Steekin Oliver ^{KTK-III, SV-I}

© Emmi N. 2011

Meriitit & muu menestys

Syötävän suloinen oripoika valtasi heti paikkansa tallin omistajattaren sydämessä

Steekin Oliverin ostoa harkittiin tarkkaan, muutaman päivän mietinnän ja talliporukan suostumuksella tein viimeinkin tarjouksen orista. Sillä oli niin upeat vanhemmat, etten vain voinut päätää käsistäni tätä suvullisesti potentiaalista hevosta. Okei, innostukseni suokkeihin oli suorastaan pohjamudissa, mutta Oliver oli pakko saada. Odotin ja odotin, että Toffe vastaisi tarjoukseeni, ja näinhän siinä kävi, että parin päivän päästä matkasimme Steckeriin hakemaan pientä liinakkoani. Sille oli ostettu kauniit varsariimut ja pikkuinen loimi, ja se näytti vallan suloiselta ne yllään! Ja siitä lähtien Oliver on ollu minun oma kultakimpaleeni, josta en ihan hevillä luovu.

Sukutaulu & selvitys

Mustien suomenhevosorien kanta on kasvanut räjähdysmäisesti, mutta Mörkövaaran Napsorin varsasta ei tullut musta, vaan rautias. Tämä musta komistus ei kuitenkaan vähästä hätkähdä, sillä Napsori saa tavata vielä monta tammaa elämänsä aikana. Ori on hienosti tähän mennessä kilpaillut, sillä Napsori on kerännyt reilut viisikymmentä [50] sijoitusta, joista peräti kahdeksan on voittoja. Ori on käynyt myöskin näyttelyissä, hyvällä menestyksellä, sillä sieltä on tipahtanut Napsorin tilille kaksi MVA-sertiä, sekä kaksi kunniamainintaa. Ja koska Mörkövaaran Napsori on saanut MVA-sertejä, on se myöskin kantakirjattu, peräti kakkospalkinnolle. Ja tottakai tämän seurauksena kaikki orin tulevat jälkeläiset tulevat olemaan kantakirjauskelpoisia. Komea ori kaikin puolin, tulevaisuudessa tähdätään varmasti muihinkin laatuarvosteluihin. Toffen kanssa ori onkin haalinut itselleen komean ykköspalkinnon suomenhevosten laatuarvostelusta.

Upea jättikokoinen suomenhevosori Lakean Viisastelija on ulkonäöllisesti oikein komea tapaus. Luonteeltaan ori on sellainen, että se tulee toimeen kaikkien kanssa, joten erittäin mutkaton näin suurpiirteisesti. Ihmisystävällinen yleisesti, mutta ratsastus onkin sitten jo toinen juttu. Ori vaatii edes hiukan kokeneen ratsastsjan selkäänsä, eli mikä tahansa pikkutyttö ei pääse onneaan kokeilemaan. Ori on kilpaillut kouluratsastusjaoksen alaisissa kisoissa yhteensä viisikymmentäkuusi [56] sijoitusta, ja laatuarvosteluista on käyty hakemassa SV-I palkinto! Pikku-Viisastelijoita maailmassa on jo kaksikin kappaletta, joten suku on saanut jatkua.

Ja suku jatkuu taas hienolla hevosella. Säveleen isänisänisä on komea Lakean Bruno Brutus, peräti 152 senttinen hurmuri. Ori on menestynyt Helppo A'n ja Vaativa B'n luokissa keräten reilut neljäkymmentä [40] sijoitusta, joka hipoo myöskin mukavaa määrää. Kertoman mukaan orilla on hyvät käytöstavat, eli varsinainen herrasmiesori - jos se muistaa käyttäytyä. Ja orilta löytyy myöskin meriittilistaa, sillä se on päässyt kantakirjaan kolmannelle palkinnolle, joka ei ole ollenkaan huono saavutus. Perusolemukseltaan ori on kuitenkin lempeä ja kiltti.

Naiskauneutta löytyy jokaisen hevosen suvusta, ja tässä on Oliverin onnellinen isomummi. Lakean Kamomilla-tamma on varsinainen kaunotar. Luonteeltaan sitä kuvataan 100%'ksi tammaksi, sillä välillä Kamomilla oikkuilee tammoille tyypilliseen tapaan. Omistajan kuvauksen mukaan tamma on ratsastettaessa kovasuinen, ja että sitä pitää ratsastaa heti alkutunnista hyvin eteen. Tammalla on myöskin ihan mukava kilpaura takanaan, sillä neitosella on peräti 70 kouluratsastusjaoksen alaista kilpailua, ja niistä 16 on sijoituksia. Lisäksi löytyy 21 VSHK'n alaista kilpailua, näistä sijoituksia 6, sekä yksi villi sijoitus.

Oliverin isänemä Keinumäen Kultu on mitä ihanin naikkonen. Ahh, ulkonäöltään tamma on niinkin upean värinen, kuin ruunikko. Tamma ei pistä koskaan pahakseen, jos se saa esimerkiksi ylimääräistä huomiota, rapsuttelua tai ylimääräisiä herkkuja. Omistajan mukaan tamma käyttäytyy melkein joka tilanteessa hienosti, sillä onneksi tamma ei ole perinyt isältään niitä kärttyisempiä piirteitä. Ratsastettaessa Kultu on hevonen, jota voi kuvata yhdellä lauseella, omistajan sanoin: "Ratsastaessa Kultu on mahtava pakkaus, rehellinen ja eteenpäin pyrkivä.". Mitä, muuta voi siis odottaa? Kuitenkin, tamma on kerännyt mahtavat 44 KRJ'n alaista sijoitusta, joka on huima määrä. Ja jälkikasvuakin on, nimittäin Keinumäen Kultu on varsonut jo kolme varsaa. Tamma on ainakin omistajan tuntien menossa vielä laatuarvosteluihin.

Keinumäen Kultun hienoakin hienompi isäpappa on suomenhevosori Raadelman Ralli. Tämä komeanvärinen - tummanpunaruunikko - on taivaallisen hieno oripoika. Orilta ei löydy säkäkorkeutta kuin "vain" 154 senttimetriä mutta valloittava persoona se luonteeltaan on. Omistajan sanoin se on sellainen oikein orimainen ja varsinainen epeli, muttei se koskaan tarkoita mitään pahaa. Ratsastettaessa ori käyttäytyy kuulemma siivosti, ja se vain askeltaa kevyesti eteenpäin. Eli omistajan sanoin se vain liitelee eteenpäin. Kilpailusijoituksia on kouluratsastuksen, KRJ'n parista 41 kappaletta, mutta niin myös näyttelysijoituksia, joita löytyy seitsemän kappaletta. Orilla on lisäksi peräti kuusi toinen toistaan hienompaa jälkeläistä. Meriitteinä orilla on SLA-II, KTK-II, YLA2 sekä KRJ-II, eli ei mikään toivoton tapaus.

Jos hevosella pitää olla kaksi kakkospalkintoa, niin Tuikkeen Uniikki omistaa kaksi sellaista. YLA2 ja SLA-II kielivät jo jotakin tamman upeudesta, mutta vielä enemmän kertoo luonne. Aikoinaan huonossa kunnossa ollut tamma valloitti kaikkien sydämet ja alkuaikoina ratsastettaessa jalat olivat enemmän ilmassa kuin maass, ja esteillä se ponnisti korkealle! Tammalla on myös kaksi irtosertiä, joten se on ktk-kelpoinen. Tammalla on myös jälkeläisiä, peräti viisi kappaletta, kaikki Keinumäkeläisiä.

Jokaisella hevosella on emä niin myös Oliverilla, oikein hienonpuoleinen. Eerika HUI on menestyneen Viehättävän kasvatti ja hieno niin suvultaan kuin luonteeltaankin. Toisina päivinä tamma on vakaa kuin kallio, mutta toisina taas se häslää omiaan, eli ihan tavallinen suomenhevonen, eikö? Ratsastettaessa Eerika HUI on herkkä suustaan ja vaatiikin siis pehmeäkätisen ratsastajan. Esteillä puomit kolisevat turhankin tiuhaan tahtiin, mutta kouluratsastus on se Eerikan juttu. Tamma on varustettu täydellisellä työmoraalilla, joten se on omiaan kunnon työntekoon. Tamma on kerännyt kilpamenestystäkin, sillä kouluratsastuksen saralta on tullut peräti 50 sijoitusta (KRJ), joista peräti kahdeksan on voittoja, upeaa. Näyttelymenestystä on 6 "sijoituksen" verran, eli on päästy käymään kantakirjauksessa ja VIR MVA Championkin on ansaittu. Ihmeellisintä tässä tammassa on se, että se on varsonut vain oreja, ei yhtäkään pikku-Eerikaneitiä.

Oliverin pappa, emänisä Eemeli U on komea tummanrautias suomenhevosori, jolta löytyy korkeutta 153 senttiä. Komea poika on menestynyt kouluratsastuksen saralla keräten peräti 46 sijoitusta, joista yksi on CUP-sijoitus. Eemeli U on luonteeltaan omistajan kuvailemana ori, jolla on todella voimakas tahto ja se tietää oman arvonsa. Ratsastettaessa Eemeli on joskus kiltti, joskus vaikea, riippuu täysin ratsastajasta, ja mikä on monella suokilla yleistä; orin ykköslaji on selvästi kouluratsastus. Jälkeläisiä orilla on tähän mennessä viisi, mutta omistajan tuntien ori astuu vielä parisen tammaa, uskoakseni. Eemeli U menestynyt myöskin laatuarvosteluissa ja sieltä on tipahtanut KRJ-II ja kantakirjasta kakkonen.

Hevosilla on hyvin usein myöskin isopappa, ja tässä tapauksessa se on ori Haavelaakson Eedvar, komea tummanpunaruunikko. Ori on kerännyt reilusti sijoituksia ja onkin kaikin puolin hieno, sillä meriittejä löytyy. VIR MVA Ch ja kantakirjauksen ykköspalkinto kielivät jo jotakin orin menestyksestä, mutta kaiken kruunaa ehdottomasti YLA1-palkinto, joka orille myönnettiin huhtikuussa 2009. Luonteeltaan Eedvar on ainakin yleisesti mukava ja helppo käsiteltävä. Ratsastettaessa sama linja jatkuu ja ori onkin todella helppo, ja ratsastajalta vaaditaan vain se tärkein; selässä pysymisen jalo taito. Pikku-Eedvareja maailmassa onkin jo yhdeksän kappaletta, jotka ovat kaikki varmasti hienoja.

Isomummo Heinämäen Halla on kaunis hevonen kaikin puolin, väriltään, menestykseltään, suvultaan kuin luonteeltaankin. Sananen luonteesta kertoo tamman olevan pirtsakka, ja ratsastettaessa siltä löytyy vauhtia oikein kunnolla. 54 kouluratsastusjaoksen alaista sijoitusta keränneellä tammalla on seitsemän upeaa varsaa (kolme tammaa, nelä oria), joista osa on jo laatuarvosteluissa palkittujakin. Heinämäen Halla asuu Viehättävässä ja omistaja on kerännyt neidille arvonimiä, muotovalio championin, kouluratsastusjaoksen laatuarvostelun ykköspalkinnon, yleislaatuarvostelussa tamma on palkittu kakkosella, ja on neiti kantakirjattukin.

Oliverin emänemä Verililja HUI on oikein kauniin värinen neiti. Tamma on mukavasti kilpaillut, sillä kouluratsastuksesta on tullut peräti 85 sijoitusta, joka on yli kaiken ymmärryksen. Esteillä(kin) Verililja HUI on kilpaillut ahkerasti keräten huimat 39 sijoitusta. Useissa valmennuksissa käynyt tamma osaa hellyyttää myös luonteellaan, sillä se on mitä kiltein ja herttaisin. Ja lisäksi hyvin taitava ratsu! Verililja HUI on kerännyt kiitoksia, ja upeasta rakenteesta on sadellut niin muotovalio champion, kuin kantakirjauksen kakkospalkinto. Pikku-Liljoja maailmassa on jo kolme kappaletta, mutta lisää toivon mukaan tulee. Ja jos ei muuta, niin tamma osaa ihastuttaa ainakin nimellään!

Emänemänisä on komea suomenhevosori Raadelman Vekseli. Punarautias, 156 senttinen Vekseli ei ole mikään kauhea näky, päinvastoin. VIR MVA Ch, KTK I, SER-V, KRJ-I, ERJ-III, SLA-I, YLA2 palkinnot kertovat jo jotakin, ja jos ei niin ainakin pojan luonne. Ja, kouluratsastuksesta Vekseli keräsi mukavat 39 sijoitusta, eikä, siinä kaikki; porrastetuista kilpailuista tuli 26 sijoitusta. Vekseli on helppo käsitellä ja se on rehti ja reipas ratsu, näin omistajan kirjoitusten mukaan. Vanhuuden mukana Vekselin liikkeistä katosi kisavuosien loisto, mutta vieläkin ne jaksoivat kantaa selässään arvokasta lastia. Seitsemän varsaa kertoo jo kaiken oleellisen, eli sen, että pikku-Vekseleitä näemme kilpakentillä tästedeskin.

Viimeisin, muttei suinkaan vähäisin; Helmi-Elina RAM Viehättävästä. Champion ja kantakirjauksessa kolmannen palkinnon saanut tamma on luonteeltaan yhteistyönhaluinen ja kiltti, mutta energinen tamma jonka ykköslaji on - yllätys yllätys - kouluratsastus. Helmi-Elina RAM omistaa pehmeät ja tasaiset liikkeet, joissa kokemattomammankin on helppo pysyä - ja hyvä niin. Kääntöpuolikin on; tamma osaa olla myöskin hyvin energinen. Elina "Ellu" on ansainnut 49 sijoitusta tästä lajista ja sekin todistaa jo tamman hienoutta. Tamma on käynyt muutamissa valmennuksissa ja se on pyöräyttänyt maailmaan jo neljä varsaa, kolme oria ja yhden tamman.

Jalostusinfo & jälkeläiset

Steekin Oliver ei ole käytössä ulkopuoliseen jalostukseen.

•   18.05.2012 ori Freistingarin Opeliksi (e. Riiviöiden Raisa)
•   01.06.2012 tamma Freistingarin Oona (e. 1hku D44 Mer)

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

10.08.2012 Perjantai - valmentautumista
Oliver on jostakin kumman syystä ruvennut hurjaksi. Tammoille huudellaan vuorokaudet läpeensä ja treenatessa ihminen lentää hyvin äkkiä alas. Tänään kuitenkin hinasin orin koulutreeniä varten kentälle. Vaikka ori pompahteli vieressäni, se ei silti jyrännyt, vaan tyytyi hieman huutelemaan tammoille. Ihmeissäni nousin orin selkään päästessämme kentälle. Aloitimme treenauksen melko nopeasti. Ensin taivuttelin oria käynnissä ja siirryin heti ravailemaan tehden väistöjä. Oliver ei juurikaan välittänyt väistättävistä avuista, vaan se lähinnä jyräsi suoraan eteenpäin taivuttaen vähän päätään. Jouduin todellakin käyttämään näkyviä apuja, en sallinut enää yhtään epäonnistumista. Oliver joutui pakostikin väistämään pohjettani, sillä survoin sen orin kylkeen sen verran napakasti. Väistöjä tehtiin ravissa ja käynnissäkin ja orille ei jäänyt aikaa keksiä jotakin todella ärsyttävää. Se toimi jopa yllättävän hyvin. Tästä jatkoimme temponlisäyksiin ravissa, jotka Oliver suoritti ilman ylimääräistä temppuilua. Muutaman kerran se rikkoi laukalle, mutta muuten lisäykset onnistuivat hyvin. Tämän jälkeen pyysin orilta laukkaa pääty-ympyrällä, ja sekin sujui pienen alkukankeuden jälkeen mukavasti. Ori temppuili nostojen aikana hieman ja kaksi kertaa se puri kuolaimelle ja kuskasi muutaman kierroksen kentällä, mutta kun se alkoi väsyä, kuunteli se apuja suht koht hyvin. Kaikenkaikkiaan treenit menivät ihan mukavasti ja kävimme kävelemässä loppukäynnit maastossa.

27.07.2012 Perjantai
Orin kanssa ollaan treenattu ahkerasti, ja nyt ori on ollut viimeiset kaksi viikkoa lomalla laitumella. Hakureissu olikin hauska, sillä napattiin kotoa lähtiessä suitset matkaan ja lähdettiin oripoikia hakemaan laitumelta yhteistuumin. Olimme suunnitelleet pienoista maastoretkeä. Oliver näytti tosin suosta nousseelta mutahirviöltä, mutta olin napannut mukaani myös pienen piikkisuan, jolla puhdistin orin karvan ainakin jotakuinkin. Thomas oli ottanut Ässän, Rebecca Manaajan, Úlla nappasi matkaansa Tuiman ja Máts retuutti Jooseppia kohti laitumen porttia. Muutama muu ori jäi vielä laitumelle, mutta me hyppäsimme ratsujemme selkään ja lähdimme kohti peltoa. Orit kävelivät kiltisti, Oliver oli varmasti kaikkein rauhattomin. Se potki vihaisena ötököitä, ja hyppi sinne tänne, ravasi varmaankin koko matkan. Kieltämättä paarmoja ja kärpäsiä oli tuhansittain, joten ohjeistin kaikki siirtymään ravin kautta laukkaan, karistaaksemme nuo inhat otukset. Oliver pukitti, ja lähti kaahaamaan oikein kunnolla, muut tietenkin perässä seuraten. Roikuin vihaisena orin suussa, sillä se ei ollut ikinä ryöstänyt maastossa, ja vaikka sen sainkin hidastamaan laukan tempoa parin pykälän verran, en ollut siltikään tyytyväinen. Rento ratsastusreissu alkoikin muistuttaa koulutreeniä, kun metsäpolulla väistätin oria suuntaan jos toiseen, tein avotaivutustakin. Kunnes viimeinkin kilometrin mittainen pelto aukesi edessäpäin. Hölläsin ohjastuntumaa hieman. "Laukka!" huudahdin ja pohkeideni hieman puristaessa orin kylkiä, se oli jo menossa. Liinaharja hulmuten ori kaahotti menemään, niin kovaa kuin sen kavioista vain irti sai. Manaaja, Tuima, Ässä ja Jooseppikin saavuttivat Oliveria, ja kirivätkin välimatkan umpeen. Loppujen lopuksi me olimme toisena maalissa, tallipihassa. Mikä vauhdikas alku treenikaudelle!

19.05.2012 Lauantai
Siitä onkin aikaa, kun viimeksi orin päivikseen mitään kirjoitin. Oliverista on kouliutunut oikein mukiinmenevä kouluhevonen, ja kilpailu-ura aloitetaan heti kesäkuun alussa. Tänään hinasin orin kentälle koulutreeniin. Jalustimien pidennys, selkään nousu ja sitten menoksi. Aloittelin treeniä ratsastamalla kulmat mahdollisimman tarkasti, ja saaden orin taipumaan oikein. Oliver toimi heti alkutunnista tosi kivasti ja siltä löytyi virtaa hieman liiankin kanssa! Ihan ensimmäisenä Oliver onnistui puskemaan kulmasta ihmeellisesti solmussa, mutta sitten se ymmärsi idean ja homma rupesi sujumaan aina vain paremmin. Orin kunnolliseksi taivuttamiseksi tein myöskin voltteja, niin käynnissä kuin ravissakin ja vaikka Oliver onnistui kompuroimaan kerran jalkoihinsa ravivoltilla, harjoiteltiin paljon ja vielä enemmän. Poika rupesi hermostumaan jo hieman, joten otettiin väliin hieman laukkaa. Laukannostoihin Oliver ei juurikaan jaksanut keskittyä, mutta tarpeeksi kauan kun kirosin sen toimintaa, alkoi poika jo hieman tarkentamaan nostoa. Näinpä lopulta se nosti laukan heti pohkeet saatuaan, jonka jälkeen jatkettiin kulmien ratsastusta ravissa. Oliver työskenteli jälleen innokkaasti, ja suoritti sille asetetut tehtävät todella mallikkaasti. Kun kulmat menivä siten hyvin, että Oliver taipui kauniisti pohkeen ympärille ja kulki peräänannossakin, oli aika hidastaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Ihan hyvin orin kanssa meni tänään, vaikka väillä meinasivat molempien hermot mennä...

13.12.2011 Tiistai
Taas aloitettiin uusi viikko, Oliverin koulutuksen parissa. Juniori hyppeli pihatossa yhdessä muiden orivarsojen; Reetun, Ritarin, Joosepin, Manaajan ja Varjon kanssa. Oliver on selvästi alistunut olemaan pahnan pohjimmaisena, mutta menoa se ei hidasta vaan pukkilaukkakilpailut, toisten puremiskisat ja ravi- ja laukkaspurtit kavereiden kanssa on ilmeisesti erittäin kivoja pihatossa, väistellen kiviä, kantoja ja puita. Oli jälleen aika hakea ori tarhasta ja aloittaa koulutus pienellä käsittelyharjoituksella näin aamusta. Oliver kipitti reippaasti perässä kentälle asti, ja kun portit suljettiin, päästin sen irti. Ja siitäkös riemu syntyi. Reilusti tilaa riehua ja laukkailla ympäriinsä. Juoksutusraippa sai orin kuitenkin toisiin ajatuksiin, ja heti loppui juokseminen ja silmät selällään toljotettiin pitkää mustaa "otusta". Ja kun se kerran napsahti terävästi, Oliver tajusi, ettei ihmisten kanssa kannattanut pelleillä. Ensin juostiin toiseen suuntaan, ravissa. Poitsun liinaharja hulmahteli ylös, alas vuoronperään, ja villi kun on, niin nuorukainen jopa korskahteli, heitti takajalkojaan pari kertaa ilmaankin. Ja sama toiseen suuntaan. Seuraava terävä napsahdus ja laukka. Tannes tömisi, kun "suuri" suomenhevonen tulla jytisteli suoraan kohti. Kun hikikarpalot nousivat pintaan, heitin raipan mäkeen, ja annoin orin tulla rauhassa luokseni ja napsautin riimunnarun riimuihin kiinni. Ori oli erittäin tyytyväisen oloinen, eikä osoittanut siltikään väsymyksen merkkejä. Vietyäni orin talliin se rupesi riehumaan ja lopetti vasta, kun kaveritkin tuotiin sisälle (tai ehkä naapuritallin neitosilla oli osuutta asiaan?)

10.12.2011 Lauantai
Ja taas voin syyttää vain itseäni, siitä että tallin perukoilla majailee uusi suomenhevonen, oikein komea. Voi herranjumala sentään, Oliver-poitsu kipitti tänään trailerista ulos pää pystyssä, ihmetellen tallin menoa. Ehkä se oli peloissaan, sillä tarhassa hevoset tappelivat leikillisesti, kentällä oli hirveä sota käynnissä. Siltikin sen silmäkulmaan syttyi pilke ja tiesin, että tästä tulisi vielä jotakin suurta, suurempaa kuin edes Lindasta. Muta kuka sen nyt voisi tietää, en minä ainakaan. Ja kun napattiin ori iltapäivällä vähän tepastelemaan tallipihalle, ja venyttelemään noita ahh, niin pitkiä kinttuja, oli Oliver jo heti vauhdissa. Oi, miten kauniita nuoria tammoja tarhassa oli, ja niiden kanssa olisi pitänyt päästä ystävystymään nyt ja heti paikalla. Oliver osoitti kuitenkin suurta yhteistyönhalukkuutta, eikä merkkiäkään ärsyttävyydestä saatikka kettumaisuudesta ollut. Silmissä on viisas katse ja suklaasilmät saivat neidot huokailemaan ihastuksesta. Taluteltiin muutamia kierroksia tallipihalla ja pari laukka.. anteeksi, raviaskelta otettiin, joskin Oliver innostui ottamaan muutamia laukka-askelia sinne väliin. Ja ihan onnessaan poika oli, kun illalla venyteltiin sen kinttuja. Joten, tervetuloa Steekin Oliver!