La Linda F ^{ERL-II, YLA2, ERJ-II}

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Meriitit & muu menestys

"It's hotter than hell"

Linda on se hevonen, josta paljon puhutaan, mutta kukaan ei juuri koskaan minun lisäkseni sillä ratsasta. Tamman historia on mitä parhain, sillä sen vanhemmat ovat suoraansanoen upeita, isäkin palkittu ERL-II ja kantakirjattu kolmospalkinnolle. Emä on taasen palkittu yleislaatuarvostelussa kolmospalkinnolla ja kantakirjattu kolmannelle palkinnolle. Ja Frida ystävällisesti tarjosi tätä yhdistelmää minulle, ja hulluna tietenkin hyväksyin tarjouksen, ja odottaminen alkoi. Ja kun tamma lopulta varsoi, oli varsa varmasti kauneinta, mitä olin ikinä nähnyt. Hontelo pitkäkinttuinen tammavarsa nousi ylös, ja alkoi imeä maitoa emästään. Kahden päivän ikäisenä varsa, joka ristittiin La Lindaksi, pääsi laitumelle, ja voi herranjestas sitä menoa. Tamma oli lievästi sanoen kuuma pakkaus. Ja se lähti meille, tulevaisuuden estehevoseksi. Ehkä se vielä jonain päivänä voittaisi kaikki, olisi paras. Ja niin se onkin. Se on paras kaikista.

Kun Lindasta puhutaan, pitää puhua hiljaa, sillä nimen kuullessaan se saattaa rynnistää paikalle, ja puraista pääsi irti. No, ehkei ihan sentään, mutta tamma on hurja tapaus. Avaa karsinan ovet, riimunnarujen solmut, karkaa tarhastaan, mutta silti se on vain niin ihana. Ja tammassa on sitä jotakin. Linda on tulinen, temperamenttinen tamma, joka ei mitään anna ilmaiseksi, tai no.. saahan sitä aina rapsuttaa ja halia, mutta varpaita kannattaa silti varoa. Tamma nimittäin talloo varpaasi, jollet ole koko ajan tarkkana. Se saattaa myöskin näyttää sinulle upeaa purukalustoaan, ja testaa hampaitaan käteesi jättäen siihen somat hampaiden jäljet. Jos tamman luottamuksen on ansainnut - mutta vain jos - tamma on kyllä ihan mukava tapaus, joskin silti hiukan varuillaan ihmisen kanssa. No, ehkä se ajan kanssa helpottaa. Ja neidistähän voit lukea lisää tästä pian alkavasta romaanista, joka paljastaa Lindan synkimmätkin luonteenpiirteet...ja muista varoa niitä tamman hampaita, ja herkkujen anto on kielletty!

Noniin, hoidettaessa Linda saattaa käyttäytyä esimerkillisesti, mutta siihen se sitten jääkin. Tamma on hengenvaarallinen - no, ehkei ihan - olento kaikille niille, jotka eivät tammaa tunne läpikotaisin. Karsinaan tamma pitää sitoa ehdottomasti kiinni, ja tamman kanssa on aina oltava joku, jottei se avaa solmua, ja livistä omille teilleen. Kuten aiemmin sanoin, tamma on karkaamisen mestari, ja sen takia sillä pitää olla erikoislukko, kaksikin, karsinassaan. Lisäksi siltä ei oteta koskaan riimuja pois, ellei lähdetä ratsastamaan, ja laiteta tilalle suitsia. No mutta, tamma nostelee hoidettaessa jalkojaan, ja mahaan ei kukaan saa koskea. Paitsi minä, joka olen tamman luottamuksen ansainnut. Minulle tamma hörisee innoissaan, kun aamulla avaan tallin ovet. Kaikille muille (paitsi Victorialle, Rebeccalle ja Thomasille) se näyttää hapanta naamaa, tai no, melko usein purukalustoaan. Neiti varoo koko ajan sievää hipiäänsä, ja antaakin vain minun harjata itsensä - myös sen tolkuttoman ison vatsan seudulta. Masuun ei saa siis koskea, ellei ole hyvin kokenut, sillä tamma on hyvin herkkä ja ne aina niin hohtavat hampaat tekevät kyllä työnsä repiäkseen housusi takapuolen kohdalta rikki. Mutta voi sitä Lindaa, joka pysyy paikoillaan, kun kumisualla kihnutetaan oikein kunnolla sä'än kohdalta, silloin tamma ei tiedä, miten päin olisi. Tamman takaa ei kannata kiertää, ellei halua ihan välttämättä kavionjälkiä itseensä. Kaviot eivät pysy maassa, vaan Linda talloo kauniilla kintuillaan - ja kovilla kavioillaan - hoitajan varpaat, mutta silti, jostain ihmeen syystä tämä kuumakalle antaa puhdistaa yhden kavionsa - vasemman etusen - ihan kiltisti, ilman vastarintaa. Muiden kavioiden putsaus onkin hiukan vaikeampaa, jollei ole sitä monta kertaa mainittua luottamusta ansainnut. Tamma antaa nostaa kavion, mutta laskee sen aina maahan, etusen kunnon voimalla, takaset hiukan varoen. Kavioiden puhdistamiseen täytyy varata paljon aikaa, sillä Linda on lievästi sanottuna katastrofaalinen, kun kavioita puhdistetaan. Tamma antaa harjata päänsä joskus hyvin, joskus huonosti. Linda on kuitenkin suorastaan hitonmoinen tamma, tamma isolla T-kirjaimella. Ei siis missään nimessä aloittelijoiden hoidettavaksi.

Varusteet kun tuodaan, on tamma heti valmis katkaisemaan satulavyön tai puraisemaan ohjat rikki, riippuu päivästä. Tamma on onnistunut katkomaan useita ohjia, sekä satulavöitä. Kukaan ei tosin tiedä, että miten, mutta silti, varusteiden laitto on täyttä kaaosta. Lindahan pitää ehdottomasti laittaa kiinni, ja solmu varmasti niin tiukalle, ettei se saa sitä auki. Mutta, entäs se satulan selkään laitto? No, Linda antaa laittaa satulan selkäänsä ihan kiltisti, mutta vyön kiristys onkin sitten ihan toinen juttu. Tammalle kannattaa jutella rauhallisesti, ja samalla kiristää vyötä aina yhden reiän kerrallaan. Aluksi tosin, jotta satula pysyisi selässä, vyötä pitää kiristää sen verran, ettei satula heilu selässä ilman ihmistä. Ja yleensä, kun Linda tämän tajuaa, alkaa mieletö mielenosoitus tätä ärsyttävää häkkyrää kohtaan, ja siinä tilanteessa on paras juosta pois paikalta ja nopeasti sittenkin. Lindan kanssa pitää toimia päättäväisesti, jotta tamma tajuaa, ettei "vaaraa" ole, ja satula on mukamas ihan mukava kapistus. Lopulta, pitkän ajan jälkeen Linda luovuttaa, ja antaa kiristää satulavyön todella tiukalle, mutta, se pullistelee ja päästää ilmat keuhkoistaan sitten, kun sopiva hetki koittaa. Suitsien kanssa ei kovin usein tule onnistuttua ensimmäisellä yrityksellä laittaa ne päähän, vaan tamma nostaa päänsä taivaalle, ja oikein ravistaa päätään. Tästä(kin) syystä tammalla pitää olla riimut kaulalla, sillä näin suitset saa päähän helpommin. Suojat menevä jalkoihin turhia asioita mutkistelematta, ja tästä hyvästä tamma saa aina paljon rapsutteluja, ehkä ne pahat tavatkin joskus unohtuvat?

Linda, tuholainen, terminaattori ja muut tälläiset sanat pukevat Lindaa hyvin talutustilanteissa. Ehei, tamman "käytöstavat" eivät muutu, eivät edes taluttaessa. Se on ihan sama, onko liukasta, kuumaa vai kaatosade, on Linda aina yhtä kettuileva, reipas, mitä nyt haluaakaan sanoa. Lindasta paljastuu talutustilanteissa myös uusi puoli, nimittäin syöppö. Se syö aina kun tilaisuus tulee, ja silloin sitä ei saa ruokapaikalta pois melkein ollenkaan. Tamma on talutustilanteissa kuitenkin kylmäpäinen, eli ei hätkähdä pientä rasahdusta, eikä näin ollen se "säikähdä" myöskään vihaista omistajaa, joka epätoivoisesti yrittää kiskoa tammaa mukaansa. Muutaman kerran kun tammaa kunnolla näpäyttää riimunnarulla lautasille, niin johan löytyy tammasta vauhtia. Silloin on juuri toisinpäin, kuin pitäisi. Linda nimittäin kiskoo perässään taluttajaa, eikä ihmisellä ole mitään mahdollisuuksia pysäyttää tammaa. Tosin, joskus neiti saattaa pysähtyä, syömään. Ja sitten matka jatkuu taas. Mutta, jos karjut kuin leijona, kiroat kuin Kiroileva Siili ja olet yhtä vihainen kuin tiikeri, on Linda täysin hallinnassa, ja se kävelee nätisti kaula kaarella vieressäsi tanssahdellen. Linda on tämän jälkeen täysin armoillasi, ja se antaa kaikkensa, jottei sen tarvitsisi kuulla sitä karjuntaa ja kiroilua uudestaan, tosin, ehkä se joskus saattaa koetella hermojasi, mutta siihen auttaa taas napakka komentaminen. Joskus se taas seuraa sinua kuin hai laivaa.

Selkään nousu sujuu suhteellisen kivuttomasti, sillä Lindalla on hyvä työmoraali. Tamma on käsiteltäessä vaikeaakin vaikeampi, mutta ratsastettaessa helpottaa hiukan. Ei tosin paljon, mutta vähän. Mutta, takaisin asiaan. Tamma seisoo nätisti paikoillaan kentän keskellä, eikä edes satulavyötä kiristettäessä liikahda, tosin, pari irvistystä tamma saattaa silti näyttää. Kuitenkin, jalustimet voi säätää sopivan pituisiksi ja valmistautua ihan rauhassa, ennen kuin painaa pohkeet tamman kylkiin. Se onkin melkoista, että käsiteltäessä niinkin kettuileva tamma muuttuu ratsastustilanteissa täysin. No, ehkei nyt ihan täysin, mutta muuttuu siis kuitenkin. Tamma liikkuu suurin, miellyttävin liikkein, ja sen jokainen askellaji on tasainen, liikkeiden suuruudesta huolimatta.

Kentällä työskentelyssä Linda on ehdoton ykkönen. Se kuuntelee melkoisen hyvin ratsastajan apuja, ja on muutenkin ihan mukava ratsu. Tammalta ei puutu temperamenttia, muttei myöskään yhteistyönhalukkuutta, sillä tamma tekee melkein kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaansa. Ei se kuitenkaan vaarantaisi kallista henkikultaansa pelastaakseen ihmisensä, mutta ratsastus sujuu kivuttomasti, tamman kulkiessa nätisti kuolaimella. Jos nyt sitten kerrataan, että tamma osaa paljon, jos se viitsii vaivautua vuoksesi - sinun pitää nähdä hirveästi vaivaa, jotta kaikki onnistuu. Ihan tavallisessa kotitreenissäkin tamman kanssa pitää ehdottomasti oltava koko ajan tarkkana. Etenkin tunnin alkuun tamma on hiukan jäykähkö, mutta vertyy hyvin, jos lämmittelyt osaa tehdä oikein. Ravissa on hyvin suuret liikkeet, ja tamman ravissa on todella hyvä tahti. Jalat nousevat korkealle, ja selässä ei silti harjoitusravissakaan pompi kummoisesti, kai se on sitä Lindan taikuutta. Käynti on reipasta, ja erittäin miellyttävää ratsastajalle, myös temponmuutoksissa. Ja kun siirrytään laukkaan, leikit kohta hippaa tuulen kanssa. Lindan laukka on yksi tallimme upeimmista, heti issikoiden jälkeen, ja silloin tuntuu todella, kuin lentäisi. Linda osaa laukassa niin suunnanvaihdot, laukanvaihdot kuin voltitkin, ja se käätyy suoraan vauhdista toiseen suuntaankin, jos on pakko. Kaiken kaikkiaan Linda osaa kääntyä vaikka solmuun, jos siltä osaa oikein pyytää.

Koulua Linda vääntää mielellään, oli se sitten -30 asteen pakkanen tai +30 asteen helle. Koulukiemurat onnistuvat aina helposta C'stä Vaativaan B'hen asti, joten ihan mikä tahansa puskaponi Linda ei todellakaan ole. Tamman vahvuuksiin kuuluvat eritoten pohkeenväistö sekä kaikenmaailman laukkatehtävät, sillä tamma on erityisen ketterä ja nopea jaloistaan. Tamma jaksaa väsymättä työskennellä useammankin hetken, mutta usein treeni on lyhyt, mutta tehokas. Ongelmana on, ettei tamma välillä suostu pysähtymään laukan jälkeen, ellei ratsastaja ole tarpeeksi nopeaälyinen, ja pidätä jo laukan - yleensä pitkällä sivulla - puolivälissä. Lisätyt askellajit ovat kyllä komeaa katseltavaa, sanoitte mitä sanoitte. Esteitä tämä tammuska hyppii suurella innolla, ja sen sydän onkin esteratsastuksen parissa. Kaikki tunteet siitä, että Linda olisi paha, tulinen ja hengenvaarallinen olento, katoavat siltä seisomalta, kun istut selkään ja alat pomppia tamman kanssa esteitä. Lindasta irtoaa niin paljon temperamenttia esteillä, tulisuutta, mutta se ei kohdistu vihana ratsastajaan. Tamma keskittyy täysillä esteisiin - ja niiden yli pääsemiseen. Linda hyppää juuri niin hyvin, kuin se haluaa, ja on toki ratsastajan taidoillakin osuutta asiaan. Jos ratsastaja ei ole kokenut, ja on epävarma, Linda kieltää, kokeneilla ja varmoilla esteratsastajilla tamma liitelee loistokkaasti esteiden yli. Parhaat puolensa tamma näyttää korkeilla esteillä, mutta toki diiva hyppää mataliakin, tosin, hiukan huonommin, vähemmän upealla tyylillä, mutta hyppää kuitenkin. Tamma on siis kaikkea muuta kuin ikävystyttävä ratsastettava esteillä.

Sukutaulu & selvitys

Jalostusinfo & jälkeläiset

Linda on jalostuskäytössä puhtaille 2- tai 3-polvisille fwb-oreille. Kysy lisää sähköpostilla!

•   11.09.2011 ori Rebel Rebel FRE EV-II, 4 ERJ-sij. (i. Lime Tree Solo)
•   11.11.2011 tamma Relinquish FRE EV-III, 5 ERJ-sij. (i. Ramos Fizz)
•   06.12.2011 tamma Honolulu Hammar FRE EV-II, 0 ERJ-sij. (i. Han Solo)
•   06.12.2011 tamma Lamplighter Lemonade FRE (i. Addict Robber)

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

03.05.2012
Tamman kanssa saavuttiin juuri kotiin ERJ-laatuarvostelusta, todella pettyneenä. Linda oli hylätty kilpailukalenterin epäselvyyden vuoksi! Asian korjattuani ilmoitin tamman seuraavaan tilaisuuteen ja josko sieltä nyt parempi palkinto tulisi. Tamma vaikutti itsekin todella pettyneeltä, ja kunhan nyt saadaan tulokset yleislaatuarvostelusta ja esteratsujen laatuarvostelusta, olisin tyytyväinen. Lindalle toivon kummastakin kakkospalkintoa, sillä ykkösiin meillä tuskin on mahdollisuutta. Josko nyt odotellaisiin kärsivällisesti.

14.04.2012
Linda alkaa olla valmis paketti laatuarvosteluita ajatellen ja vaikka tamman kilpailukalenteri on jäauml;nyt hieman vajaaksi, on tamman kanssa ollut ilo kilpailla viime vuonna. Nyt tamman innokkuus esteradoilla on jo hieman sammunut, joten päätettiin päästää se pois kilpakentiltä ja nykyään Linda viettääkin siitoshevosen päiviä parin muun tamman kanssa. Suunnitteilla olisi varsottaa tamma vielä kaksi kertaa, ja toivon mukaan kummatkin varsoista pääsisivät valloittamaan maailmaa. Lindan elämä muuttuukin kesään mennessä paljon rennommaksi, ja liikunnan määrä vähenee siten, että tammalla on kolmisen vapaapäivää viikossa. Lisäksi treenit eivät ole yhtä rankkoja kuin ennen.

15-17.02.2012 kolmen päivän valmennus
Valmennus I - kouluvalmennus
Lindan kanssa teillä meni ensimmäinen valmennus tosi kivasti. Yhteistyönne pelasi mallikkaasti loppua kohden vain parantuen. Alkutunnista teillä olikin pieniä ongelmia. Tiesinkin, että tamma saattaa olla jäykkänä alkutunnista, kuten se olikin. Sait Lindan kuitenkin hienosti rentoutumaan tekemällä paljon siirtymisiä ja temmonmuutoksia. Tänään kun hiottiin vain ratsastajan ja hevosen yhteistyötä, mentiin perus siirtymisiä niin käynnissä, ravissa kuin laukassa. Käynti-ravi siirtymiset eivät tuottaneet teille yhtään ongelmia, tamma kuunteli sinua tarkkaavaisesti koko ajan. Kun siirryttiin ravi-laukka siirtymisiin, se tuottikin ongelmia. Laukasta pysähtyminen raviin kesti teiltä todella kauan, sillä Linda vain innostui koko ajan enemmän. Neuvoin sinua pidättämään ajoissa, käyttäen niin ohjia kuin painoapuja. Sinun piti tehdä selväksi heti kuka nyt määrää ja lopulta Lindakin alkoi siirtymään raviin mallikkaasti.

Valmennus II - estevalmennus Antoisassa
Alkuverryttely tehtiin ensiksi yhteiseksi puomien avustuksella, joita on olin laittanut maneesiin sinne tänne. Sait tamman heti hyvin kuuntelemaan sinun apujasi, huomasin myös että Linda oli innostuneempi kuin eilen. Tamma taisi tietää jo heti että tänään hypätää ja siinä olikin oikeassa. Alkuverryttelyiden jälkeen aloitettiin ensiksi ihan pitkällä sivulla tulemaan linjaa, joitka olivat pystyjä. Näiden korkeutta nostettiin joka kerto kun olitte suoriutuneet hyvin. Ensimmäisillä kerroilla tulitte aivan liian lujaa, jolloin tulitte yhden liian vähän askeleitakin. Sait itse tehdä selässä kunnolla töitä, että sait tamman tulemaan rauhallisesti esteille. Valmennus esteiden parissa sujui kuitenkin teidän osaltanne erittäin hyvin. Ongelma kohtina löytyi, että tamma ei kuunnellut apujasi. Hidasteet eivät menneet aina lävitse, mutta loppua kohden tamma alkoi rauhoittumaan ja keskittymään myös sinuun.

Valmennus III - kouluvalmennus
Pyrit vain saamaan tamman ensiksi kulkemaan rennosti eteenpäin. Lindalla näytti olevan näitä tammojen päiviä, jolloin mikään ei suju. Sait itse selässä tehdä kunnolla töitä, kunnes sait sen liikkumaan eteenpäin pyrkivästi. Valmennus meni teidän osaltanne hieman vaihtelevasti. Välillä onnistuitte tehtävissä erittäin hyvin, kuten ravityöskentelyssä yhteistyönne pelasi moitteettomasti. Kuin taas laukassa saatiin samaa tehtävää tehdä monta kertaa peräkkäin, ennen kuin Linda meni sen hyvin. Tänään työskenneltiin paljon ravissa, sillä sitä oltiin toivottu. Tehtiin paljon kaarroksiä ja temmonmuutoksia, pyrkien saamaan hevoset kulkemaan rennosti sekä kuuliaisesti kokoajan keskittyneenä. Laukassa työskenneltiin aivan samaa. Kuten huomasitte, valmennus ei ollut tänään kovin raskas, mutta tuotti silti hieman hankaluuksia. Kannattaa harjoitella aina välillä hyvin perusasioita, vaikka tamma hallitseekin vaativampia kouluratsastusliikkeitä.

12.02.2012 Uuden vuoden juhlinnat on takanapäin ja Lindakin pääsee taas aktiivisesti kilpailemaan esteillä. Tänään oli vuorossa sitä joidenkin kammoksumaa maastakäsittelyä, ja tallityöntekijätkin pakenivat nopeasti paikalta - kenties hakemaan huippuluokan turvavarusteita. Jep. Linda oli taas sillä tuulella, että ihmiset on liiskattava kavioiden alle. Näinpä tamman ulos saaminen tallistakin tuotti ongelmia, ja ulkona aloitettiin sitten kahden jalan (takajalan) tanssia, samalla kun etuset halkoivat vihaisesti ilmaa. "Voi jumalauta etsä nyt osaa kunnol olla?!" kiljuin kiskoessani riimunnarusta kaikin voimin. Orikuolainta, ja kestäviä suitsia tähän tarvittaisiin, sekä vähintäänkin raippa ja haarniska. Kun kuitenkin viimein päästiin kentälle asti, pysähtyi tamma kuin seinään ja tökki turvallaan selkääni. Mikä ihme siihen oli mennyt? Ja hetken päästä kaikki oli taas sirkusta. Hevonen juoksi vapaana, samalla kun vihainen omistaja yritti saada sitä kiinni. "Linda prkl!" tuli huudettua suhteellisen monta kertaa, ja sainkin pitkän tovin juosta sen perässä, kunnes sain kiinni narusta, joka roikkui raatona perässä. Käsittelyharjoituksille ei juurikaan jäänyt enää aikaa, joten harjoiteltiin vain muutaman kerran taluttajan seuraamista - kivuttomasti, käynnissä, ja sitten Linda pääsikin jo riehumaan muiden kavereidensa kanssa.

23.12.2011 Joulua odotellessa on tammalle saatu hokit, ja näinpä päätettiin sitten siirtyä kentälle hyppimään pieniä, ristikkoa hädin tuskin korkeampia esteitä. Ihan vain joulun kunniaksi. Laitettiin estesatula selkään, jännesuojat etusiin ja meksikolaisella turpahihnalla varustetut suitset kolmipalalla, ja harjattiin otus huolella ennen kentälle siirtymistä. Thomas oli jo koonnut esteitä kentälle, pari matalaa pystyä ja loput sitten ristikkoja. Linda kuitenkin tapansa mukaan tuli taluttaessa lähinnä pomppien mukana, ja useaan otteeseen sain väistellä tamman kuuluisia kavioita. Kerran Lindan kinttu nirhaisi mun selkää, mut se oli pieni paha siihen nähden, mitä vielä oli edessä. No, selkään nousu sujui ihan hyvin, ja tamma näytti oikein esimerkilliseltä. Mutta, kun päästiin uralla asti, jos sinnekään, alkoi mukavanoloinen testaaminen. Linda meni minne halusi, ja milloin halusi. Kaksi, kolme kertaa se nousi pystyynkin ja sain pidellä kunnolla kiinni tamman tanssiessa kentällä. Kunnon puolipidätteillä, vahvoilla pohjeavuilla sekä äänensävyn muuttamisella sain Lindan menemään sinne minne minä halusin eikä minne se halusi. Kun pyysin kunnon verryttelyn jälkeen ravia, sain taas tehdä kaiken moneen kertaan uusiksi, hädin tuskin puomit onnistuivat. Kun kuitenkin tamma viimein, puolen tunnin kädenväännön jälkeen kulki kuolaimella, keskiravissa puomien ja kavalettien yli moitteettomasti, oli aika siirtyä ristikkoihin ja pystyihin. Aluksi hypättiin lämmittelyristikko kummastakin suunnasta ravissa ja laukassa, ja sitten pystyesteet kolme kertaa kumpaankin suuntaan laukassa. Thomas korotti pyynnöstäni yhtä pystyä ja parhaillaan tänään tamma loikki 120 senttisten esteiden yli.

18.11.2011 Lindan kanssa lähdettiin taas kerran kaluamaan maastopolkuja, sillä niitä täällä riitti. Taas kerran, vanhasta tottumuksesta väistelin hampaita, ja kavioitakin laittaessani tammalle satulaa selkään ja suitsia päähän. Suojien laitto onnistui ihan suhteellisen helposti, ja pian päästiinkin matkaan. Lunta oli satanut jo ihan reilusti, joten aloitettiin ihan rauhallisella tempolla, jottei tamma liukastuisi - hokit kun tultaisiin laittamaan vasta tänään iltapäivällä. Linda käveli suhteellisen nätisti, vaikka välillä jouduinkin muistuttamaan, että olin olemassa. Juoksupätkät jätettiin sitten umpihankeen, ja metsässäkin vain käveltiin rauhallisesti alkuun, jottei revähdyksiä tapahtuisi. Jokseenkin oli melko rauhallista, ja hevonenkin rentoutui - joka taitaakin olla maailman kahdeksas ihme. Ja viimein, kun pitkä, auraamaton suora levittäytyi tamman silmien eteen, ja se tunsi eteenajavat pohkeet kyljissään, se oli menoa. Linda tuttuun tapaansa ampaisi niin nopeaan laukkaan, ettei hitaampi olisi pysynyt perässä. Jokseenkin askellaji tuntui siltikin rentouttavalta niin mun, kuin Lindankin kannalta, että annoin sen mennä vapaasti, mutta vain niissä kohdissa, jotka eivät olleet aurattu. Pari mäkeä laukattiin myös, ja sitten parilla mutkittelevalla tiellä ravailtiin ihan rennosti, puolipitkin ohjin. Linda toimi myöskin loppuverryttelyissä ihanan rennosti, ja taisin sille livauttaa karsinan ovelta pari ylimääräistä herkkupalaa iltaruokien aikaan...

15.09.2011 Kouluvalmennus Helppo C, valmentajana Ziki
Saavuin Annikan valmennukseen aikaisin aamulla, tietenkin hieman kiroten aikaista aikataulua - kuka hullu nyt valmennukset yhdeksitoista sopii, eihän siihen aikaan ole vielä ketään hereillä! Suunnistin tieni kuitenkin tallin maneesiin (kiitellen samalla tämän olemassaoloa) joutuen hyppimään suurien vesilammikoiden yli ja välttelemään katolta tippuvia pisaroita. En joutunut odottamaan kauaa ennen kuin Annika saapui paikalle ratsuineen - hienon puoliveritamman Lindan kanssa siis. Pienen rupattelun jälkeen annoin ratsukolle ohjeeksi alkaa lämmitellä ja kävellä pitkin ohjin maneesia pitkin. Pian nämä saivat ottaa ohjat käteen, ja tehdä hieman käännöksiä volttien ja ympyröiden muodossa sekä tietenkin tehdä kulmat kunnolla ja asetuksia sisälle. Alkulämmittelyyn kuului myös tehdä pysähdyksiä, ja pian mukaan tulivat myös siirtymiset käynnistä raviin ja takaisin käyntiin, tai pysähdyksestä suoraan raviin tai takaisin pysähdykseen.

Näiden jälkeen Linda oli jo hyvin kuulolla ja myötäsi hyvin ohjalle kuunnellen ratsastajaansa. Aloimme siis työstää avotaivutusta, joka tuntui olevan ratsukolle alkuun melko helppo. Käynnissä nimittäin tämä onnistui leikiten - ainakin vasempaan suuntaan. Oikeassa suunnassa Linda oli edelleen todella jäykkä, eikä tuntunut lainkaan toimivan. Kehotin kuitenkin Annikaa istumaan satulassa rauhallisemmin eikä saisi puristaa niin paljon reisillä ja luoda sitä kautta painetta. Tämän jälkeen avotaivutus lähtikin sujumaan aina vain paremmin myös oikeassa suunnassa, myös ravissa. Erään todella hienon avotaivutuksen jälkeen annoin ratsukolle luvan aloittaa loppujäähdyttelyt.

20.08.2011 Estevalmennus, valmentajana Iljan
Lämpimänä hellinyt kesäkausi alkoi kieltämättä olla jo takanapäin, siitä kertoivat taivaankannen kirkasvärinen sateenkaari ja toinen toistaan suuremmat vesilätäköt, mutta päätimme yhteistuumin kanssasi, että tuntia ei tarvitse siirtää sääolosuhteista huolimatta. Lindan ilme valpastui välittömästi, kun se tajusi esteharjoitusten siintävän edessäpäin - se rakasti esteitä, etenkin niitä korkeampia tapauksia. Hyvällä tuulella ollut Linda lämmitteli reippaasti samaan aikaan, kun itse laittelin esteitä pystyyn kunnollista harjoittelua varten. Alunperin olin suunnitellut, että harjoittelisimme korkeita esteitä, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin ja päätinkin kokeilla, josko Linda nauttisi vihdoinkin matalampienkin esteiden hyppimisestä vihdoinkin täysin rinnoin. Yhteistyönne toimikin hetken oikein saumattomasti, kunnes Linda tulistui, ilmeisesti kapinoiden liian matalia esteitä vastaan. Tapasi mukaan tyynnyttelit kovin hurjistunutta tammaa, tai siis ainakin yritit parhaasi mukaan, mutta tamma vaikutti jälleen kerran unohtaneen täysin äskeisen hyvän tuulensa. Siitäkin huolimatta, että arka syysaurinko vihdoinkin kampesi pilvien takaa lämmittämään vilpoista säätä, ei Lindan mieliala parantunut yhtään. Olin kuullut juttua Lindan mahtavista hyppytaidoista- ja motivaatiosta, joten vielä kun aikaa oli, päätin jatkaa tuntia siirtämällä ne ah-niin-kammottavat matalammanpuoleiset esteet pois Lindan silmistä ja kokoamalla tilalle reilusti yli metrisiä pystyjä. Nyt voin ylpeänä sanoa tietäväni miltä oikeasti näyttää, kun taitava ja innostunut hevonen purkaa kaiken tulisuutensa esteiden yli hyppimiseen, hienolla tyylillänsä, wow! Kerta toisensa jälkeen Linda teki kaiken pyytämäni tasaisen varmasti sinun kanssasi, kunnes sateen jälleen alkaessa havahduin kellon etenemisen nopeuteen. Loppuverryttelyt hoidettuanne poistuitte oikein tyytyväisinä kentältä, sateen piiskatessa. Loppujen lopuksi, mitäpä sitä niistä matalista esteistä huolehtimaan, kun Linda nauttii silminnähden tajuttoman paljon korkeista hypyistä ilmojen halki.

25.07.2011 Jokaisen hevosen on joskus pakko kokeilla omistajansa hermoja, mutta silti se saa kaiken huomion. Miksi näin? Itse en osaa olla hellimättä Lindaa, vaikka se kuinka kettuilisi, ja tänään oli vuorossa uimareissu, varsinaista hemmottelua oman nelijalkaisen kanssa. Harjasin Lindan nopeasti, sillä enempää / tarkempaan ei riittänyt kärsivällisyys, ja sitten vain suitset päähän ja oman pärstäni suojaksi laitoin kypärän. Sitten tamma ulos, ja selkään. Linda käyttäytyi harvinaisen hyvin, ja sille tekisi hyvää uida järvessä, tai, kahlata olisi tarkempi sana siitä, jota olimme matkalla tekemään. Tamma ravasi rennosti metsäpolulla, ja sain sen menemään pari hetkeä peräti pitkin ohjin. Tamma juoksi erittäin halukkaasti, ja hikikin nousi pintaan itse kullakin, minulla, kun yritin vähän väliä kiskoa tamman päätä ylöspäin.

10.07.2011 Esteratsastusvalmennus, valmentajana ella
Linda ja sinä olitte jo kentällä lämmittelemässä rankkaa estetuntia varten. Esteet oli jo koottu. Radalla olivat alkulämppä ristikkoja ja korkeampia pystyjä. Pystyt oli 120 - 130cm korkeita. Radalla oli myös yksi okseri joka oli 80cm korkea. Käskin sinun ja Lindan nostaa ravin. Menitte noin kierroksen kevyttä ravia. Kun olitte ravanneet kierroksen hyppäsitte molemmat ristikot peräkkäin. Linda hyppäsi hienosti ravissa esteet. Tiputitte käynnille ristikoiden jälkeen. Menitte vähän aikaa käyntiä ja sitten nostitte taas ravin. Menitte taas samat ristikot. Menitte käyntiä hetken ja valmistauduitte pystyyn. Nostitte laukan lyhyellä sivulla ja lähestyitte pystyä. Sinä annoit kovat pohkeet ennen estettä, mutta mitä kävikään. Linda kieltäytyi juuri ennen estettä ja melkein nousi pystyyn. Sinä horjahdit selässä ja pidit ohjista hyvin kiinni. Et ihan tippunut. Juoksin nopeasti Lindan luokse ja pidit tämän suitsista kiinni. Sinä ja Linda menitte heti yrittämään uudestaan. Nostitte laukan lyhyellä sivulla ja lähestyitte hurjaa vauhtia estettä. Huutelin siellä, että anna kovat pohkeet ja muita ohjeita. Linda hyppäsikin todella hyvin 120cm korkean pystyn. Käskin antamaan rapsutukset Lindalle. Jatkoitte laukkaamista eteenpäin ja lähestyitte tällä kertaa 130cm kokoista estettä. Annoit kovat pohkeet ja siirryit kevyekseen istuntaan, myötäsit ja Linda hyppäsi todella hienosti noin korkeankin esteen. Kehuit Lindaa todella paljon. Hidastit vähän vauhtianne ja lähestyitte okseria. Annoit pohkeita ja siirryit kevyeseen istuntaan. Linda kieltäytyi taas esteellä ja horjahdit selästä alas. Lensit juuri sopivasti esteen yli. Linda jäi katsomaan sinua ihmeissään ohjat maassa. Riensin heti auttamaan sinua. Sinua ei onneksi sattunut, pystyit vielä ratsastamaan. Olit juuri sopivasti kevyessä istunnassa kun tipuit. No menit heti takaisin hevosen selkään ja yrititte uudestaan. Nostitte laukan lyhyellä sivulla ja lähestyitte estettä. Myötäsit ja siirryit kevyeeseen istuntaan. Linda hyppäsi todella hienosti okserin yli. Siirryitte laukasta raviin lyhyellä sivulla ja menitte molemmat ristikot lopuksi. Nyt alkoi loppukäynnit ja menitte pitkin ohjin uralla. Jätin teidät menemään kunnolliset loppukäynnit kentällä.

03.07.2011 Lindan kanssa oli aika käydä vähän hyppimässä esteitä kentällä, kun niitäkään ei oltu tamman kanssa juurikaan ehditty hyppimään. Tammasta vaistosin heti kireyttä, sillä ilman niinsanottua opettajaa emme olleet hypänneet juuri ollenkaan, muutama kerta. Työskentelin heti alkukäyntien jälkeen kunnolla käynnissä samalla, kun Thomas, talliapulainen, kokosi kentälle hyvin matalia esteitä, noin 50-80 senttisiä. Linda työskenteli hiukan varovaisesti, vaikka se rakasti esteitä sydämensä kyllyydestä. Aloiteltiin ravailulla yrittäen saada tammaa rennoksi, ja reippaasti kulkevaksi. Aluksi meni päin metsää, kun tamma nostikin laukan. Otettiin uudelleen, taas, ja tällä kertaa Linda meni jo nätimmin, kuin aiemmin. Ravailtiin melko lyhyitä pätkiä, ja voltteja. Linda rentoutui, ja ravasi melko rennosti, ja tottakai se ansaitsi siitä rapsutukset. Ohjasin tamman ravissa kolmen 50 sentin esteen sarjalle, ja Linda tiputti jokaisen. Thomas nosti puomit, ja tultiin toisesta suunnasta, portille päin. Nyt Linda meni reippaammin, ja sähisin sille kuin käärme jokaisella esteellä. Tämän seurauksena Linda loikki esteet puhtaasti. Rapsuttelin sitä pienen hetken, ja kävelimme muutaman kierroksen kentällä. Tamman kaula oli jo kostunut hiestä, joten kuvittelin taas kerran sen tekevän vain hyvää tammalle, kun kerrankin sain treenata kunnolla. Oli aika jatkaa 80 senttisille esteille. Thomas katseli sivusta, kun sihisin ja sähisin tammalle aina esteellä, mutta onnistuimme silti ylittämään kaikki tyylillä. Ja kyllä niinsanotusta suuttumisesta oli apua, sillä Linda oli tänään tavallista laiskemmalla tuulella, joten kunnon hikitreeni, joskin matalilla esteillä, teki terää. Onnistuttuamme annoin Lindan kävellä päätään venyttäen uralla.

18.06.2011 Esteratsastusvalmennus, valmentajana Rossu
Ratsukko käveli jo kentällä saapuessani sinne, joten aloitimme suoraan lämmittelyn. Päätin, että kertaisimme valmennuksessa esteratsastusta ja lopussa hyppäisimme muutaman n.150 cm korkean esteradan. Aloitimme siis käynnissä muutamalla erilaisella peruutuksella, joita Linda ei oikein hallinnut, mutta kuitenkin onnistui tekemään ne siististi muutaman yrityksen jälkeen. Peruutuksien jälkeen pyysin ravia, jonka Linda nosti kiltisti Anskun käskystä. Asetin kentälle viisi puomia peräkkäin, lyhyiden välimatkojen päähän toisistaan, jotta Linda kiinnittäisi huomiota jalkoihinsa. Alussa Linda tiputti melkein kaikki puomit, koska se ei nostellut jalkojaan tarpeeksi ylös. Seuraavalla yrityksellä sekin sujui hyvin ja tällä kertaa yhteistyö pelasi hyvin. Pienien harjoitusten jälkeen siirryimme kunnolla hyppäämiseen. Olin kasannut kentälle radan, jonka esteet olivat 100 ja 110 cm korkeita. Pyysin Anskua nostamaan laukan ja hyppäämään ensimmäisen pystyesteen. Linda hyppäsi esteen kovaa ja korkealta, ehkä liiankin kovaa. Pyysin Anskua menemään esteen uudelleen ja pidättämään hiukan enemmän ennen estettä. Tällä kertaa hyppy sujui hyvin ja ratsukko meni laukassa koko radan muutaman kerran. Rata meni hienosti mutta ensimmäisellä kerralla hevonen kaarsi hieman vinoon mutkissa, ja lähestyi siis vinosti. Toisella kerralla kuitenkin nekin asiat saatiin korjattua. Korotin kaksi estettä n. 150 cm korkuiseksi, ja yhden 140 cm esteen. Ansku ratsasti suoraan 140 senttiselle pystyesteelle, ja Linda ylitti sen hienosti. Lähestyminen ja vauhtikin olivat juuri sopivat. Sen jälkeen he hyppäsivät yhden 150 cm esteen, joka ensimmäisellä kerralla putosi liian kovan vauhdin ansiosta. Linda innostui hyppäämisestä yhä enemmän ja näin ollen Ansku joutui tekemään napakan ja selkeän pidätyksen ennen estettä. Se kuitenkin sujui hyvin ja ratsukko pääsi siististi esteen yli. Sen jälkeen pyysin heitä menemään vielä kaikki esteet, jonka jälkeen ratsukko ratsasti loppukäynnit.

10.06.2011 Tänään oli aika taas juoksuttaa tammaa. Linda antoi ottaa itsensä kiinni, ja talutin sen suoraan laitumelta kentälle. Aurinko paistoi taas kerran kirkkaasti, ja paarmat hyökkäsivät tamman kimppuun, kun päästiin hetken kävelyn jälkeen juoksemaan. Tamma ravasi hiukan laiskanlaisesti, ja jouduin sitä muutaman kerran muistuttamaan juoksutusraipalla. Kun Linda ravasi nätisti kumpaankin suuntaan, kävelytin tammaa hetken uralla talutellen, ja sen jälkeen oli vuorossa laukkuuttaminen. Linda nosti laukan hienosti, ja laukkasi ympyrällä niin myötä- kuin vastalaukkaakin oikein nätisti. Kun molempiin suuntiin oli laukattu, pyysin Lindalta vielä ravia, molempiin suuntiin, ennen kuin annoin sen kävellä ympyrällä kumpaankin suuntaan loppukäynneiksi.

02.06.2011 Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Schein
Meillä oli aika eritasoinen porukka kouluratsastuksen paikkeilla, joten kävimme ryhmätunnilla ihan perusasioita ja keskityimme hevosen yleiseen lihasten käyttöön ja ratsastajan apuihin ja ohjaukseen. Yleisesti ottaen Linda kulki aika reippaasti ja Anskulla oli hevosessa pidättämistä kun se meinasi aina hieman ryöstää ja karata alta. Pyysin hevoset oikealle uralle harjoitusraviin, josta jokainen sai siirtää hevosensa koottuun raviin jota mentiin kierros, jonka jälkeen siirryttiin taas yhden kierroksen ajaksi lisättyyn raviin. Kertasin ratsukoille aihettamme, joka tänään olisi hevosen suoristaminen. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakaan, voi siinä helposti töpätä! ”Ratsastaja ei saa keskittyä vain jäykän kyljen taivuttamiseen, jolloin ratsu jäykistyy vastustellen. Teidän on saatava se nojautumaan pehmeälle ohjalle, jotta se voi irrottautua saadessaan tukea!” Ratsukot tulivat minua kohti keskihalkaisijalla, jokainen vuorollaan ja väisti puolessa välissä minua avotaivutuksella. Ensimmäinen kerta meni kaksikolla ihan pipariksi, sillä tamma vain loikkasi sivulle kun se tunsi ohjasotteen hellittävän. Avotaivutuskin meni pukkilaukan merkeissä. Otimme uudestaan ja tällä kertaa Anskun peräänannot menivät tammalle paremmin perille ja se suoristui ainakin aavistuksen verran. Myös avotaivutus meni ihan nätisti, vaikkakin liike töksähteli jokaisella askeleella. Kun muutamaan kertaan oli yritetty, Linda uskalsi pehmentyä toiselle ohjalle ja tamma saatiin viimein suoraksi. Koska kenelläkään ei oikein sujunut avotaivutukset, otimme niitä vielä 45 minuutin loppuun. Ensin lyhyelle sivulle puoliympyrä, jonka jälkeen hevonen taivutettaisiin pitkällä sivulla. Lindan eteenpäin ajamisessa ei ollut ongelmia, päinvastoin, tammaa piti pidätellä, jotta se ei ryntäisi heti ratsastajan alta. Lindan käsitys avotaivutuksesta oli tänään se, että takapää jätettiin laahaamaan omille teilleen ja etuosa jatkoi suoraan kaahottamista. ”Ota tamma hallintaan tai saat kohta maistaa kentän hiekkaa!” Ansku paransi otettaan ohjaksista ja istui syvemmälle satulaan. Tällä kertaa ruunikko tamma taipui paljon siistimmin ja asetus niskasta takakavioihin oli kirjaoppimainen.

01.06.2011 On siitä Lindastakin tullut jo iso tyttö, ja tänään kokeiltiin uutta satulaa tammalle, komeaa mustaa estesatulaa, parasta laatua tietenkin. Ja tottakai tamma irvisti heti, kun satulavyötä kiristettiin, mutta kesti tamma sen kuitenkin ilman pahempaa kettuilua. Sitten laitettiin suitset päähän, ja neiti päätti nostaa päänsä taivaalle, taas kerran. Saatiin kuitenkin pienellä kiroamisella suitset tamman päähän, ja hyppäsin itse selkään, sillä siihen tamma on jo tottunut oikein hyvin. Lähdettiin kentälle treenaamaan kevyesti, ja tamma asteli koko ajan kaula kaarella, niin pitkin, kuin lyhyinkin ohjin. Oli se aikamoinen tapaus. Kun kokosin ohjat, ja lisäsin tempoa käynnissä, teki Linda hienosti työtä käskettyä. Tehtiin muutama voltti, muutama kaareva ura, sekä muutama askel pohkeenväistöä ennen nopeatempoisempia askellajeja, nyt lähinnä ravia. Linda toimi hienosti, ja nosti ravin, suhteellisen reippaasti kuitenkin. Jouduin siis hiukan pidättämää, jottei tamma nostaisi laukkaa. Työskentelimme ravissa, teimme voltteja, ja suunnanvaihdoksia, kaarevaa uraa ja pääty-ympyrällä Linda toimi hienosti, muodossa kuten aina. Ravaaminen oli siitä kivaa.

Lopulta nostettiin laukka. Tamma lähti pitkän sivun alusta ihan täysiä, mutta hidasti kuitenkin, ennen kuin ehdimme pitkän sivun loppuun. Nostettiin uudestaan laukka. Nyt Linda kuunteli jo hidastaviakin apuja, ja sain sen laukkaamaan jopa yhden voltin pitkällä sivulla. Siihen meidän oli hyvä lopettaa yhden laukkapätkän jälkeen. Tamman kaula oli kostunut hiestä, joten koin treenin riittävän tälle päivälle. Talliorjani Thomas saapui kentän laidalle juuri, kun olin lopettamassa, ja ihmetteli silmät pyöreinä nätisti kulkevaa Lindaa. "Hanki elämä" mutisin niin hiljaa, ettei hän mitenkään voinut kuulla.

20.05.2011 Tamman varsa-ajat ovat olleet täynnä vauhtia, sillä tamma on osoittanut selviä merkkejä kapinallisuudesta, tai sanokaa mitä haluatte. Linda on selvästi vaikea, tulinen tapaus, tamma isolla T'llä. Tänään nappasin tamman laitumelta kesken laukkailun, ja se näytti selvästi hapanta naamaa, kun talutin sen sisään maneesiin, jossa odotti irtohypytyskuja. Se oli tarkasti aidattu, ja Rebecca sai tänään avustaa minua. Taluttelin tammaa ensin muutamia kierroksia kentän ympäri, ennen kuin juoksutin sitä hetken liinassa. Linda toimi suhteellisen reippaasti, ja sillä oli hyvä työmoraali. Laukassa neiti intoutui näyttämään pari pukkia, mutta muuten se juoksi ihan nätisti. Ja viimein päästiin katsomaan, että minkäslaisia lahjoja tammalta löytyikään esteillä. Eikä mennyt kauaakaan, kun tamma jo tulla jytisteli esteille ja loikki ne niin sulavasti, upealla hyppytekniikalla, että tiesin tämän tamman olevan tulevaisuuden estekenttien valloittaja. Ja kyllä, kyllä minä sen kanssa vielä kisoihin mennä jytistelen, vaviskaa lapsoset.

01.05.2011 Sovittiin Fridan kanssa, että saisin häneltä hevosen. No, suunniteltiin astutus yhdistelmästä Lovely Boy, tammaksi Lan Mahone RE. Kun astutus oli suoritettu, alkoi kiivas odottaminen, ja sain tamman ennen varsomista meille, alkukesän laitumille. Se yö oli kuitenkin todella hieno, kun Lamaksi kutsuttu tamma vetäytyi laitumen suuren tammen alle. Ja tunnin kuluttua laitumelta kuului kimeä hirnahdus. Juoksimme koko talliporukan voimin katsomaan, että mitä ihmettä. Ja siellä vesisateessa likomärkä tamma, jonka vieressä oli jokin möykky. Lopulta ajatukset kirkastuivat, ja tajusin, että Laman vieressä oli se paljon puhuttu varsa. Nimi keksittiin siltä seisomalta, ja tammavarsa nimettiin La Linda F'ksi. Se todellakin sopi tammalle, ja se sai osakseen rapsutteluja, ennen kuin karautti emänsä vieressä laukkaympyrän, ja kääntyi siitä kohtaa toiseen suuntaan takajalkojensa ympäri. "Tuosta tulisi vielä hieno" mutisin, kun katsoin tamman menoa.