Vinur frá Drífa I ^{ARJ-II, YLA3}

© tallin omaisuutta

Meriitit & muu menestys

"Suuri ja temperamentikas kilpa-askellajihevonen."

Vinur on luonteeltaan varsin tasainen, miltei ruunamainenkin, mutta löytyy siitä tarpeen vaatiessa se orimainenkin puoli. Ori on kaikin puolin tasainen, niin askellajeiltaan kuin luonteeltaankin, sillä vaikka tammat tulisivat laumoittain Vinurin ympärille, ei se hätkähdä, jos ihminen on vieressä. Käsiteltäessä Vinur on seurallinen ja utelias, mutta koska se on kiltti, ei se koskaan pyöri karsinassa tai luttaa hoitajaansa sen perseen ja oven väliin. Okei, silloin kun Vinur on liiankin innostunut, se saattaa näin tehdäkin, mutta harvoin. Talutustilanteetkin sujuvat ilman turhia kommelluksia, ja muutenkin ori on oikein mukava. Maastakäsittelyssä on vielä hieman hiottavaa. Ratsastettaessa Vinur on reipas, ja jaksaa jauhaa samaa asiaa monia kertoja putkeen - mutta jossain kohdin senkin kärsivällisyys loppuu. Vinur on parhaimmillaan askellajiradoilla, ja vielä paremmin sillä menee kilpakentillä, mutta orilla on myös mukava hypätä ja maastoilla. Joskus orilta hukkuvat jarrut kokonaan, ja se saattaa olla hieman kuuma tapaus kentällä, mutta hieno se on, yhtä kaikki.

Hoitotilanteissa Vinur on syvemmin katsoen varsin sympaattinen tapaus. Se haistelee tulijaa innoissaan ja saattaa välillä innostuksen puuskissaan hieman näykkäistä hoitajaansa käsivarresta. Vinur tykkää, kun sitä rapsutetaan oikein paljon sä'än kohdalta ja kainaloista. Vinur on hieman sen tyyppinen hevonen, että sitä ei haittaa, vaikka jouhet jäisivät selvittämättä, tai siltä puuttuisivat suitset varustettaessa. Varusteet menevätkin niin automaattisesti päälle, ori miltei juoksee ottamaan satulan selkäänsä. Yhteistyöstä ei tosin tule yhtään mitään, jos Vinur ei saa pakollista rapsutushetkeä, tai muutamaa halia hoitajaltaan. Itse harjatessa ori käyttäytyy asiallisesti ja kuuntelee korvat hörössä ympärillään tapahtuvia asioita. Kaviotkin nousevat suht kiltisti, joskin välillä siitä saa tapellakin.

Talutustilanteissa Vinur käyttäytyy asiallisesti. Se ravailee rennosti taluttajan vierellä ja saattaa välillä kompuroida omiin jalkoihinsa ollessaan niin innostunut kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Talutus laitumelta talliin ja tallista laitumelle on tehtävä yksin, ilman muiden hevosten seuraa. Muutoin Vinur saattaa suutahtaa ja hyppiä pystyyn. Muuten menee mallikkaasti. Maastakäsittelytreenit ovat sitten aivan toista luokkaa. Ori hyppii pystyyn ja vastustelee kaikenlaisten tehtävien tekoa, sillä se ei tykkää yhtään, että sen pitää pyöriä ja hyöriä joka suuntaan riimunnarun päässä. Muutoin ori on varsin mukava talutettava, mutta maastakäsittelyä ei suositella alle kuusi vuotta hevosia harrastaneelle... Se kun on varsinaista tahallista itsemurhan yrittämistä.

Ratsuna Vinur on varsin mukava tapaus. Se yrittää aina parhaansa, ja vaikka treenit eivät kotioloissa kovin hyvin sujuisikaan, kilpakentällä kaikki sujuu todella hienosti. Käynnissä Vinur taitaa koulukuvioita helppoon A'han asti, mutta ravissa ja laukassa ori yltää vain helppo B-tasoon. Ori on tasainen liikkeiltään ja siksi askellajitkin ovat hyvin tasaisia. Orin saa ratsastettua peräänantoon hyvällä istunnalla sekä ohjan ja pohkeen yhteistyöllä. Tölttiin siirryttäessä orin on oltava peräänannossa, sillä muutoin töltti on etupainoista ja erittäin passitahtista. Vinur on kuitenkin varsin kevyt kädelle, ja jos sitä osaa oikein ratsastaa, saattaa se kulkea myöskin kaula kaarella oikein kauniisti. Ravissa orilla on helppoa työskennellä, sillä Vinur ravaa hyvin puhtaasti ja helposti. Ori taitaa myöskin pohkeenväistön ravissa, ja tottakai töltissäkin (!). Laukassa Vinurin kyydissä on helppo pysyä, mutta oria ei saa häiritä ollenkaan askellajin aikana, sillä muuten Vinur kompuroi satavarmasti. Töltissä ja passissa Vinur tekee kaikkensa ja kulkee kauneimmillaan näissä kahdessa askellajissa. Mutta, kentällä ja maastossa jarrut saattavat puuttua ja aitojen sisäpuolella Vinurista löytyy myös räjähdysherkkä puoli, maastossa ei niinkään. Esteilläkin ori kuumuu aikalailla.

Sukutaulu & selvitys

i. Vafi frá Hekla (rautias, 138cm) on hieno viisikäyntiori, jonka luonne poikkeaa hieman perusissikan luonteesta. Se on kirjaimellisesti yhden ihmisen hevonen, eikä juurikaan luota muihin, kuin omistajaansa. Okei, muuten se on vallan mainio hevonen, sillä siltä löytyy runsaasti viljaa, ja mahtavat, helposti löytyvät askellajit. Vafi on varsin hieno otus, sillä se on kilpaillut menestyksekkäästi askellajiratsastuksen jokaisessa luokassa. Yhteensä ori on kerännyt peräti 60 sijoitusta, joka on huikea määrä. Vafi on käynyt pyörähtämässä yleislaatuarvostelussa, sekä askellajiratsastusjaoksen laatuarvostelussa, hakien kummastakin komeat kakkospalkinnot. Nykyään orilla on sen verran ikää, että se keskittyy jalostusorin tehtäviin. Ja vaikka Vafi on hieno otus, sillä ei ole kuin yksi jälkeläinen kotitallissa. Toivon mukaan pian jälkeläismäärä lähtee nousuun, sillä pian on orin aika siirtyä taivaslaitumille.

ii. Vindótt frá Hekla (liinakko, 128cm) on upea nelikäyntiori, jolta ei puutu luonnetta. Temperamenttinen oripoika on aina ollut vähän höslä, ja väärät avut saatuaan tekee mitä sattuu. Vindóttilta löytyy upea töltti, sekä lennokas, melko tasainen suuriliikkeinen ravi. Jos orin selässä istuu yhtään väärin, on menoa, ja vedetään hirveää rallia ympäri kenttää. Vindótt ei sovellu jäykälle ratsastajalle. Tarvitsee ratsastajan, joka on pehmeä käsistään, ja sopivan rento, sekä osaa pyytää orilta juuri oikealla tavalla. Töltin nostaa melko helposti, mutta vaatii selvät ohja-avut. Omistaa muutenkin suht hyvät askellajit, mutta laukka on hiukan laahaava, jonka vuoksi saattaa kompuroida jalkoihinsa laukatessa. Ori käy omistajansa kanssa kisoissa, ja on sijoittunut ihan kivasti; 10 Töltti T.1, ja 5 sijoitusta Töltti T.2'sta. Nykyään ori asustelee Norjassa yksityisellä omistajalla kahden ruunan ja yhden orin kanssa orilaitumella. Ori on tähän mennessä astunut vain kaksi tammaa, joista kumpikin synnytti terveen varsan, toinen on ori, toinen tamma.

iii. Váli frá Hekla (ruunikko, 130cm) oli upea viisikäyntiori, joka menestyi etenkin passiluokissa hienon passinsa ansiosta. Upealuoteinen oripoika oli mahtava maastoratsu varmuutensa ansiosta ja menestyi mahtavasti matka- ja suunnistusratsastuksessa. Váli oli luonteeltaan hiukan omapäinen, ja v*ttumaisuuttakin löytyi, sillä orin kanssa sai tapella päivät pitkät etenkin siitä, kumpi on johtaja ratsastaessa, ihminen vai hevonen. "Yhden ihmisen hevonen" - sanonta kuvaa Vália hyvin, sillä herra oli hyvin kiintynyt omistajaansa, ja yhteistyö hänen kanssaan oli saumatonta. Passiluokissa herra sijoittui seuraavasti; 2 sijoitusta Speedpassistä ja 8 sijoitusta 250 metrin passijuoksusta. Suunnistuksesta tipahti yksi voitto, ja matkaratsastuksesta kolme voittoa, ja muutama sijoitus. Ori kuitenkin menehtyi traagisesti huhtikuussa karattuaan, ja juostuaan auton alle. Ehti astua elämänsä aikana vain yhden tamman, joka synnytti terveen orivarsan.

iie. Vofa frá Hekla (rautiaankirjava, 132cm) oli kiva tamma kaikinpuolin, mutta ratsastaessa se testasi lähes koko alkutunnin, ja vasta, kun ihminen oli osoittanut olevansa johtaja. Nelikäyntinen tamma omisti hienot askellajit, jotka näyttivät pehmeiltä ja olivat pehmeiltä oikein ratsastettuna. Etenkin Vofan laukka oli keinuhevosmaista ja tasaistakin tasaisempaa, ja se oli kaikkien, siis ihan kaikkien mielestä maailman ihanin kokemus - laukata tammalla niityllä ihan täysiä. Omistajansa kanssa Vofa kävi muun muassa Tölttiluokissa askellajikisoissa, ja suurimpia kisoja olivat peräti kahdet PM-kisat, kahdet EM-kisat sekä yhdet MM-kisat, joista tuli seuraavanlaisia sijoituksia; toisista PM-kisoista tipahti ykkössija, toisista PM'istä kolmas sija. EM-kisoissa meni paremmin, ensimmäisenä oli ensimmäinen sija, toisena toinen sija. Ja MM-kisat kruunasivat kaiken. Niistä saatiin nimittäin kakkospalkinto, joten tamman omistaja oli ylpeä. Kauniinvärisestä pikkutammasta halusivat kaikki varsan, mutta vain kuusi onnekasta sai. Yksi jälkeläinen on hyvin menestynyt ori Vindótt frá Hekla. Vofa on kisannut myös useissa pikkukisoissa. Menehtyi kuitenkin vanhuuteen 29 vuoden iässä.

ie. Vík frá Hekla (liinakko, 137cm) on ihanaakin ihanempi, jo 25-vuotias reipas pikku tamma. Nelikäyntinen tamma on helppoakin helpompi, entinen mainio kilpaponi. Tamma on kisannut seitsemästä ikävuodesta seitsemääntoista ikävuoteen, kiertäen kaikenkaikkiaan kolmetkymmenet kisat, eli noin kolmet vuodessa. Menestystä tuli tamman omistajan mielestä kiitettävästi, viisi voittoa, kuusi kakkossijaa sekä kuusi kolmossijaa, eli palkintosijoja seitsemäntoista kappaletta. Näin ollen tamma oli kysytty siitospiireissä mutta siitä teetettiin loppujen lopuksi vain kolme jälkeläistä, kaksi tammaa, yksi ori. Valitettavasti tamma periyttää varsoillee melko huonohkoa rakennetta, mutta upeita askellajeja, jotka korvaavat mahdolliset huonot puolet. Jokainen jälkeläinen on kuitenkin menestynyt hyvin, parhaana Vafi. Nykyään tamma asustelee Etelä-Norjassa lasten opetusponina ja luonteeltaan kiltti, reipas tamma juoksee vielä ihan täysiä maastossa oman ihmisensä, 15-vuotiaan tytön kanssa, jota tamma rakastaa yli kaiken.

iei. Vikingur frá Akureyri (hiirakko, 137cm) oli komea ori, joka kisasi elämänsä aikana kymmenet kisat, voittaen niistä kolmet, sijoittuen neljästi. Viisikäyntinen ori oli huippuluokkaa, ja huippuluokan tulokset niin treenaamisessa, kuin kisoissakin näkyivät. Upea rakenne, hyvä kunto ja persoonallinen luonne voittivat kaikki puolelleen, ja talli, jossa ori aikoinaan asui, siellä se keräsi kymmenpäisen ihailijajoukon, josta vain yksi pääsi ratsastamaan orilla, ja lopulta osti sen. Hän kävi vielä uran kruunaamiseksi Vikingurin kanssa PM-kisoissa, voittaen nekin. Kyyneleet tulivat kaikilla silmäkulmaan voiton varmistuttua, ja uraa jatkettiin näyttelyillä. Norjassa silloin asuva ori voitti kolmet näyttelyt ja oli toinen kaksissa näyttelyissä. Kolmas kaksissa näyttelyissä ja jäi sijoittumatta kuusissa näyttelyissä. Näyttelytuloksien myötä mentiin myös kantakirjaukseen ja ori kantakirjattiin Norjassa kakkospalkinnolla, joka oli hyvä saavutus. Viimeiset vuotensa ori astui tammoja kotitilallaan, ja ehti elämänsä aikana astua peräti viisitoista tammaa, joista kaikki synnyttivät terveet jälkeläiset. Ori menehtyi kuitenkin vanhuuteen kiitettävässä 32 vuoden iässä.

iee. Vinda frá Akureyri (ruunikko, 150cm) oli suurisydäminen, kaikin puolin suuri viisikäyntinen tamma. Syntyi Islannissa, ja matkusti jo vuoden ikäisenä Suomeen yksityiselle omistajalle viiden muun islanninhevosen seuraksi, kasvamaan ja kehittymään. Isompana siitä kasvoi 150 senttinen, ja se todellakin oli suuri, lapset pelkäsivät, kun tamma ilmestyi pihaton portille, niin iso se oli. Kuitenkin, luonnetta tällä tammalla ei ollut niin ikään, paitsi kiltteyttä ja helppoutta, suurisydämisyyttä ja pomminvarmuutta. Se jaksoi vaeltaa pitkiäkin matkoja päivässä, ja kilpaili lähinnä matkaratsastuksessa, kuudet kisat, joista voitti kolmet uskomattoman kestävyytensä ansiosta. Sijoittui kerran toiseksi. Askellajikisoissa sillä ei juurikaan käyty, kolmet kisat, joista se voitti yhdet, sijoittui kerran kolmanneksi. Ihan hyvin tamman omistajan mielestä, ja nyt alettiin saada tammalta erittäin puhdasta tölttiä aikaiseksi, ja omistaja oli tyytyväinen. Vinda toimi vetohevosena kolmen päivän vaelluksilla, ja omistaja rakasti tammaa. Mutta, yksi kaunis päivä se oli ohi. Tamma oli jo 33-vuotias, ja sitten se löydettiin menehtyneenä laitumeltaan, kauniin kukan vierestä.

e. Næja frá Stokkseyri (rautias, 134cm) on omistajan sanoin todellakin hieno issikka. Ja niinhän se onkin! Tallin vanha mamma on varsin kokenut konkari asiassa kuin asiassa. Nanalla on hieno töltti ja ratsastettaessa se on todella yhteistyönhaluinen. Se suorastaan rakastaa työntekoa. Kentällä työskenneltäessä Nana tekee paljon töitä, ja on muutenkin erittäin mukava ratsastaa - varsinkin maastossa! Nana on kilpaillut todella menestyksekkäästi, sillä kilpailukalenteriin on merkitty peräti 82 sijoitusta, joka kuulostaa jo hieman hullulta? Totta se on silti, ja onhan tamma siitä palkittukin, nimittäin neiti on käynyt Vinurin isän tavoin yleislaatuarvostelussa ja askellajiratsastusjaoksen laatuarvostelussa hakien komeat kakkospalkinnot mukavilla pistemäärillä. Nanalla on lisäksi kaksi varsaa Vinurin lisäksi, mutta molemmat ovat niitä kauniimman sukupuolen edustajia, eli yhtäkään veljeä/velipuolta Vinurilla ei ole. Nanan jokainen jälkeläinen on hienosti kilpaillut omassa painotuslajissaan!

ei. Náttur frá Stokkseyri on just semmonen Næjan tapanen, vähän paremmilla askellajeilla varustettuna tosin. Rautias väritykseltään, ja 140cm korkea tää kyseinen otus on, eikä sen luonteessakaan oo haukkumisen sanaa. Paitsi et ihan vähän. Hoitotilanteissa Náttur pyörii ja hyörii, mut muuten ihan jees, ratsuna mukavan reipas ja yhteistyönhaluinen, tekee töitä siis erittäin mielellään. 5-käyntinenkin Náttur on, joten passi ja tölttikin sujuvat mallikkaasti, samoin muut askellajit, ne suorastaan yllättävät tasaisuudellaan. Kilpailuissa Náttur on kovin menestynyt, sillä sijoituksia löytyy niin askellajeista kuin leikkimielisistä estekilpailuistakin. Peräti viitisenkymmentä sijoitusta yhteensä kerännyt ori on varsinainen naistenmies, ja onkin päässyt siitosorina astumaan kymmenisen tammaa, ja jälkeläisistä kuusi on tammoja, neljä oreja. Ihan mahtava tapaus kaikin puolin, asustelee tällä hetkellä Islannissa, kilpaillen vielä satunnaisesti.

eii. Nól frá Stokkseyri, 138 senttinen, ruunikko - tarkalleen punaruunikko - oripoika, jolta löytyy viisi näyttävää askellajia. Joista passi ehdottomasti valovoimaisin, voimakas, liikkeet korostuvat upeasti. Luonteeltaan otus on hiukan tulinen, mut eiköhän se pitkä, takkuinen harja oo ihan jees, korjaa kaikki virheet. Jos ulkonäköä puitais enemmän, ei tulis ikinä loppua, joten eiköhän komea-sana riitä kertomaan kaiken oleellisen tästä, ja näin ollen päästään ratsastusluonteeseen vähän tarkemmin. Maastossa lennetään pitkin metikköjä ja varmajalkaisuus pääsee valloilleen, turvallinen maastokaveri näin lyhyesti ja ytimekkäästi. Baanalla näyttää komeimmat askellajinsa ja taitaa myöskin töltin pitkin ohjin. On siis menestynyt, kerännyt 20 arvokisaruusuketta töltti T.1 ja töltti T.2-luokista, joissa on aina ollu joko ensimmäinen, toinen tai kolmas. Jälkeläisiä orille on kertynyt viitisentoista, mutta tarkkaa lukumäärää ei ole tiedossa.

eie. Téssa frá ðaumur on vähän vaikeahko tamma ratsastaa, mutta käsiteltäessä oikein kiva. 5-käyntinen hevonen on ratsastettaessa vähän häslä. Painaa välillä kuolaimella, kompuroi askelissaan hyppiessään eteenpäin ja laukannostot on mitä kauheimpia. Ihan suoraan sanoen ihan vähän kamala hevonen. Maastossa pitää mennä lähinnä tasaisia metsäpolkuja ja pikkuteillä, sillä muuten saatetaan olla ihan pulassa, vaikkakin talvella mennää ihan tosi varmajalkasesti. Téssa on kuitenkin pohjimmiltaan kiva, jos siihen tutustuu. Kilpailuissa Téssaa ei olla kauheesti nähty, mut kakskyt sijotusta kuiteski on, joista peräti huimat viis on voittoja. Nykyään tamma asustelee Ruotsissa, ja se tuotiin Islannista ihan vähän aikaa sitten. Jälkeläisiä tammalla on kuusi, joista kaksi asuu edelleen kotimaassaan, ja neljä sitten joko Norjassa, Ruotissa tai Suomessa.

ee. Nælig frá Stokkseyri on Naejan emä, ja ihan kuin varsansa. Unelmaponi, luonnetta ei juurikaan tarvi lähtee kuvaileen paitsi yks ero näissä otuksissa on. Nælig on hiukan enemmän laiska. Ratsastettaes se saattaa jumittuu kentän nurkkaan, tai muuten vaan se keksii keinon luistaa töistä. Ja maastossa se haaveilee ruoasta ehkä vähä liikaa joten sielläkin saatetaan joutua hankaluuksiin, vaikkakin harvemmin kuin kentällä. Kilpailuissa Nælig ei oo loistanu, vaan se on lähinnä on jääny kolmoseks sijoituksissaan joita on kymmenen. Kerran se on voittanu ja se onki jo aika suuri saavutus tältä, joten eiköhän vois vähän kehujakin sadella? Ja onhan tää ihan hiton hieno rakenteeltaa, keränny luokkavoittoja ihan kourallisen ja onki tosi arvostettu siitostamma. Jälkeläisiä on kolme kappaletta, kaksi oria ja yks ainut tamma, Næja.

eei. Fjálki frá Aðæg on vähän semmonen reippaanlainen. Mennään eikä meinata-tyyppi. Askellajit ei oo puhtaimmasta päästä, mut töltti löytyy, passia ei. Töltissä on etupainoinen, ja etujalat ei nouse kovin korkeelle, mut vauhtia saa säädeltyy ihan kivasti, supertöltistä puuttuu tosin se jokin. Laukka korvaakin sit töltin, mut kilpailuissa Fjálki ei oo pärjänny, viis sijotusta, onhan se kivasti, mut. Jotenkin vähä mitätön hevonen, sillai mut luonne onki sit omistajan mielest ihan täys kymppi, ja mikäs siinä sitte. Jalostushevosena Fálki ei oo kovinkaan tunnettu, mut kaks tammaa se on astunu, ja jonakin päivänä varsojen omistaja voi olla ylpeit, et tää hevonen on ylipäänsä suvussa.

eee. Nálá frá Stokkseyri on luonteeltaan oikee "suomenjuntti". Menee minne lystää, painaa kuolaimelle, laukass puree kuolainta ja kaahottaa etiäppäin. Esteet menee hädin tuskin seittemääkymppiä, ja liikkeet ovat jotenkin sellaisia, taino, semmosia ei niin selkeitä, pikemminkin niitä voisi kuvata sanoilla sulkeutuneet, pienet ja tälläiset. Töltissä jalat pysyvät liki kiinni maassa, mutta vauhtia löytyy, laukka on kovin kiinni maassa myös, ravi puolestaan just semmosta pomppivaa, jossa ei pysy, ellei kevennä. Käynti on edes jotenkin hallittavissa, ja peräti pohkeenväistö onnistuu, avotaivutus puolestaan ei. Kilpailuissa tamma ei sijoittunut kuin kaksi kertaa, ja onkin suvun "huonoin" otus, vaikkakin just semmonen millasen mä oon aina halunnu. Varsoja täl on silti kuus, joista jokanen on kummiski saanu hienot askellajit, mut tuleehan seki päivä joskus, kun varsasta tulee samanlainen rakennehirviö kuin emästään.

Jalostusinfo & jälkeläiset

Vinur frá Drífa I on jalostuskäytössä 1-polvisille islanninhevostammoille. Kysy lisää, jos kiinnostuit (@) !

Orista on tallessa kuusi pakastetta, joista kolme on omien tammojen käyttöön. Kysy rohkeasti!

•   14.07.2011 ori Draumur frá Freistingar (e. Djáugur frá Tiilikanoja)
•   14.03.2012 tamma Tínja frá Freistingar (e. Fastastjarna frá Glaumur)
•   25.03.2012 t/o. Blástjarna/Bergelmir frá Skógur (e. Bliða frá Teigaholti)

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

08.07.2012
Vinur on ollut varsin hyvauml;ssä kunnossa, mutta lisäenergiaa on pulpunnut joka nurkalta, sillä kilpailuttaminen lopetettiin ja orilla on ollut enemmän aikaa suunnitella karkureissuja (joita se ei ennen ole tehnyt!) ja ärsyttää meitä kaksijalkaisia, koska se tuppaa hyppimään jopa taluttaessa pystyyn. No, mikäpä siinä sitten. Tänään meillä oli vain löllöttelyrapsuttely-p&aum;ivä, ja Vinur sai paljon huomiota osakseen. Naapurin lapset saapuivat anivarhain harjaamaan lempioriaan ja Vinur nautti enemmän tai vähemmän hännässä roikkuvista kakaroista. Talutusratsastusta jouduttiin lopulta järjestämään, mutta pääosin lapset saivat harjailla ja minä sain rauhoitella oria pysymään paikoillaan. Onneksi lapset tajusivat olla sen verran fiksuja, että he läpsivät ahkerasti paarmoja pois orin kimpusta. Kaikenkaikkiaan Vinur vietti varsin rennon päivän, vaikka se oli jännittynyt kuin viulunkieli loppupäivän ajan. Miksiköhän?

22.04.2012
Kalenterin päivityksen yhteydessä todettiin, että Vinur on kerännyt 60 sijoitusta, ja siirtyy näin kilpailueläkkeelle todellakin pitkän ja menestyksekkään uran jälkeen. Nyt Vinur pääsee nauttimaan lokoisista jalostusorin päivistä, ja suunnitelmissa olisi, että ori astuisi vielä kolmisen tammaa ennen lopullista eläkettä. Katsotaan miten käy.

04.01.2011
Uudesta vuodesta selvittiin kunnialla, ja ori saikin heti vuoden alun vapaaksi. 17 päivä starttaamme kilpalemisen, ja tänään oli vielä aikaa treenailla hieman askellajijuttuja. Heti aamusta hain orin tarhasta, se oli aivan lumen peittämä. Pikainen harjaus, varusteet niskaan ja suunnattiin baanalle viilettämään. Alkuun ori toimi hieman nihkeästi, mutta alkuverryttelyjen jälkeen orista löytyi turbovaihde.

18.08.2010
Siitä on aivan liian pitkä aika, kun viimeksi Vinurin päiväkirjaan mitään kirjoitin. Orilla ei olla vielä päästy aloittamaan kilpailemista, mutta toivon mukaan piakkoin päästään sinne asti. Tänään oli kuitenkin vuorossa kenttätyöskentelyä, joten kun aamupäivällä varustin orin; heitin satulan selkään ja suitset päähän, se vaikutti todella laiskahkolta. Talutin sen vanhasta tottumuksesta kentälle, säädin jalustimet oikean mittaisiksi, ja sitten olikin jo aika nousta selkään. Sieltä käsin kiristin vielä vyötä rei'än mitalla ja sitten kannustin orin eteenpäin. Ja aivan, tottakai vetelyys oli vain silmänlumetta, sillä heti pohkeiden osuttua kylkiin Vinur lähti reippaasti liikkeelle. Se kulki pää pystyssä ja todella energisesti ja sain pidättää Vinuria oikein kunnolla. Heti alkuun näytin sille, että minä olen johtaja, ja minä määrään. Vinur käsitti sen miltei heti, ja pääsin aloittamaan treenauksen. Siirsin orin pääty-ympyrälle. Vinur asettui kauniisti ja taipui hyvin, ja näin ollen kulmista tuli pyöreitä. Pian siirsin orin raviin ja menimme kevyttä ravia tällä pääty-ympyrällä. Vinur liikkui kauniisti ja sain ratsastettua sen ravissa muotoonkin. Orin niska taipui kauniisti ja oli eteenpäin-alaspäin taipunut. Vaihtelin vielä ravin tempoa orin kanssa, ennen kuin päästin sen kävelemään, pitkin ohjin koko kentällistä.

04.07.2009 Askellajivalmennus, valmentajana Thomas (Annika N.)
Viimeinkin pääsin valmentamaan Annikaa ja Vinuria. Tästä orista olikin kasvanut oikein hieno, reilu viisivuotias. Ori vaikutti vielä hieman kokemattomalta, joten päätin, että tässä valmennuksessa keskityttäisiin lähinnä tölttisiirtymisiin. Vinur vaikutti heti valmennuksen alussa todella reippaalta ja Annika saikin pidättää sitä niin paljon, kuin vain pystyi. Näinpä aloitettiin alkukäyntien jälkeen sillä, että Annika nosti töltin lyhyen sivun alussa ja hevosen tuli olla jälleen käynnissä lyhyen sivun lopussa. Pitkät sivut piti mennä keskikäynnissä. Vinur nosti töltin melko vauhdikkaasti, joten muutama ensimmäinen siirtyminen epäonnistui melko lailla täydellisesti. Pyysin hidasta työtölttiä, enkä astettakaan nopeampaa. Näinpä meidän piti keskittyä lähinnä saamaan ori kulkemaan rauhallisesti. Annika vaikutti kuitenkin ihmeellisen tottuneelta orin temppuiluun ja melko usean epäonnistumisen jälkeen sekä minulta, että Annikalta paloi hihat. Nainen suuttui orille ihan toden teolla ja näin ollen Vinur joutui todellakin työskentelemään ja kuuntelemaan apuja. Annika sai lopulta siirtymisen onnistumaan kellontarkasti. Töltin nosto, ja hidastus sujuivat varsin mallikkaasti, ja keskikäynti näytti jo ihan hyvältä. Orin kaula oli kostunut hiestä, mutta meidän oli määrä jatkaa valmennusta siten, että harjoittelisimme töltin eri tempoja. Vinur vaikutti vieläkin ihan reippaalta, joten pyysin Annikaa nostamaan työtöltin aina lyhyellä sivulla, nostamaan tempon keskitölttiin aina toisella pitkällä sivulla ja lopulta teidän piti kävellä toinen pitkä sivu. Vinurin ja Annikan tölttityöskentely vaikutti koko ajan paremmalta, ja orikin pääsi tekemään kunnolla töitä. Sen jalat polkivat vihaisesti maata vuoroin työ- vuoroin keskitöltissä. Jotenkin Annikan oli vaikeampi hallita Vinur keskitöltissä, sillä ori meni suhteellisen lujaa. Meno vaikutti pikemminkin lisätyltä töltiltä, joten sain nauraa itsekseni Annikan ja Vinurin tappelulle johtajuudesta. Ori rupesi muutaman kerran jälkeen väsähtämään, joten se rupesi käyttämään energiaansa siihen, että se kuunteli Annikaa suhteellisen hyvin, ja keskitölttikin näytti enemmän keskitöltiltä. Valmennus alkoi olla miltei lopuillaan, joten oli aika testata orin laukkatyöskentelyä. Muutamat laukannostot menivät suoraan sanottuna päin persettä, mutta viides yritys vaikutti jo lupaavammalta. Vinur jaksoi yhä työskennellä, vaikka tempo oli todellakin nopeaa. Pyysin Annikan nostamaan laukan pitkän sivun alussa, ja hidastamaan sen lopussa. Lyhyet sivut oli tarkoitus kävellä, ja antaa Vinurin hieman levätä ennen uutta siirtymistä. Viiden onnistuneen siirtymisen ja hidastamisen jälkeen saitte vielä ravata baanalla pari kierrosta, ennen kuin päästin teidät kävelemää loppukäynnit. Valmennus meni osaltanne hyvin, pienen alkukankeuden jälkeen ja toivon, että pääsen vastaisuudessakin valmentamaan tätä lupaavaa ratsukkoa.

20.06.2008
Vinur on kasvanut todella nopeaa tahtia, ja tänään oli jälleen kerran vuorossa maastakäsinharjoituksia. Ori vierastaa riimua vielä jonkin verran, mutta tänään suostui yhteistyöhön mukisematta. Vinur seurasi minua ja Nanaa kiltisti kentälle, ja kun tungettiin emä kentän vieressä olevaan tarhaan, alkoi hirveä huuto. Ori kuitenkin rauhoittui jonkin ajan päästä, ja vaikka se katsoi kaivaten emänsä suuntaan, päästiin silti aloittamaan harjoitukset. Ensin Vinurin oli seurattava minua kiltisti, mutta raja se oli Vinurin sietokyvylläkin. Se lähinnä kiskoi minua perässään ja koetti päästä irti. Ja kun ori viimein pysähtyi, päätin, että sen on kuunneltava minua. Siitä saatiinkin lopulta tappelu aikaiseksi, ja loppujen lopuksi kävi niin, että Vinur seisoi kiltisti vierelläni, kun minä itse hymyilin omahyväisesti. Olin siis voittanut tämän tappelun.

01.06.2008
Pitkään Nanan varsomista odotettiin, ja kun se oli kantavana vielä lasketun ajan jälkeenkin, aloimme huolestua. Mutta kun se sitten viimein varsoi, kolmen viikon kuluttua siitä lasketusta ajasta, emme voineet muuta kuin itkeä onnesta. Varsa oli kaunis - tai tarkemmin komea - rautias orivarsa, joka näytti puoliksi emältään, puoliksi isältään. Sen ystävälliset, viattomat silmät yhdistettynä pitkiin jalkoihin oli niin suloinen näky. Keskipäivällä sekä Nana, että pikkumies päästettiin hetkeksi laitumelle. Ja voi mikä riemu siitä syntyi! Ori pomppi emänsä ympärillä kuin vuorikauris ja ihmetteli ulkomaailman menoa turvapaikastaan emänsä kyljessä. Ori teki tuttavuutta myös muiden tammojen ja varsojen kanssa ja se saikin nopeasti ystäviä ja pian ne olivat yhdessä viilettämässä pitkin laidunta. Ja silloin keksin pikkuiselle nimen, Vinur. ystävä.