaa, että tulee ihmisen luokse ja antaa ottaa itsensä kiinni. Kiinniotto sujuu muuten ilman ongelmia, ja sitten onkin talutusreissu talliin, tai kentälle, mihin ikinä nyt on tarvis. Kjarni seuraa ihmistä ihan kiltisti, mutta välilä se innostuu ravailemaan omin nokkinensa taluttajan takana, vaivihkaa ihmisen tietämättä. Heh. Ori on maastakäsiteltäessä mukava tapaus, sillä se kunnioittaa ihmistä - ja etenkin ihmistä jolla on kädessään raippa tai riimunnaru. Ori ei ole minkään tason enkeli, vaan kyllä se aina joitakin temppuja keksii, joista ei tosin useimmiten ole mitään haittaa.

Ja kun päästään viimeinkin selkään, ori on aivan täpinöissään. Selkään noustessa se malttaa vielä pysyä paikoillaan, mutta sitten ori on jo menossa, ja se hädin tuskin kuuntelee apuja. Paitsi, jos ottaa heti ohjat käteen, ja näyttää, että kuka on pomo. Kjarni kuuntelee apuja, jos niitä osaa oikein käyttää, ja se onkin pääosin koulutettu kuuntelemaan istunta-apuja. Ohjasapujen on oltava melko pieniä, ja pohjeavuilla on hyvä tehostaa istunta-apuja parhaan mahdollisen lopputuloksen takaamiseksi. Kjarni kulkee käynnissä melko vauhdikkaasti, ja välillä käynnistä tulee tölttiä, jos ori liian reippaasti menee eteenpäin. Kjarni on hyvä saada heti alkuun kuuntelemaan hyvin apuja, jotta lopputreeni menisi suunnitelmien mukaan. Kjarnilla on isot liikkeet, ja se tekee askellajeista hieman pompottavia, mutta kyllä siellä kyydissä pysyy. Ravissa on selkeä tahti ja hyvä tempo, mutta se onkin sitten pomputtavin kaikista näistä askellajeista. Laukassa on hieman sama juttu, vaikkakin oikein istuttuna se on mukavaa sekä hevosen, että ratsastajan kantilta. Issikka-askellajit ovatkin sitten tasaistakin tasaisempia, jotka on helppo saada esille. Jokseenkin orin mielestä on varsin turhaa pyöriä kentällä, mutta sitten baanalla onkin puolet hauskempi mennä. Mutta kun mainitaan sana esteet, on ori jo menossa, sillä se rakastaa esteiden hyppimistä, silloin pääsee kovaa! Paha tapa Kjarnilla kuitenkin on, se nimittäin onnistuu aina välillä tekemään niin helvetin isoja loikkia, että ratsastaja heiluu selässä pakostikin. Ja jos nyt vielä mainitaan sen verran, että kouluratsastuksen kiemuroihin Kjarnia on vaikea saada taipumaan hienosti ja sulavasti. Aivan, ja maastossa painellaan tuhatta ja sataa - sitä Kjarni rakastaa!

Sukutaulu & selvitys

isä Kolur frá Grimnsvatni oli oikein hieno, syntyjään islantilainen ori. Väriltään upea kimo, ja korkeuttakin löytyi 134cm. Ori oli hieman raskasrakenteinen, mutta siltä löytyi silti toivottavaa liikettä kilpahevoselle. Jokainen askellaji löytyi luonnostaan, ja kehuja ori sai etenkin passistaan, joka oli erittäin nopeatempoista, tahdiltaan puhdasta ja muutenkin erittäin toivottava islanninhevoselle. Kolur kilpaili Islannissa maan korkeimmassa "luokassa", ja saikin tililleen parisen kymmentä sijoitusta, joista kymmenestä oli tullut voitto. Islannissa ollessaan Kolur astui neljä tammaa, joista jokainen synnytti terveen varsan. Orin lähdettyä kotimaastaan, se pääsi kilpailemaan niin Pohjoismaiden mestaruuksissa, kuin korkeammissakin arvokisoissa vieden voiton aina tyylipassiluokista. "Normaalejakin" kisoja ori kiersi, enimmäkseen passiluokissa, sillä niistä tuli menestystä oikein kivasti. Sijoituksia sateli, ja uransa aikana se ehti kerätä Islannin ulkopuolella 50 sijoitusta, joista 15 on voittoja, miltei kaikki passiluokista - lukuunottamatta kolmea tölttivoittoa. Ori asui viimeiset vuotensa Tanskassa siitosorina ja perheen harrasteratsuna ja se ehti opettaa monta lasta issikkaratsastuksen pariin. Tammoja se astui Tanskassa yhteensä viisitoista, ja todella moni orin jälkeläisistä on perinyt isänsä upean passin. Kolur kuitenkin menehtyi 30-vuotiaana vanhuuteen.

emä Kímni frá Grimnsvatni oli kivan kevytrakenteinen, ja hieman erikoisemman värinen tamma - ruunivoikko. Korkeutta tammalta löytyy 136cm ja askellajejakin täydet viisi. Kímnin askellajeista vahvin on varmasti töltti, josta se on saanut paljon kehuja ja menestynyt tölttiluokissa kisoissa. Kímni on Kjarnin isän tavoin syntyjään islantilainen, mutta jo kahden vuoden iässä se muutti Tanskaan. Josta se jatkoi matkaansa Itävaltaan ja sieltä jälleen Tanskaan. Kímni on hieman varovainen luonne, sillä se ei uskalla luottaa ihmisiin 100 prosenttisesti, sillä se on ollut jonkin aikaa kierrossa. Tanskassa parikymppinen nainen kuitenkin kilpaili tammalla PM-tasolla asti, ja hyvällä menestyksellä. Sijoituksia ei tullut kuin yhteensä 30, mutta niistä voittoja on peräti 12, joten ihan kivasti tamma on menestynyt. Pääosin Kímni on kilpaillut tölttiluokissa, mutta muutamia sijoituksia on myös 5-käynnistä. Kímni kilpaili 17-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se siirtyi siitostamman virkaan ja se toimi myös vaellushevosena pari vuotta. 20-vuotiaana se sai ensimmäisen varsansa, ja siitä viisi vuotta eteenpäin sillä on ollut joka vuosi varsa. Yhteensä tamma varsoi siis viisi kertaa, kaksi oria ja kolme tammaa. Toinen orivarsoista ja yksi tamma perivät emänsä upean värin. Kímni kuitenkin menehtyi 27-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin.

Jalostusinfo & jälkeläiset

Kjarni frá Grimnsvatni on jalostuskäytössä evm-sukuisille islanninhevostammoille. Kysy lisää, jos kiinnostuit (@) !

•   05.03.2012 tamma Vilja frá Freistingar (e. Lukka frá Svánedra)
•   23.06.2012 ori Kjartan frá Freistingar (e. Brenna frá Eyjafjalla)

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

08.02.2013
Johan on uudestakin vuodesta selvitty, ja Kjarni senkuin vanhenee päivä päivältä. Hyvässä kunnossa vanhus on ikäisekseen, ja nyt ennen kesää olisi tarkoitus saada laatuarvosteluissa käytyä, jotta Kjarni saisi nauttia kesästä mahanympärystä kasvattaen. Tänään kuitenkin heitin orille iltapäivällä kolmen aikoihin rungottoman satulan, heijastinloimen ja heijastinputsit suitsia toki unohtamatta. Itselleni puin heijastinliivin ja kypärälampun ja suuntasimme kohti maastoreittejä. Ilma oli kylmenemään päin taas, ja keskipäivän aurinkokin oli jo laskemassa. Alkuun hieman kävelimme ja ravailimme maantiellä, josta siirryimme pikkuteille tölttäilemään. Yli parikymppinen vanhus jaksoi edelleen töltätä sitkeästi jopa lisättyä ilman ongelmia. Laukkailimme myös hieman lumihangessa, jonka jälkeen teimme vielä lenkin metsäpoluilla jossa Kjarni pääsi hieman venymään hieman ravissa ja lopuksi käynnissä aina tallille saakka. Illalla orit Kjarni, Gammur, Piltur, Fjöllungur ja Alvitur sekä muutamia edelliskesän orivarsoja päästettiin pihattoon yöksi, Kjarnilla ja Pilturilla loimet niskassa, sillä kumpikin oli päivän aikana liikutettu. Kjarni oli ollut oikein hieno taas vaihteeksi!

04.07.2011
Jes! Kesäkuun kilpailuista selvittiin kunnialla, ja pian Kjarni alkaa olemaan kypsä kilpailueläkkeelle. Nyt kun kesä on kuumimmillaan, on aika lähteä uimaan. Heitin orille suitset päähän ja hyppäsin shortseissa ja t-paidassa orin selkään. Talliporukka innostui ajatuksesta, ja he alkoivatkin suunnitella piknikkiä rannalle. Nauroin heidän ajattelulleen - kohta olisivat kaikki kerjäämässä vapaapäivää. Tämän hieman hupaisan jutun saattelemana matka kohti uittojärveä saattoi alkaa. Kjarni oli innoissaan, ja sainkin pidättää sitä kunnolla. Okei, poni tölttäsi suurinpiirtein koko matkan, sillä en jaksanut siltä sitä iloa kieltää. Laukkailtiin aina välillä, sillä orin kaula kostui hiestä tölttäämisen johdosta. Ja olihan se kiva antaa Kjarnin välillä viilettää harja hulmuten venyttäen kaulaansa. Ja viimein, pitkän matkan jälkeen saavuttiin järvelle. Ori pinkaisi heti ravissa uimaan ja ryystämään juotavaa kristallinkirkkaasta järvestä. Sen hyppiessä ja pomppiessa koetin vain pysyä selässä. Vesi roiskui ja minä kiljuin niin kovaa kuin ääntä lähti. Kjarni hirnui kovaäänisesti ja loikki aina vain syvempään veteen. Jouduin tässä tapauksessa ottamaan ohjat omiin käsiini, ja pyysin oria siirtymään matalemmille vesille. Nyt kun se oli järvessä kylkiään myöten. Ori jaksoi vielä hetken hihhuloida, kunnes lähdettiin kohti kotia - läpimärkinä, mutta onnellisina. Kotimatka sujuikin leppoisasti tölttäillen ja ravaillen.

30.05.2011
Ori on kilpaillut varsin mallikkaasti ja taas lisäsin kivan kasan sijoituksia sivuille. Talliporukkakin on ottanut Kjarnin paremmin vastaan saatuaan ratsastaa sillä - mikäköhän sen mielen muutti niin nopeasti... Tänään oli kuitenkin kunnon treenin aika, sillä sellaista ei ollakaan pidetty aikoihin. Ja huomenna starttaa taas kilpailukausi, miltei koko kesäkuu on täyteen ahdettu, mutta eiköhän Kjarni tästä selviä. Tänäänkin hakiessani sen tarhasta, poika vaikutti virkeältä ja valmiina ottamaan haasteet vastaan. Näinpä sitten nappasin sen tarhasta ja vein hoitopuomille harjattavaksi. Aurinko oli korkeimmalla kohdallaan ja lämmitti mukavasti - kesä oli aivan nurkan takana! Kjarni nautti silminnähden oikein paljon siitä, kun harjasin sen huolellisesti korvista häntään asti ja kun laitoin satulan selkään, ori oli jo menossa. Suitset päähän ja putsit jalkaan ja sitten menoksi. Kjarni suurinpiirtein säkenöi, niin innoissaan se oli. Oria olikin hyvä ratsastaa, sillä tällä oli ollut jo pari vapaapäivää, tämän päiväisiä kisoja lukuunottamatta. En tajunnut, miten Kjarni voi olla niin energinen.

Noustessani Kjarnin selkään ja kannustaessani sen liikkeelle, se lähti kävelemään suhteellisen kiltisti ovaaliradalla. Nyt maa oli sen verran kuivunut ja sadettakaan ei ollut kuulunut viikkoon, hiekka suurinpiirtein pöllysi. Kjarni yskähti kerran jos toisenkin, mutta päästiin silti aloittamaan treenaus. Aloitettiin sillä, että kun sain Kjarnin kuuntelemaan ohja- ja pohjeapuja, siirsin sen raviin ja ravailtiin pieniä pätkiä kunnes sain Kjarnin kulkemaan pehmeästi ja hyvin kuolaimella. Näin ollen päästiin tölttäilemään. Pohkeet kunnolla ympärille ja maiskautus. Kjarni lähti automaattisesti töttäämään ja tein tässä samaa kuin ravissa - pieniä pätkiä koettaen saada orin lopulta peräänantoon. Lyhyet pätkät saivat Kjarnin lähinn&aum; vihaiseksi, kun heti vauhtiin päästyään sen piti hidastaa. Siirtymiset onnistuivat kuitenkin lopulta ihan hyvin, vaikkakin hidastuksissa olikin hieman parantamisen varaa. Pakko sanoa, että ei Kjarni aivan turha ostos ollut! Sain ratsasta pitkään ja hartaasti, kunnes ori kulki toivotulla tavalla, ja sen töltti-käynti siirtymiset olivat komeaa katsottavaa. Tämän jälkeen nostettiin vielä töltin tempoa hieman, ennen kuin kävelimme loppukäynnit. Olin hyvin tyytyväinen tästä oristani - uskokaa tai älkää!

17.04.2011
Tänään kotiuduttiin jälleen kilpailuista, joita onkin ollut koko huhtikuun alun melko runsaasti. Kotona emme ole ehtineet käydä, kuin kerran tämän kilpailujakson aikana, ja tänään saavuttiin sitten viimeinkin kotiin. Trailerin tavaratilasta löytyi peräti kuusi ruusuketta, sekä yksi voittopokaali, joten olen hyvin tyytyväinen tähän kimoon poikaani. Tänään lähdettiin sitten maastoilemaan, sillä sitä olikin jo ehtinyt ikävöidä oikein kunnolla! Pujotin orille suitset päähän ja kokeilin pulssin kaiken varalta. Kaiken oltua kunnossa, talutin Kjarnin pihalle, ja hyppäsin selkään kunnon vauhdin avustuksella. Kokosin ohjia aivan varmuuden vuoksi, sillä ori saattaisi säikähtää ihan pientäkin asiaa.

Suuntasimme kohti pitkää, kahden tunnin maastoa, ja Kjarnin väsyneet lihakset saisivat levätä luonnon helmassa. Ohjelmaan kuului heti alkuun puron ylitys, joka oli jo sulanut. Vesi liplatti kivien välissä kivasti, ja annoin Kjarnin seistä vedessä vähän aikaa, kun se siitä niin nautti. Kevätauringon paistaessa ori käveli hiekkapolulla, ja nuuski tuttua metsää kuin ihmetellen. "Miksen ole ollut täällä pitkään aikaan?" se näytti kysyvän. Ja pian saavuimme sille paikalle, jota olin kaivannut koko tämän pitkän ajan. Vesilammikoita täynnä oleva laukkasuora. Kjarnikaan ei näyttänyt pysyvän koossa, vaan se olisi jo halunnut leikkiä hippaa tuulen kanssa. Näinpä painoin pohkeeni orin kylkiin, nojasin sen kaulalle, ja annoin mennä! Kjarni rynnisti vesilammikoiden läpi ja nauroin housunpunttien kastuessa. Vesipisaroita lensi naamalleni, paidalleni. Kjarnin kaviot polkivat tarmokkaasti maata, ja se nautti silminnähden tästä kaikesta. Liian pian jouduin hidastamaan orin vauhdin käyntiin ja rapsutin sitä kiitokseksi. Sen hengitys oli kiihtynyt, joten kävelimme pitkän matkaa ennen kahta perättäistä laukkapätkää. Nämä tuntuivat tylsemmiltä, sillä ensimmäinen maastolaukka oli ollut niin hauska. Kjarni nautti kuitenkin todella paljon viilettäessämme pitkin metsiä. Kuitenkin, liian pian meidän oli palattava takaisin tallille, töltäten, sillä oli kiire. Aurinko oli juuri laskemassa ja se värjäsi kaiken niin kauniiksi, kullanhohtoiseksi.

18.02.2011
Kjarni on saapunut talliin vuoden alussa, ja kilpaileminen päästiin aloittamaan. Pakko kehua meikäläisen otusta, sillä heti tuotiin voitto kotiin! Tallin uusimman tulokkaan rooli ei ole ollut Kjarnille helppo, sillä laumatoverit pomputtelevat, kukin eri tavalla. Suurinpiirtein koko talliporukkakin minua lukuunottamatta vihaa oria. En ole vieläkään käsittänyt että mistä ihmeen syystä? Nojaa, eiköhän yhteiselämä orin kanssa parane kaikin puolin sen tullessa talliporukalle ja muille hevosille tutummaksi!