Kiiran Loviisa ^YLA1

© Kasvattaja

Meriitit & muu menestys

"Iik, toi poni on hullu!"

Loviisan osto oli tarkkaan harkittu, mutta vain suvun ja ulkonäön perusteella ostettu poni on myöhemmin osoittautunut melkoiseksi virheeksi. Tässä tilanteessa voisi sanoa, että Loviisassa on sekä hyviä, että huonoja puolia. Se oli vauvana sellainen syliin tunkeva halinalle, mutta vanhetessaan tammasta tuli elävä pommi. Nuorena Loviisa oli innokas oppimaan ja se oppikin sille opetetut asiat melko nopeasti ja tykkäsi aina saman treenaamisesta. Ensimmäisen aikuiskesänsä aikana jotakin tapahtui Loviisan pään sisällä ja sen luonne muuttuikin äkisti. Mutta on se edelleen se sama syötävän suloinen poni. Sellainen, joka syvällä sisimmässään on ikuinen lapsi. Koulutuksen edetessä vaikeampiin asioihin, tuli Loviisasta sellainen junttura. Vähän niinkuin minikokoinen suomenhevonen. Kun minä ja Thomas koitettiin saada tamma kuuntelemaan apuja, tuli vastaan tappeluita, ja kliseisesti koulutus voidaan tiivistää kolmeen sanaan; hiki, veri ja kyyneleet. Loviisa on vähän sellainen yksinkertainen otus tätä nykyä. Ihmiset ovat säälittäviä otuksia, joita on kiva pompotella mielensä mukaan. Sellainen se on.

Hoidettaessa Loviisa on aina ollut suhteellisen rauhallinen. Se tervehtii hoitajaa useimmiten nuuhkimalla taskut ja osoittamalla uteliaisuutta tulijaa kohtaan. Välillä se osaa olla ärsyttävä, ja suurinpiirtein hyppii hoitajan nenille, mutta useimmiten se pysyy ihan paikoillaan. Loviisa nostaa kaviot kiltisti, ja antaa suorittaa muutkin hoitotoimenpiteet varsin mallikkaasti. Aina se on niin tehnyt. Loviisa ei tosin jaksa paikoillaan kovin kauaa pysyä, ja hoitamisen on tapahduttava nopeasti. Puoli tuntia menee, ja siitä tuntiin hieman nihkeästi, mutta sen jälkeen Loviisa rupeaa hyppimään pystyyn ja puremaan ihmistä. Varusteet menee niskaan hieman hmm.. miten sen nyt sanoisi. Nihkeästi. Loviisa irvistelee satulavyötä kiristettäessä ja suitsia laitettaessa se yrittää pitää suunsa niin kauan kiinni kuin mahdollista. Kun taas suojat ja mahdolliset apuohjat menevät päälle varsin nätisti. Juoksutusvermeiden kanssa ei myöskään sen suurempia ongelmia tule.

Poni on aina ollut käsiteltäessä hieman sellainen outo. Välillä toimitaan varsin hienosti, ja välillä koetetaan saattaa hoitaja sairaalakuntoon, keinolla millä hyvänsä. Ponin potkuissa on todellakin voimaa ja sen leukaluut ovat lujaa tekoa. Taluttaessa tarhaan tai talliin, Loviisa tulee usein ihan kivasti perässä, mitä nyt hieman juoksee taluttajan vierellä. Kun sitten siirrytään maastakäsittelyyn, on poni jo villimpi. Se hyppii alkuun pystyyn ja koettaa päästä irti, mutta rauhoittuu useimmiten parista kunnon komennuksesta. Ohjasajossa Loviisa on hieman maastakäsittelytilanteiden tapainen, joskin astetta rauhallisempi. Mutta jos lähdetään pois kotoa, on Loviisa niin kiltti, niin kiltti. Jokseenkin Loviisa on oikeasti omituinen poni.

Ponilla on aina ollut hienot liikkeet, hieman liian tikittävät, mutta sitäkin tasaisemmat. Jokaikinen hetki se kulkee reippaasti eteenpäin ja välillä se ei välitä avuista yhtään. Loviisa on siis todellakin eteenpäinpyrkivä, ja sillä on loistavat yleisponin lahjat. Loviisa on todellakin shettisihmisen unelma, mutta vannoutunut issikkaihminen saattaa kavahtaa ajatusta villistä ponista. Loviisa on tamma isolla T'llä, ja siltä löytyy uskomaton määrä temperamenttia. Loviisa osaa kuunnella apuja, jos se viitsii, ja liikkeitä saa koottua ja hidastettua, jos jaksaa yrittää tarpeeksi kauan. Loviisa tykkää koulun tuuppaamisesta, jos ratsastaja on tarpeeksi osaava. Loviisa taitaa koululiikkeitä helppo A'han asti. Ja kun siirrytään esteisiin, Loviisasta tulee superenerginen. Tiukat käännökset ja estesarjat ovat tamman mieleen. Se kääntyy vaikka kolikon ympäri, jos on tarvis ja muutenkin toimii esteillä erinomaisesti. Loviisalta löytyy myös maastoponin lahjoja, joskin se ei ole kovinkaan varmajalkainen...

Sukutaulu & selvitys

Jalostusinfo & jälkeläiset

Loviisa on ulkopuolisessa jalostuskäytössä.

•   23.06.2012 tamma Freistingarin Rebecka (i. Cecam Boca Raton)
•   18.02.2012 ori Freistingarin Lewis (i. Kiiran Legenda)

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

06.05.2012
Kun yleislaatuarvostelun tulokset viimein tulivat, olin suorastaan järkyttynyt. A-ponitammalistan kärjessä näkyi Loviisan nimi, ja sen perässä oli palkinto YLA1. En voinut uskoa sitä todeksi, sillä olin odottanut ehkä kolmosta, tai huonoa kakkosta. Mutta ykkösen varmistuttua olin todella ylpeä pienestä ponistani, joka vaikutti sangen tyytyväiseltä itsekin. Ehkä jonakin päivänä Loviisa pääsee muihinkin laatuarvosteluihin, mutta nyt tamma pääsee kunnon lomalle - koko kesän ajaksi! Mikäs sen parempaa?

08.04.2012
Loviisan kanssa alkaa olla kilpailut kasassa, ja pian koittaa se hetki, että tallin pieni Neiti Yksinkertaisuus pääsee laatuarvosteluiden makuun. Tänään lähdettiin kuitenkin pitämään tamman yleiskuntoa yllä, ja lähdettiin maastoilemaan pitkästä aikaa. Heitin tammalle estesatulan selkään ja suitset päähän ja sitten menoksi! Loviisalta löytyi juuri tänään virtaa, ja sain kiskoa ohjista noustessani selkään. En tosin tajunnut vieläkään sitä tosiasiaa, että miten vaikeaa voi olla pienen ponin selkään kipuaminen? Sen eteen kun sai tehdä ihan kunnolla töitä ja kun sitten kuitenkin viimein pääsimme matkaan, kului aika siinä, kun yritin pidättää ponia, jottei se juoksisi ennenkuin lihakset olisivat lämmenneet. Loviisa kaahotti eteenpäin ravin ja käynnin välinopeutta, ja se koetti kovasti hangoitella ohjasapuja vastaan. Metsäpolulle, joka oli pikemminkin kinttupolku, maa oli niin tasaista, että kannustin ponin juoksemaan eteenpäin, hyvin hitaasti. Kovin hitaasti Loviisa ei mennyt, mutta sain sen pidettyä kuitenkin ravissa. Kun sitten taas päästiin leveämmälle tielle, pieni pohkeiden napautus ja Loviisa nosti laukan. Poni juoksi kuin tuli hännän alla, joten päätettiin revitellä oikein kunnolla! Loviisa kiihdytti vauhtiaan kuin taikaiskusta ja laukkasimme koko hiekkatien loppuun, jonka jälkeen kävelimme tallille. Kotona laitoin Loviisalle hiki- ja fleeceloimet, sillä tänään poni oli saanut kunnon treenin.

03.03.2012
Ponin kanssa ollaan kierretty ahkerasti kilpailuissa, mutta sijoituksia ei ole hirveästi tullut. Loviisa alkaa kuitenkin olla suhteellisen laatuarvosteluvalmis, ja olisi tamman kanssa aikomus lähteä huhtikuun yleislaatuarvostelutilaisuuteen. Pientä hiomista tamman yleiskunnon kanssa ennen loppunäyttöä, ja vaikkei tammalla ole varsoja, toivotaan, että saataisiin mahdollisimman hyvät pisteet arvostelusta. Loviisa ei jostain kumman syystä ole omistajan odotusten mukaisesti ole ollut hirveän menestynyt, mutta joskohan tuo tilanne tuosta vielä muuttuisi.

28.01.2012 Tarinakilpailut Wincareessa
Loviisan kanssa osallistuttiin Wincaren tarinakisojen 60cm-luokkaan sijoittuen toisiksi allaolevalla tarinalla:

"Pakko se oli myöntää. Mä olin eksyny ihan totaalisesti. Ensin oltii tutussa ja turvallisessa Itävallassa, nyt jossai Madagaskarilla osallistuneina estekilpailuihin. Mun paksukarvainen poni, Loviisa ei oikeen tykänny ajatuksest, et sen pitäis tehdä töitä tälläsellä ilmalla. Hirveen iso kilpailupaikan talli ainaki oli, se oli pakko myöntää. Wincare, muistaakseni se oli se huippuhevosia kasvattava puoliveritalli. Hmm, mitenköhä ne suhtautuis sit Loviisaan joka oli kaks kertaa muita hevosia pienempi? Ku viimei löyettii tallin ratsastuskenttä, joka toimisi verryttelyalueena, leuka meinas tipahtaa paikoiltaa. Herranjumala se oli iso! Mun pikkunen poni ei varmaan selviäis yhtä kierrosta kunnial, mut säädin silti jalustimet oikeen pitusiks ja kiristin vyötä parilla rei'ällä ennenkuin kiipesin mun sotaponin selkään. Loviisa näytti kääpiöltä verrattaen kentän muihin ratsukoihin, puokkeihin ja sellasiin. Mä alotin ravailun ihan normisti, ravailulla. Poni tikkas hurjaa vauhtii ympäri kenttää, ja sit kuulu vaan naps, ja mä makasin maassa. "Mitäs..." jupisin ja karkas pari ärräpäätäki. Muut immeiset katto mua ku jotain sekopäätä. Poni laukkas ympäri kenttää, ja satula loju maassa, ihan ku joku ruumis. Tarkkailin härpäkettä, ja satulavyö oli mennyt, naps, poikki. "Thomaaas!" huusin nii kovaa ku ääntä läks, ja talliorja juoksi paikalle. Pakkoha se oli mukaa raahata, ku aina se oli Madagaskarille halunnu. "Mitä..?" mies alotti, mut vihasena mä vaa osotin satulaa ja sit lähin ponin pyydystykseen. Loviisa juoks isompien perässä, ja hyppi esteit ohjat melkei solmussa jalkojen kaa. "Pysäyttäkää toi otus ja vähän äkkii!" huusin juostessani. Poni näytti ihan hirveen villilt, ja pelkäsin, et koht se on niin solmus et jalat menee poikki. Ja ilma ennakkovarotust, ohjat tippu pukin seurauksena kaulalt, ja ku tamma nosti jalkaansa, pysähty poni ku seinään ja riuhtoi ohjia pois. Juoksin ratsuni luokse (joka näytti nyt ihan kauheelta) ja otin ohjan toisen pään irti, pujotin pois jalkojen välistä, ja laitoin uudellee kiinni. Thomaski oli saanu satulavyön vaihettuu ja ihan ku nää ei vielä riittäis. Poni keksi tilaisuutensa tulleen, ja syvä huokaus ja maahan makaamaa. Voi herranjumala, kiskottii poni ylös, vietii se kuljetuskopin luokse, ja laitettii uudellee kuntoo. Kun varusteet oli tarkastettu, otus harjattu ja muutenki oltii valmiita, mentii uudellee verrytteleen, josko sitä nyt selvittäis ilman kommelluksia. Edes tän yhden kerran... "

17.06.2011
Ponin koulutus ohjasajossa on aloitettu ja tänään napattiin taas poni pihatosta suurinpiirtein yhdentoista aikaan aamupäivällä. Tamma hyppi ja pomppi joka ilmansuuntaan ja kesti aikansa, että poni seurasi edes talutettaessa. Kentälle päästyämme tapeltiin lähinnä siitä, että kumpi käskee ja minne mennään. Loviisa alistui hetken "keskustelun" jälkeen ja työskentely päästiin aloittamaan. Ensin käskin ponia eteenpäin, ja jouduin hieman komentamaan tammaa liikkumaan. Tottakai pidättäessä ohjista Loviisa tajusi asian hidastavana. Ohjakset olivat koko ajan tuntumalla, paitsi pysähdyksissä. Hiljalleen Loviisa rupesi toimimaan jo hieman paremmin ja ohjasajo onnistui jo eteenpäin vievien apujen kera oikein mallikkaasti. Peruutuksissa ja liikkeellelöhdöissä oltiin silti vielä hieman kiireellä menossa. Hieman päästiin juoksemaankin, ja loppujen lopuksi treenaus sujui varsin mallikkaasti. Palkinnoksi Loviisa sai pari porkkananpalaa, ja loppupäivän täysin vapaata hengailua kavereiden kanssa.

30.05.2011
Loviisa oli tänään yhtä hapan kuin sitruuna, ja kun menin sen karsinalle, tamma näyttä vain hampaitaan, ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain sille juoksutusriimut päähän. Luvassa oli pientä irtohypytystä ja juoksemista ympyrällä. Loviisa juoksi koko matkan talutuksessa kentälle, ja kun pääsi juoksemaan luvan kanssa, mentiin tuhatta ja sataa, ja jarruja ei ollu missään. "Helvetin poni! Nyt kuuntelet!" huusin niin, että tallityöntekijät eivät pysyneet housuissaan, vaan tulivat katsomaan, että taasko olin Fannan kanssa kentällä. He yllättyivät suuresti nähdessään pienen pukittelevan pullaponin, ja miettivät, että mikä ongelma noin pienen ponin kanssa voi olla. Kun ympyrällä juokseminen sujui jotakuinkin hyvin, pyysin Thomasta kokoamaan pieniä esteitä kujaksi kentän pitkälle sivulle. "Noniin, nyt hyppäät nuo esteet, ja varokin jos vittuilet mulle yhtään" sanoin ponille tiukasti, ja kannustin sen hyppäämään esteet. Poni jyräsi kaikki esteet, ja mittani täyttyi pikkuhiljaa. "Nyt loppu toi temppuilu, meet kerran noi kiltisti, nii pääset laitsalle kavereittes kans" sanoin ponille ja otettiin uudestaan. Ja vielä kerran. Uudestaan kolmannenkin kerran. Kun viidennellä kerralla onnistui, Loviisa sai rapsutukset ja herkkuja, ja pääsi laitumelle muiden kanssa.